keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JA TUOTANNON HALTUUNOTTO


Venezuelan talouden laajentuminen alkoi v. 2003 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, kun maan hallitus otti hallintaansa kansallisen öljy-yhtiön (PDVSA). Tuon tapahtuman jälkeen maan bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut (94,7 %). Yksityinen tuotanto on kasvanut nopeammin kuin julkinen sektori.

Suurin osa talouden kasvusta on tapahtunut kuitenkin öljysektorin ulkopuolella. Maan teollistamisprosessia nopeutettiin v. 2002, koska kapitalistit alkoivat sulkea tehtaitaan, jonka vuoksi työläisiä jäi työttömiksi. Teollisuuslaitosten lakkauttaminen synnytti maassa työläisten tehtaanvaltausliikkeen – FRETECOn. Kun tehdas suljettiin, se vallattiin ja otettiin työläisten valvontaan. Tehtaiden valtaaminen on osa Venezuelassa tapahtuvaa osallistuvan demokratian prosessia, jossa järjestäytynyt kansa ottaa hallintaansa yhteiskunnan tärkeimmät palvelu- ja tuotantosektorit. Tehtaiden valtaaminen on kansallistamisen ohella toinen tapa kasvattaa valtiollista omistusta yhteiskunnassa. Maassa tarvitaan tuottavia tehtaita ja ammattitaitoisia työläisiä.

Presidentti Hugo Chávez on julistanut yhteiskunnalliseksi päämääräkseen yhteisöllisen valtiososialismin, jossa tuotannon painopiste on valtion yrityksissä, osuuskunnissa ja sosiaalisissa yrityksissä.

Venezuelaa hallitseva Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) esittää ohjelmalliseksi tavoitteekseen ”maan siirtymisen demokraattisesti suunnitellun ja valvotun talouden suuntaan sekä vieraantuneen työn käytön lakkauttamiseen ja pyrkimykseen tyydyttää joukkojen kaikki välttämättömät tarpeet. Vaikka kyseessä on siirtymäkausi valtiokapitalismin hallitsemista markkinavoimista kohti valtiososialismia ja säänneltyjä markkinoita, puolueen päämääränä on siirtyä kohti yhteisöllistä valtiososialismia, jonka strategisena tavoitteena on neutralisoida totaalisesti arvolain merkitys yhteiskunnan taloudessa.”

TEOLLISUUDEN MONIPUOLISTAMINEN

Hugo Chávezin valtakaudella Venezuelassa on alettu kehittää muutakin teollisuutta kuin vain öljy- ja energiateollisuutta. Maalla on käytössään öljy- ja energiatuotannossa Latinalaisen Amerikan kehittynein teknologia. Instituto Nacional de Estadístican (INE) v. 2009 julkaiseminen tilastojen mukaan mm. seuraavilla tuotantoaloilla on tapahtunut v. 2004–2007 merkittävää keskimääräistä kasvua vuosittain: tehdasteollisuus (11,7 %), rakentaminen (17,9 %), kauppa ja korjauspalvelut (20,9 %, v. 2004 perustettu valtion kauppaketju Mercal vastaa 50 % jakelusta), kuljetus- ja varastoala (16,6 %), viestintäala (18,8 %; Viestintävälineet ovat edelleen suurelta osin yksityisessä omistuksessa) ja rahoitus ja vakuutus (27,1 %, lainoja osuuskunnille ja pk-yrityksille). Yksityisten kansalaisten kulutus on kasvanut saman seurantajakson aikana 16,6 % vuosittain. Venezuelan bruttokansantuote on noussut v. 2004–2007 vuosittain keskimäärin 11,4 %. Teollisuuden monipuolistaminen on luonut uusia työpaikkoja ja alentanut työttömyyden v. 2008 tilastojen mukaan 7,8 % -tasolle siitäkin huolimatta, vaikka maan työvoima on lisääntynyt samana aikana 400 000 henkilöllä.

VAIKEAT VUODET 2002–2003

Vallankaappausyrityksen ja yleislakon vaikutuksia v. 2002–2003

Venezuelan talouden tuotantolukuja seuraamalla voi havaita bolivaarisen vallankumouksen käyneen tiukkaa olemassaolokamppailua v. 2002–2003, jolloin vallankaappausyritys, kansallinen öljyalan lakko ja kansanäänestys Chávezin asemasta asettivat koko prosessin kyseenalaiseksi. Tapahtumilla oli myös suora vaikutus maan teollisuustuotannon supistumiseen, köyhyyden (61 %) ja työttömyyden (19,2 %) väliaikaiseen lisääntymiseen noina vaikeina vuosina. Venezuelan työläiset ovat paras takuu maan teollisuuden pyörimiselle. He nimenomaan elvyttivät teollisuuden vuoden 2002–2003 vaihteessa opposition masinoiman poliittisluontoisen yleislakon aikana. Vuonna 2004 Venezuelan taloudellinen tilanne ja kansalaisten hyvinvointi kohentui olennaisesti, kun maan hallitus kykeni vihdoinkin hyödyntämään haltuunsa ottamaa öljyteollisuutta (PDVSA).


ÖLJYTULOILLA ON KOHENNETTU KANSALAISTEN PERUSTURVAA

Öljyn korkea maailmanmarkkinahinta mahdollisti reilun satsauksen sosiaali-, koulutus ja terveyspolitiikkaan. Valtion tarjoamissa yleisissä palveluksissa on tapahtunut v. 2003 jälkeen 7,3 % vuosikasvua. Venezuelan kansalaista kohden käytettävät sosiaaliturvaan menot ovat kolminkertaistuneet seurantakaudella v. 1998–2006. Samaan aikaan lapsikuolleisuus on vähentynyt kolmasosaan. Julkisen sektorin terveyskeskuslääkärien määrä on 12-kertaistunut v. 1999–2007 taaten näin miljoonien ihmisten pääsyn terveydenhuollon piiriin.

Gini-indeksillä mitattuna venezuelalaisten epätasa-arvoisuus on myös supistunut olennaisesti. Vuonna 1999 indeksi oli 47 ja nykyisin se on pudonnut arvoon 41. Gini-indeksillä kuvataan valtioiden tulojaon tasaisuutta. Mitä lähempänä nollaa indeksi on, sitä tasaisempi on väestön tulojako. Yhdysvalloissa tämä tasa-arvon mittari osoitti v. 2007 lukemaa 46,3.

FRETECO (Työläisvallan ja tehtaiden valtauksen vallankumouksellinen rintama)

Marraskuussa 2005 paperitehdas Venepal irtisanoi 120 työntekijäänsä. Sitten firmal teki konkurssin. Se vallattiin ja käynnistettiin uudelleen Invepalina. Paperitehtaan työntekijät perustivat FRETECOn helmikuussa 2006 Morónissa. Paperintehtaassa otettiin käyttöön työläishallinto. Syynä FRETECOn perustamiseen oli se, etteivät ay-johtajat suoneet Venezuelassa valtaa työväenluokalle. Järjestön päämääränä on sosialistinen Venezuela, jossa vallitsee työväen valta. Kaikki suuret tehtaat pitäisi kansallistaa ja saattaa työläisten valvontaan. Järjestön mielestä valtion on otettava valloitetut tehtaat omistukseensa ja annettava niiden tuotanto työläisten valvontaan. Organisaatio on trotskilaisen International Marxist Tendency –järjestön jäsen.

Venezuelalainen FRETECO-aktivistin ja PSUVin jäsenen Euler Calzadilla Serranon mukaan FRETECOn kanssa toimii yhteistyössä 16 vallattua tehdasta. Tällaisia ovat mm. paperitehdas Invepal (650 työntekijää), venttiilitehdas Inveval, alumiinisulattamo Alcasa (3 000 työntekijää), kansallistettu maan suurin terästehdas Sidor (15 000 työntekijää), tekstiilitehdas Sel-Fex (240 työntekijää), kuljetusyhtiö MDV, kansallistetut sementtitehtaat Cementeras Lafarge, Cemex ja Holcim ja öljyteollisuuden venttiileitä valmistava CNV. Työntekijät valtasivat marraskuussa 2008 Mitsubitshin autotehtaan. Lisäksi työläiset vaativat Vivezin, Franelas Gotchan, rautakauppatuotteita valmistavan INAFin ja Acerven tehtaiden kansallistamista ja niiden ottamista työläisten valvontaan. FRETECO on perustamassa Venezuelassa omia ammattiliittojaan. Se neuvottelee jo työnantajien kanssa työläisten palkoista ja työehdoista.

TEHTAAN VALTAAMINEN

Euler Calzadilla selvitti Helsingin sosiaalifoorumissa 26.4.2009 tehtaiden valtaamista Venezuelassa. Hänen mukaansa ”kapitalistien omistamissa teollisuuslaitoksissa ei sijoiteteta varoja niiden modernisoimiseen. Työläiset joutuvat työskentelemään alkeellisissa työolosuhteissa. Jos tehdas lopetetaan, työläisillä on oikeus ottaa se hallintaansa ja aloittaa tuotanto uudelleen. Heillä on mahdollisuus saada apua valtiolta vasta, kun tehdas on vallattu. Tämä edellyttää työläisten järjestäytymistä. Tuotantotoiminnan aloittamiseen tarvitaan rahoitusta. Kapitalistit hankaloittavat tietoisesti tuotantotoimintaa. He pihtaavat raaka-aineita. He eivät halua ostaa vallatun tehtaan tuotteita tai eivät tarjoa omistamiaan kuljetuspalveluita sen käyttöön. Tällaisessa tilanteessa toisten työläisten on osoitettava solidaarisuutta valloitetun tehtaan työläisille. He keräävät varoja auttaakseen tehtaiden valtaajia. Kansainvälinen Hands Off Venezuela –liike on tuottanut elokuvan tehtaanvaltaajista. Presidentti Chávez suhtautuu myönteisesti tehtaanvaltausliikkeeseen. Hän esitti jo v. 2007, että Työläisten kansallisen ammattiliiton (UNT) pitäisi kokoontua keskustelemaan tehtaiden valtaamisesta ja keskittyä kehittämään työläisten valtaa esimerkkinä sosialismin rakentamisessa.

Lain mukaan Venezuelassa valtio maksaa vallatusta tehtaasta kapitalisteille kelpo korvauksen, joka perustuu sen todelliseen arvoon. Loppusummassa huomioidaan kiinteistön, laitteiden ja koneiden todistettu arvo. Siitä vähennetään kuitenkin ensin työläisten maksamattomat palkat sekä tehtaan mahdollisesti aiheuttamat ympäristötuhot.” (EC)

TEHDASNEUVOSTOT

”Tehtaiden työläiset valitsevat keskuudestaan tehdasneuvoston, jonka jäsenistä 51 % edustaa työntekijöitä. Tehdasneuvostot johtavat demokraattisesti vallattuja tehtaita. Niiden toimenkuvaan kuuluvat työläisten koulutus, tuotteiden markkinointi, raaka-aineiden hankinta ja tuotannon suunnittelu. Tehtaiden jokaisella tuotantolinjalla on oma tuotantokomiteansa. Nämä komiteat esittävät tuotantosuunnitelmansa työläisten kokoukselle, jolle kuuluu päätäntävalta kaikissa tehtaan asioissa. Tuotannosta kertynyt voitto sijoitetaan tuotantoteknologian ja työolosuhteiden kohentamiseen sekä tehtaan tarjoamiin sosiaalipalveluihin. Kaikki työntekijät saavat samansuuruista palkkaa, jonka määrästä päättää laitoksen työläisten kokous. Päivittäinen työaika on kuusi tuntia. Työntekijöille on varattu päivittäin kaksi tuntia opiskeluun tai oman ammattitaitonsa kehittämiseen. Yliopistot osallistuvat omalla panoksellaan työläisten kouluttamiseen. Insinöörikoulutuksessa huomioidaan maan omat tarpeet. Tehtaissa toimii turvallisuuden takeena myös oma kansanmiliisi. Valtion byrokratia ei osallistu tehtaan johtamiseen. Tehdasneuvostot harjoittavat yhteistyötä sijaintialueensa yhteisöneuvostojen kanssa. Ne laativat yhdessä valtiolle rahoitus- ja projektihakemuksia.” (EC)

YHTEISÖNEUVOSTOT

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu asetus julkisen suunnittelun paikallisista neuvostoista (CLPP). Näiden neuvostojen kokoonpanoon kuuluvat pormestari, kunnallisneuvoston vaaleilla valitut jäsenet ja seurakuntien hallitusten puheenjohtajat sekä yhteisöneuvostojen kansankokousten vaaleilla valitsemat johtohenkilöt. Yhteisöillä on 51 % osuus CLPP-neuvoston jäsenmäärästä. Neuvostojen tehtävänä on laatia yhteisölleen kokonaiskehityssuunnitelma, joka koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja kaikkea muutakin tarvittavaa. Yhteisöillä on käytössään rahoitusasioissa oma yhteisöpankkinsa. Venezuelan 27 000 yhteisöneuvostoa ovat osallistuvan ja osallistumista kannustavan demokratian perusyksiköitä maassa. Niistä muodostetaan yhteisöneuvostojen liittoja, joista on tarkoitus muodostaa 21.vuosisadan sosialismin uusia valtiorakenteita. (ML)

Matti Laitinen

Lähteet: Instituto Nacional de Estadística (INE) 2009, RBV; The Chávez Administration at 10 Years, The Economy and Social Indicators: Center for Economic and Policy Research (CEPR), Washington DC, February 2009; Euler Calzadillan luento Helsingin sosiaalifoorumissa 26.5.2009 “Tehdasvaltaukset Venezuelassa; PSUV:n puolueohjelma ja poliittinen asiakirja; Znet, Carol Delgado sekä ML:n omat artikkelit.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Venezuela - osallistuvan demokratian mallimaa

Suomessa vieraileva venezuelalainen Euler Calzadilla on 27-vuotias PSUV-puolueen jäsen. Hän toimii kansainvälisen Hands off Venezuela-solidaarisuusjärjestön koordinaattorina ja tehtaidenvaltaajien yhteistyöjärjestö FRETECON:n aktivistina.
Calzadillan Suomen ohjelma on ollut tiivis. Hän vieraili muun muassa ulkoministeriössä, missä vierailu venähti suunnitellusta puolesta tunnista kahden tunnin mittaiseksi Venezuelan kehitystä kohtaan osoittautuneen suuren mielenkiinnon johdosta.
Hands off Venezuela -Finland järjesti Suomen sosiaalifoorumissa seminaarin otsikolla ”osallistuva demokratia ja ilmaisunvapaus Venezuelassa”. Calzadilla kertoi alustuksessaan laajasti Venezuelan tilanteesta ja lähihistoriasta.
– Kansannousu uusliberalismia vastaan alkoi Venezuelassa vuonna 1989, kun vastoin annettuja lupauksia maassa astuivat voimaan kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n säännöt, toteaa Calzadilla.
Esimerkiksi julkisen liikenteen hinnat nousivat päivässä 120 %. Kamelin selkä katkesi, ja kansa lähti kaduille protestoimaan IMF:n pakottamia, tavallisten ihmisten kannalta tuhoisia uudistuksia vastaan. Aiemmin protestoivia kansalaisia vastaan oli lähetetty asevoimat ja poliisi, jolloin jopa 3 000 ihmistä sai surmansa.
Vuonna 1999 Venezuelassa hyväksyttiin bolivaarinen perustuslaki, jota on usein sanottu maailman edistyksellisimmäksi perustuslaiksi.
– Siinä on kiinnitetty merkittävää huomiota niin naisten, alkuperäisväestön kuin myös sosiaalisiin oikeuksiin, kertoo Calzadilla.
Hän korostaa uuden perustuslain merkitystä muutosprosessille. Perustuslain myötä ryhdyttiin toteuttamaan esimerkiksi terveydenhuoltoa ja asumista parantavia uudistuksia.
Osallistuvan demokratian välineeksi on Venezuelaan luotu paikallisneuvostojen verkosto. Neuvostoja on jo 120 000. Neuvostojen jäsenet valitaan suurissa kansankokouksissa.
Calzadilla painottaa, että neuvostoilla on ylin päätösvalta siihen, miten valtiolta tulevia varoja käytetään. Neuvostot saattavat ottaa kantaa myös vaikkapa kouluopetuksen sisältöön.
Hän kertoo, että jos 10 % jonkin alueen asukkaista vastustaa jotakin hanketta tai lakialoitetta, on siitä järjestettävä sitova kansanäänestys. Calzadilla viittasi sosiaalifoorumin yhteydessä järjestettyyn ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Venezuelan järjestelmässä voimayhtiöiden aikeet uusista ydinvoimaloista saataisiin kaadettua hyvin helposti!
Ilmaisunvapaudesta Venezuelassa oli Calzadillalla esittää hyvin valaiseva esimerkki. Hänellä oli mukanaan useita lehtileikkeitä venezuelalaisista lehdistä. Eräs näyttävä artikkeli oli otsikoitu: ”Heil Hugo!”.
Jutun kuvituksena oli suurikokoinen pilapiirros presidentti Hugo Chavezista sotilaspuvussa tekemässä natsitervehdystä. Samassa jutussa valitettiin paradoksaalisesti sitä, ettei Venezuelassa ole ilmaisunvapautta!!
Samanlaista sallivuutta osoitti tv-kanava RCTV:n kohtelu. Vaikka RCTV osallistui aktiivisesti laillisesti valitun presidentti Chavezin vuoden 2002 vallankaappausyrityksen tukemiseen muun muassa antamalla konkreettisia toimintaohjeita kaappaajille, sai kanava jatkaa toimintaansa vielä vuosia.
Chavez ei myöntänyt uutta toimilupaa kanavalle, kun sen vanha toimilupa umpeutui vuonna 2007. Tätä seikkaa käytettiin erittäin voimakkaasti Chavezin vastaisessa mustamaalaus- ja propagandakampanjassa. Luultavasti kuitenkaan missään muussa maassa laillisen vallan syrjäyttämiseen osallistunut viestintäväline ei olisi saanut jatkaa toimintaansa.
– Kansainvälisyys on aivan perustavaa laatua oleva asia Venezuelassa. Jos meidän vallankumouksemme onnistuu, voimme olla avuksi koko maailmalle, kaikille maailman työläisille ja työväenliikkeelle, sanoo Calzadilla.
Venezuelassa ei uskota sosialismiin vain yhdessä maassa. Calzadilla korostaa, kuinka kyseessä on prosessi joka on kansainvälinen tai sitten sitä ei ole ollenkaan.
Valmistelemme parhaillaan vallattujen tehtaiden kysymystä käsittelevää pan-amerikkalaista kongressia, johon on tulossa mukaan edustajia niin Argentiinasta kuin Kanadastakin, iloitsee Calzadilla.
Toukokuun 1. päivänä pääkaupungissa Caracasissa järjestetään valtavan suuri juhla. Calzadilla kertoo, että paikalliseen vappuohjelmaan kuuluu myös 11 kilometrin marssi hallituspalatsille.
Hän sanoo, että Venezuelassa kyseessä on nimenomaan suuri juhlapäivä, ei mielenosoituspäivä, johtuen luonnollisesti vallankumouksen myönteisestä etenemisestä.
Calzadilla naurahtaa, että hän olisi viipynyt Suomessa mielellään pidempäänkin, mutta ei halua jäädä vaille Caracasin valtavaa, upeata kansanjuhlaa.
TOMMI LIEVEMAA