HANDUT IRTI VENEZUELASTA

2011-11-03T19:14:00.000+02:00

BOLIVAARISEN VENEZUELAN IHMISOIKEUDET

Vuodesta 1999 alkaen bolivaarinen Venezuela on velvoittanut itsensä täyttämään kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, joihin lukeutuvat poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset kulttuurilliset ja kansalaisoikeudet. YK:n ihmisoikeussopimuksen mukaan: ”Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.”

POLIITTISET JA KANSALAISOIKEUDET

Vaikka Venezuela on ollut muodollisesti demokratia v. 1958 lähtien, vasta Hugo Chávezin valinta presidentiksi v. 1998 ja v. 1999 kansanäänestyksellä hyväksytty perustuslaki merkitsivät sellaista uutta poliittista sitoumusta, jossa huomioitiin Venezuelan kansan enemmistö.

Tuosta alkaen maassa on tapahtunut poliittisen osallistumisen kasvua kaikilla hallinnon aloilla ja kansalaisjärjestöissä sekä myös vaalijärjestelmän läpinäkyvyyden ja luotettavuuden lujittumista. Vuodesta 1998 maassa on pidetty – 16 kansainvälisten tarkkailijoiden valvomaa – kansallista vaalia mukaan lukien historiallinen v. 2004 kansanäänestys (presidentin asemasta, ML). Syyskuun 2010 parlamenttivaaleihin osallistui 186 puoluetta äänestysprosentin noustessa 66 %. Nämä olivat maan historiassa korkeita lukemia. Tässä vaalissa poliittinen oppositio valitsi demokraattisen tien ja voitti 65 edustajapaikkaa.

Lisäksi v. 1999 perustuslaki laajensi selvästi monia kansalais- ja poliittisia oikeuksia sallimalla venezuelalaisten osallistumisen demokratisoitumisprosessiin eikä vain jäädä sen passiivisiksi kuuntelijoiksi. Vuoden 2010 alueellisen latinobarometrin raportin mukaan 84 % venezuelalaisista sanoo kannattavansa demokratiaa. Tämä on korkein lukema maanosassa.

OPPOSITION ASEMA VENEZUELASSA

Huolimatta v. 2002–2003 poliittisista vaikeuksista opposition yrittäessä kaapata vallan demokraattisesti valitulta hallitukselta ja järjestellä Venezuelan elinvoimaista öljyteollisuutta kansalais- ja poliittisia oikeuksia varjeltiin. Kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen presidentti Chávez armahti ne laittomuuksiin osallistujat, jotka eivät olleet syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Oppositio osoittaa mieltään Venezuelassa säännöllisesti ja ongelmitta. Valtaosa mediasta kritisoi vihlovasti hallitusta. Yli 86 % yleisillä lähetystaajuuksilla toimivista tiedostusvälineistä ovat yksityisiä. Ne ovat pääosin poliittisen opposition hallinnassa. Lisäksi kaapeliverkossa 184 kanavaa lähettää vapaasti ohjelmiaan. Ilmenneet ongelmat ovat olleet luonteeltaan oikeudellisia – eivät poliittisia, kuten Venezuelan poliittinen oppositio on väittänyt.

TALOUDELLISET, SOSIAALISET JA KULTTUURILLISET OIKEUDET

Venezuela on ottanut merkittäviä askelmia köyhyyden vähentämisessä ja kansalaisten ottamisessa mukaan yhteiskuntaan. Maa on edistänyt poissuljettujen ryhmien osallistumista ja juhlinut venezuelalaista kulttuuria sen kaikissa muodoissaan.

OAS:n ja UNDP:n v. 2010 raportin mukaan köyhyys on supistunut Venezuelassa 44 % v. 1998–2008. Maanosan köyhyyden vähentyminen on ollut suurinta Venezuelassa. Samana ajanjaksona taloudellinen epätasa-arvoisuus on pienentynyt 17,9 %.

Vuosina 1998–2008 Venezuela kohosi YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 10 pykälää ylöspäin. Useimmat venezuelalaiset ovat päässeet terveydenhoidon, koulutuksen ja säännöllisen ravinnon piiriin. Venezuelan kansallisen tilastolaitoksen mukaan hallitus on ohjannut viimeisen 11 vuoden aikana yhteensä 330 miljoonaa dollaria sosiaalisiin ohjelmiin. Summa käsittää 66 % maan verotuloista.

Noin 14 miljoonalle venezuelalaiselle on taattu perusravinto ja subventoidut hinnat valtion myymälöissä. Reilulla enemmistöllä kansasta on maksuton terveydenhuolto. Imeväiskuolleisuus on pudonnut v. 1998–2007 arvosta 31/1000 synnytystä arvoon 13/1000 synnytystä. Nämä ovat konkreettisia tuloksia harjoitetuista sosiaalisista ohjelmista (misiones). Vuonna 2010 maan parlamentti päätti kohdistaa budjetista 46 % sosiaalimenoihin.

KOULUTUS

UNESCO:n raportin mukaan v. 2007 ikäluokasta 62 % pääsi peruskoulutukseen. Vuonna 2006 peruskoulutukseen päässeistä 97 % suoritti opintonsa loppuun. Hallituksen koulutuspolitiikan ansiosta maan yliopistoissa opiskeli v. 2010 yli kaksi miljoonaa opiskelijaa. Hallitus on edistänyt myös uuden teknologian käyttöönottoa. Chávezin valtakaudella Internetin käyttöaste on kasvanut kolmesta prosentista 33 %.

NAISTEN JA VÄHEMMISTÖJEN ASEMA

Nykyisin Venezuelassa aikaisemmin syrjityille ryhmille kuten naisille, afro-venezuelalaisille ja intiaaniväestölle on suotu erikoisoikeuksia ja pääsy poliittiseen valtaan. Vuoden 1999 perustuslaki tunnustaa mm. maan alkuperäisväestön yhteisomistuksen omaan maahansa.

Enemmistö naisista osallistuu kansanvallan toteuttamiseen. Vuoden 2010 lopulla maan neljän tärkeän hallintohaaran johdossa toimi nainen. Cilia Flores työskenteli kansalliskongressin puheenjohtajana, Tibisay Lucena kansallisen vaalineuvoston presidenttinä, Luisa Estella Morales korkeimman oikeuden presidenttinä ja Luiza Ortega oikeusministerinä.

Matti Laitinen

Lähde: Human rights in Venezuela, Embassy of the Bolivarian republic of Venezuela to the United States.

2011-10-19T13:09:00.001+03:00

VIVIREMOS Y VENCEREMOS!

Valencian bolivaarisen kunnallisneuvoston julkisten asioiden ja sosiaalisen kehityksen komitean puheenjohtaja Oswaldo Di Lorenzo vieraili lokakuussa Helsingissä. Hän selvitti Pandin toimitiloissa 17.10.2011 järjestetyssä Venezuela-tilaisuudessa maansa nykyistä yhteiskunnallista tilannetta ja vallankumouksen kohtaamia ongelmia. Tilaisuuden järjestämisestä vastasivat yhdessä Pand ja HOV-F.

Öljyteollisuus

Venezuelan öljynjalostukseen keskittynyttä teollisuutta monipuolistetaan. Pien- ja keskisuuren teollisuussektorin asemaa vahvistetaan. Maa vaihtaa ulkomaankaupassaan öljyä niihin tuotteisiin, mitkä siltä itseltä puuttuvat kuten tekstiileihin, teollisuuden tarvitsemiin koneisiin ja laitteisiin, maatalouskoneisiin ja terveydenhoitopalveluihin. Selvyyden vuoksi vielä, Venezuela ei lahjoita öljyvarojaan kenellekään, vaan käy öljyllä bilateraalista kauppaa. Öljytuloja kohdistetaan väestön koulutukseen kaikilla tasoilla. Kukaan kansalainen ei elä enää nälässä.

Maatalous

Venezuelan maataloustuotannon kohentumisen myötä maan ruokaomavaraisuudessa on saavutettu merkittäviä tuloksia. Maan elintarvikkeista 70 % tuotiin vielä v. 2007 ulkomailta vauraista maatalousmaista. Maataloustuotanto käsitti v. 2006 vain 6 % bruttokansantuotteesta. Nykyisin maatilataloutta on monipuolistettu. Suurtiloja on jaettu pienempiin yksiköihin. Elintarviketuotannossa on suuntauduttu lähituotantoon. Neljässä tärkeässä viljelykasvissa – maissi, riisi, pavut ja durra – on saavutettu jo omavaraisuus. Perusvihannekset kasvatetaan omassa maassa. Perunasatoa piisaa vain puoleksi vuodeksi.

Karjatalous- ja maitotuotteiden kotimaisuusaste on myös noussut huomattavasti. Liittolaismaasta Nicaraguasta tuodaan siitoseläimiä oman tuottoisan nautakarjan kehittämiseksi.

Perustoimeentulo

Venezuelalaisten lakisääteinen minimipalkka on nykyisin 1 500 bolivaria (1 U$ = 4,3 bolivaria). Maan työttömyysaste on 5 %. Työttömille maksetaan rahastoista työttömyyskorvausta. Naiset pääsevät eläkkeelle 60 vuotiaina ja miehet 65 vuoden ikäisinä. Kaikille on taattu 1 500 bolivarin suuruinen, indeksiin sidottu peruseläke. Aikaisemmin lesken eläke saattoi olla vaivaiset 28 bolivaria/kk. Varhaiseläkkeelle on mahdollista päästä kertyneiden työvuosien mukaan. Eläkeläiset nauttivat samoja sosiaalietuuksia kuin muutkin kansalaiset.

Talouden epävirallinen sektori

Venezuelassa toimii katukauppiaiden ylläpitämä talouden epävirallinen sektori. Katukaupasta 70–90 % on ulkomailta tulleiden ihmisten käsissä. He eivät kuulu maan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin toistaiseksi. Elääkseen he myyvät puhelinaikaa, tupakkaa, elintarvikkeita, kaikenlaisia irtotavaroita, pitävät katukeittiöitä jne… Bolivaarinen hallitus on halunnut parantaa heidän asemaansa ja arvostustaan suomalla heille luvan myydä tuotteitaan tähän tarkoitukseen varatuilla myyntipaikoilla, joihin on myös varattu kauppiaille omia sosiaalitiloja. Venezuelassa asuu paljon Kolumbiasta, Meksikosta ja muualta mantereelta tulleita siirtolaisia. Harmaa talous on yleinen ongelma koko Latinalaisessa Amerikassa. Venezuela ei aio sulkea rajojaan sisarkansoiltaan. Bolivaarinen hallitus tiedostaa tämän ongelman ja vallankumouksen tehtävänä on löytää sille ratkaisu.

Rikollisuus

Venezuelassa ilmenee paljon väkivaltaa, josta 60 % liittyy talousriidoista ja rikollisuudesta johtuviin välienselvittelyihin. Chávezin hallintokautta edeltäneet yleiset asunto- ja autoryöstöt ovat selvästi vähentyneet. Rikkaiden kidnappauksia ei enää esiinny.

Huumeista on tullut uusi vakava ongelma. Tämä johtuu toisaalta siitä, että Venezuelaa käytetään huumekuljetusten välietappina matkalla Pohjoiseen ja toisaalta siitä, että Kolumbiasta muuttaneet siirtolaiset ovat tuoneet huumeet katukauppaan. Huumeet raaistavat rikollisuutta ja luovat myös pikkurikollisuutta. Venezuelan hallitus on esittänyt parlamentille lakia, joka sallisi pudottaa huumelentokoneet vastaisuudessa. Kuluvana vuonna poliisi on takavarikoinut jo yli 35 tonnia huumeita, pääasiassa kokaiinia. Oppositiolehdistö on vaiennut huumeongelmasta. Venezuelan oikeisto korostaa uutisoinnissaan maan väkivaltarikollisuutta ja syyttää siitä Chávezin hallitusta.

Korruptoituneet poliisivoimat

Toisena rikollisuutta ylläpitävä seikkana on edellisiltä vallankäyttäjiltä periytynyt maan korruptoinut poliisi. Venezuelassa ei ole yhtenäisiä valtion valvomia poliisivoimia. Perinteisesti maan eri hallintoalueilla on ollut omat poliisinsa, jotka toimivat alueensa kuvernöörin tai pormestarin alaisuudessa. Näissä poliisivoimissa korruptio on yleistä, miehistön koulutus on heikkoa ja palkka kehnoa. Hallitus pidätti kahdeksan kuukautta sitten virastaan 710 poliisia lahjonnan vuoksi. Ongelmaan on vaikea päästä käsiksi. Valtion valvomien poliisivoimien perustaminen ja kouluttaminen on kuitenkin jo aloitettu. Nämä lainvalvojat saavat kunnollisen koulutuksen, kohtuullista palkkaa, univormut ja sosiaaliturvan.

Matti Laitinen

Hands Off Venezuela – Finland

2011-10-12T12:51:00.000+03:00

AURINKO

Aurinko antaa metsälle värit.

Aurinko kantaa elämää.
Valossa värien summa
on valkoinen.

Auringonvalo kapenee,

kaamos lähenee.
Mieli synkistyy
kadotessa valon.

Aurinko sytyttää kevään kiihkon,

antaa kesälle voiman,
suo syksyn surman,
sallii talven levon.

Aurinko lämmittää vielä

viisi miljardia vuotta.
Ihmiskunta saattaa sulaa
jälkeä jättämättä kuin jää.

Matti Laitinen

7.10.2011

Hesarin pääkirjoitusraoskalaatikolle, ML

2011-10-07T09:35:00.000+03:00

VALTIOLLISISTA SAIRAUKSISTA

Helsingin Sanomat väitti 6.10.2011 pääkirjoituslaatikossaan Venezuelan olevan vakavasti sairas. Laatikon alaosan mukaan presidentti Hugo Chávezin vakava sairaus on vasta alkua Venezuelan ongelmille ja hänen vaikutusvaltansa hiipumiselle Latinalaisessa Amerikassa. Väitteistä huolimatta bolivaarisen Venezuelan istuvan presidentin kansansuosio kotimaassaan on edelleen mielipidetiedustelujen mukaan lähes 60 %.

Erkkoviestimen olisi rehellisempää myöntää hyvinvointivaltioksi itsensä nimenneen pienen Suomen olevan itse vakavasti sairas ja että sen merkitys Euroopan Unionissa on hiipumassa. Oikeistolaisen HeSan olisi syytä huolestua siitä, että suomalaiset hallituspuolueet ja poliitikot eivät nauti kansanjoukkojen luottamusta. Ongelmat näyttävät vain pahentuvan.

Pääkirjoituslaatikon alaosa kuvaa bolivaarista Venezuelaa hyvin väkivaltaiseksi maaksi. Alaosa vetoaa epävirallisiin murhatilastoihin. Lehti uutisoi sisäsivuillaan kolmen suomalaisen polttaneen heinäkuussa Kampissa raitiovaunupysäkillä nukkuneen kaverinsa. Uhri paloi hengiltä.

HeSaa loukkaa syvästi bolivaarinen sosiaalipolitiikka ja ulkopolitiikka. Venezuela tuomitsee jyrkästi Libyan miehittämisen ja samaan lopputulokseen johtavan ulkoisen sekaantumisen Syyrian sisäpoliittiseen tilanteeseen. Kolmenkymmenen miljoonan asukkaan Venezuela on kehitysmaa. Tämän vuoksi Venezuelan v. 2011 budjetissa on annettu etusija sosiaalisille investoinneille ja yleishyödyllisille ohjelmille. Budjetin perustana ovat pitkälti öljytulot. Lähes 46 % budjetista suunnataan sosiaalisektorille, johon sisältyvät mm. asuminen, opetus ja terveydenhuolto.

Oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei voi rakentaa ilman ammattitaitoisia työläisiä (teollistaminen), osaavia talonpoikia (ruokaomavaraisuus) ja sivistyneistöä (koulutus) sekä hyvin organisoituja järjestöjä. Venezuela on kohdannut saman tilanteen kuin nuori vallankumouksellinen Kuuba. Sen on luotava kouluttamalla ja kasvattamalla oma työväenluokkansa, talonpoikaistonsa ja sivistyneistönsä sekä oma sosialistinen kulttuurinsa.

Sivistyneessä hyvinvointivaltiossa – Suomessa – sen sijaan markkinoiden perusvaistoihin suhtaudutaan niin myötätuntoisesti, että kansalaisille laissa säädettyä perusturvaa on heikennetty jo parinkymmenen vuoden ajan. Tämä on johtanut köyhyyden lisääntymiseen maassamme. Leipäjonoissa käy jo yli 900 000 kansalaista. Venezuelassa kehitys on kulkenut toiseen suuntaa. Köyhien osuus maan väestöstä oli v. 2010 26,8 %, kun vastaava arvo oli v. 1998 vielä 49 %. HeSan uutisoinnissa tämä saavutus on merkityksetön.

Sairaudentunnottoman kapitalismin toimivuuden kannalta on myönteistä, että ihmiset antavat kaikkensa työelämässä, ja että heikoimmat kansalaiset syrjäytetään yhteiskunnasta. 120 000 työikäistä suomalaista on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella mielenterveysperäisen työkyvyttömyyden takia. Mielenterveyden ongelmien vuotuisten kokonaiskustannusten arvioidaan olevan 3-4 % bruttokansantuotteesta.

Vaihtoehtoisen viestinnän tehtävänä on kyseenalaistaa mediamammutin pääkirjoituslaatikon alaosan julistamat totuudet. Älä anna HeSan tietoisesti luotujen mielikuvien maisemoida mielipiteitäsi!

Matti Laitinen

Fidelin kolumni, ML

2011-08-22T08:26:00.001+03:00

BRILJANTTI JA ROHKEA TIEDONANTO
Fidel Castro Ruz 3.7.2011

Venezuelan presidentti on yksi niistä ihmisistä, joka on tehnyt eniten kansansa terveyden ja koulutuksen eteen. Vaikkakin Kuuban vallankumoukselle on kerääntynyt eniten kokemusta näistä aloista, me teemme yhteistyötä ilolla tämän sisarvaltion kanssa kummallakin elämänalueella.

Tuolta maalta ei suinkaan puutu lääkäreitä – melkeinpä päinvastoin. Heillä oli yllin kyllin lääkäreitä, joiden joukossa oli jopa ensiluokan ammattilaisia kuten muissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Yhteiskunnallisesti oli ongelmallista, että parhaat lääkärit ja hienoimmat laitteet olivat yksityiskäytössä, kuten kaikkialla kapitalistisissa maissa. Usein ei käynyt näinkään, koska Venezuelan kaltaisissa kehittymättömissä kapitalistisissa maissa vauraalla yhteiskuntaluokalla oli hyvä syy käyttää USA:n ja Euroopan parhaita sairaaloita. Tämä oli ja on edelleen tavanomaista, eikä sitä voi hyväksyä.

Vieläkin pahempaa on se, että USA ja Eurooppa ovat huomioineet kunkin riistetyn kolmannen maailman maan spesialistit vietelläkseen heidät jättämään kotimaansa ja emigroitumaan kulutusyhteiskuntiin. Kehitysmaiden lääkärien kouluttaminen vaatii uskomattomia rahasummia, joita miljoonilla latinalaisamerikkalaisilla ja karibialaisilla perheillä ei ole varaa maksaa. Kuubassa tilanne oli samanlainen, kunnes vallankumous haastoi sen kouluttamalla lääkäreitä ei ainoastaan oman maan tarpeeseen vaan myös Latinalaisen Amerikan, Karibian tai muun maailman tarpeita varten.

Me emme ole koskaan varastaneet muiden kansojen sivistyneistöä. Päinvastoin Kuubassa olemme kouluttaneet kymmeniä tuhansia lääkäreitä ja muita huippuluokan ammattilaisia maksutta velvoittaen heitä työskentelemään valmistuttuaan omissa kotimaissaan.

Kiitokset Bolivarin ja Martin innoittamille syvällisille vallankumouksille. Venezuela ja Kuuba ovat maita, joissa terveydenhoito ja koulutus ovat poikkeuksellisen kehittyneitä. Jokaisella kansalaisella on reaalinen oikeus saada peruskoulutusta ja valmistua ammattiin maksutta. USA ei ole kyennyt takaamaan samaa kaikille asukkailleen. Todellisuudessa maan hallitus on investoinut joka vuosi miljardeja dollareita aseisiin ja sotaseikkailuihin. USA on suurin aseiden ja kuolemanvälineiden viejä. Siellä toimivat maailman suurimmat huumemarkkinat. Kymmenet tuhannet latinalaisamerikkalaiset menettävät henkensä vuosittain huumeiden vuoksi.

On hyvin tunnettu tosiasia, että yli 50 vuotta sitten tuossa maassa (Venezuelassa) sotilaita edustava presidentti siirsi katkerana päätäntävallan sotilaallis-teolliselle yhteenliittymälle. Tämä tokaisu olisi tarpeeton, jos Venezuelan oligarkkien hallitsema media ei sekaantuisi niin viha- ja vastenmielisesti bolivaarisen presidentin terveysongelmiin. Me olemme liittoutuneet presidentin kanssa läheisin ja tuhoamattomin ystävyyden sitein, jotka solmittiin hänen ensivierailullaan meidän maassamme 13.12.1994.

Jotkut olivat yllättyneitä hänen hakiessaan Kuubasta lääketieteellistä hoitoa. Presidentti vieraili maassamme samasta syystä, joka vei hänet myös Brasiliaan ja Ecuadoriin. Hänellä ei ollut aikomustakaan pyytää maassamme lääketieteellistä hoitoa. On hyvin tunnettua, että muutama vuosi sitten joukko kuubalaisia terveysalan spesialisteja tarjosi palveluksiaan Venezuelan presidentille. Tämä pysyi kuitenkin uskollisena bolivaarisille periaatteilleen – harkitsematta edes niiden olevan epämieluisia ulkomaalaisille – kuten suuren Latinalaisen Amerikan kotimaan pojat ja tyttäret, joiden puolesta Vapauttaja (Bolivar) taisteli viimeiseen hengenvetoon.

Presidentti Chávez pisti suuren painon suhteille meidän terveydenhuoltohenkilöstöömme. Tällä tavoin syntyivät ystävälliset ja luottamukselliset siteet hänen ja kuubalaisten tohtorien välillä. Lääkärit olivat aina hyvin herkkiä huomioimaan Venezuelan johtajan tarpeet. Näin hän kykeni perustamaan tuhansia terveyskeskuksia ja varustamaan ne tarpeellisilla välineillä sekä takaamaan kaikille venezuelalaisille ilmaiset palvelut. Maailmassa ei ole toista hallitusta, joka olisi tehnyt niin paljon niin lyhyessä ajassa oman kansansa terveyden hyväksi.

Iso osa Kuuban terveydenhoitohenkilöstöstä työskenteli Venezuelassa ja monet heistä toimivat myös opettajina, kun yli 20 000 nuorta venezuelalaista aloittivat lääketieteen opiskelunsa. Useat heistä aloittivat opintonsa maassamme. Internationalistilääkärit – 51. pataljoonan jäsenet – valmistuivat Latinalaisen Amerikan lääketieteellisestä koulusta. He ovat saavuttaneet mainetta vaikeissa ja mutkikkaissa tehtävissä. Tältä perustalta rakentui minun suhteeni presidentti Hugo Cháveziin.

Lisäisin vielä, että yli 12 vuoteen aina 2.2.1999 alkaen Venezuelan presidentti ja vallankumouksen johtaja ei ole levännyt päivääkään. Hän istuu ainutlaatuisella paikalla tämän pallonpuoliskon historiassa. Kaikki hänen tarmonsa on kohdistunut vallankumoukseen. Olisi ihmeellistä, melkein mahdotonta, ettei hänen terveytensä kärsisi jonkinlaisesta romahduksesta ja näin onkin tapahtunut viime kuukausien aikana.

Hän on henkilö, joka elää ankaran sotilaallista elämää ja voisi stoalaisesti ladella kipuja ja särkyjä, jotka vaivaavat häntä kasvavassa määrin. Suodaan ystävällisten suhteiden ja kestävän mielipiteiden vaihdon kehittyä Kuuban ja Venezuelan välillä kuten minun sairastumiseni yhteydessä, joka julkaistiin 30.6.2006. Ei ole mitenkään tavatonta, että minä huomautin presidentille kattavan lääkärintarkastuksen tarpeesta.

Totta kai myönnän, ettei se ollut minulle helppo tehtävä. Minun ei ollut vaikea huomata, että hänellä oli terveysongelmia. Hänen viimeisestä käynnistään Kuubassa oli kulunut seitsemän kuukautta. Hänen terveydestään huolehtiva lääkäritiimi oli vedonnut minua ottamaan asian esille. Presidentille oli alusta lähtien täysin selvää, että hän tiedottaa terveydentilastaan kansalle. Tämän vuoksi hän ilmoitti ulkoministerinsä välityksellä terveydestään kansalle ja lupasi pitää heidät yksityiskohdista ajan tasalla. Jokaista hoitotoimenpidettä seurattiin tarkoin solutestein ja laboratorioanalyysein. Yksi testeistä ensimmäisen leikkauksen jälkeen osoitti, että tarvitaankin radikaalimpia operaatioita ja erityishoitoja.

Myönnän, ettei ollut helppoa tiedottaa ystäväni sairauden uudesta kehityksestä. Havaitsin arvokkuuden, jolla hän vastaanotti tämän uutisen. Toisaalta hänen mielensä askarteli monen tärkeän tehtävän kuten Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen yhtenäisyyssopimuksen 200-vuotisjuhlien parissa paljon enemmän kuin leikkauksen jälkeisissä fyysisissä kivuissa. Hän vertasi itseään elämässään kohdattuina vaikeina hetkinä peräänantamattomaksi taistelijaksi.

Epäröimättä minä totean tuloksien olevan vaikuttavia ja että potilas taisteli ratkaisevan taistelun, joka johtaa hänet ja Venezuelan suureen voittoon.

On varmistettava, että tämä selvitys viestitetään sana sanalta kaikilla kielillä, mutta erityisesti englanniksi käännettynä. Tätä kieltä ymmärretään siinä Baabelin tornissa, joksi imperialismi on muuntanut maailmaan.

Hugo Chávezin sisäiset ja ulkoiset viholliset ovat nyt hänen sanojensa ja aloitekykynsä armoilla. Epäilemättä he tulevat yllättymään. Toivottakaamme hänelle vakainta tukeamme ja luottamustamme. Imperiumin valheet ja maanpetturien petokset voitetaan. Nykyisin Venezuelassa elää miljoonia militantteja ja valppaita kansalaisia, jotka eivät tule koskaan alistumaan harvainvallalle ja imperiumille.

Suomennos: Matti Laitinen

2011-04-15T09:18:00.000+03:00

KUUBAN KOMMUNISTINEN PUOLUEEN 6. EDUSTAJAKOKOUS

Kuuban kommunistinen puolue (PCC) pitää 6. edustakokouksensa 16.4.2011. Kokoukseen osallistuu 1 000 valtuutettua. PCC:n poliittinen asema Kuubassa on edelleen vahva. Se nauttii kansan valtaenemmistön tukea ja luottamusta. Puolueen johdolla saavutetut yhteiskunnalliset saavutukset ovat tunnustettuja koko Latinalaisessa Amerikassa. Presidentti Raúl Castron mukaan ”puoluekokous tekee perusteellisia päätöksiä modernisoidakseen Kuuban talousmallia sekä hyväksyy uusia suuntia puolueen ja vallankumouksen yhteiskunta- ja talouspolitiikalle.” Kuluva vuosi on merkittävä vuosi Kuuballe. Maa juhlii parhaillaan Sikojenlahden maihinnoususta saavutetun voiton 50-vuotisjuhlaa.

Puoluekokoukselle on tehty lähes 300 aloitetta. Ne koskevat mm. ulkomaisen pääoman käyttöä Kuubassa, ALBA-yhteistyötä, pankkilainoja, maan vähemmistöjen suojelua, maataloustyöntekijöiden asemaa, valtion työntekijöiden määrän supistamista, kansalaisten osallistumista maan hallintoon ja talouden yksityissektorin laajentamista. Asiasta on käyty maankattava kansalaiskeskustelu. Uudistusten ytimessä on maan talous, jonka kehitys halutaan saada kestävälle perustalle tehostamalla sitä.

Mikäli puoluekokous hyväksyy aloitteet, ne vahvistetaan Kuuban kansalliskongressissa ja saatetaan voimaan v. 2012. Tämä merkitsisi pienyrittäjien ja vapaiden ammatin harjoittajien aseman parantamista. Käytännössä tämä koskisi maataloussektoria, yksityisiä majoitus- ja matkailupalveluita, ravintoloita, kahviloita, partureita, takseja sekä hautausurakoitsijoita. Valtio lopettaisi myös maatalouden ohjailun.

Ehdotetulla talousuudistuksella ei kuitenkaan kyseenalaisteta kuubalaisen yhteiskunnan sosialistista luonnetta. Valtio ja PCC vastaavat edelleen yhteiskunnan ydinsektoreista kuten teollisuustuotannosta, perusturvasta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta, kulttuurista ja urheilusta. Vallankumouksen saavutuksista koulutuksen ja terveydenhoidon alalla ei olla luopumassa. Kuuba ei ole siirtymässä monipuoluejärjestelmään. Valtion yhtiöt säilyvät edelleen valtion kontrollissa ja ohjauksessa eikä niiden hallinnan anneta karata Neuvostoliiton perestroikan mukaisesti yhteiskunnan käsistä yritysjohtajille. Myöskään pääomien keskittymisiä ei tulla hyväksymään, koska se tie vie kapitalismiin.

Tulossa olevien uudistusten arvioidaan eroavan Neuvostoliiton perestroikan tuulista siinä, etteivät ne ole hallitsemattomia puhureita ja että niiden suhteen on tiedusteltu myös kansan omaa mielipidettä.

Matti Laitinen

Lähteet: NYT, Reuters, SKS ja www.cubadiplomatica.cu

2011-03-23T09:02:00.002+02:00

MIAMIN VIISIKKO VAPAAKSI

Irma González vieraili Suomessa 19.–22.3.2011. Hänen isänsä René González on yksi ns. Miamin viisikkoon kuuluvista kuubalaisista vangeista Yhdysvalloissa. Hän selvitti Helsingin yliopiston Metsätalossa 22.3.2011 järjestetyssä yleisötilaisuudessa viisikon jäsenten ja heidän perheidensä epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta kohtelua Yhdysvalloissa. Tilaisuuden järjestivät Suomi-Kuuba-seura, Helsingin yliopiston Latinalaisen Amerikan tutkimus ja Suomen Rauhanpuolustajat.
Irma González aloitti aktiivisen kampanjoinnin isänsä ja muiden vangittujen kuubalaisten puolesta jo 16-vuotiaana. Hän on kiertänyt ympäri maailmaa ja tavannut niin valtionpäämiehiä kuin viiden kuubalaisen vapauttamisen puolesta toimivia aktivisteja. Työkseen 26-vuotias nuori nainen toimii psykologina ja opettajana Havannan yliopistossa.
VIISIKKO LÄHETTTIIN MIAMIIN

Kuubalaiset Gerardo Hernández, René González, Antonio Guerrero, Ramón Labanino ja Fernando González lähetettiin Kuubasta Miamiin 1990-luvulla. Miesten tehtävänä oli soluttautua kovan linjan kuubalaispakolaisten järjestöihin tilanteessa, jossa terroritekojen aalto järisytti Kuubaa. Terroritoiminnan kohteena oli erityisesti Kuuban uusi turismielinkeino. Maan viranomaiset saivat estettyä useat suunnitellut iskut Miamista saamansa tiedon avulla. Kuuban hallitus harjoitti läpinäkyvää politiikkaa ja luovutti kaiken Miamin agenttiensa keräämän tiedon terroristijärjestöjen toiminnasta suoraan FBI:lle historiallisessa tapaamisessa Havannassa kesäkuussa 1998. Viisikon tiedotustoiminta koski terrorismin lisäksi myös huumekuljetuksia ja ihmissalakuljetuksia.

VANKILAAN SYYTETTYINÄ VAKOILUSALALIITOSTA

Terroristien sijasta Miamin FBI pidättikin syyskuussa 1998 todistusaineiston hankkineet kuubalaiset. Vangitsemisensa alussa viisikon jäsenet lusivat 17 eristyssellissä. Kommunikointi ulkomaailman kanssa estettiin. Yli kolme vuotta pidätysten jälkeen miamilainen oikeusistuin julisti viisikon tuomiot, jotka vaihtelivat 15 vuodesta kahteen elinkautiseen. René González sai tavata ensimmäisen kerran perhettään vuoden vankeuden jälkeen. Lapset ja puoliso saivat nähdä toisessa huoneessa raudoissa istuvan ja tarkasti vartioidun miehen. Tekaistu tuomio varasti perheeltä isän ja mieheltä elämän. Olga González ei ole tavannut aviomiesttään 12 vuoteen. René Gonzálezilla on kolmen vuoden kuluttua mahdollisuus päästä ehdonlaiseen vankeuteen, joka on suoritettava valvottuna Miamin vihamielisessä ympäristössä.

PUOLUEELLINEN OIKEUDENKÄYNTI

Miamin viisikolle ei suotu puolueetonta oikeudenkäyntiä, mikä olisi tarkoittanut oikeudenkäynnin suorittamista Miamin sijasta puolueettomalla maaperällä. Miamin kuubalaisen yhteisön jäsenistä 55 % hyväksyy Kuubaan kohdistuvan väkivallan. Henkilöt, jotka suhtautuvat myönteisesti Kuubaan, joutuvat Miamissa painostuksen ja väkivallan kohteiksi. USA suhtautuu välinpitämättömästi Kuubaan kohdistuvaan terrorismiin, vaikka sen seurauksena maassa on saanut surmansa yhteensä 3 478 ihmistä ja 2 099 ihmistä on vammautunut pysyvästi.

Miamin viisikkoa ei ole kyetty yrityksistä huolimatta tuomitsemaan vakoilijoiksi. Tuomioiden poikkeuksellinen ankaruus on siinäkin mielessä täysin absurdia, että yhdysvaltalaiset tuomarit ovat nykyisin vakuuttuneita siitä, että viisikon toiminta ei kohdistunut USA:n turvallisuutta vastaan. Heidät tuomittiin siksi, että he aikoivat tehdä joskus jossain jotain.

OIKEUSISTUIN KUUBAN VASTAISEN POLITIIKAN JATKEENA

Miamin viisikon vapauttamiseksi vuoksi on käyty lävitse kaikki USA:n oikeusasteet. USA:n korkein oikeus ei suostunut vapauttamaan heitä. Heidän saamansa laaja kansainvälinen ja arvovaltainen tuki ei ole myöskään vaikuttanut tuomioihin. Asiaa on käsitelty laajasti lehdistössä. YK:n ihmisoikeuskomissio ja Amnesty International ovat kummatkin tuominneet viisikon vangitsemisen. Amnesty kehotti USA:n oikeusministerille lähettämässään kirjeessä maan hallitusta käsittelemään tapauksen epäselvyydet ja oikaisemaan armahdusprosessin tai muilla käytettävissä olevilla keinoilla mahdolliset vääryydet. USA:n hallitus on tietoinen maailman mielipiteestä.

Miamin viisikon tapaus osoittaa USA:n oikeuslaitoksen alhaisuuden etenkin, kun kysymyksessä on Kuuban valtion ja sen kansalaisten turvallisuus. Kuuban vastaisten terroritekojen historia on pitkä ja sitä ympäröi Yhdysvalloissa vankka vaikenemisen muuri.

VIISIKKO VAPAAKSI

Laajan solidaarisuuden avulla voidaan painostaa ihmisoikeuksista piittaamattomia hallituksia ja vapauttaa poliittisia mielipidevankeja. Winnie ja Nelson Mandela ovat kehottaneet Irma Gonzálezia olemaan antamatta periksi.

Matti Laitinen

2011-03-07T09:16:00.002+02:00

VENEZUELAN YHTEISKUNNALLISESTA TILANTEESTA

Venezuelan väestömäärä on kasvanut v. 2002–2010 neljällä miljoonalla kansalaisella ollen nykyisin 29,2 miljoonaa. Venezuelalaisten keski-ikä on 25,5 vuotta. Maassa edistyttiin v. 2010 köyhyyden ja eriarvoisuuden supistamisessa. Köyhien osuus maan väestöstä oli v. 2010 26,8 %, kun vastaava arvo oli v. 1998 vielä 49 %. Äärimmäinen köyhyys on pudonnut 12 vuodessa 21 % –> 7,1 %. Eläkkeen saajien määrä on samana ajanjaksona nelinkertaistunut (1,5 miljoonaa). Maan imeväiskuolleisuus osoittaa arvoa (21,54/1000) ja työttömyys on pudonnut arvoon 7,7 %. Koulu- ja opiskeluolosuhteet ovat parantuneet.

Venezuelan valtionyhtiö PDVSA:lla on nykyisin 18 öljynjalostamoa ulkomailla ja kuusi jalostamoa kotimaassa. Ulkomaiset jalostamot sijaitsevat Yhdysvalloissa, Kuubassa, Curacaossa, Jamaikalla, Saksassa ja Ruotsissa. Yhtiö on kehittynyt 10 vuoden aikana yhdeksi maailman suurimmaksi yhtiöksi. Se on rahoittanut Venezuelan terveydenhuoltoa, koulutusta ja asuntorakentamista. PDVSA:n öljyjalostuskapasiteetti on maailmanmittaisessa yhtiövertailussa kolmanneksi suurin. Öljyn päivittäinen tuotanto on ylittänyt kolme miljoonaa barrelia.
Venezuelan hallitus toimitti v. 2010 2,4 miljoonaa tonnia ruokaa maaseudulle osana valtakunnallista ruoka-omavaraisuusohjelmaa. Maan 19 088 ruoanjakelukeskuksessa myytiin korkealaatuisia elintarvikkeita 40–50 % alle yksityismarkettien hintojen. Viisi miljoonaa kansalaista tarvitsee maan hallituksen antamaa maksutonta ruoka-apua samalla, kun noin 14 miljoonaa ihmistä ostaa elintarvikkeensa MERCAL- ohjelman ja PDVAL-jakeluketjun tarjoamilla tuetuilla hinnoilla. Kulutushintojen inflaatio laukkasi viime vuonna n. 30 % kieppeissä.
Elintarvikkeiden varmuusvarastoissa on 692 500 tonnia ruokaa otettavaksi välittömästi käyttöön hätätilanteissa. Venezuelassa esiintyy aliravitsemusta viidenneksi vähiten Latinalaisessa Amerikassa ja vastaavasti kymmenenneksi vähiten koko maailman mitassa. Aliravitsemusta esiintyy YK:n tilastojen mukaan enää 3,2 % lapsista. Sen täydellisen poistamisen tavoite saavutetaan pian. Vuonna 1998 Venezuelassa 21 % lapsista kärsi aliravitsemuksesta.

Tieto- ja viestintätekniikan avulla suoritettu yhteiskunnallisen tajunnan reaaliaikainen muokkaaminen ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on ympärivuorokautista ja samanaikaista maailmanlaajuisesti. Toisaalta sama asia on mahdollistanut myös maailmanlaajuisen toisinajattelun kuten bolivaarisen vallankumouksen ketjuuntumisen ja yhteisten mielenilmaisujen samanaikaisuuden maailman eri kolkilla. Internetin käyttäjien määrä maailmassa on kasvanut v. 2000–2010 361 miljoonasta 1,97 miljardiin. Toistaiseksi tämän bittien valtatien tarjoamista palveluista nauttii vasta 28,7 % ihmiskunnan jäsenistä. Käyttäjistä 37,7 % on joko eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia (1,1 miljardia ihmistä). Näissä maanosissa netin käyttöaste vaihtelee 48,1 % – 73,6 % väestöstä. Venezuelassa Internetin käyttöaste oli v. 2010 34,2 % ja Ecuadorissa 16 % ja Boliviassa 11,1 %.

Venezuelan vuoden 2011 budjetissa annetaan etusija sosiaalisille investoinneille ja yleishyödyllisille ohjelmille. Budjetin perustana ovat pitkälti öljytulot. Lähes 46 % budjetista suunnataan sosiaalisektorille, johon sisäl-tyvät mm. opetus ja terveydenhuolto. Venezuelan tavoitteena on kahden miljoonan uuden asuintalon rakentaminen v. 2017 loppuun mennessä. Tämän vuoden tavoite on 150 000 uutta asuintaloa.

VENEZUELA TÄHTÄÄ SOSIALISMIIN

Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue – PSUV – ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskeli-jat, kotiäidit, sivistyneistö, taiteilijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi.

Vuonna 2006 Venezuelan vallankumousprosessia menestyksellä puolustaneet bolivaariset piirit korvattiin 16 000 yhteisöneuvostoilla. Yhteisöneuvostot ovat bolivaarisen sosialismin vallan- ja vastuunjaon perusyksikköjä. Ne ovat 150–400 perheen muodostamia paikallisneuvostoja. Ne vastaavat asuinalueensa kehityshankkeista. Valtion rahoittamat projektit kohdistuvat kunnallistekniikkaan, maatalouteen, asumiseen, koulutukseen, terveydenhoitoon, kulttuuriin, urheiluun ja sosiaalisiin ongelmiin. Venezuelassa toimii nykyisin yhteensä 30 000 yhteisöneuvostoa. Suunnitelmana on korvata maan valtio- ja hallintorakenteita yhteisöneu-voston harjoittamalla alueellisella päätäntä- ja toimintavallalla.

Venezuelan presidentti Hugo Chávez totesi marraskuussa 2009 PSUVin puoluekongressissa, että globaali talouskriisi on nähtävä mahdollisuutena hajottaa kapitalistinen järjestelmä ja rakentaa sosialismia. ”Vallan-kumouksellisen taistelun keskus sijaitsee meidän Amerikassamme. Venezuela on sen järistyskeskus. Me olemme suunnannäyttäjän roolissa ja meillä on kannettavana olkapäillämme valtava vastuu.” Chávezin mukaan Venezuela on v. 2019 sosialistinen valtio, jolla on sosialistiset arvot, jotka perustuvat sosialistisiin tuotantosuhteisiin.

PSUV sai syksyllä 2010 pidetyissä vaaleissa 96 edustajaa 167-paikkaiseen parlamenttiin. Liittolaispuolueella Isänmaa kaikille (PPT) on 2 paikkaa sekä opposition liittoutumalla 64 paikkaa (38,3 %). Venezuelassa tam-mikuussa 2011 puolueettoman Gis XXI -tutkimuslaitoksen tekemän mielipidekyselyn mukaan 54,7 % venezuelalaisista pitää presidentti Hugo Chávezin työtä hyvänä tai erittäin hyvänä. Samaan kyselyyn vastanneista 61,3 % piti Venezuelan yhdistynyttä sosialistipuoluetta suosituimpana poliittisena ryhmittymänä. Opposition kansanedustajia kannatti 26,1 % kyselyyn vastanneista.

VENEZUELA TEHOSTAA SOSIALISMIN RAKENTAMISTA

Venezuelan kansalliskokous sääti joulukuussa 2010 kaksi uutta lakia; laki kansanvallasta sekä lain kansan- ja julkisesta suunnittelusta. Nämä lait ovat osa viidestä kansanvallan laista, jotka tähtäävät valtion suunnitte-lurakenteisiin siirtymiseen ja päätöksentekoon ruohonjuuriorganisaatioiden tasolla. Lakien tarkoituksena on edistää vallan hajauttamista, kollektiivista omistamista, itsehallintoa ja valtion liittoneuvoston asemaa suun-nitteluelimenä. Lakien tavoitteena on suoda paikallisneuvostoille johtava asema maan julkishallinnossa ja korvata porvarillinen edustuksellinen demokratia osallistuvalla demokratialla. Porvarillinen hallintokoneisto korvataan bolivaarisella neuvostojärjestelmällä.

Valtion liittoneuvosto perustettiin v. 2010 alussa kansallisen budjetin suunnittelua varten. Sen jäseninä toimivat ministerit, kuvernöörit, pormestarit sekä yhteisöneuvostojen ja kansalaisjärjestöjen edustajat. Kansan-edustaja Augusto Montielin mukaan: “Voidaksemme lakkauttaa yhä olemassa olevan porvarillisen valtion, meidän on luotava edellytykset yhteisöpohjaiselle, yhteisölliselle, demokraattiselle, pääosassa olevalle ja vallankumoukselliselle valtiolle. Siksi on rakennettava valtio, jossa valta ei keskity muutaman etuoikeutetun ihmisen käsiin.”

LAKI KANSANVALLASTA

Laki sisältää yhteensä 134 pykälää. Ne liittyvät yhteisöjen välittömään osallistumiseen julkisessa hallinnossa perustuslain 5 § mukaisesti. Lain yhtenä tarkoituksena on vahvistaa kansalaisjärjestöjen asemaa vallanku-mouksellisessa demokratiassa sekä luoda kunnallisia ja yhteisöllisiä itsehallinnon muotoja.

Sosiaalisesti omistetut tuotanto-organisaatiot (osuuskunnat) asetetaan etusijalle, kun julkisen vallan elimillä on tarvetta tavaroista, palveluista tai suoritettavista töistä (29 §).

Lain mukaan kansanvallan organisaatiot ovat järjestäytyneet sen perustalta, missä ihmiset asuvat tai elävät päivittäin. Organisaatiot koostuvat kansalaisista, joita yhdistää jokin yhteinen intressi tai tavoite omien vaike-uksien voittamiseksi ja kollektiivisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Kansanvallan erityisiä hallintoelimiä ovat mm. yhteisöneuvostot ja yhteisöneuvostojen liitot.

LAKI KANSAN- JA JULKISESTA SUUNNITTELUSTA

Laki liittää yhteisöneuvostot ja yhteisöneuvostojen liitot osaksi kansallista suunnittelujärjestelmää. Se koostuu valtion, kuntien, yhteisöneuvostojen liittojen ja yhteisöneuvostojen julkisista suunnitteluneuvostoista yhtä hyvin kuin yhteisöneuvostoista ja valtion liittoneuvostosta. Laki mahdollistaa laajan ja joukkomittaisen osallistumisen yhteiskunnan suunnitteluun, suunnitelman soveltamiseen ja tulevan tarkasteluun.

POLIITTINEN VALTA

Poliittisen vallan haltuunotto on Venezuelassa ongelmallista, koska maassa on vasta kehittymässä luokkatie-toinen ja organisoitunut maa- ja teollisuustyöläisiä edustava työväenliike. Lisäksi väestöstä yli kolmannes on alle 15-vuotiaita. Talonpoikais- ja opiskelijaliikkeen kohdalla on havaittavissa samanlaista heikkoutta. Maareformi tuottaa ongelmia, koska 92 % väestöstä asuu kaupungeissa.

Sosialismia ei voi rakentaa ilman ammattitaitoisia työläisiä (teollistaminen), osaavia talonpoikia (ruokaomavaraisuus) ja sivistyneistöä (koulutus) sekä hyvin organisoituja järjestöjä. Venezuela on kohdannut saman tilanteen kuin nuori vallankumouksellinen Kuuba. Sen on luotava kouluttamalla ja kasvattamalla oma työväenluokkansa, talonpoikaistonsa ja sivistyneistönsä sekä oma sosialistinen kulttuurinsa.

Matti Laitinen

Lähteet: http://venezuelanalysis.com/5858, Venezuelan National Assembly Passing “Popular Power” Package of Laws, 11.12.2010 Tamara Pearson – Venezuelanalysis.com, www.economywatch.com, http://www.internetworldstats.com/ stats.htm sekä Matti Laitisen omat lehtiartikkelit bolivaarisesta vallankumouksesta v. 2002–2010.

2011-03-07T09:07:00.001+02:00

ALBA (Meidän Amerikkamme kansojen Bolivaarinen liitto)

Latinalaisen Amerikan maille on ollut ja osalle niistä on edelleen ominaista niille tietoisesti luotu historiallinen riippuvuus ulkomaan tuonnista. Tämä juontuu niiden teollisuuden yksipuolisuudesta ja alikehittyneisyydestä sekä myös joissakin maissa maataloussektorin rakenneongelmista. Tuonnista ovat huolehtineet ylikansalliset yhtiöt. USA:n takapihan maat ovat toimineet halvan raaka-aineen ja työvoiman lähteinä.

Uuskolonialismi synnytti oman vastavoimansa. ALBA syntyi vastapainoksi USA:n poliittisille alistamispyrkimyksille ja uusliberalistiselle talouspolitiikalle Latinalaisessa Amerikassa. Se edustaa bolivaarisen vallankumouksen kansainvälistä puolta. USA kokee talousyhteisön itselleen vaaralliseksi. Sen tukema Hondurasin sotilasvallankaappaus v. 2009 oli hyökkäys ennen kaikkea ALBAa vastaan.

ALBAn SYNTY JA MERKITYS

Joulukuussa 2004 solmitun ALBA-sopimuksen pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhteisö, jolla on yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. ALBAan kuuluu tällä hetkellä kahdeksan jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica, Ecuador, pienet saarivaltiot Saint Vincent ja Grenadiinit sekä Antigua ja Barbuda ja Hondurasin laillinen hallitus. ALBA-yhteisöllä on jäsenmaittensa lisäksi edustus mm. Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä, Dominikaanisessa Tasavallassa, Guatemalassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Panamassa, Paraguayssa, Perussa ja Uruguayssa.

ALBAn toiminnan keskiössä ovat yhteiskunnan kurjimmassa asemassa olevien hyvinvointi ja läntisen pallonpuoliskon kehittymättömiin maihin kohdistuvan solidaarisuuden vahvistaminen, jotta nämä voivat neuvotella kaupan käynnin ehdoista paremmista asemista kuin kehittyneiden maiden alaisuudessa.

ALBA EI OLE PERUSTUSLAILLINEN VALTIOLIITTO

ALBA eroaa olennaisesti Euroopan unionista. Sillä ei ole yhteistä perustuslakia, valuuttaa eikä ulko- ja sisäpolitiikkaa. Se ei ole myöskään valtioiden yläpuolella oleva elin, jolla on oikeus puuttua jäsenvaltioiden asioihin. Se on kahden- ja monenkeskiseen yhteistyöhön ja keskinäisapuun perustuva talousyhteisö, jonka toiminta ulottuu kaupankäyntiin, tuotantotoimintaan ja tieteellis-tekniseen yhteistyöhön. Tavoitteena on saavuttaa yhteisöllinen omavaraisuus keskeisillä tuotantoaloilla. ALBAn toiminta käsittää käytännössä useimmiten jäsenvaltioiden valtionyritysten kahdenkeskisiä sopimuksia, jossa sopimuskumppanille toimitetaan tavaroita, teknillistä ja rahoituksellista tukea maan teollisuuden ydinsektorin, energiavarojen ja sosiaalitoimen investointeihin. Keskinäinen kauppa käydään kirjanpidollisen clearing-rahan – sucren – avulla. Jäsenmaat ovat tallettaneet sovitun määrän kansallista valuuttaansa erityiseen Sucre-rahastoon. Nämä varat on muunnettu virtuaalisiksi kirjanpidollisiksi yksiköiksi – sucreiksi. Yksi sucre vastaa 1,25 U$ ja sitä käytetään maksuvä-lineenä erityistavaroiden kaupassa. Sucreen siirtyminen poistaa esim. tarpeen käyttää dollaria maksuvälineenä öljykaupassa.

ALBA-PANKKI (BALBA)

ALBAn yhteisenä rahoituslaitoksena toimii v. 2008 perustettu ALBA-pankki. Pankin toiminta tähtää uudenlaisiin alueellisiin, ylikansallisista järjestelmistä riippumattomiin rahoitusmarkkinoihin, joiden puitteissa pyritään tasapainoiseen kehitykseen. Sen toimenkuvana on ottaa haltuunsa myös Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävät Latinalaisessa Amerikassa. Erityisiä investointikohteita ovat köyhyyden poistaminen ja ALBA-maiden omat kansalliset kehityshankkeet, terveydenhuolto, opetus sekä televiestintäjärjestelmien kehittäminen, ruokaturvallisuus, ympäristönsuojelu, matkailu ja energiantuotanto.

ALBA-TIIVISTELMÄ

• Vaihtoehto Latinalaisen Amerikan kansoihin ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvalle riistolle.

• Kahden- ja monenkeskiseen yhteistyöhön ja keskinäisapuun perustuva talousyhteisö.

• Jäsenmaiden omaehtoinen ja yhteistyössä tapahtuva kehittäminen ja rakentaminen.

• Eliminoida jäsenmaiden kaupankäynnin ja verotuksen esteitä.

• Kannustaa jäsenmaita keskinäisiin investointeihin ja yhteisyritysten perustamiseen.

• Lisätä pankkisuhteita ja yhteistyötä matkailualalla.

• Jäsenmaiden ruokaomavaraisuuden luominen. Perustettu yhteinen elintarviketuotantoyhtiö ja Ruokaturvallisuussäätiö.

• Tasavertaisuuteen perustuvan oikeudenmukaisuuden ja sopimuskumppanien tasa-arvoisuuden edistäminen. Yhteisen geopoliittisen turvallisuuden edistäminen.

• Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävien korvaaminen ALBA-pankilla.

• ALBAn puitteissa on perustettu OPECin kaltainen öljyalan yhteistyöorganisaatio Petroamerica.

• Tieteellinen yhteistyö (Caracasissa yhteinen tiedekeskus).

• Suurkansalliset yhtiöt ja –projektit. Usean jäsenmaan yhdessä omistamat valtionyhtiöt.

ALBA-yhteisöstä on jalostunut kuudessa vuodessa Latinalaisen Amerikan uuden poliittisen kulttuurin ja vapautuksen valtiollinen yhteisrintama.

Matti Laitinen

Lähteet: Venezuelanalysis.com; Kominform; sekä ML:n omat artikkelit Tiedonantajassa ja Kansan ääni –lehdessä V. 2008–2010.

2011-03-07T09:02:00.001+02:00

ETELÄ-AMERIKAN KANSOJEN LIITTO (UNASUR)

Etelä-Amerikan kansojen liitto UNASUR perustettiin 23.5.2008 Brasiliassa. Se luotiin MERCOSURin (Etelän yhteismarkkinat) ja CANin (Andien Yhteisön) pohjalle. Siihen kuuluu 12 jäsenvaltiota: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Kolumbia, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay ja Venezuela sekä kaksi tarkkailijajäsentä: Meksiko ja Panama. Maantieteellisesti UNASUR kattaa 17,7 miljoonan km² maa-alueen, jossa elää 388 miljoonaa ihmistä. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen. Tavoitteina ovat myös UNASURin yhteinen parlamentti, valuutta ja passi v. 2019 mennessä.

Järjestön keskushallinto sijaitsee Quitossa, Ecuadorissa. Sen toiminnan piiriin sisältyvät yhteistyö puolustuksen, energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa. Yhteisen parlamentin toimipaikaksi on määritelty Cochabamba Boliviassa. UNASURin pääsihteerinä toimii Guyanan presidentti Bharrat Jagdeo.

Venezuelan aloitteesta syntynyt Etelän Pankki perustettiin joulukuussa 2007. Sen pääkonttori sijaitsee Caracasissa. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma oli v. 2009 10 miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela. Nämä maat ovat joko kokonaan tai osittain jo luopuneet yhteistyöstä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja maailmanpankin (WB) kanssa.

UNASURIN PERUSTUSLAILLINEN SOPIMUS (Artikla 3)

• Vahvistaa poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kesken vahvistamalla neuvotteluteitse Etelä-Amerikan integraatiota ja UNASURin osallistumista kansainvälisellä areenalla.

• Kattava ja oikeudenmukainen, inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys köyhyyden kitkemiseksi ja epätasa-arvon voittamiseksi alueella.

• Luku- ja kirjoitustaidottomuuden poisto, kaikkien yhtäläinen pääsy laadukkaaseen koulutukseen, alueelliset oppiarvot ja niiden tunnustaminen.

• Energiaintegraatio: alueen luonnonvarojen kestävä ja yhtenäinen käyttö solidaarisuuden hengessä.

• Alueen infrastruktuurin kehittäminen sen kansojen hyväksi perustuen kestävään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen.

• Rahoituksellinen integraatio sovellettuna jäsenvaltioiden talouteen ja rahapolitiikkaan.

• Ekosysteemin ja vesivarojen suojelu, yhteistyö ekokatastrofien ehkäisyssä sekä taistelussa ilmastomuutoksen syitä ja seurauksia vastaan.

• Yleinen pääsy sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin.

• Yhteistyö maahanmuuttoasioissa ihmis- ja työoikeuksia kunnioittaen.

• Teollinen ja tuotannollinen yhteistyö, joka kohdistuu etenkin pieneen ja keskisuureen teollisuuteen, osuuskuntiin, verkostoihin ja muihin tuotanto-organisaatioihin.

• Kansalaisten osallistuminen niihin mekanismeihin, jotka ovat vuorovaikutuksessa UNASURin ja niiden erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, jotka ovat tekemisissä Etelä-Amerikan integraation kanssa.

• Tiedon ja kokemusten vaihto maanpuolustusta koskevissa asioissa. UNASURin puolustus- ja ulkoministerit kokoontuivat 23.6.2008 Santiago de Chilessä ja perustivat Etelä-Amerikan puolustusneuvoston. Se ei ole kuitenkaan NATO:n kaltainen sotilasliitto vaan yhteistyöfoorumi. Kolumbia ei kuulu puolustusneuvostoon

UNASURin jäsenyys on kirjattu kansalliseen perustuslakiin Argentiinassa, Boliviassa, Chilessä, Ecuadorissa, Guyanassa, Perussa, Surinamissa ja Venezuelassa. Asiaa oli vielä käsittelyssä helmikuussa 2011 Brasilian ja Uruguayn lainsäädäntöelimissä.

Matti Laitinen

USNASURin hallintoeliminä toimivat pysyvä sihteeristö, presidenttien vuosittainen kokous, järjestön kiertävä presidenttiys ja ulkoministerien kokous. UNASURiin perustettiin v. 2010 seuraavat Etelä-Amerikan alueen työryhmät ja komiteat: Finanssi-integraation työryhmä, Riitojen ratkaisutyöryhmä, Maailman huumeongelman neuvosto, Suunnittelun ja infrastruktuurin neuvosto, kulttuuri-, koulutus-, tiede-, teknologia- ja innovaatiolautakunta, Sosiaalisen kehityksen neuvosto, Puolustusneuvosto, Energianeuvosto ja Terveysneuvosto.

2010-11-12T12:48:00.002+02:00

KUUBAN PERUSTUSLAKI JA KANSANVALTA

Kuuba tahtoo kulkea ja kehittyä valtiona omaa kansallista, sosialistista tietään. Se haluaa säilyttää oman kansallisen itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa. Maan ulkopoliittisena periaatteena on proletaarinen internationalismi, joka perustuu maailman kansojen – etenkin Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansojen – veljelliseen ystävyyteen, apuun, yhteistyöhön ja solidaarisuuteen. Jälkimmäinen periaate on toteutunut viime vuosina tuloksellisesti taloudellisena, yhteiskunnallisena ja poliittisena yhteistyönä ALBA-maiden kanssa. Joulukuussa 2004 Kuuba ja Venezuela perustivat yhdessä ALBA-liittoutuman (Amerikoiden bolivaarinen liittoutuma). Yhteistyöjärjestön pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla olisi yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. ALBA:an kuuluu tällä hetkellä yhdeksän jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Hondurasin laillinen hallitus, Ecuador, pienet saarivaltiot Saint Vincent ja Grenadiinit sekä Antigua ja Barbuda.

Kuuban voimassa oleva perustuslaki on säädetty v. 1992. Kuubassa myös kansalais- ja joukkojärjestöt voivat esittää lakiehdotuksia kansalliskokoukselle. Maan Keskusammattiliiton (CTC), Kansallisen pienviljelijäliiton (ANAP), Vallankumouksen puolustuskomiteoiden (CDR), Jose Martí –lapsijärjestön (OPJM), Kuuban naisliiton (FMC), Kuuban vallankumouksen soturien liiton, Yliopisto-opiskelijainliiton (FEU) ja Keskiasteen opiskelijoiden liiton (FEEM) yhteisestä aloitteesta Kuuban kansalliskokous teki v. 2002 olennaisia täydennyksiä maan perustuslain 3. ja 63. artiklaan. Ensimmäisen lisäyksen mukaan taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä tasavallan perustuslaissa pyhitetään koskemattomaksi. Toinen tärkeä lisäys oli seuraava: ”taloudellisista, poliittisista ja diplomaattisista suhteista ei neuvotella toisen valtion kanssa aggression, uhkan tai vieraan voiman painostuksen alaisena.”

VALTIOLLISET PERUSPERIAATTEET

Maan perustuslain 1. Artiklaan on kirjattu: ”Kuuba on riippumaton ja itsenäinen sosialistinen työläisten valtio, joka on organisoitu sen kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi demokraattiseksi ja keskusjohtoiseksi tasavallaksi, jossa kansalaiset nauttivat poliittisesta vapaudesta, yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilöllisestä ja kollektiivisesta hyvinvoinnista sekä inhimillisestä solidaarisuudesta.”

Valtio organisoi, johtaa ja ohjaa Kuubaa suunnitelmatalouden puitteissa. Tämä takaa maan kehittymisen, sen sosialistisen järjestelmän voimistumisen sekä yhteiskunnan ja väestön materiaalisten ja kulttuurillisten tarpeiden kasvavan tyydyttymisen.

Kuuban tasavallan itsenäisyys nojautuu kansaan, joka on kaiken valtiovallan perustana. Tuota valtaa harjoitetaan joko suoraan tai välillisesti kansanvallan kokousten tai muiden valtioelinten kautta, jotka saavat valtuutensa näiltä kokouksilta. Presidentillä on toimeenpanovalta ja kansalliskokouksella lainsäädäntövalta.

Kuubalaiset ovat valmistautuneet puolustamaan omaa olemassaolo-oikeuttaan. Perustuslaki suo kaikille kansalaisille oikeuden taistella kaikin mahdollisin keinoin – sisältäen aseellisen taistelun – sitä tai niitä vastaan, jotka yrittävät kumota tämän lain perustana olevan poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestyksen.

Kuuban kansan etujoukkona ja valtion johtavana voimana toimiva Kuuban kommunistinen puolue (PCC) ammentaa ideansa Jose Martin ajatuksista ja marxismi-leninismistä. Puolue ohjaa ja organisoi yhteiskunnallisia ponnistuksia sosialismin rakentamiseksi ja sen edelleen jalostamiseksi kommunistiseksi yhteiskunnaksi.

Kuuban sosialistinen valtio tunnustaa kansalais- ja joukkojärjestöt, joiden tehtävänä on sosialistisen yhteiskunnan puolustaminen, rakentaminen ja lujittaminen. Ne ovat syntyneet kansan historiallisen taisteluprosessin aikana ja kokoavat keskuuteensa monenlaisia väestön osia.

Kuuban valtio takaa jokaiselle työkykyiselle miehelle ja naiselle mahdollisuuden työpaikkaan ja yksilöllisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ainoatakaan vammaista henkilöä ei jätetä ilman asianmukaista toimeentuloa. Sairaita ei jätetä ilman terveydenhoitoa eivätkä lapset jää ilman koulunkäyntiä, ravintoa ja vaatteita. Nuorisolle suodaan mahdollisuus monipuoliseen opiskeluun. Keltään kuubalaiselta ei estetä pääsyä opiskelun, kulttuurin ja urheilun pariin.

Kuuban valtio vastaa ympäristöasioista ja omistaa maan luonnonvarat. Talouden ja yhteiskunnan kehittämisessä noudatetaan kestäviä periaatteita. Näin turvataan nykyisten ja tulevien sukupolvien selviytyminen, hyvinvointi ja turvallisuus. Tämän takia jokaisen kuubalaisen velvollisuutena on suojella vesiä, ilmakehää, maaperää sekä kasvi- ja eläinkuntaa.

TASA-ARVO

Perustuslain mukaan kaikilla kuubalaisilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Ketään ei saa syrjiä rodun, ihonvärin, sukupuolen, etnisen alkuperän tai uskonnollisten näkemysten perusteella. Mikä tahansa ihmisarvoa loukkaava syrjintä on kiellettyä Kuubassa ja siitä rangaistaan laissa. Kaikille kansalaisille suodaan tasa-arvoinen pääsy valtion virkoihin, julkiseen hallintoon, armeijaan, turvallisuuspalveluun ja tuotantoelämän palvelukseen. Työntekijöiden valinnassa huomioidaan heidän taitonsa ja kyvykkyytensä. Kaikille maksetaan samasta työstä samansuuruista palkkaa. Kaikilla on myös yhtäläinen oikeus kirjoittautua kaikkiin kansallisiin oppilaitoksiin – aina peruskoulusta yliopistoon asti. Valtio rahoittaa opiskeluvälineet. Aikuisväestöä varten on laadittu oma ammatillinen opetusohjelma.

Kaille kansalaisille kuuluu myös oikeus liikuntaan, urheiluun ja vapaa-ajanviettoon. Kaikki sairaalat ovat heidän käytössään. Kuubalaiset voivat asua saaren kaikissa kolkissa (paitsi Guantanamon laivastotukikohdassa) ja majoittua sen kaikkiin hotelleihin. He voivat käyttää myös kaikkia matkustusmuotoja ja nauttia samoista lomakeskuksista, uimarannoista, puistoista, kulttuuri- ja sosiaalikeskuksista sekä urheiluareenoista.

PERUSOIKEUDET JA –VELVOLLISUUDET

Työnteko on sosialistisessa yhteiskunnassa sekä oikeus että velvollisuus ja jokaisen kansalaisen ylpeyden lähde. Työnteosta maksetaan palkkaa sen laadun ja määrän mukaan. Työtä tarjotaan yhteiskunnan ja talouden tarpeiden mukaan. Työntekijät valitaan tehtäviinsä heidän taitojensa ja kykyjensä perusteella.

Jokaisen kuubalaisen edellytetään tekevän työnsä niin hyvin, kuin kykenee. Työpäivä on 8-tunnin pituinen. Työviikkoon sisältyy lakisääteinen lepojakso. Kaikilla työntekijöillä on oikeus palkalliseen vuosilomaan. He kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, joka turvaa heille toimeentulon myös ikääntymisen, sairastumisen tai vammautumisen vuoksi. Kuolemantapauksissa tuki ulottuu myös perheen toimeentulon ylläpitämiseen. Valtio huolehtii lisäksi työturvallisuudesta ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisystä. Kaikilla kansalaisilla on oikeus maksuttomiin ja kattaviin terveyspalveluihin sekä pätevään sairaalahoitoon.

Kuuban kansalaisilla on puhe- ja lehdistövapaus, kun nämä vapaudet eivät suuntaudu sosialistista yhteiskuntaa vastaan. Lehdistö, radio, televisio, elokuvateatterit ja muut joukkoviestimet ovat valtion ja yhteiskunnan omistuksessa. Niiden ei sallita olevan yksityisessä omistuksessa. Tämä ratkaisu takaa median käytön työtätekevien ihmisten ja yhteiskunnan intressien hyväksi.

Kaikilla työtätekevillä väestöryhmillä on oikeus kokoontua, osoittaa mieltään ja yhdistyä, mikäli heillä on tarve siihen. Kansalais- ja joukkojärjestöillä on käytettävissään kaikki tarvittavat palvelut näiden toimien toteuttamiseksi. Järjestöjen jäsenillä on täysi puhe- ja mielipidevapaus sekä rajoittamaton oikeus aloitteisiin ja kritiikkiin omissa tilaisuuksissaan.

Valtio takaa lainsäädännön puitteissa kansalaisilleen uskonnon ja omantunnon vapauden. Se kunnioittaa kunkin kansalaisen vapautta valita oman uskontonsa tai olla valitsematta lainkaan uskontoa. Laki säätelee valtion suhteet uskonnollisiin instituutioihin.

TUOMIOVALTA

Kuubassa tuomiovaltaa käyttävät kansalliskongressin ja valtioneuvoston valvonnassa toimivat riippumattomat tuomioistuimet. Ylimpänä oikeuselimenä toimii korkein oikeus. Johtaessaan oikeusistuimia tuomarit ovat puolueettomia ja kuuliaisia kansalliselle lainsäädännölle.

Kaikille Kuubassa eläville ihmisille taataan vapaus ja koskemattomuus. Ketään ei voi vangita, ellei siihen ilmene laissa määritettyä syytä. Pidätettyjen ja vangittujen henkilöiden henkilökohtaista koskemattomuutta ei saa myöskään loukata. Jokaisella syytetyllä henkilöllä on oikeus puolustukseen. Maan oikeuskäytännön mukaan minkäänlaista väkivaltaa tai painostusta ei saa käyttää ihmisiä vastaa heidän saamisekseen todistamaan oikeudessa. Rangaistuslainsäädäntö on taannehtivaa, kun se hyödyttää syytettyä tai tuomittua henkilöä. Kuubassa noudatetaan yleisiä oikeusvaltion periaatteita. Julkisen vallan käyttö perustuu lakiin.

Kuubassa ei saa harjoittaa maan perustuslain vastaista toimintaa kuten ei useimmissa muissakaan oikeusvaltioissa. Jos toiminta kohdistuu sosialistista valtiota vastaan tai Kuuban kansan päätöstä rakentaa sosialismia ja kommunismia vastaan, siitä voidaan lain mukaan rangaista. USA:n tukemien ja rahoittamien toisinajattelijoiden toiminta rikkoo Kuuban voimassaolevaa perustuslakia ja tämän vuoksi rikkomuksista seuraa sanktioita.

Jokaisella kuubalaisella on velvollisuus huolehtia julkisesta ja yhteiskunnallisesta omaisuudesta ja osoittaa työssään kurinalaisuutta kunnioittaen toisten oikeuksia sekä huomioida sosialistisen elämän standardit ja täyttää kansalaisille asetetut yhteiskunnalliset velvollisuudet. Sosialistisen isänmaan puolustaminen on jokaisen kuubalaisen suurin kunnia ja velvollisuus. Perustuslain ja muun lainsäädännön täsmällinen noudattaminen on kaikkien velvollisuus.

KANSANVALLAN KORKEAMMAT ELIMET

Kansanvallan kansalliskokous edustaa ylintä valtiovaltaa ja se perustuu kaikkien kansalaisten vapaaseen tahtoon. Ainoastaan sille on myönnetty lainsäädäntöoikeus. Parlamentin 609 edustajaa valitaan suoraan vapailla vaaleilla ja salaista äänestystapaa noudattaen viiden vuoden ajanjaksoksi kerrallaan. PCC ei nimeä omia ehdokkaita vaaleihin, vaan ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa. Vaaleissa ei suvaita mainontaa. Kustakin ehdokkaasta on näytillä vain kuva ja ansioluettelo.

Kansalliskokous valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin sekä valtioneuvoston, jonka jäseninä toimivat maan presidentti, ensimmäinen varapresidentti ja viisi muuta varapresidenttiä, sihteeri sekä 23 muuta jäsentä. Maan presidentti toimii samanaikaisesti sekä valtiojohtajana että hallituksen puheenjohtajana. Valtioneuvoston päätösten toimeenpanovalta kuuluu hänelle. Kansalliskokouksen kokoukset ovat yleensä julkisia. Kansanedustajien tehtävien pääpaino on komiteatyöskentelyssä.

Kuubassa kansanedustajan toimi on luottamustehtävä. Perustuslain mukaan parlamentaarikot eivät nauti asemansa vuoksi henkilökohtaisista etuoikeuksista tai minkäänlaisesta taloudellisesta hyödystä. He saavat edustajakaudellaan samaa palkkaa kuin varsinaisessa ammatissaankin. Heillä on velvollisuus työskennellä kansan hyväksi sekä tavata äänestäjiään ja kuunnella heidän ongelmiaan, heidän esittämäänsä kritiikkiä ja selvittää heille valtion harjoittamaa politiikkaa. Edustuskausi voidaan keskeyttää koska tahansa, jos kansanedustaja rikkoo maan lakeja.

KANSANVALLAN PAIKALLISELIMET

Kuubassa kansanvaltaa harjoitetaan neljällä eri tasolla 1) kansalliskokous (kansanedustajat), 2) provinssikokous (maakuntakokousten valtuutetut), 3) kunnankokous (kuntavaltuutetut) ja 4) kansanneuvostot (naapurustojen, kaupunginosien ja maaseudun lähidemokratia). Kuubassa toteutettu vallanjaon periaate todentaa vallanhajauttamista ja vuorovaikutteisen osallistuvan demokratian olemassaoloa. Se se eroaa olennaisesti suomalaisesta – rahalla ostettavasta – edustuksellisesta demokratiasta, joka ei ulotu talouteen, koska tuotantovälineet ovat lähes järjestään kapitalistien omistuksessa.

Kuubassa kansanvallankokoukset perustuvat maan poliittis-hallinnolliseen aluejakoon (14 provinssia, Isla de Juventudin erityisalue ja 169 kuntaa). Ne edustavat korkeinta valtiollista toimeenpanovaltaa omalla alueellaan. Niiden toimenkuvaan kuuluvat myös alueellisten kehitys- ja taloussuunnitelmien toteutus ja seuranta. Kansanvallankokoukset valitsevat paikalliset hallintoelimet johtamaan alueellista tuotantoa, taloutta ja palveluita sekä valvomaan alueellisen suunnitelman toteutumista. Paikallisten kansanvallankokousten tukena toimivat lukuisat kansanneuvostot, jotka nauttivat kansalais- ja joukkojärjestöjen luottamusta.

PROVINSSIKOKOUS

Provinssikokousten 1 100 edustajaa valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Nämä valitsevat keskuudestaan provinssikokousten toimihenkilöt. Puheenjohtaja tekee ehdotuksen provinssin hallinnon jäsenistä.

Kokouksen päätehtäviä ovat mm.

a) noudattaa ja valvoa maan korkeampien valtioelinten säätämiä lakeja ja asetuksia

b) valvoa provinssin tulo- ja menoarviota sekä suunnitelmaa sekä toimia yhteistyössä valtion eri virastojen kanssa

c) solmia sopimuksia ja tehdä päätösehdotuksia tai niiden kumoamisehdotuksia ministerineuvostolle ja kansalliskokoukselle

d) osallistua omalta osaltaan valtion budjetin ja provinssin teknis-taloudellisen suunnitelman laatimiseen

e) valvoa provinssin hallinnon toimintaa ja perustaa sen avuksi komiteoita

f) huolehtia provinssin sosiaali- ja terveyssektorin palveluista, koulutuksesta, tuotantoelämästä, kulttuurista ja ympäristösuojelusta

f) hyväksyä kansanvallan kunnalliskokousten ehdottamat kansanneuvostot

g) asettaa ja hajottaa työkomiteoita

h) ottaa osaa korkeampien valtioelinten kaaderipolitiikan sovelluksiin

i) vahvistaa laillisuutta, yleistä järjestystä ja maan puolustuskapasiteettia

j) noudattaa maan lakeja ja perustuslakia.

KUNNALLISKOKOUS

Kunnalliskokouksen edustajat valitaan 2,5 vuodeksi kerrallaan. Äänestysikäraja kunnallisvaaleissa on 16 vuotta. Kunnallisvaaleissa on 15 000 vaalipiiriä, josta kustakin valitaan vain yksi edustaja kunnalliskokoukseen. Kunnalliskokous valitsee keskuudestaan omat toimihenkilönsä. Puheenjohtaja ehdottaa kunnanhallitukseen valittavat jäsenet.

Kokouksen päätehtäviä ovat mm.

a) noudattaa ja valvoa maan korkeampien valtioelinten säätämiä lakeja ja asetuksia

b) valvoa kunnallishallintoa eri alojenkomiteoiden tuella. Voi perustaa ja hajottaa niitä.

c) hyväksyä kuntaan perustettavat kansanneuvostot

d) vahvistaa kunnallisen budjetin ja suunnitelman sekä valvoa sen toteutumista yhteistyössä ylempien hallintoelinten kanssa

e) huolehtia kunnan sosiaali- ja terveyssektorin palveluista, koulutuksesta, tuotantoelämästä, kulttuurista ja ympäristösuojelusta

f) kumota ja muokata alueensa ratkaisuja, jotka ovat vastoin perustuslakia tai lainsäädäntöä

g) solmia kunnallisia sopimuksia

h) ottaa osaa korkeampien valtioelinten kaaderipolitiikan sovelluksiin

i) vahvistaa laillisuutta, yleistä järjestystä ja maan puolustuskapasiteettia

j) noudattaa maan lakeja ja perustuslakia.

KANSANNEUVOSTOT

Kun Kuubassa 1970-luvulla havaittiin virheet, jotka oli tehty samaistettaessa puolue valtiohallintoon ja annettaessa joukkojärjestöjen heikentyä, Fidel Castro alkoi painottaa kansan roolia päätöksenteossa ja ongelmien ratkaisussa.

Kansanneuvostojen pilottiprojekti käynnistettiin v. 1974 Matanzasissa, jossa joukkojärjestöjen edustajien avulla luotiin hallinnollinen elin kunnallisten palvelujen saamiseksi syrjäseuduille. Kansanneuvostojen perustamista ehdotettiin PCC:n 3. edustajakokouksessa v. 1986. Kansalliskokous sääti samana vuonna lain kansanneuvostoista. Vuosina 1988–90 Kuubaan perustettiin yhteensä 225 kansanneuvostoa. Valtioneuvosto päätti 93 kansanneuvoston perustamisesta v. 1990 Havannan 15 ympäryskunnan alueelle. Kunkin neuvoston alueella asui 40 000 asukasta. Kuuban ankara talouskriisi pysäytti 90-luvulla kansanneuvostojen kehittymisen valtion, provinssien ja kuntien resurssien voimakkaan hupenemisen vuoksi. Toisaalta tämä muutos aiheutti kansanneuvostojen ajautumisen keskeiseen asemaan yhteisöjen ongelmien ratkaisussa ja voimisti näin osallistuvan demokratian merkitystä yhteiskunnassa.

Kuuban kaupunkeihin, kaupunginosiin ja maaseudulle on muodostettu kansanneuvostoja, joilla on korkein valta panna täytäntöön omassa toimintaympäristössään niille määriteltyjä tehtäviä. Kansanneuvostot ovat Kuubassa kansan itsehallinnon perussoluja ja osallistuvan demokratian toteuttamisen välineitä. Niillä on edustus myös omalla alueellaan kunnallisessa, maakunnallisessa ja kansallisessa kansanvallan elimissä. Ne työskentelevät aktiivisesti tuotannon ja palveluiden kehittämiseksi. Neuvostot kokoontuvat terveydenhoidon, talouden, koulutuksen, väestön kulttuurillisten- ja sosiaalisten toimien tarpeiden mukaan edistääkseen väestön laajaa osallistumista ja paikallista aloitekykyä omien ongelmien ratkaisussa.

Venezuelan bolivaarinen vallankumous on hyödyntänyt kuubalaisten kokemuksia omassa yhteisöneuvosto-sovelluksessaan ja sosiaalisissa kampanjoissaan. Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Ajatuksena on ollut luoda näistä osallistuvan demokratian perusyksiköistä yhteisöneuvostojen liittoja, jotka voisivat lopulta syrjäyttää olemassa olevia valtiorakenteita. Niistä kehkeytyisi ajallaan tulevaisuuden yhteiskunnan perussoluja. Yhteisöneuvostot koetaan Venezuelassa avaimeksi kansan valtaan.

Vencerémos!

Matti Laitinen

Lähteet: www.cubasolidarity.com, http://ipsnews.net, Cuba Sí, People’s Power Cuba’s Experience with Representative Government, Peter Roman, http://pdba.georgetown.edu/constitutions/cuba/cuba2002.html,

2010-06-01T15:41:00.004+03:00

Hands Off Venezuela - Finland tuomitsee jyrkästi Israelin häpeämättömän ja raa'an hyökkäyksen rauhan- ja solidaari-suusaktivistien laivan kimppuun, joka oli matkalla Gazaan mukanaan tuhansia tonneja saarretulle alueelle tarpeellista tavaraa: rakennustarvikkeita, pyörätuoleja, lääkkeitä, paperia, värikyniä lapsille etc.

Israel on jo kolme vuotta jatkuneella Gazan saarrollaan aiheuttanut alueella vakavan humanitaarisen kriisin. Tilannetta ei ainakaan helpottanut vajaan puolentoista vuoden takainen Israelin raakalaismainen sotilaallinen hyökkäys, jolla Gaza pommitettiin maan tasalle ja jossa 1 400 palestiinalaista sai surmansa. Israelilaisuhreja oli 13.

Israel puolustelee Gazan saartoa 'terrorismin torjuntana'. Se pyrkii Yhdysvaltojen ja EU:n tapaan esittämään Hamasin terroristijärjestönä. Hamas kuitenkin voitti ylivoimaisesti vapaat ja rehelliset palestiinalaisalueiden vaalit vuonna 2006, joten se on täysin laillinen toimija alueella.

Israelin hyökkäyksen kohteeksi joutunut rauhan- ja solidaarisuusaktivistien laivasaattue oli hyökkäysaikaan kansainvälisillä vesialueilla, joten Israelin toimintaa ei voi katsoa muuten kuin rikoksena, törkeänä merilain rikkomuksena, piratismina, valtioterrorina tai sotatekona Turkkia vastaan, jonka lipun alla laiva purjehti. Lain mukaan aluksia ei olisi saanut edes lähestyä, saati hyökätä niiden kimppuun ja kaapata niitä sekä viedä aktivisteja Ashdodin satamakaupunkiin vankisäilöön.

Tietojemme mukaan toistakymmentä laivasaattueeseen kuulunutta aktivistia on tapettu ja on paljon loukkaantuneita. Israel on lisäksi France24-kanavan mukaan pidättänyt 480 aktivistia.

Edellytämme välitöntä kansainvälistä vaatimusta näiden viattomien ihmisten vapauttamiseksi.

Edellytämme, että Suomen valtio, EU, Yhdysvallat ja YK puuttuvat välittömästi asiaan kaikella arvovallallaan, ja eristävät Israelin roistovaltiona, joksi se on yleisessä sallivuuden ilmapiirissä viime vuosikymmenenä muuttunut.

Jo riittää teurastus!

Hands Off Venezuela - Finland
__._,_.___

2010-05-10T08:12:00.000+03:00

ANDIEN KONDORI

Kun valloittajat saapuivat meren takaa,
heidän silmänsä porautuivat maan alle
ja vuorten sisuksiin.
Potosín vampyyrien hopean jano oli pohjaton.
He unohtivat jotakin.

Vallan siirryttyä Amerikan takapihojen herralle
kumikeisarit, tinaparonit ja maalordit
imivät ahneesti maasta
veren ja mahlan.
He unohtivat jotakin.

Huhtikuun vallankumouksen
saavutukset murskattiin.
Vallan kaappasivat
imperialismin hiekkalaatikon
tinasotilaat.
He unohtivat jotakin.

Heidän perillisensä yksityistivät
elämän perustan ‒ veden.
He aikoivat lämmittää
maakaasulla rikasta Pohjoista.
He menivät liian pitkälle.
He unohtivat jotakin.

Kondoreita on vähän.
Niitä on vainottu vuosisatoja.
Pyhät linnut liitävät
vapaina korkealla,
lähes ulottumattomissa.

Sinä synnyit ylätasangolla kansastasi,
kuljit sen keskuudessa
villapaidassasi.
Muistutit heille toimillasi kenelle
maa ja sen antimet kuuluvat.

Aikaa on vierähtänyt yli 500
vastarinnan vuotta.

Sinä, Apu Mallku ja toverisi lupasitte
tasa-arvoa, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta,
kansallistaa maan teollisuuden,
sekä palauttaa vallan ja maat
Bolivian alkuperäiselle
talonpoikaiskansakunnalle.

Solidaarisuutemme antakoon teille
voimia ja eheyttä
saavuttaa kaunis tavoitteenne,
Äiti Maata rakastava,
yhteisövaltainen sosialisminne.

8.5.2010 Matti Laitinen

2010-04-30T12:15:00.003+03:00

Tiedotusvälineille ja ihmisoikeusjärjestöille

Meri Mononen vetoaa yhdessä meksikolaisen juristien
ihmisoikeusjärjestön edustajan kanssa väkivaltaisuuksien ja rankaisemattaomuuden kulttuurin lopettamista Oaxacassa.
Oaxacan alue eteläisessä Meksikossa on muuttunut viime päivinä väkivallan keskukseksi.

Suomalainen Jyri Antero Jaakkola, (33 v.) kansainvälinen ihmisoikeustarkkailija ja aktivisti, sai surmansa aseellisessa hyökkäyksessä osallistuessaan humanitaariseen toimintaan San Juan
Copalan kunnassa 27.4.2010 Jaakkola joutui puolisotilaallisten joukkojen väijytykseen hyökkäyksessä. Hyökkäyksessä sai surmansa myös Meksikon kansalainen Beatriz Carino Trujillo, joka osallistui San Juan Copalassa alkuperäiskansojen puolesta tehtävään solidaarisuustoimintaan.

Meksikon korkein oikeus on jo aiemmin lokakuussa 2009 tuominnut Ulises Ernestp Ruis Ortizin, joka on osallistunut alueen väkivaltaisuuksiin, Meksikon perustuslain takaamien kansalaisoikeuksien rikkomisesta.

Oaxacan aluehallinto jatkaa kuitenkin edelleen alueen ihmisoikesryhmien mukaan ihmisoikeuksien rikkomista, ja siten rikotaan myös Meksikon perustuslakia ja meksikolaisten demokraattisia kansalaisoikeuksia.

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on ainoa tie kestävään kehitykseen Meksikossa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kansalaiset, jotka kuitenkin rohkenevat vaatia ihmisoikeuksia ja demokraattisia oikeuksia panevat alttiiksi oman henkensä Oaxacassa. Nyt tapahtuneen johdosta olemme sitä mieltä ettei Oaxacan paikallishallinnolla ole uskottavuutta kansalaisten silmissä ja vaadimme perustuslaillisten demokraattisten kansalaisoikeuksien palauttamista ja kunnioittamista Oaxacassa.

Vetoamme Oaxacassa toimivan Meksikon valtion ihmisoikeuskomission johtajaan Herberto Antonio Garciaan, jotta hän ottaisi yhteyttä Oaxacan valtion kuvernööriin C. Ulises Ernestp Ruis Ortizin, koska tämän valtakaudella syrjivästä politiikka on tullut rankaisemattomuuden
kulttuuri, jossa väkivalta ja väärinkäytökset koko ajan lisääntyvät ja uhkaavat alueen ihmisiä.

Oaxacassa 29.4.2010

Jesus Alfredo Lopez Garsia

Puheenjohtaja Protectorado, Mexicana Para Los Derechos Humanos
(Meksikolainen ihmisoikeuksien suojeluspiiri)

Lisätietoja
aluella olleelta Meri Monoselta
Rauhanliiton Meksiko-ryhmän koordinaattori
+358 (0)50-5185453
http://merimononen.spaces.live.com
http://www.rauhanliitto.fi/etusivu

http://www.myspace.com/merimononen
http://www.cafepress.com/meri1968

2010-04-29T20:10:00.003+03:00

BOLIVIAN YHTEISKUNNALLISESTA KEHITYKSESTÄ

Latinalaisen Amerikan poliittinen punertuminen ja sen myötä tapahtuva irtautuminen USA:n vaikutuspiiristä 2000-luvulla on edistänyt yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden leviämistä maanosassa sekä tiivistänyt alueen yhdentymistä. Tämä integraatio on merkinnyt Monroe-opin etenevää murenemista.

Alueen valtiot vapautuvat asteittain USA:n harjoittamasta taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta holhouksesta. Ne saavuttavat vihdoinkin niille kuuluvan valtiollisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden.
Yhteiskunnallisessa kehityksessä on koettu viime aikoina myös tappioita Hondurasin sotilaskaappauksen ja Chilen oikeiston vaalivoiton muodossa. Takaiskut ovat tapahtuneet nimenomaan Obaman valtakaudella. Bolivian varapresidentti Alvaro Garcia Linera totesikin, että "Barack Obaman politiikka on aivan samanlaista röyhkeää sotapolitiikkaa kuin, mitä juuri tästä syystä hänen huonoon maineeseen joutuneen edeltäjänsä George W. Bush noudattama politiikka oli."

Bolivian presidentti Evo Morales sanoi 21.4.2008 puhuessaan YK:n 7. alkuperäiskansojen kokouksessa, että maailman täytyy luopua kapitalistisesta talousmallista ja pakottaa varakkaat teollisuusmaat maksamaan velkansa ympäristölle. Hän totesi maailman varallisuuden keskittymisen monikansallisille suuryhtiöille, muutamille rikkaille suvuille ja imperialistisille valtioille johtavan kroonisesti paitsi tuhoisiin sotiin, myös yhä paheneviin kärsimyksiin erityisesti kolmannessa maailmassa, jossa on pula yleensä kaikesta, mm. juomakelpoisesta vedestä. Hän mainitsi uusiutuvien energiamuotojen kehittämisellä ja niiden käytön lisäämisellä voitavan ratkaisevasti keventää fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamaa kuormitusta ympäristölle koko maailman mitassa. "Kysymys kapitalistisen maailmanjärjestelmän jatkumisesta tai päättymisestä on samalla kysymys elämästä ja kuolemasta. Meidän on valittava alkuperäiskansojen jo omaksuma tie harmoniseen kehitykseen, jossa Äiti Maa ja elämä ovat harmonisessa sopusoinnussa keskenään.”

Morales on esittänyt useaan otteeseen vaatimuksen nykyisen, epäonnistuneen kapitalistisen maailmanjärjestelmän korvaamista uudenlaisella multilateraalisella globaalilla järjestelmällä.

PÄÄMÄÄRÄNÄ KOMMUNITAARINEN SOSIALISMI

Kun Evo Morales nimitettiin toiselle virkakaudelleen Bolivian presidentiksi tammikuussa 2009, hän julisti Bolivian monikansallisen valtion päämääränä olevan kommunitaarinen sosialismi. Kommunitarismilla tarkoitetaan yhteisöllistä arvokäsitystä. Sen mukaan jokaisella yhteisöllä – Boliviassa aymara-, guarani- ja ketsuakansojen yhteisöillä – on oikeus elää oman sisäisen arvomaailmansa mukaan ja velvoittaa myös yhteisöjen jäsenet elämään sen mukaan. Bolivialainen kommunitaarinen sosialismi pyrkii soveltamaan yhteiskunnallisessa rakennustyössään jo olemassa olevaa alkuperäiskansojen kulttuuria ja perinteitä. Nämä tavoitteet heijastuvat olennaisesti maan uudessa perustuslaissa, jossa intiaanikansoille suodaan mm. oikeus harjoittaa omaa poliittista, lainsäädännöllistä ja taloudellista järjestelmäänsä, kun se tapahtuu sopusoinnussa heidän oman maailmankuvansa kanssa. Bolivialainen konsepti eroaa perinteisestä 1900-luvun valtiososialismista siinä, että yhteiskunnallinen valta hajautetaan yhteisöille ja että päämäärään pyritään vallankumouksen sijasta demokraattisin ja rauhanomaisin keinoin.

Bolivian varapresidentti Alvaro Garcia Linera on todennut, että ”prosessi ei tule olemaan helppo, se voi viedä vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja, mutta on selvää, etteivät yhteiskunnalliset liikkeet voi saavuttaa todellista valtaa ilman sosialistisen ja kommunitaarisen horisontin juurruttamista.” Hänen mukaansa ”yhteisörakenteet ovat säilyneet Bolivian maaseudulla, ylätasangoilla ja alankoalueilla sekä osassa kaupunkeja ja barrioita, jotka ovat vastustaneet kapitalistista alistamista.”

Bolivian ulkoministeri David Choquehuanca kuvaa bolivialaisen alkuperäisväestön yhteisöllisyyttä näin: ”Me organisoimme itsemme omissa yhteisöissämme. Boliviassa toimii suunnilleen 10 000 yhteisöä. Kullakin niistä on oma maatyöläisten yhdistyksensä. Kukin ammattiyhdistys on yhdistetty toisiinsa maakunnan, hallintoalueen ja kansallisella tasolla. Kansallinen taso on CSUTCB (Bolivian maatyöläisten ammattiliitto). Ne eivät ole luonnollisesti vain olemassa olevia järjestöjä, vaan järjestöjä, jotka auttavat meitä esittämään meidän omia vaatimuksiamme ja osallistumaan vaaleihin. Useilla sektoreilla on samanlaisia rakenteita mm. opettajilla, kaivostyöläisillä, intiaaniryhmillä, naisilla ja tehdastyöläisillä. Meidän emo-organisaatiomme on COB (Bolivian Työläisten Keskusliitto). Presidentti Morales on pyytänyt voimistamaan näitä järjestöjä, koska ne ovat tämän muutosprosessin ohjaavia toimijoita.”

David Choquehuanca perustelee yhteisöllistä sosialismia seuraavasti: ”Me olemme aina hallinneet itse omissa yhteisöissämme. Tämän vuoksi me pidämme kiinni omasta käytännöstämme. Me soitamme omaa musiikkiamme. Me puhumme omaa aymaran kieltämme. Huolimatta 500 vuoden ponnistuksista pyyhkiä pois nämä asiat meidän musiikkimme, kielemme ja kulttuurimme elää. Salaisuuden valtiossa me olemme ylläpitäneet omia arvojamme, talousmuotojamme, omantyyppisiä kommunitaarisia organisaatioitamme, jotka kaikki tulevat nyt uudelleenarvioitaviksi. Tämän takia me liitämme sosialismiin jotain, mikä on säilynyt elossa 500 vuotta ‒ yhteisöllisen elementin. Me haluamme rakentaa omanlaisemme sosialismin.”

TILASTOTIETOJA MONIKANSALLISESTA BOLIVIASTA

Bolivian 10,1 miljoonaisesta väestöstä valtaosa koostuu köyhistä intiaaneista ja mestitseistä (55 % + 30 %) Kansalaisten keski-ikä on vain 21,9 vuotta. Heidän kotitalouksistaan vain 61 % oli sähköistetty ja 31 % viemäröity. Väestöstä 66 % asui v. 2008 taajamissa. Eliniänodote maassa oli 66,9 vuotta.

Alkuperäisväestön runsas olemassaolo selittyy sillä, että Andien vuoristo suojasi Bolivian alueen intiaaniväestöä eurooppalaisten tuomilta tartuntataudeilta. Toki satoja tuhansia aymara- ja ketsuaintiaania joutui orjatyöhön Potosin hopeakaivokselle. Kansalaisista vain 15 % on eurooppalaisten perillisiä edustavaa yläluokkaa. Kolme kertaa Suomen kokoinen maa on Etelä-Amerikan köyhin valtio. Se sijoittui v. 2009 HDI-indeksillä punnittuna 113 sijalle maailmassa. Lapsikuolleisuus on huomattavan korkea (44,6/1000) verrattuna muihin maihin. Maata on paljon sekä väestöä ja varallisuutta suhteellisen vähän. Ulkomaan velkaa on kertynyt 5,3 miljardia dollaria. Tärkeimmät luonnonvarat ovat maakaasu, öljy, sinkki, hopea, litium, lyijy, kulta ja rauta. Suurimmat kauppakumppanit olivat v. 2008 Brasilia, Argentiina, USA, Chile, Japani ja Kiina. Bolivian ja USA:n suhteiden tulehtumisen myötä Bolivia on kompensoinut maiden välisen kaupankäynnin Kuuban ja Venezuelan kumppanuudella.

Bolivian valtiollinen energiayhtiö YPFP aloitti toukokuussa 2009 poraukset uusilla Huacayan ja Chuquisacan öljy- ja kaasukentillä Keski-Boliviassa. Yhtiön julkistaman tiedotteen mukaan kaasun lisätuotanto menee pääosin kotimaiseen kulutukseen sekä erityisesti Bolivian teollistumisen edistämiseen, mutta uusista lähteistä riittää kaasua myös vientiin Brasiliaan ja Argentiinaan. Projektien suunnittelu aloitettiin v. 2005. Öljyn suhteen Bolivia on lähes omavarainen ja maakaasua riittää reilusti ulkomaanvientiin.

Venäjän valtion öljy-yhtiö GAZPROM ja Bolivian valtiollinen öljy-yhtiö YPFP allekirjoittivat 17.3.2008 La Pazissa sopimuksen, jonka perusteella venäläisyhtiö aloittaa tutkimukset kaasun hyödyntämisestä tähän tarkoituksen varatuilla alueilla Boliviassa. Venäjän valtio avustaa Boliviaa perustamaan luonnonkaasun tutkimuskeskuksen v. 2009.

Bolivia avasi 19.5.2009 uuden Carrasco-Cochabamban kaasuputken. Lähes 250 km pitkä putki hyödyttää Cochabamban, Oruron, La Pazin, Potosin ja Chuquisacan departementteja. Projektin on rahoittanut Bolivian valtiollinen Bolivian Tax Oil Fields ja The Andean Development Corporation -yhtiö.

Bolivian tasavallassa valtion päämiehenä toimii viideksi vuodeksi kerrallaan valittava presidentti. Hän nimittää mieleisensä hallituksen. Hän voi toimia virassaan peräkkäin vain kaksi vaalikautta. Seuraavat vaalit järjestetään v. 2014. Maan parlamentti on kaksikamarinen. Sen kongressissa työskentelee nykyisin 36 senaattoria ja edustajainhuoneessa 130 kansanedustajaa. Vaalikausi kestää viisi vuotta. Liittovaltio on jaettu yhdeksään eri hallintoalueeseen, jonka kunkin johdossa on kuvernööri ja paikallinen hallitus.

Maan tärkeimmät parlamenttipuolueet ovat tällä hetkellä Evo Moralesin johtama MAS (Liike kohti sosialismia) 89 kansanedustajaa ja 26 senaattoria, PPB-CN (Bolivian kansallinen konvergenssi) 36 ja 10, UN (Kansallinen yhtenäisyys) 0 ja 3 sekä AS (sosiaalinen liitto) 0 ja 2.

Tammikuussa 2006 presidentin virkaan astui ensimmäistä kertaa koko Etelä-Amerikassa intiaaniväestöä edustava sosialisti, Evo Morales. Hänen mukaansa Bolivian maat ja rikkaudet olivat keskittyneet harvojen käsiin. Moralesin johtama MAS-puolue asetti tavoitteekseen palauttaa vallan ja maa-alueet takaisin aymara-, guarani- ja ketsuaintiaaneille yhdessä työläisten kanssa. Vuonna 2009 hyväksytty uusi perustuslaki takaa toteutuessaan käytännössä tämän tavoitteen saavuttamisen. Maan historian myrskyisyyttä kuvaa hyvin se, että Boliviassa tapahtui v. 1981 sen itsenäisyyden ajan 190. vallankaappaus.

BOLIVIAN TASAVALLAN KAUSI

Bolivia itsenäistyi v. 1825 Espanjan siirtomaavallan alaisuudesta. Emämaan intressit alkoivat huveta kohdemaan mineraalirikkauksien ja oman mahdin kuivumisen myötä. Tämä ei tarkoittanut kuitenkaan maan intiaaniväestön sorron lakkauttamista ja heidän täysivaltaistamistaan, vaan vallansiirtoa Boliviassa asuville eurooppalaisten jälkeläisille ja uusille isäntämaille. Nimensä valtio johti Simón Bolívarista. Uuden tasavallan 60 ensimmäistä elinvuotta kuluivat jatkuvien vallankaappausten ja uudelleenkirjoitettujen perustuslakien merkeissä.

Espanjan siirtomaiden itsenäistyessä 1800-luvun alkupuolella niiden ulkomaankauppa vapautui, jonka seurauksena USA ja Iso-Britannia asettuivat niiden puolelle. Britit tunnustivat uusien tasavaltojen itsenäisyyden. Yhdysvallat sovelsi välittömästi v. 1823 maan kongressissa julkituotua Monroen oppia: ”Jokaisen muiden valtojen yrityksen laajentaa merkitystään jossakin tämän pallonpuoliskon osassa katsomme rauhalle ja meidän turvallisuudellemme vaaraksi.” Käytännössä USA julisti Monroen opissa Amerikan muut valtiot oman holhouksensa alaisiksi.
Vuosina 1879–84 käydyssä Tyynenmeren sodassa Bolivia menetti meriyhteytensä ja nitraattivaransa (guano) naapurilleen Chilelle.

1900-luvun alussa kansainvälinen autoteollisuus kiinnostui Bolivian raakakumituotannosta. Seuraavaksi suurpääoman intressiksi muodostuivat maan valtavat tinavarannot. Tinaa tarvittiin valtavasti viime vuosisadalla pronssin valmistukseen, metallien päällystämiseen, kirjapainotekniikassa kirjasinmetallina (tina, lyijy ja antimoni) ja sähköteollisuudessa juotostinaan (tina ja lyijy). Köyhät kaivoivat kuoppaa ja rikkaat lähinnä kuvettaan. Intiaanit muodostivat enemmistön maan huonosti palkatuista kaivostyöläisistä ja maan eliitti eli koreasti.

Vuosina1932–35 Chacon sodassa Bolivia joutui luovuttamaan 100 000 km² maa-alueitaan Paraguaylle. Tapahtuma herätti Bolivian kansallisen itsetunnon. Se synnytti myös uusia feodalismin ja imperialismin vastaisia voimia, joiden päämääräksi asettui maareformi ja kaivosten kansallistaminen. Kansallisvaltion ja imperialismin väliset ristiriidat kärjistyivät sisäpolitiikassa, jossa ne ilmenivät verisinä yhteenottoina kaivosteollisuudessa.

Maan hallitus purki v. 1937 verovilpin vuoksi Standard Oil Companyn toimintaoikeudet Boliviassa. Kaksi vuotta myöhemmin eversti Germán Buschin hallitus takavarikoi maassa olevan ulkomaanvaluutan ja velvoitti kaivosten omistajia luovuttamaan valuuttavarantonsa keskuspankille. Tuolloin syntyi laaja kansanrintama, johon kuului työläisiä, talonpoikia, opiskelijoita, yliopistojen opettajia, toimittajia sekä joukko kansallisia puolueita kuten Kansallinen vallankumousliike (MNR), Kansallisen vasemmiston vallankumouspuolue (PRIN), Bolivian sosialistinen falangi ja Kristillisdemokraattinen puolue (PDC).

MNR kasvoi näistä voimakkaimmaksi, koska se puolusti kansallisia intressejä kansainvälistä pääomaa vastaan. Se otti tehtäväkseen työläisten, talonpoikien ja edistyksellisen keskiluokan etujen ajamisen. Vuonna 1943 valtaan nousi majuri Gualberto Villarroel, joka toimi kolme vuotta kestäneen presidenttikautensa ajan yhteistyössä MNR:n kanssa. Presidentin hirttämisen jälkeen MNR toimi maanpaossa v. 1946–52.

UUSKOLONIALISMIN KAUSI

Toisen maailmansodan seurauksena maailma jakautui kahteen pääleiriin – NL:n liiton johtamaan sosialistiseen leiriin ja USA:n johtamaan imperialistiseen leiriin. Englanti menetti asemansa maailman mahtina. Siirtomaavallan luhistumisen seurauksena v. 1945–57 aikana kolonialismin sorrosta irtaantui 1,2 miljardia ihmistä. Maailman sosialistinen leiri alkoi tukea kansallisia vapautusliikkeitä Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Kolonialismi muuntui vähitellen uuskolonialismiksi, jossa siirtomaavallat korvaantuivat Kol-mannessa maailmassa kansainvälisen pääoman ylivallalla.

1950-luvulla Bolivian maaseudun feodalismi synnytti kaupunkeihin käsityöteollisuustalouden pienine tehtaineen ja pienyrityksineen. Maan kaivosteollisuudessa hyödynnettiin samaan aikaan sen aikaista huipputeknologiaa. Kansallinen vauraus keskittyi kolmelle tinaparonille – Patiñolle, Hoschildille ja Aramayolle. He kansainvälistivät pääomansa ja ohjasivat maan talouselämää Lontoosta, Pariisista ja New Yorkista. Suurten kaivosyhtiöiden omistajat muodostivat käytännössä oman valtionsa koneistoineen Bolivian sisällä.

Vuonna 1951 Victor Paz Estenssoron johtaman MNR:n saavuttama vaalivoitto Boliviassa estettiin vallankaappauksella, johon kansa vastasi Huhtikuun vallankumouksella. Sotilaat lyötiin ja Paz Estenssoro palasi valtaan. MNR toteutti maareformin ja kansallisti maan suurimmat tinakaivokset. Yleinen äänioikeus ja kouluasetus astuivat voimaan, ay-toiminta vahvistettiin laeilla sekä maahan säädettiin sosiaaliturvaa edistäviä lakeja. Lisäksi perustettiin keskusammattiliitto (COB), josta muodostui vuosiksi MNR:n ohella tärkein poliittinen vaikuttaja.

MNR LUHISTUI TAIPUMALLA IMPERIALISTIEN TAHTOON

Lokakuussa 1955 Victor Paz Estenssoron hallitus joutui hyväksymään jenkkiöljy-yhtiöitä suosivan Davenport Code –öljysopimuksen. Suurin hyötyjä oli Bolivian Gulf Oil Company. Seuraava MNR:n hallitus (v. 1956–60) alistui vakauttamaan Bolivian rahaoloja. Maan kehitysprojektit ja teollisuuden monipuolistaminen lamaantuivat. Tästä aiheutui kurjuutta ja työttömyyttä. Kolmas hallitus (v. 1960–64) sai korjata edellisen sadon. Presidentti Estenssoro joutui pahoihin hankauksiin USA:n kanssa. Hallitus painostettiin perustamaan maalle omat puolustusvoimat. Keväällä se sai ukaasin, että maan armeijan oli miehitettävä kaivoskeskukset. Presidentti kieltäytyi kunniasta. Huhtikuussa 1964 MNR ollessa hajonneena tuhanteen osaan Paz Estenssoro otti vastaan kolmannen presidentin pestinsä. Tämä riitti yhteiskunnalliseen räjähdykseen. MNR:n ex-varapresidentti, kenraali René Barrientosin ja asevoimien komentaja Alfredo Ovandon junailema sotilasvallankaappaus syöksi MNR:n vallasta. Vuonna 1965 työläisten veri virtasi kaduilla ja kaivoksissa. Sotilasjuntat hallitsivat maata v. 1964–82.

Boliviassa astui voimaan v. 1967 uusi perustuslaki. Samana vuonna Che Guevara murhattiin CIA:n toimesta 9.10. pienessä La Higueran kaupungissa Boliviassa. Fidel Castron mukaan Bolivian retken tavoitteena oli: "Che ajatteli, että eri Latinalaisten Amerikan valtioiden taistelijat osallistuisivat sissijoukko-osastoina Bolivian sotaan ja että Bolivian sissiarmeija olisi koulu vallankumouksellisille, jotka palvelisivat harjaantumisjaksonsa Boliviassa taistellen.”

La Paziin - El Alton Vapauden aukiolle - pystytettiin marraskuussa 2007 seitsenmetrinen, viisi tonnia painava Ernesto Che Guevaran muistomonumentti. Massiivinen veistos symbolisoi Boliviassa CIA:n toimesta murhatun Chen taistelua yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja imperialismia vastaan. Oli hyvin vertauskuvallista, että hänen muistomerkkinsä pystytettiin Boliviaan, jossa maata johtaa vuosisataisen sorron jälkeen ensimmäistä kertaa alkuperäiskansan edustaja.

1970-luvun lopulla ylikansalliset yhtiöt olivat kapitalistisen pääoman kasvun ja riiston päävälineitä koko maailmassa. Tuolloin niitä oli yhteensä 11 000 ja niillä oli n. 82 000 ulkomailla toimivaa tytäryhtiötä. Niiden hallussa oli lähes 40 % teollisuustuotannosta ja 50 % kehitysmaiden ulkomaan kaupasta. Ylikansalliset yhtiöt aiheuttivat hintoja manipuloimalla köyhille maille 50–100 miljardin dollarin menetyksiä vuosittain. Lisäksi ne puuttuivat suoraan tai välillisesti isäntämaansa sisäisiin asioihin mm. kontrolloimalla niiden luonnonvaroja, olemalla noudattamalla paikallista lainsäädäntöä ja painostamalla hallituksia.

YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön (UNCTAD) tilastojen mukaan maailmassa toimi v. 2008 yhteensä 78 000 ylikansallista yhtiötä, joilla oli yli 780 000 tytäryhtiötä. Niissä työskenteli v. 2006 jo 73 miljoonaa työntekijää ja niiden varat yltivät 51 triljoonan dollarin tasoon. Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Niiden päämajat sijaitsevat pääosin EU:ssa, Japanissa ja USA:ssa. Ne ovat laajentaneet toimintaansa viime vuosina palvelualoille – televiestintään, sähkötuotantoon, kaasun ja talousveden jakeluun – aloille, jotka olivat aikaisemmin valtioiden tuottamia palveluita. Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Tämä ilmenee uusliberalistisena talouspolitiikkana, piittaamattomuutena ihmisoikeuksista ja sotilaallisina aggressioina.

Vuosina 1982–85 Boliviaa hallitsi maltillisesti presidentti Hernán Siles Zuazo. Hän johti v. 1971 perustettua sosiaalidemokraattista vasemmistolaista vallankumouksellista liikettä (Movimiento de Izquierda Revolucionaria). MIR:in perustivat kristillisdemokraattisen puolueen vasemmistofraktio ja MNR:sta irronnut radikaali opiskelijasiipi.

Tinan maailmanmarkkinahinta romahti v. 1985. Se kouraisi syvältä kaivosteollisuutta. Tinan tarve väheni, kun kirjapainoala siirtyi yhä voimallisemmin tietotekniikan hyödyntämiseen. Kaivosteollisuus yksityistettiin. Kongressi valitsi neljännen kerran valtiopäämieheksi oikealle luovineen Victor Paz Estenssoron (MNR). Bolivian inflaatio kohosi 35 000 % ja maa ajautui pariksi vuosikymmeneksi IMF:n ja Maailmanpankin pakkohoitokuurille, jonka seurauksena se velkaantui pahasti. Maan lukuisia valtionyhtiöitä yksityistettiin.

Vuonna 1989 presidentiksi päätyi sosiaalidemokraatteja edustava Jaime Paz Zamora demokraattiseksi heittäytyneen ja maata v. 1971–78 maata kurittaneen diktaattori Hugo Banzerin tuella.

IAD (Inter-American Dialogue) julkaisi v. 1990 ”Bush Manualin”, jossa suuntauduttiin Etelä-Amerikan mantereen asevoimien hajottamiseen ja ehdotettiin sotilaiden osallistumista huumeiden vastaiseen sotaan. Asiakirja suositti kärjistämään maiden sisäisiä konflikteja ja rajakahakoita. Päämääränä oli luoda monikansalliset joukot, jotka voisivat sekaantua selkkauksiin ja väittää, että se oli ainoa rooli Latinalaisen Amerikan asevoimille. Vuonna 1992 tukahdutettiin Bolivian merkittävin sissiliike Che Guevaran perustama Tupac Katarin guerilla-armeija (EGTK). Maan nykyinen varapresidentti sosiologi Alvaro Garcia Linera taisteli aikoinaan järjestön riveissä.

Vuonna 1993 presidentiksi valittiin Yhdysvalloissa kasvatuksensa saanut ja uusliberalismiin mieltynyt Gonzalo Sánchez de Lozada (MNR). Hänen kaudellaan valtion omistamasta öljy-yhtiöstä (YPFB), televiestintäyhtiöstä, lentoyhtiöstä, rautateistä ja sähkölaitoksista yksityistettiin 50 %. Tästä aiheutui v. 1994–96 väkivaltaisia mielenosoituksia.

Bolivian demarit maksoivat v. 1997 kalavelkansa Hugo Banzerille avittamalla hänet maan presidentiksi. Hän jatkoi yksityistämispolitiikkaa ja aloitti maassa USA:n tukeman kookapensassodan. Vastaiskuksi Juan Evo Morales Ayma perusti cocalerojen ay-liikkeen, joka puolusti kookan viljelijöitä ja intiaaniväestön kookakulttuuria. Hänet valittiin maan senaattiin.

Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki painostivat v. 1999 Boliviaa yksityistämään julkisen vedenjakelun Cochabambassa, jotta maalle myönnettäisiin 25 miljoonan dollarin laina. USA-omisteinen Aguas del Tunari -vesiyhtiö sai 40 vuoden toimintaoikeudet ja tuplasi saman tien vesimaksut. Paikallisilla ihmisillä ei ollut oikeutta käyttää omaa kaivovettä tai edes sadevettä. Toimenpide aiheutti valtavan protestiaallon maassa, joka johti sopimuksen purkamiseen.

Samana vuonna USA otti uudeksi strategiakseen ”Plan Colombian”, jonka tavoitteeksi asettuivat USA:n yksilöidyt poliittiset ja sotilaalliset päämäärät Latinalaisessa Amerikassa. Se oli tarkoitus toteuttaa poistamalla valtiolliset rajat ja avaamalla markkinat USA:n suurteollisuudelle. Hyöty koituisi USA:lle, joka saisi hallita ja valvoa luonnonvarojen käyttöä koko mantereella. Tämän ”amerikkalainen unelman” toteutuksen sivuvirityksinä toimivat lisäksi Andean Regional Initiative (Ecuador, Peru ja Bolivia) ja Plan Puebla Panamá –suunnitelmat.

BOLIVIAN INTIAANIKANSOJEN VAPAUTUKSEN KAUSI ALKAA

Evo Morales oli v. 2002 lähellä voittoa presidentin vaaleissa. MAS-puolue oli toiseksi suurin puolue Bolivian 2-kamarisessa kongressissa. Intiaaniväestö ja uusliberalismin vastainen liike esittivät ensimmäistä kertaa maan historiassa merkittävää osaa parlamentissa.

Bushin hallitus myönsi Andien alueelle (ARI) etenkin koskien Perua ja Boliviaa sekä Ecuadoria 782 miljoonaa dollaria alueellisen vakauden ja demokratian voimistamiseen sekä taloudelliseen kehitykseen ja kookan kasvatuksen kitkemiseen. Kaiken kukkuraksi mädäntyneen MNR:n Gonzalo Sánchez de Lozada palasi valtaan. Hän joutui eromaan virastaan 18.10.2003 kaasusodan vuoksi ja luikkimaan USA:han. Kongressi nimitti uudeksi presidentiksi varapresidentti Carlos Mesan.

Kapinoinnin syyt. Bolivia aikoi toimittaa maakaasuaan putkitse Chilen satamien kautta USA:han ja Meksikoon. Maan hallitus pyrki edelleen yksityistämään valtion teollisuutta. Sen harjoittama uusliberalistinen talouspolitiikka, kansainvälisen valuuttarahaston vyönkiristysohjelma ja USA:n imperialistinen huumesota eivät miellyttäneet maan valtaenemmistönä olevia intiaaneja.

Carlos Mesan noustua valtaan Evo Morales totesi joulukuussa 2003: ”Yli 500 vuoden jälkeen aymara- ja ketsuaintiaanit ovat yhä tämän maan oikeutettuja omistajia. Me intiaanikansat olemme – yli 500 vuoden kestoisen vastarinnan jälkeen – astumassa valtaan. Valtaannousumme suuntautuu meille kuuluvien luonnonvarojen haltuunottoon. Tämä iskee suoraan ylikansallisten yhtiöiden ja uusliberalismin intresseihin. Kaikesta huolimatta, olen vakuuttunut, että kansan valta on kasvussa ja vahvistumassa. Tämä voima vaihtaa presidenttejä, talousmalleja ja talouspolitiikkaa. Me olemme vakuuttuneita, että kapitalismi on maapallon, ihmisyyden ja kulttuurin vihollinen. ”

Vuoden 2004 alussa Bolivian ja Chilen välit kiristyivät, kun Bolivia vaati Chileä palauttamaan sille ennen kuuluneen meriyhteyden.

MAS-puolueen 10-vuotisjuhlassa maaliskuussa 2005 Morales kertoi puolueensa olevan valmis astumaan valtaan ja lujittamaan asemaansa maan ensimmäisenä poliittisena voimana. Hänen mukaansa ongelmana ei ole vaalien voittaminen, vaan tietää, kuinka maata hallitaan. Hän lukeutuu Fidel Castron ja Hugo Chávezin kannattajiin. Lisäksi hänellä on hyvät suhteet Perun, Kolumbian ja Ecuadorin kookanviljelijöihin eli paikallisiin intiaanitalonpoikiin

Presidentti Carlos Mesa erosi 6.6.2005 virastaan. Eroa edelsivät laajat mielenosoitukset ja levottomuudet, joissa ay-liike, opiskelijat ja talonpoikaisintiaanit vaativat perustuslakiuudistusta sekä maakaasu- ja öljyesiintymien kansallistamista. Kansanjoukot tukkivat La Pazin kadut ja pysähdyttivät saarrollaan koko kaupungin. Mesan eroa oli vaadittu toistuvasti, koska hänen koettiin edustavan uusliberalistista yhteiskuntajärjestelmää.

UUDEN HISTORIAN ALKU

”Saartamisen kuningas” ja entinen Chaparen provinssin kookaviljelijöiden liiton puheenjohtaja Evo Morales voitti 18.12.2005 presidentinvaalit. Hän julisti sosialistisen MAS-puolueensa päämajassa Cochabambassa vaalivoittonsa merkitsevän Bolivian uuden historian alkua, historian, joka perää tasa-arvoa, oikeutta ja rauhanomaista yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Hän oli luvannut jo aikaisemmin kansallistaa Bolivian teollisuuden, lopettaa ulkomaan velan maksun ja keskeyttää USA:n ponnistukset kookapensaan kasvattamisen juurimiseksi maasta sekä palauttaa valta ja maa-alueet takaisin aymara-, guarani- ja ketsuaintiaaneille.

Vappuna 2006 Morales sääti lain, jolla Bolivian kaasuvarat kansallistettiin. Armeija miehitti kaasukentät seuraavana päivänä. Haltuunoton seurauksena kaasutuloista 82 % siirtyi valtion pussiin. Aikaisemmin voitot olivat jääneet yhtiöiden omistajien käyttöön. Valtion kaasutulot kasvoivat vuodessa 300 miljoonasta U$ kahteen miljardiin dollariin. Hallitus on kansallistanut lisäksi tinasulattamon, vesiyhtiöt ja maan suurimmat tinakaivokset. Se asetti tavoitteekseen myös sähkötuotannon ja suurimman tietoliikenneyhtiön valtiollistaminen.

Toukokuun lopulla Morales syytti USA:n Bolivian suurlähettiläs David Greenleeta vallankaappaushankkeen masinoimisesta. Poika-Bush väläytti vihreää valoa Moralesin syrjäyttämiseksi, jotta maahan palaisi demokratia. Bolivian armeija asetettiin hälytystilaan. Elokuussa avattiin perustuslakia säätävä kokous, jonka tavoitteena oli uusia maan v. 1967/1994 oleva perustuslaki. Moralesin johtama MAS-puolue sai kokoukseen enemmistön 135/255. Perustuslain uudistamiseksi oppositio vaati 2/3 enemmistöä kokoukselle.

Moralesin tavoitteena oli myös maareformi, jolla jaettaisiin 200 000 km² maata enimmäkseen alkuperäisväestöä edustaville talonpojille. Ensimmäiset 2 300 jaettua maapalstaa olivat valtion, mutta suuri osa viljelysmaasta on ollut jo siirtomaa-ajoista alkaen espanjankielisen eliitin hallussa. Bolivian suurmaanviljelijöiden järjestö – Confeagro – uhkasi perustaa "itsepuolustusjoukkoja" estääkseen maiden takavarikon. Bolivian episkopaalisen konferenssin mukaan maan tuottavasta viljelymaasta 90 % oli 50 000 henkilön hallussa.

Moralesin köyhyydenpoisto-ohjelmaan sisältyi seitsemän miljardin dollarin investointi julkisiin hankkeisiin. Lisäksi tavoitteena oli opettaa 1,2 miljoonaa bolivialaista lukemaan ja eliminoida lukutaidottomuus vuoteen 2008 mennessä. Lukutaitokampanjassa sovellettiin kuubalaista Yo sí puedo -ohjelmaa. Maahan perustettiin 20 uutta sairaalaa.

VALTION ROOLIN VAHVISTAMINEN

Helmikuussa Morales nimitti uuden 16-henkisen hallituksensa, joiden ministereistä seitsemän edusti häntä tukeneita joukkoliikkeitä (intiaaneja, ay-aktivisteja ja neljä naista).

Toukokuussa varapresidentti Alvaro Garcia Linera linjasi Moralesin hallituksen tavoitteena olevan tällä haavaa ”valtion roolin voimistaminen kapitalismissa”. Hallituksen astuessa valtaan valtio ei omistanut yksittäisiä yrityksiä. Heidän tavoitteenaan oli asettaa valtiolle aktiivinen rooli yhteiskunnassa. Vuoden aikana hallitus saattoi valtion hallintaan jo kaasu- ja öljytuotannon, kaivosteollisuuden ja televiestinnän. Valtiosta kehkeytyi tärkein taloudellinen toimija Boliviassa. Pyrkimyksenä oli hankkia 30–40 % maan taloudesta sen käsiin. Päämääränä oli yhteiskunnan moniarvoinen nykyaikaistaminen, jossa yhdistyi moderni teollisuustalous, kaupunkilaisperheiden mikroyritykset ja talonpoikien yhteisölliset taloudet.

Heinäkuussa presidentti ilmoitti, että hän peruuttaa "kapitalisoinnin" nimellä tunnetun yksityistämisprosessin, jossa Bolivian rautatieyhtiö ENFE joutui yksityisiin käsiin v. 1996. ENFE -yhtiö oli tuolloin chileläisten ja jenkkisijoittajien hallussa. Rautateiden palvelutaso laski ja hintataso nousi.

Bolivia maksoi 13.8.2007 viimeisen 56 miljoonan dollarin maksuerän Brasilian Petrobras -öljy-yhtiölle, joka toimitti maalle kaksi öljynjalostamoa. Investointi tuotti maalle moninkertaisen hyödyn öljyn ja kaasun vientitulojen kasvun myötä. Bolivia allekirjoitti Guillermo Elder Bell- ja Gualberto Villarroel -öljynjalostamoiden hankintasopimukset pian sen jälkeen, kun maa oli kansallistanut keväällä 2006 fossiiliset polttoaineensa.

Hallitus sääti elokuussa lakiesityksen Ucurenan alueen maanomistuksen saattamisesta kansalliseen hallintaan. Viimeksi kuluneen puolentoista vuoden aikana, on 5,2 miljoonaa hehtaaria maata saatettu kansalliseen hallintaan. Bolivian maatalousministeri Susana Rivero totesi, että Bolivian maa-alueiden ja luonnonvarojen 500 vuotta kestänyt ulkomainen riisto oli päättynyt. Bolivia sai Venezuelalta mm. satoja traktoreita maataloutensa kehittämiseksi.

Bolivian hallitus ilmoitti 11.11.2007 uusista poliittisista toimista ruokaomavaraisuuden vahvistamiseksi ja peruselintarvikkeiden tuonnin lopettamiseksi. Valtio sijoittaa v. 2009 mennessä yli 60 miljoonaa dollaria ruoantuotantosektorille. Summasta oli jo myönnetty 18 miljoonaa dollaria Potosiin rakennettavalle uudelle soijatuotantolaitokselle. Lisäksi 25 miljoonaa dollaria kohdennettiin uudelle riisi- ja vehnätuotteita valmistavalle yritykselle. Karjankasvatuksen edistämiseen koko maan mitassa annettiin 10 miljoonaa. Hallitus tuki myös ruokaa tuottavia osuuskuntia antamalla lainoja ja toimittamalla niille siemeniä, tarvikkeita ja teknistä neuvontaa. Vielä kaksi vuosikymmentä sitten Potosin ja Cochabamban alueet tuottivat ruokaa koko Bolivialle. Edelliset virkamieshallitukset ja niiden uusliberalistinen talouspolitiikka tuhosivat toimillaan ravintotuotannon. (Marjaliisa Siira - Prensa Latina)

Bolivian parlamentti hyväksyi 27.11.2007 lain 60 vuotta täyttäneille kansalaisille kuukausittain myönnettävästä 26 dollarin suuruisesta eläkkeestä. Eläkeuudistukseen tarvittavat 215 miljoonan dollarin varat otettiin kaasuveroista, jotka oli suunnattu aikaisemmin eri osavaltioiden käyttöön.

BOLIVIA, KUUBA JA VENEZUELA

Presidentit Fidel Castro ja Evo Morales solmivat 30.12.2005 Havannassa Kuuban ja Bolivian välisen valtiollisen yhteistyösopimuksen. Kuuban hallitus painotti sopimuksessa tahtoaan edistää silmäsairauksien hoitoa Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueella. Vuosittain viisi miljoonaa alueen ihmistä tarvitsi silmäleikkauksia. Lisäksi Kuuba auttoi yhteistyökumppaniaan sen lukutaitokampanjassa. Liittolaiset päättivät kamppailla maanosan kansojen yhtenäistämisen ja yhdentymisen puolesta.

Kuuba, Bolivia ja Venezuela allekirjoittivat 28.–29.4.2006 Havannassa ALBA-sopimuksen (Bolivaarinen vaihtoehto meidän Amerikkamme kansoille) sekä maiden kansojen keskinäisen kauppasopimuksen TCP:n.

Bolivia sai lokakuussa 2007 Chávezilta ajoneuvoja rahapulasta kärsiville poliisivoimilleen. Venezuela rahoitti radioasemia, jotka lähettivät ohjelmia Bolivian alkuperäisasukkaiden kielillä. Chávez lähetti rahaa ja neuvonantajia Boliviaan tukeakseen Moralesin toimeenpanemia tärkeimpiä uudistuksia erityisesti maan luonnonrikkauksien kansallistamisessa ja hallinnon tehostamisessa.

Syyskuussa 2007 Venezuelan ja Bolivian presidentit allekirjoittivat sopimuksen yhteisyrityksen perustamisesta Bolivian Mutunin rautaesiintymän hyödyntämiseksi. Sopimukseen sisältyi rautamalmin rikastamiseen tarvittavien laitteistojen ja koneiden asentaminen sekä ensi vaiheessa Bolivian oman raudan tarpeen tyydyttäminen. Maiden allekirjoittama toinen sopimus sisälsi petrokemiallisen tuotantolaitoksen käynnistämiseen Bolivian Cochabambassa. Lisäksi presidentit solmivat metsätaloussopimuksen. Kaikki sopimukset liittyivät ALBA-integraatioon.

Huolimatta Chávezin ja Moralesin läheisistä suhteista Bolivia oli ulkopuolisten (lännen) analyytikoiden mukaan säilyttänyt itsenäisyytensä eikä Venezuela pyrkinyt puuttumaan maan sisäisiin asioihin. (Reuters)

Kuuba ja Bolivia ilmoittivat 10.11.2007 tehostavansa suhteitaan. Kuubalaiset lainsäätäjät tukivat Bolivian pyrkimyksiä avata kaupallinen satama Tyynelle valtamerelle. Bolivialaisten ja kuubalaisten lainsäätäjien kokouksessa Havannassa laaditussa asiakirjassa korostettiin Bolivian ja Kuuban ALBA-valtioyhteisön puitteissa toteutettavien yhteisten poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden merkitystä. Julkilausumassa todettiin lisäksi kuubalaisvalmisteisen "Yo Si Puedo" ‒lukutaito-ohjelman merkitys bolivialaisille. Menetelmällä opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan yli 270 000 espanjankielistä bolivialaista ja noin 4 000 aymaran ja kechuan kieliä puhuvaa alkuperäisasukasta. Kuuban terveydenhuoltoapuun Bolivialle kuului 2 200 henkilöä, joista 1 533 oli lääkäreitä ja loput sairaanhoitajia ja muita terveysalan ammattilaisia.

Brasilian, Venezuelan, Bolivian, Paraguayn, Ecuadorin, Uruguayn ja Argentiinan presidentit kokoontuivat 9.12.2007 Argentiinan pääkaupunkiin Buenos Airesiin allekirjoittaakseen Latinalaisen Amerikan Etelän Pankin perustamisasiakirjan. Etelän Pankki -projekti on suunniteltu vastapainoksi pohjoisen pallonpuoliskon pankki- ja rahoitusjärjestelmille, joiden katsotaan olevan keskeisessä vastuussa maailman kehitysalueiden luonnonvarojen edelleen jatkuvasta riistämisestä ja köyhien maiden kurjistumisesta. Sen tehtävänä on Latinalaisen Amerikan yhteisenä pankkina vapauttaa maanosan valtiot Kansainväliseen valuuttarahaston ja Maailmanpankin ikeestä.

Kuuban kansainvälinen lääkäriprikaati on antanut apuaan Bolivialle vuodesta 2006 alkaen. Tänä aikana 34 miljoonaa bolivialaista on saanut maksutonta lääkinnällistä hoitoa kuubalaisten ansiosta. 30 166 ihmishenkeä on pelastettu kuluneiden neljän vuoden aikana. Kuuba on lahjoittanut ajanmukaiset laitteistot Bolivian 33 sairaalalle ja 18 silmäkeskukselle. 486 992 bolivialaista, paraguaylaista, perulaista, argentiinalaista ja brasilialaista silmäsairauspotilasta on saanut näkönsä takaisin kuubalaisen Operaatio "Miraclen" puitteissa.

Presidentti Evo Morales esitti 23.3.2009 Kuuballe ja Venezuelalle kiitokset avusta Bolivian lukutaito-ohjelman toteuttamisessa avatessaan uuden lukutaito-ohjelmaa seuraavan kansansivistyskampanjan Chipayassa. Morales totesi kiitoksella myös YK:n opetus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) ja muiden kansainvälisten organisaatioiden taholta saadun tuen. Bolivia julistettiin täysin luku- ja kirjoitustaitoiseksi joulukuussa 2008. Morales totesi puheessaan Chipayassa, että lukutaidolla on ratkaisevan tärkeä merkitys Bolivian vapautumisessa siirtomaavallasta. Uusi laajempi kansansivistysohjelma liittyy suoraan Bolivian uuteen perustuslakiin.

Evo Morales vieraili 10.6.2009 Kuubassa presidentti Raul Castron kutsumana. Vierailun aikana valtionpäämiehet keskustelivat ajankohtaisista maiden kahdenväliseen yhteistyöhön ja Latinalaisen Amerikan integraatiojärjestelmien kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä sekä yleismaailmallisista poliittisista ja taloudellisista ongelmista. Morales tapasi samassa yhteydessä Fidel Castron. Morales kertoi Fidelin olevan voimakkaan ja hyvinvoivan oloinen. Neljä tuntia kestäneillä periaatteellisilla keskusteluilla oli Moralesin mukaan suuri merkitys Bolivian tuleville poliittisille linjauksille ja tätä kautta myös ALBA-maiden piirissä noudatettavaan politiikkaan.

ALBA-SOPIMUS

Joulukuussa 2004 solmitun ALBA-sopimuksen pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhteisö, jolla on yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. ALBA:an kuuluu tällä hetkellä yhdeksän jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Hondurasin laillinen hallitus, Ecuador, pienet saarivaltiot Saint Vincent ja Grenadiinit sekä Antigua ja Barbuda. ALBA-yhteisöllä on jäsenmaittensa lisäksi edustus mm. Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä, Dominikaanisessa Tasavallassa, Ecuadorissa, Guatemalassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Panamassa, Paraguayssa, Perussa ja Uruguayssa.

ALBA-integraatiolla pyritään luomaan elinvoimainen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan sekä Karibian kansoihin ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvalle riistolle. Sopimuksella eliminoidaan kaupankäynnin ja verotuksen esteitä, kannustetaan keskinäisiin investointeihin sekä lisätään pankkisuhteita ja yhteistyötä matkailualalla. Se syntyi sosialistiseksi vastapainoksi USA:n poliittisille alistamispyrkimyksille ja uusliberalistiselle talouspolitiikalle Latinalaisessa Amerikassa. ALBA-valtioyhteisöstä on jalostunut kuudessa vuodessa uuden poliittisen kulttuurin ja vapautuksen valtiollinen yhteisrintama. Se edustaa bolivaarisen vallankumouksen kansainvälistä puolta. USA:n tukema Hondurasin sotilasvallankaappaus oli hyökkäys ennen kaikkea ALBA:a vastaan.

ALBAN 8. HUIPPUKOKOUS HAVANNASSA JOULUKUUSSA 2009

ALBAn 8. huippukokouksen päätöksiä:

• huippukokous tuomitsi antamassaan julkilausumassa jyrkin sanoin USA:n Kolumbiaan suunnittelemat sotilastukikohdat.

• jäsenmaiden sisäisen kaupankäynnin valuutaksi otettiin SUCRE. Yhteiseen virtuaalivaluuttaan siirtyminen poistaa esim. tarpeen käyttää USA:n dollaria maksuvälineenä öljykaupassa.

• ALBA-maiden yhteisen tiedekeskus perustetaan Caracasiin. Samassa yhteydessä keskusteltiin aloitteesta perustaa ALBA-maiden tieteellisen perustutkimuksen laitos järjestön jäsenmaiden tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön. Laitokseen on jo ilmoittautunut tuhansia opiskelijoita eri maista.

• Ecuadorin ulkoministeri Fander Falconi painotti huippukokouksessa ALBA:n tärkeyttä tasapainottavana alueellisena geopoliittisena voimana. Presidentti Rafael Correa on osaltaan myös korostanut ALBAn erityistä merkitystä vastapainona epätasapainoiselle ja epäoikeudenmukaiselle kansainväliselle talousjärjestelmälle.

• Nicaraguan hätätilahallinnon johtaja Nelson Artola totesi huippukokouksessa ALBA:n olevan vaihtoehto Nicaraguaa uhkaavalle villin kapitalismin ja uusliberalismin helvetille. Hän painotti erityisesti niitä terveydenhuollon ja opetuksen kehittämisen saavutuksia, joihin Nicaragua on viime vuosina yltänyt muiden ALBA-maiden antamalla rahallisella tuella ja asiantuntija-avulla.

• Nicaragua on edelleen köyhä maa, mutta sillä on nyt ALBA:n tuella todelliset kehittymisen mahdollisuudet toisin kuin maata aiemmin tosiasiallisesti hallinneiden omia etujaan ajavien monikansallisten yhtiöiden kautena.

ETELÄ-AMERIKAN KANSOJEN LIITTO (UNASUR)

Bolivia on UNASUR:in jäsenvaltio. Maan kansankongressi hyväksyi 5.9.2008 lain UNASUR:iin liittymisestä.
Kesällä 1988 Quitossa antamassaan haastattelussa Ecuadorin asevoimien entinen ylipäällikkö, kenraali Frank Vargas, arvioi Latinalaisen Amerikan yhtenäisyyden merkitystä seuraavasti:

”Vaikka USA:lla on atomipommeja ja hirvittävät asejoukot, se ei ole koskaan kyennyt taistelemaan sellaista kansaa vastaan, jolla on oma identiteettinsä. Minä uskon, jos me kaikki Latinalaisen Amerikan kansat yhdistymme, historian kirjat tulevat muuttumaan. USA:n edustaman hirveän asemahdin on keskusteltava silloin meidän kanssamme. Sen täytyy ratkaista ongelmansa humanistisesti ja oikeudenmukaisesti. Sen on otettava huomioon meidät tasavertaisina neuvottelukumppaneina. Ei siten kun he toimivat tällä hetkellä, jolloin me olemme vain halvan työvoiman lähde. Me olemme se kansa, jonka raaka-aineet ostetaan ensin halvalla ja jotka myydään sitten jalostettuina sille kalliilla hinnalla takaisin... Mutta jos jonakin päivänä me kaikki yhdistymme, meistä tulee vahvoja. Meistä ei tule siinä mielessä vahvoja, että me voisimme valloittaa toisia valtioita, vaan siinä mielessä, että me teemme työtä rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta. Me teemme työtä siksi, että kaikilla olisi mahdollisuus olla ihminen. Se on meidän päämäärämme!”

Etelä-Amerikan kansojen liitto UNASUR perustettiin 23.5.2008 Brasiliassa. Se luotiin MERCOSURIn (Etelän yhteismarkkinat) ja CANin (Andien Yhteisön) pohjalle. Siihen kuuluu 12 jäsenvaltiota: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Kolumbia, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay ja Venezuela. Maantieteellisesti UNASUR kattaa 17,7 miljoonan km² maa-alueen, jossa elää 384 miljoonaa ihmistä. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on sen kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen.

Järjestön keskushallinto sijaitsee Quitossa, Ecuadorissa. Sen toiminnan piiriin kuuluvat yhteistyö puolustuksen, energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa. Yhteisen parlamentin toimipaikaksi on määritelty Cochabamba Boliviassa. UNASURin pääsihteerinä toimii Argentiinan entinen presidentti Nestor Kirchner.

Venezuelan aloitteesta syntynyt Etelän Pankki perustettiin joulukuussa 2007. Sen pääkonttori sijaitsee Caracasissa. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela. Nämä maat ovat joko kokonaan tai osittain jo luopuneet yhteistyöstä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja maailmanpankin (WB) kanssa.

UNASURIN PERUSTUSLAILLINEN SOPIMUS

TAVOITEITTA (Artikla 3)

• Vahvistaa poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kesken vahvistamalla neuvotteluteitse Etelä-Amerikan integraatiota ja UNASURin osallistumista kansainvälisellä areenalla.

• Kattava ja oikeudenmukainen, inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys köyhyyden kitkemiseksi ja epätasa-arvon voittamiseksi alueella.

• Luku- ja kirjoitustaidottomuuden poisto, kaikkien yhtäläinen pääsy laadukkaaseen koulutukseen, alueelliset oppiarvot ja niiden tunnustaminen.

• Energiaintegraatio: alueen luonnonvarojen kestävä ja yhtenäinen käyttö solidaarisuuden hengessä.

• Alueen infrastruktuurin kehittäminen sen kansojen hyväksi perustuen kestävään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen.

• Rahoituksellinen integraatio sovellettuna jäsenvaltioiden talouteen ja rahapolitiikkaan.

• Ekosysteemin ja vesivarojen suojelu, yhteistyö ekokatastrofien ehkäisyssä sekä taistelussa ilmastomuutoksen syitä ja seurauksia vastaan.

• Yleinen pääsy sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin.

• Yhteistyö maahanmuuttoasioissa ihmis- ja työoikeuksia kunnioittaen.

• Teollinen ja tuotannollinen yhteistyö, joka kohdistuu etenkin pieneen ja keskisuureen teollisuuteen, osuuskuntiin, verkostoihin ja muihin tuotanto-organisaatioihin.

• Kansalaisten osallistuminen niihin mekanismeihin, jotka ovat vuorovaikutuksessa UNASURin ja niiden erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, jotka tekemisissä Etelä-Amerikan integraation kanssa.

• Tiedon ja kokemusten vaihto maanpuolustusta koskevissa asioissa. UNASURin puolustus- ja ulkoministerit kokoontuivat 23.6.2008 Santiago de Chilessä ja perustivat Etelä-Amerikan puolustusneuvoston. Se ei ole kuitenkaan NATO:n kaltainen sotilasliitto vaan yhteistyöfoorumi.

USA:n SEKAANTUMINEN BOLIVIAN SISÄISIIN ASIOIHIN

Bolivian hallitus varoitti 14.12.2007, että se arvostaa suhteita Yhdysvaltain kanssa vain, jos nämä suhteet perustuvat molemminpuoliselle kunnioitukselle. Samalla maan hallitus vaati USA:n Bolivian suurlähettiläs Philip Goldbergia lopettamaan sekaantumisensa Bolivian sisäisiin asioihin. Tämä tuki avoimesti Judicial Power -nimistä oppositioryhmittymää ja osallistui heidän kokouksiinsa. Evo Morales toisti aiemman toteamuksensa, jonka mukaan Goldberg ei todellisuudessa toiminut Boliviassa lähettiläänä, vaan poliitikkona. Myös ulkoministeri David Choquehuanca kiinnitti huomiota Goldbergin epäasialliseen ja diplomaattisten menettelytapojen vastaiseen toimintaan ja huomautti asiasta tälle.

YHDYSVALTOJEN KANSAINVÄLISEN KEHITYKSEN TOIMISTO – USAID kuvaa itse toimintaansa näin: ”Yhdysvalloilla on pitkä historia avustavan kätensä ojentamisesta taistelussa paremman elämän puolesta valtameren tuolla puolen asuvien kansojen puolesta, niiden kohtaamien tuhojen korjaamisessa tai niiden pyrkiessä vapaiksi ja demokraattisiksi maiksi.”

USAID:in toimialueena ovat Saharan alapuolinen Afrikka, Aasia, Latinalainen Amerikka ja Karibian alue, Eurooppa, Euraasia ja Lähi-itä. Toimiston mukaan USA:n ulkomaan avulla on ollut aina kaksijakoinen tarkoitus Amerikan ulkopoliittisissa intresseissä: 1) demokratian laajentaminen ja 2) vapaiden markkinoiden edistäminen kehitysmaissa. Vuonna 1961 perustettu USAID toimii Yhdysvaltojen ulkoministeriön alaisuudessa. Vuonna 2009 sen vuosibudjetti oli yhteensä 39,5 miljardia dollaria.

USAID:in todellisena tarkoituksena on tukea taloudellisesti kohdemaassa Yhdysvalloille myötämielisten poliittisten voimien toimintaa sekä horjuttaa viestintävälineiden ja mielenosoituksien avulla siihen kielteisesti suhtautuvien hallitusten vaikutusvaltaa. Toimiston toiminta tapahtuu USA:n maakohtaisten suurlähetystöjen ohjauksessa. USAID on ollut viime vuosina erityisen mieltynyt kohdemaidensa poliittisen opposition vaalityön rahoittamiseen. Kun USAID:n kookkaita tiemainoksia monikansallisine lapsihahmoineen alkaa ilmestyä moottoriteiden varsille, silloin kansallinen demokratia ja parlamentarismi asettuvat uhan alaisiksi.

Presidentti Evo Morales vahvisti 28.2.2008 Bolivian hylkäävän kaikki yritykset asettaa ehtoja tai vaikuttaa kiristämällä maan suhteisiin Yhdysvaltoihin. Hän totesi Bolivian hallituksen sitoutuvan laajentamaan ja vahvistamaan suhteitaan kaikkien ulkovaltojen kanssa, kunhan suhteet perustuvat ehdottomasti molemminpuoliselle kunnioitukselle ja rehellisyydelle. Evo Moralesin voimakkaiden ilmaisujen taustalla olivat USAID:in syyllistyminen epävakauden lietsomiseen Boliviassa rahoittamalla maan sisäisiä oppositioryhmittymiä. Lisäksi Yhdysvaltain lähetystö oli jäänyt kiinni ns. Vincent Cooper -vakoilujupakasta. Vuonna 2008 Bolivian halli-tus karkotti maasta 100 USAID:n työntekijää ja urakoitsijaa Chaparen alueelta.

Presidentti Evo Morales sanoi 24.2.2009 Lauka Ñ -radioaseman avajaisten yhteydessä, että maata ravistelleen korruptioskandaalin taustalla oli Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA. Presidentti kertoi, että pääsyylliseksi skandaalin syntymiseen epäillään Bolivian kansallisen YPFB-öljy-yhtiön entistä kaupallista johtajaa Rodrigo Carrascoa, jolla tiedetään olevan läheiset suhteet USA:an.

Carrasco oli koulutettu CIA:n toimesta. Hänelle oli annettu välineet ja opetusta salaisiin tehtäviin kuten mm. korruptioverkostojen luomiseen, kertoi Morales. Carrascon tiedetään toimineen vastaavalla tavalla ainakin Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä ja Irakissa. Peitejärjestönä hänen soluttautumisessaan toisten valtioiden sisäisiin organisaatioihin käytettiin USAID:ia, joka työskentelee kaikissa kohdemaissaan läheisessä yhteistyössä USA:n lähetystön kanssa. Carrasco oli tunkeutunut monin eri tavoin Bolivian tietojärjestelmiin, turvallisuuselimiin ja poliittisiin organisaatioihin.

MAS-puolueen senaattori Ricardo Diaz esitti 23.9.2009 vaatimuksen USAID:in häätämisestä maasta. Syyksi mainittiin toimiston sekaantumisen Bolivian sisäisiin asioihin. Järjestö on tukenut rahallisesti Bolivian sisäistä oppositiota, jonka yhtenä pyrkimyksenä on ollut Bolivian liittovaltion hajottaminen ja jopa helmikuussa 2009 voimaan astuneen uuden perustuslain kumoaminen. Diaz kertoi, että USAID:in taholta yritettiin hiljattain toimittaa 14 miljoonaa dollaria Justice Integration Centers (CIJ) –organisaatiolle ja Democratic Institutions (FIDEM) –järjestölle yksityisten liiketaloudellisten projektien edistämiseen. Bolivian viranomaiset estivät kuitenkin rahojen siirron. "Tämänkaltaista tukea emme tarvitse, sillä yhteiskuntaamme kehitetään valtiollisen suunnitelmallisuuden puitteissa", sanoi Diaz. Vuonna 2008 Bolivia karkotti kaksi jenkkidiplomaattia näiden toimittua näkyvästi kiinteässä yhteistyössä Bolivian oppositiopuolueiden kanssa.

BOLIVIAN UUSI PERUSTUSLAKI

Bolivian alkuperäiskansojen, talonpoikien ja kansanliikkeiden Sucressa pitämä huippukokous kutsui 10.9. 2007 kaikkia bolivialaisia puolustamaan perustuslakia säätävää kokousta, joka oli joutunut keskeyttämään toimintansa oikeisto-opposition lietsomien levottomuuksien vuoksi. Huippukokous hyväksyi 18-kohtaisen ohjelman uuden perustuslain pohjaksi. Perustuslain keskiössä ovat maan yhtenäisyyden säilyttäminen, sosiaalisten oikeuksien laajentaminen ja luonnonvarojen kansallistaminen.

Perustuslakiehdotuksessa esitettiin presidentin vallan lisäämistä maan luonnonvarojen suhteen, oikeutta valita sama presidentti kahtena kautena peräkkäin ja parlamentin muuttamista uudeksi monikansalliseksi lakiasäätäväksi kokoukseksi. Tämä ratkaisu korvaisi opposition hallitseman senaatin sellaisella uudella hallintoelimellä, jossa maan intiaaniväestöllä olisi vahvempi edustus. Uusi lainsäädäntöelin olisi kaksikamarinen ja se koostuisi edustajainhuoneesta ja alueiden kamarista. Edustajainhuoneessa olisi 130 edustajaa ja alueiden kamarissa 36 senaattoria, neljä jokaisesta osavaltiosta. Perustuslain muina tavoitteina olivat mm. maatalousreformin syventäminen koskien maaseudun intiaaniväestön maatalousosuuskuntia ja maan luonnonvarojen kollektiivinen omistus. Yksityisomistusta ei kuitenkaan ehdotettu lakkautettavaksi. Peruslaki kyseenalaisti rikkaan Puolikuun alueen historialliset etuoikeudet.

YK antoi 13.9.2007 julistuksen, jossa jäsenvaltioilta edellytetään alkuperäisväestöjen aseman turvaamista. Tämän historiallisen asiakirjan piiriin kuuluu maailman mitassa yli 370 miljoonaa ihmistä. Bolivian kongressi hyväksyi 31.10.2007 lain, jossa YK:n julistus sisällytettiin Bolivian lainsäädäntöön. Laissa turvattiin maan alkuperäisasukkaille oikeus omiin poliittisiin, juridisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurillisiin instituutioihin. Bolivia oli ensimmäinen maa maailmassa, jossa YK:n julistus saatettiin lain asemaan.

Bolivian perustuslakia säätävän kansalliskokouksen puhemiehistö kokoontui 30.11.2007 maan pääkaupunkiin La Paziin viimeistelemään esitystä uudeksi perustuslaiksi. Uudessa perustuslaissa pyritään sosiaalisiin ja sosialististyyppisiin uudistuksiin. Perustuslain keskeiset demokraattiset periaatteet oli jo hyväksytty perustuslakia säätävän kansalliskokouksen istunnoissa huolimatta opposition taholta tulleesta vastustuksesta ja lainsäädäntötyöhön kohdistuneesta häirinnästä.

Perustuslakia säätävässä kokouksessa joulukuussa äänin 139/255 hyväksytty lakiluonnos on tarkoitus saattaa kansanäänestykseen. ALBA-maiden lisäksi myös naapurivaltiot Brasilia ja Chile tukivat Bolivian perustuslakiuudistusta.

Lakiasäätävä säätävä kansalliskokous hyväksyi 9.12.2007 merkittäviä muutoksia maan perustuslakiin. Bolivian perustuslakia säätävä kansalliskokous vahvisti enemmistöllä presidentin uudelleenvalinnan. Maratonistunnossa kokous päätti muutoksista kahden kolmasosan äänten enemmistöllä. Voimaan astuva Magna Charta sisälsi lain presidentin ja varapresidentin valinnasta yleisillä vaaleilla, jossa valitun henkilön tuli saada vähintään puolet plus yksi hyväksytyistä äänistä. Kansalliskokous muutti luonnettaan. Uuden korkeimman lainsäädäntöelimen nimeksi vaihdettiin monikansallinen lakiasäätävä kokous.

Uuden perustuslakiluonnoksen 2 § mukaan. ”Intiaaniväestölle ja alkuperäiskansoille palautetaan ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin alueisiinsa. Tämä perustuslaki takaa heille vapaan itsemääräämisoikeuden, joka painottuu heidän tahtoonsa muodostaa ja olla osa yhdistynyttä, monikansallista ja yhteisöllistä valtiota sekä takaa heidän itsehallinto-oikeutensa, kulttuurinsa ja alueensa jälleenrakentamisen perustuslain puitteissa.”

Uuden perustuslakiehdotuksen tärkeimmät periaatteet olivat:

1) Monikansallisen kommunitaarisen (yhteisöihin perustuvan) yhtenäisen valtion perustaminen.

2) Intiaaniväestön osallistumisen takaaminen maan taloudelliseen ja poliittiseen järjestelmään. Maan oikeuslaitoksen tuomareista vähintään 50 % pitää edustaa intiaaniväestöä.

3) Alkuperäiskansojen, alueellinen, maakunnallinen ja kunnallinen itsehallinto sekä vallan hajauttaminen.

4) Presidentin uudelleen valitsemisen mahdollisuus ja eri etnisten ryhmien edustus kongressissa.

5) Hallitus ja parlamentti siirtyvät La Pazista Sucreen ja Sucrelle myönnetään pääkaupungin asema.

6) Armeijan ja kansallisen poliisiin keskinäisten suhteiden uudelleen järjestäminen. Armeijan kontolle tulisi ulkoinen turvallisuus ja poliisi huolehtisi maan sisäisistä asioista kuten rikollisuus, liikenne, turismi ja yleinen järjestys.

7) Katolinen kirkko menettää erityisasemansa maan uskontokuntien joukossa.

Bolivian Cochabamban maataloustyöntekijöiden ammattiliittojen federaation kokous (FSUTC) päätti 17.3. 2008 tukea kampanjaa Bolivian uuden perustuslain voimaansaattamiseksi ja samalla hylätä eräiden maan autonomisten alueiden asiaa koskevat kansanäänestysvaatimukset. Federaation puheenjohtaja Cupertino Mamani sanoi maanviljelijöiden tukevan viime joulukuussa Orurossa laadittua perustuslakiuudistusta. Federaatio vastusti departementtien ‒ Pando, Beni, Santa Cruz ja Tarija ‒ kansanäänestysvaatimuksia, joiden taustalla katsottiin olevan todellisuudessa separatistisia pyrkimyksiä.

Varapresidentti Alvaro Garcia Linera kertoi perustuslakiuudistuksen alistettavan laajapohjaiselle yhdistyneelle perustuslakikomitealle. Hallitseva MAS-puolue kannatti demokratian laajentamiseen ja Bolivian kansallisomaisuuksien kansallisen hallinnan turvaamiseen tähtäävää perustuslakiuudistusta. Uudistuksella oli myös presidentti Evo Moralesin tuki.

Pitkään kestäneiden kahinoiden ja neuvottelujen jälkeen Boliviassa päädyttiin siihen, että perustuslain lopullisesta hyväksymisestä päätetään kansanäänestyksessä 25.1.2009. Neljää rikkainta osavaltiota (Santa Cruz, Tarija, Beni ja Pando) edustava oikeisto-oppositio uhkasi hallitusta jopa sisällissodan mahdollisuudella. Evo Morales pysyi vaikeuksista huolimatta vallassa, koska hän nautti kansansa enemmistön ja maan armeijan tukea. Seuraavat presidentin vaalit järjestettiin 6.12.2009.

Presidentti Evo Morales ilmoitti 8.12.2008, että terveydenhuolto- ja koulutusohjelmat muodostavat keskeisen sisällön Bolivian uudessa perustuslaissa. Morales puhui kahden uuden poliklinikan avajaistilaisuudessa Bolivian El Alton kaupungissa. Morales kiitti tässä yhteydessä Kuubaa, Venezuelaa, Espanjaa ja Irania siitä materiaalisesta, teknisestä ja koulutuksellisesta avusta, joka oli mahdollistanut Bolivian terveydenhuoltojärjestelmän nopean kehittymisen.

Bolivian uusi perustuslaki astui voimaan helmikuussa 2009. Bolivian hallitus on varmistanut, että uuden perustuslain nojalla Bolivian maaperää tullaan käyttämään kansalaisten etujen mukaisesti tehostetusti ruoan tuotantoon.

Bolivian hallitus kokoontui 4.2.2009 istuntoon, jossa keskityttiin uuden perustuslain käyttöön ottoon ja monikansallisen valtion muodostamiseen. Maan hallitus muodostettiin 13 ministeriöstä aiempien 17 sijasta. Samalla perustettiin kaksi uutta hallinnonalaa, yksi vastaamaan autonomiasta ja vallan hajauttamisesta sekä toinen vastaamaan ympäristökysymyksistä. Maaseudun kehittämisministeri Carlos Romero sanoi, että tämän alueellisen demokratian toteuttaminen oli kaikkien bolivialaisten itsensä vastuulla. Hän totesi, että tämän asteittain toteutettavan prosessin kannalta välttämättömät perustuslailliset taloudelliset ja poliittiset mekanismit oli jo luonnostettu valmiiksi. Luonnosten mukaan aiemmat kaivostoiminta-, oikeus-, vesi-, maaseudunkehittämis-, ja öljy- ja kaasuvarantojen ministeriöt lopetetaan. Tilalle muodostetaan autonomian, energian ja kestävän kehityksen ministeriöt sekä ympäristöministeriö ja tieteen- ja teknologian ministeriö. Uusi ministerityöryhmä aloitti toimintansa 7.2.2009 El Alton kaupungissa pidetyn kansalaiskokouksen jälkeen. Tässä yhteydessä uusi perustuslaki astui virallisesti voimaan.

AINUTLAATUISEN, UUDEN PERUSTUSLAIN SISÄLLÖSTÄ

Perustuslain 306. artiklan mukaan: Moniarvoinen talous käsittää erityyppisiä talousorganisaatioita, jotka perustuvat vastavuoroisuuden, molemminpuolisuuden, solidaarisuuden, uudelleenjaon, tasa-arvon, kestävyyden, tasapainon, oikeudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden periaatteille.

Perustuslain 308. artiklan mukaan: Valtio tunnustaa, kunnioittaa, suojelee ja edistää yhteisöllisiä talousorganisaatioita.

Perustuslain 311. artiklan mukaan: Valtio tunnustaa osuuskunnat yleishyödyllisinä työn muotoina ja suojelee niitä solidaarisuudella ja yhteistyöllä.

Yhteisöllinen talous ja valtiotalous ovat moniarvoisen talouden peruskivet. Niitä edistetään vahingoittamatta muita talousmuotoja kuten yksityis- ja osuuskuntataloutta.

Alkuperäinen talonpoikaiskansakunnan ja kansan on oltava eheä ihmisyhteisö, joka jakaa kulttuurisen identiteetin, kielen, historiallisen tradition, instituutiot, alueellisuuden ja maailmankuvan, joiden olemassaolo ajoittuu aikaan ennen espanjalaisten kolonialistien maahantunkeutumista. Tämä huomioiden alkuperäiset talonpoikaiskansakunnat ja kansat nauttivat seuraavia oikeuksia:

1. Oikeus olemassaolon vapauteen.

2. Oikeus omaan kulttuuri-identiteettiin, uskonnolliseen vakaumukseen ja harjoittaa omaa maailmankatsomustaan.

3. Kaikilla valtion kansalaisilla on oikeus omaan kulttuuri-identiteettiin ja halutessa se ilmaistaan Bolivian kansalaisten henkilöllisyystodistuksessa, passissa ja muissa virallisissa henkilöllisyysasiakirjoissa.

4. Oikeus vapautua määrittelyistä ja aluesidonnaisuudesta.

5. Oikeus omiin instituutioihin osana julkista valtiorakennetta.

6. Oikeus maiden ja maa-alueiden kollektiiviseen omistukseen.

7. Oikeus omien pyhien paikkojen suojeluun.

8. Oikeus luoda ja hallita omia viestintäjärjestelmiä, mediaa ja tietoverkkoja.

9. Oikeus omaan perinteiseen tietämykseen, perinteisiin lääkkeisiin, äidinkieleen, rituaaleihin, symboleihin ja vaatetukseen arvokkuudella, kunnioituksella ja kannustuksella.

10. Oikeus elää terveellisessä ympäristössä halliten ja kuormittaen ekosysteemiä kohtuudella.

11. Oikeus omien tieteiden ja tiedon henkiseen pääomaan yhtä hyvin kuin niiden arvostukseen, käyttöön, edistämiseen ja kehittämiseen.

12. Oikeus koulutusjärjestelmässä kulttuurin sisäiseen, kulttuurien väliseen ja monikieliseen koulutukseen.

13. Oikeus maksuttomaan ja kaikkia koskevaan terveydenhoitoon kunnioittaen heidän omaa maailmankuvaansa ja heidän perinteisiä käytäntöjään.

14. Oikeus harjoittaa omaa poliittista, lainsäädännöllistä ja taloudellista järjestelmää sopusoinnussa heidän oman maailmankuvansa kanssa.

15. Oikeus tulla konsultoiduksi tarkoituksenmukaisesti huomioiden heidän omat instituutionsa etenkin, kun lainsäädäntö- ja hallintotoimet koskevat heitä. Heidän asuinalueensa uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisessä on valtion toimesta järjestettävä sitova ja etukäteen pidettävä neuvonpito. Sopimukset solmitaan luottamuksellisesti ja konsensuksen hengessä. Niitä kunnioitetaan ja niiden toteutuminen taataan.

16. Oikeus nauttia omien asuinalueidensa luonnonvarojen hyödyntämisestä.

17. Oikeus autonomisen, oman alkuperäisen asuinalueen hallintaan ja käyttöön sekä sen uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen.

18. Oikeus osallistua valtion elimiin ja instituutioihin.

BOLIVIAN ARMEIJA

Bolivian historia on osoittanut, että USA:lla on ollut voimakas Monroe-henkinen vaikutus maan armeijaan. Bolivialaisten sotilaiden tehtävänä on ollut ‒ ennen Moralesin valtakautta ‒ toimia osana valtion väkivaltakoneistoa kapitalistien turvallisuuden takaajana ja yhteiskunnallisten liikkeiden tukahduttajana. Andeilla alkoivat puhaltaa v. 2007 uudet punaiset tuulet. Taistelu asevoimien sisäisestä hegemoniasta oli alkanut. Bolivian armeija on asetettu hälytystilaan jo useamman kerran vallankaappausuhan vuoksi. Tähän mennessä upseerit ja sotilaat ovat pysyneet lojaaleina hallitukselle.

”Bolivian presidentti Evo Moralesin ajama uudistamisprosessi saa maan asevoimien täyden tuen”, sanoi kenraali Luis Trigo 6.3.2008 Bolivian pääkaupungissa La Pazissa. Kenraali totesi maassa esiintyvän separatistisia pyrkimyksiä Pandon, Benin, Santa Cruzin, Tarijan, Cochabamban ja Chuquisacan alueilla. ”Tällaiset pyrkimykset uhkaavat Bolivian demokraattisten instituutioiden kehittymistä ja perustuslaillista uudistumisprosessia”, sanoi Trigo. ”Bolivian asevoimilla on velvollisuus tukea maan ja kansan yhtenäisyyttä riippumatta erilaisista ideologioista tai alueellisista intresseistä”, vahvisti Trigo antaen siten asevoimien täyden tuen presidentti Evo Moralesin johtamalle politiikalle.

Evo Morales painotti 5.12.2008 Bolivian asevoimien erityistä merkitystä maan yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen jatkuvuuden turvaajana. ”Erityisesti luonnonvarojemme ja niihin liittyvän tuotannon turvaaminen sekä sisäisten että ulkoisten vihollisten mahdollisia toimia vastaan asettaa asevoimille tärkeän haasteen”, sanoi Morales ja viittasi muutamiin viime aikojen sabotaasitekoihin ja koko ajan olemassa olevaan ulkoiseen uhkaan Bolivian ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden huononnuttua äärimmilleen.

Presidentti Evo Morales teki virallisen vierailun Moskovaan 15.–16.2.2009. Sen aikana allekirjoitettiin useita maiden kahdenvälisiä sopimuksia erityisesti energian ja sotilasteknologian alueilla. Bolivia hankki Venäjältä monikäyttöhelikoptereita. Valtiojohtajat keskustelivat myös tavanomaisten aseiden laajamittaisesta kaupasta.

Bolivian hallitus ilmoitti 12.8.2009 olevansa valmis hankkimaan puolustusvoimilleen ajanmukaista kalustoa Venäjältä ja Kiinasta. Bolivia suuntaa asehankintojaan näihin maihin, koska Yhdysvallat on estänyt Boliviaa ostamasta tšekkiläisiä ALCA-lentokoneita ja Bell-UH -tyyppisiä helikoptereita. Bolivian varapresidentti Alvaro Garcia Linera totesi, että uutta kalustoa tullaan maan asevoimille joka tapauksessa hankkimaan. Venäjän ja Kiinan ohella myös Intia ja Saksa voivat tulla kysymykseen uusien aseiden toimittajina.

Bolivian hallitus ilmoitti 9.9.2009, että se varautuu ostamaan v. 2010 sotilaallista kuljetuskalustoa ja logistiikkaa Venäjältä. Venäjä on tarjonnut Bolivialle 100 miljoonan dollarin lainan tähän tarkoitukseen. Bolivia ostaa lentokoneita Kiinalta kyetäkseen entistä paremmin valvomaan rajojaan ja pitämään huumeiden valmistuksen ja salakuljetuksen kurissa.

Moralesin kaudella puolustusvoimien toiminnan sisällössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Sotilaat ovat jo kahdesti auttaneet hallitusta sen tekemien kansallistamispäätösten toteuttamisessa. Asevoimia pyritään muuttamaan kansanarmeijaksi, joka takaisi omalta osaltaan, että kansalle suodut perustarpeet tyydytettäisiin. Sotilaat ovat jo osallistuneet opetusministeriön alaisuudessa rokotus- ja lukutaitokampanjoihin. Lisäksi he ovat ottaneet osaa maanteiden rakentamiseen ja kuubalaisten lääkärien terveysprojekteihin. Bolivia mallintaa toimissaan bolivaarista Venezuelaa.

Washingtonin vaikutus armeijaan on heikentynyt. Taatakseen toistensa valtiollisen koskemattomuuden Bolivia ja Venezuela ovat solmineet keskinäisen sotilasyhteistyösopimuksen. Lisäksi Morales on päättänyt edistää talonpoikien ja sotilaiden liittoa tarjoamalla aymara-talonpoikaissotureille eli ”punaponchoille” ammattisotilaan asema. Sotilasakatemioiden ovet ovat avautuneet myös intiaanikadeteille.

Varmistaakseen valtiollisen koskemattomuutensa ja armeijansa puolustusvalmiuden Bolivia on suunnannut viime vuosina sotilaallisen yhteistyönsä ja asehankintansa Venäjän ja Kiinan suuntaan.

BOLIVIAN SISÄPOLIITTISEN TILANTEEN KEHITTYMINEN v. 2006–2010

MAS-puolueen ajama perustuslain uudistusprosessi aiheutti v. 2006–2009 suunnatonta närää maan taloudellisen ja poliittisen eliitin keskuudessa. Neljä rikkainta (Santa Cruz, Pando, Beni, Tarija) departementtia ajoivat hajautetumpaa mallia ja oman itsehallintonsa vahvistamista säilyttääkseen etuoikeutensa. Santa Cruzissa sijaitsevat merkittävimmät öljy- ja kaasukentät sekä hedelmällisin viljelysmaa. Rikkaimmissa osavaltioissa järjestettiin ”cambasten” toimesta mielenosoituksia ja päivän yleislakko perustuslakiuudistusta vastaan. Näitä osavaltiota edustava oikeisto-oppositio vilautteli myös sisällissodan mahdollisuutta.

Idän maaparonit ja pääomapiirit ahnehtivat osavaltioilleen itsehallintoa ja lainsäädäntövaltaa. He vaativat myös Sucren palauttamista maan pääkaupungiksi. Eliitti vastusti myös Bolivian öljy- ja kaasuvarojen kansallistamista. USA:n armeija seurasi tapahtumien kehitystä liittolaisvaltionsa Paraguayn rajan läheisyydessä. Yhdysvaltojen suurlähetystö toimi vastavallankumouksen apumoottorina Bolivian oligarkkien sydänalueella Santa Cruzin kaupungissa. Entisen Jugoslavian ja Kosovon sotkuissa rypenyt suurlähettiläs Philip Goldberg hääri aktiivisesti Cambas-kansan neuvonantajana Collas-kansan pyyteiden nujertamiseksi.

Bolivian kapitalistit ja porvarit eivät ole voineet yksinkertaisesti hyväksyä sitä, että aymara-intiaanipresidentti kyseenalaisti heidän ja ylikansallisten yhtiöiden vallan Boliviassa kontrolloimalla maan taloutta ja ottamalla maan luonnonvarat kansan haltuun. Pääomapiirien rasistisia mieliä kalvaa vielä pahemmin se, että hän suo intiaaneille luku- ja kirjoitustaidon sekä terveydenhuollon ja tasavertaiset oikeudet. Tällainen ei sovi mitenkään kapitalistien pirtaan.

Boliviassa suoritettiin 11.8.2008 kansanäänestys, jonka tarkoituksena oli mitata istuvan presidentti Evo Moralesin luottamus ja hänen ajamansa uudistuspolitiikan kannatus. Kansanäänestyksessä Morales sai 60 % kannatuksen, mikä oli enemmän kuin hänen presidentinvaaleissa saamansa ääniosuus oli. Maan kaikissa departementeissa äänestettiin kuvernöörien mandaattien jatkumisesta. Oppositioon kuuluvien Santa Cruzin, Pandon, Benin ja Tarijan departementtien kuvernöörit ja Moralesin hallintoa tukevan Potosin kuvernööri saivat luottamuslauseen. Oruron, La Pazin ja Cochabamban osavaltioiden kuvernöörit eivät saaneet kansalta vahvistusta asemalleen. Nyt voimassa olevien säädösten mukaan pitää luottamusta vailla olevien kuvernöörien tilalle valita vaaleilla uudet henkilöt. Bolivialaiset voivat nyt sekä valita, nimittää että erottaa korkean tason virkamiehiä. Kansanäänestys onnistui toivotulla tavalla huolimatta Moralesia vastustavien oppositioryhmittymien boikotti- ja häirintäyrityksistä. Vaalien onnistuminen merkitsi luottamusta uudelle bolivialaiselle järjestelmälle sekä luottamuslausetta Evo Moralesille ja hänen tammikuussa 2006 käynnistämälleen uudistuspolitiikalle. Moralesin virkakausi jatkuu ja hänellä on nyt työrauha uudistuspolitiikan jatkamiseksi. Bolivian ulkoministeri David Choquehuanca kertoi, että kolmen sadan ulkomaisen vaalitarkkailijan läsnäolo takasi vaalien laillisuuden ja rehellisyyden.

Kun Bolivian kansanäänestyksen äänistä oli 13.8.2008 mennessä laskettu 84,60 %, oli presidentti Evo Moralesin ja varapresidentti Alvaro Garcia Lineran kannatus kasvanut aiemmasta 60 % 67,15 prosenttiin. Cochabamban departementin kuvernööri kieltäytyi aluksi jättämästä paikkaansa saatuaan kansanäänestyksessä epäluottamuslauseen, mutta hyväksyi kuitenkin lopulta kansan tahdon. Bolivialaiset valitsevat Cochabamban, La Pazin ja Oruron departementissa uudet kuvernöörit.

Bolivian opposition sisäinen hajaannus lisääntyi 4.3.2009, kun maan suurin oppositiopuolue, Santa Cruzin sosialidemokraattinen puolue (PODEMOS) ilmoitti irtautuvansa presidentti Evo Moralesin vastaisesta rintamasta. ”Kun laiva uppoaa, rotat jättävät laivan”, totesi Tarijan maakunnan kansanedustaja Wilmar Cardozo lehdistölle. Hän edustaa Tarijan PODEMOSta. Myös senaattori Jorge Aguilera sanoi, että hän ei enää ole lojaali entistä presidenttiä Jorge Quirogaa kohtaan ja ettei hän enää lähde mukaan opportunistiseen seikkailupolitiikkaan.

Bolivian pääkaupungissa La Pazissa ilmestyvä Cambio daily -päivälehden 7.6.2009 julkistaman tutkimuksen mukaan enemmistö bolivialaisista kannatti presidentti Evo Moralesin hallintoa. La Pazissa, Cochabambassa, Santa Cruzissa ja El Altossa suoritetut kyselytutkimukset osoittivat, että 54 % näiden suurten kaupunkien asukkaista antoi tukensa Evo Moralesin hallinnolle. Vastaava tutkimus v. 2008 antoi kannatuksen määräksi 48 %, joten Evo Moralesin kannatus on edelleen vahvistunut. Bolivialaiset arvostivat erityisesti Moralesin hallinnon lapsia ja lapsiperheitä hyödyttävää sosiaalipolitiikkaa sekä maan luonnonvarojen kansallistamista ja ylikansallisten energiayhtiöiden häätämistä tai saattamista Bolivian valtion valvontaan.

Myös Moralesin toukokuussa 2009 antamat työlainsäädäntöön liittyvät asetukset nostivat Moralesin kannatusta. Asetuksissa lyhennettiin työaikaa, parannettiin työturvallisuutta ja vahvistettiin ay-liikkeen yhteiskunnallista asemaa.

Moralesin johtama MAS-puolue ilmoitti 17.12.2009 Bolivian yleisvaalien tuloksen virallisen vahvistamisen jälkeen saaneensa enemmistön maan kongressin kumpaankin kamariin. Puolueen tiedottaja Jorge Silva kertoi, että MAS:illa on nyt kongressissa 26 senaattoria ja 89 paikkaa edustajainhuoneessa, eli kaksi kolmasosaa yhteensä 133 kansanedustajasta. Oppositiossa olevilla PPB-CN –puolue sai 10 senaattoria ja 36 edustajaa, UN-puolue kolme edustajaa ja AS-puolue vain kaksi paikkaa edustajainhuoneessa.

Boliviassa järjestettiin 4.4.2010 alue- ja paikallisvaalit, joita valvoi 123 virallista ulkomaista vaalitarkkailijaa. Tarkkailijoina oli mm. Amerikan valtioiden vaalitarkkailujärjestön ja YK:n edustajia. Tarkkailijat totesivat vaalien sujuneen rauhallisesti. Vaalit olivat rehelliset ja demokraattiset. Alustavien tulosten mukaan johtava MAS-puolue voitti vaalit kuudessa yhdeksästä departementista, La Pazissa, Orurossa, Cochabambassa, Potosissa, Chuquisacassa ja Pandossa. MAS-puolue sai lisäksi kymmenen pormestarin paikkaa keskeisissä Cochabamban, Cobijan ja El Alton kaupungeissa. Oppositio voitti tällä näkymällä vaalit Santa Cruzissa, Tarijassa ja Benissä.

Presidentti Evo Morales painotti vaalien olleen historiallinen voitto kaikille bolivialaisille. Hän sanoi, että helmikuussa 2009 voimaan astuneen uuden perustuslain mukaisesti toteutetut vaalit toivat nyt aidosti esille kansalaisten tahdon.

Maailman ekologiaa käsiteltiin 21.4.2010 Boliviassa alkaneessa ensimmäisessä kansainvälisessä ilmastonmuutos- ja Maan oikeuskonferenssissa. Kokouksessa oli mukana 20 000 edustajaa 136 maasta.

Bolivian presidentti Evo Morales sanoi avajaispuheessaan, että ihmiskunta on valinnan edessä: Joko se seuraa kapitalistista tietä, joka johtaa luonnon barbaarimaiseen tuhoamiseen tai elää harmoniassa luonnon kanssa.

Matti Laitinen

Ps. Kiitokset Kominformille vuosikausia jatkuneesta tiuhasta Bolivia-uutisoinnista.

Lähteet: GLW 1.6.–31.12.2007, CIA The World Factbook, http://boliviarising.blogspot.com, Wikipedia, www.jurist.law.pitt.edu, Herald Tribune 8.1.2008, APP 8.1.2008, www.evomorales.net, Prensa Latina, Reuters 31.8.2007, AP 28.8.2007, James Petras 13.2.2006, www.infoplease.com, Progreso Weekly, BBC: Timeline of Bolivia, Kominform v. 2007–2010, www.watchingamerica.com, ML:n omat artikkelit v. 2002–2010, Fidel Castro, Maailman taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi, NYT, Evo Moralesin haastattelu: Yvonne Zimmermann, HYY julkaisusarja 1984 ja Che Guevara ja Bolivian sissit, Luis J. Gonzáles/Gustavo A. Sánchez Salazar, WSOY 1969, South American Union of Nations constitutive treaty Brasil 23.5.2008, Communitarian Socialism in Bolivia, Roger Burbach, CENSA.

2010-04-13T13:27:00.002+03:00

YLETÖN VALLAN KESKITTÄMINEN LUO TEHOTTOMUUTTA JA EHKÄISEE AITOA KANSAN PÄÄTÄNTÄVALTAA

Artikkeli perustuu Hugo Chávezin yhtenä neuvonantajana työskentelevän Marta Harneckerin ZNetissä 21.1.2010 julkaisemaan artikkeliin, joka pohtii vallan hajauttamisen suhdetta sosialistisen yhteiskunnan toimivuuteen. Harneckerin toimenkuvana Venezuelassa ovat osallistuvaan demokratiaan liittyvät asiat.
Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi.

Tämä toteutetaan purkamalla porvarillinen valtio ja korvaamalla se vallankumouksellisella valtiolla, joka perustuu työläis- ja kansanneuvostojen valtaan. Ajatuksena on ollut luoda osallistuvan demokratian perusyksikköinä toimivista yhteisöneuvostoista yhteisöneuvostojen liittoja, jotka voisivat lopulta syrjäyttää olemassa olevia valtio- ja hallintorakenteita. Yhteisöneuvostot harjoittavat jo nykyisin alueellista päätäntä- ja toimintavaltaa. (ML)

Antonio Gramscin mukaan: ”Yhteiskunta voi olla olemassa ainoastaan valtiona, joka on kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien lähde ja niiden kohde, kaiken yhteiskunnallisen toiminnan samansuuntaisuuden ja onnistumisen tae.” Valtiota tarvitaan edelleen myös sosialismissa. Kyse on paremminkin valtion luonteesta ja siinä vallitsevista omistussuhteista – ketä valtio palvelee ja kenen etuja sen olemassaolo suosii.

Ilman vallan hajauttamista ei ole olemassa kansan omaa päätäntävaltaa (MH)

”Kansan omasta asioiden ajosta tulee pelkkä iskulause, jos kansalle ei suoda mahdollisuutta tuoda julki omia mielipideteitään ja osallistua päätöksentekoon sitä itseä koskevissa asioissa (kuten asuinpaikka, työpaikat, koulutus ja intressiryhmät). Jos keskushallinto päättää kaikesta ja paikalliselle aloitteellisuudelle ei suoda sijaa, valtiosta muodostuu este tai kuten Marx toteaa: ”se estää yhteiskunnan vapaan liikkeen.” (Kansalaissota Ranskassa)1

István Mészáros pohtii, että ylenpalttinen vallan keskittäminen Neuvostovaltiossa johti tosiasiallisesti siihen, että neuvostoilta ja tehdasneuvostoilta riistettiin kaikki olennainen valta. 2 Meidän ei pitäisi yllättyä hänen osoittaessaan yhtenä tavoitteena NL:ssa olleen ” toteuttaa aitoa itsehallintoa ja vallan hajautusta päätöksenteossa. Oppositiossa keskitys ja vallan keskittäminen eivät voi toimia ilman byrokratiaa.”3

Vallan hajauttaminen ja kansan omien etujen ajamisen välinen suhde on yksi keskeisimpiä teemoja 21. vuosisadan sosialismissa ja meidän olisi syytä pitää se mielessä. On kuitenkin olemassa näkökulmia, joista pitäisi keskustella kuten byrokratian ja vallan keskittämisen suhteesta.”

Hajauttaminen – vastamyrkkyä byrokratialle (MH)

”Ilmeisesti tämä ei ollut Leninin ajatus. Hän suhteutti byrokratian ilmiönä kapitalistisen valtion perinnöksi. Kuollessaan hän oli huolissaan ”byrokraattisesta paiseesta”, joka vaikutti valtiokoneistossa. 4. Yhdessä viimeisemmissä kirjoituksissaan hän painotti, ”meidän valtiokoneistomme on varteenotettava jäänne menneisyydestä ja sen on läpikäytävä rankasti vaikeita muu-toksia.” 5 Muutamaa päivää aikaisemmin hän oli kuvaillut sitä porvarilliseksi ja tsaristiseksi sekasotkuksi.” 6

Selventävä lisäys (ML)

Selventävänä lisäyksenä Marta Harneckerin havaintoihin ja liian äkkinäisten johtopäätösten välttämiseksi, on syytä sallia Leninin puolustaa itseään:”Valtiokoneistomme on suurimmalta osaltaan entisyyden perua ja jossain määrin tuntuvia muutoksia siinä on tehty vähiten. Siihen on siloiteltu vain hieman pintaväriä, mutta muussa suhteessa se on mitä tyypillisin vanha jäännös vanhasta valtiokoneistostamme. Ja nyt, löytääksemme keinon, jolla sen voisi toden teolla uusia, meidän on mielestäni turvauduttava kansalaissotamme antamaan kokemukseen.”7 Lenin ehdotti ratkaisuksi mm. puolueen keskuskomitean täysistuntojen muuttamista korkeimmiksi puoluekonferensseiksi, jotka kokoontuvat joka toinen kuukausi ja vallan hajauttamiseksi keskuskontrollikomission jäsenmäärän lisäämistä 75–100 jäsenellä. Lenin palasi aiheeseen 29.12.1922 seuraavasti: ”Jos keskuskomitean jäsenmäärää lisätään asian vaativalla tavalla ja nämä jäsenet opettelevat vuodesta toiseen johtamaan valtiota tällaisten pätevien spesialistien ja kaikilla aloilla hyvin auktoriteettisten työläis- ja talonpoikaisinspektion jäsenten avustamina, niin luulen, että silloin me ratkaisemme onnistuneesti tämän tehtävän, mitä emme ole onnistuneet tekemään niin pitkään aikaan.”8

Lenin ja byrokratia (MH)

Marta Harneckerin mukaan Lenin päätyi viimeisessä työssään (Ammattiliittojen rooli) tammikuussa 1922 niin pitkälle, että hän totesi, ettei lakkotaistelua voida ikinä kieltää. Hän tarjosi sitä käytettäväksi proletaarisen valtion hairahduksia vastaan. ”Kapitalismin aikana lakkotaistelun lopullisena tavoitteena on valtiokoneiston murskaaminen, kyseessä olevan luokkavaltiovallan kukistaminen. Mutta siirtymäkauden proletaarisessa valtiossa, jollainen on meidän valtiomme, työväenluokan kaikkien esiintymisten lopullisena tavoitteena voi olla vain proletaarisen valtion ja proletaarisen luokkavaltiovallan lujittaminen siten, että taistellaan tämän valtion byrokraattisia vääristelyjä, sen virheitä ja heikkouksia vastaan, sen valvonnasta pois pyrkivien kapitalistien ahneita luokkapyyteitä vastaan jne…9

Marta Harneckerin mukaan Lenin ajatteli neuvostovaltion byrokraattisten vääristymien olevan menneisyyden painolastia ja olleen väärässä tässä asiassa. Tämän vuoksi hän ei löytänyt oikeaa lääkettä tähän sairauteen. ”Kuten ymmärrän, byrokratian syiden alleviivaaminen ja vielä tärkeämpää kuin menneisyyden perintö, oli vallan yletön keskittyminen Neuvostoliitossa. Me tiedämme varsin hyvin, mitä seurasi, kun eivät ainoastaan strategiset päätökset vaan lähes kaikki päätökset tehtiin keskitetysti. Papereita lähetettiin ympäriinsä, loputonta juoksemista, hitautta päätöksenteossa ja valvonnan puutetta…”

Neuvostoliitossa harjoitettiin uutta talouspolitiikkaa v. 1920–28 (ML)

Mielestäni Marta Harneckerin väite ei pidä täysin paikkansa Leninin suhteen, koska tämä pyrki viimeisinä elinvuosinaan v. 1922–24 vallan hajauttamiseen. Väite todentuu paremmin Leninin kuoleman jälkeisessä Neuvostoliitossa ja etenkin Josef Stalinin valtakaudella. Vuonna 1922 Neuvostoliitossa harjoitettiin ns. uutta talouspolitiikkaa (NEP). Tuolloin maassa sallittiin rakenteilla olevan sosialismin ja elpymään pyrkivän kapitalismin välinen kilpailu, jotta monimiljoonaisen talonpoikaiston tarpeet voitaisiin tyydyttää markkinoiden avulla. Tuotantovälinen valtaosa jäi silti edelleen proletaarisen valtion käsiin. Bolsevikit eivät myöskään unohtaneet työn ja pääoman välisen ristiriidan olemassaoloa. Ay-liikkeen tehtäväksi asetettiin työläisten luokkaetujen puolustaminen taistelussa pääomaa vastaan sekä valtion byrokratian tekemien virheiden oikaisu. Leninin käsityksen mukaan luokkataistelu jatkuu niin kauan kuin yhteiskuntaluokkia on olemassa. Siirtymäkaudella kapitalismista sosialismiin käydään edelleenkin sosiaalista, taloudellista, poliittista ja ideologista luokkataistelua. Bolivaarisessa Venezuelassa on havaittavissa samanlaisia siirtymäkauden piirteitä kuin nuoressa neuvostovaltiossa. Kiinassa on sovellettu viime vuosina myös tuloksekkaasti NEP-ajattelua maan talonpoikaiston aseman kohentamisessa.

Keskushallinto ei voi kontrolloida kaikkea – vain yhteiskunnallinen valvonta voi ehkäistä korruptiota (MH)

”Yksi tärkeimpiä opetuksia saatiin, kun Fidel asettamia tavoitteita Kuuban v. 1970 sokerisadolle ei saavutettukaan. Samalla ymmärrettiin, että sosialistisen valtion on mahdotonta hallita keskitetysti kaikkea etenkin niin alikehittyneessä maassa kuin Kuubassa. 10Tämän vuoksi tarvitaan valtion toimien suhteen kansan valvontaa. Näin varmistetaan valtion tehokkaampi toiminta. Fidel Castro totesi 26.7.1970 pitämässään puheessaan asian seuraavasti: ”Vallankumousprosessi itsessään on osoittanut yhtä hyvin byrokratiasta kuin hallintomenetelmistä johtuvat ongelmat.”11

Sen jälkeen, kun Kuubassa oli osoitettu ne virheet, jotka oli tehty samaistettaessa puolue valtiohallintoon ja sallittaessa tämän vuoksi joukkojärjestöjen heikentyä, Fidel painotti kansan roolia päätöksenteossa ja ongelmien ratkaisussa.”
”Kuvitelkaa korttelileipomoa, joka tuottaa leipää kaikille lähistöllä asuville ihmisille ja hallintokoneistoa, joka valvoo sen toimintaa. Kuinka hallitus kontrolloi leipomoa? Kuinka ihmiset eivät voisi välittää, miten leipomo toimisi? Kuinka he eivät voisi piitata siitä, onko sen hallinto hyvä vai huono? Kuinka he eivät voisi välittää, olisiko kansalla etuoikeuksia vai eikö olisi; esiintyisikö laiminlyöntejä vai eikö esiintyisi? Välittäisivätkö he, kuinka heitä palvellaan? Välittäisivätkö he puhtaus- ja tuotanto-ongelmista, poissaoloista sekä tavaran laadusta ja määrästä? On mahdotonta olla välittämättä!
Voiko kukaan keksiä tehokkaampaa tapaa valvoa leipomoa kuin ihmisjoukot itse? Onko olemassa muuta tarkastusmenettelyä? Ei ole.”

Tällaisia ajatuksia kirjattiin Kuuban uuteen perustuslakiin v. 1976 (MH)

”Uusi poliittinen malli esitti valtion toimista niin usean kuin mahdollista hajautettavaksi kunnalliselle tasolle. Vaikka näiden instituutioiden täytyi olla alisteisia niiden yläpuolella oleville elimille, ne voisivat toimia autonomisesti lakien ja säännösten puitteissa eikä niiden pitäisi alistua niiden yläpuolella olevien elimien rajoittavaan ohjaukseen.”

”Ajan myötä kokemus osoitti, että oli välttämätöntä hajauttaa maan hallintoa vielä enemmän ja tämän vuoksi perustettiin v. 1990 Havannassa Kansan Neuvosto -instituutio. Tämä oli hallituksen elin, joka työskenteli kuntaa pienemmillä alueilla. Sen tavoitteena oli kohentaa hallinnon valvontaa ja löytää keinoja, joilla kaikki yhteisöjen jäsenet voisivat osallistua omien ongelmiensa ratkaisuun. Jésus Garcian mukaan ideana oli tuoda hallituksen nimittämä elin vahvasti mukaan kaupunginosan tasolle organisoimaan yhteisön ongelmien ratkaisemista.13

Epäonneksi Kuubaa kaksi vuosikymmentä vaivanneet suuret taloudelliset vaikeudet asettivat valtavia rajoituksia käytettäville resursseille ja kansan osallistumispyrkimyksille. Popular Poderin (Kansan Valta) kaaderit alkoivat palaa loppuun ja he uupuivat. Ihmiset menettivät luottamuksensa ja osallistuminen hiipui sekä muuttui lähinnä muodolliseksi. Nämä ja muut syyt merkitsivät sitä, että henkevästi ja luovasti käynnistynyt Popular Poder, alkoi menettää vaikutusvaltaansa.”

Marx järkeili, että kaikki mikä voidaan hajauttaa, täytyy hajauttaa (MH)

”Historiallinen kokemus on vakuuttanut minulle yhä enemmän, että vallan hajauttaminen on paras ase taistellessa virkavaltaisuutta vastaan. Se tuo hallinnon lähemmäksi kansaa ja suo heidän harjoittaa yhteiskunnallista valvontaa valtiokoneiston suhteen. Jaan Marxin kanssa mielipiteen siitä, että on välttämätöntä hajauttaa kaikki valta, mikä on hajautettavissa ja pitää keskushallinnon toimina ainoastaan ne tehtävät, joita ei kyetä suorittamaan paikallisella tasolla.”

Artikkelissaan Kansalaissota Ranskassa Marx sanoi: ”Kommuunijärjestelmän vakiinnuttua Pariisissa ja muissa pienemmissä keskuksissa entinen keskitetty hallitusvalta olisi myös maaseudulla joutunut väistymään tuottajien itsehallinnon tieltä.”14

Keskushallinto ei ole heikentynyt – se on vahvistunut (MH)

”Niitä muutamia mutta tärkeitä funktioita, joita edelleenkin tulisi jäämään keskushallitukselle, ei pitänyt lakkauttaa, kuten tarkoituksellisesti on väitetty väärin, vaan antaa kommuunien, ts. hyvin vastuuvelvollisten virkamiesten hoidettaviksi. Kansakunnan yhtenäisyys ei tulisi rikkoutumaan, vaan päinvastoin järjestymään tämän kommuunijärjestelmän avulla; kansakunnan yhtenäisyys tulisi toteutetuksi siten, että hävitetään entinen valtiovalta, joka uskotteli olevansa tuon yhtenäisyyden olennoituma, mutta samalla tahtoi olla kansakunnasta riippumaton ja sen yläpuolella. Tämä valtiovalta oli kuitenkin vain loiskasvannainen kansakunnan ruumiissa.”15

”Tietenkin tällainen vallan hajauttaminen täytyisi suorittaa solidaarisuuden hengessä. Kunkin hajautetun toimialan olisi koettava olevansa osa kansallista kokonaisuutta sekä olemaan myös halukas luovuttamaan omia voimavarojaan voimistaakseen kehitystä niillä toimialueilla, joilla ilmenee eniten puutteita. Keskushallinnon yksi tärkeimmistä rooleista on juuri tämä. Se panee toimeen kansallisten voimavarojen uusjakoprosessin heikompien alueiden suojelemiseksi ja niiden kehityksen helpottamiseksi.”

Marta Harneckerin kuvaileman vallan ”desentralisaation tavoitteina ovat kansallisvaltion perustana olevien yhteisöjen ja alueellisten yksiköiden aseman vahvistaminen. Tosiasiallisesti se auttaa myös keskushallinnon vahvistamisessa, joka on perusväline puolustaessamme itsenäisyyttämme ja johtaessamme maatamme kohti sellaista uutta yhteiskuntaa, jonka me itse haluamme rakentaa.” 16

Loppuhuomioita (ML)

Demokratia eli kansanvalta on vallankäytön muoto, jonka sisällön ja toteutustavan määrittelee sitä toteuttavan yhteiskuntajärjestelmän luonne ja tuotantotapa. Sillä kenellä on käsissään yhteiskunnan taloudellinen valta ja siihen ankkuroitu poliittinen valta, on viime kädessä hallussaan myös todellinen valta yhteiskunnassa. Nähdäkseni tämä asia pätee kaikissa valtiomuodoissa. Mielestäni vallan hajauttaminen on olennainen seikka yhteiskunnan demokraattisuuden ja toimivuuden kannalta, koska valta voi ilmetä yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi. Ihmiskunnalla on kollektiivisessa kokemuskentässään karvaita kokemuksia vallan keskittymisen seurauksista.

Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Vallankumous vahvistaa sosialismin merkitystä globaalina yhteiskunnallisena vaihtoehtona, jos se kykenee korvaamaan kapitalismissa esiintyvän edustuksellisen demokratian osallistuvalla demokratialla.

Suomennos, kommentit ja toimitus: Matti Laitinen

Lähde: Marta Harnecker, Excessive Centralization Creates Inefficiency and Prevents Authentic Popular Protagonism, ZNet 21.1.2010

Chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa. Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970–73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Hän on asunut Venezuelassa jo useita vuosia. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. (ML)

Lähdeviitteet

1 Marx, Kansalaissota Ranskassa, Marx-Engels Valitut teokset osa 2, s. 180–220.
2 István Mészáros, Beyond Capital, Monthly Review Press, New York, 1995. s. 906
3 Meszáros, ibid., s. 703.
4 VKP (b):n X edustajakokous, Lenin Teokset 32. s. 179
5 Miten meidän olisi uudelleenjärjestettävä työläis- ja talonpoikaisinspektio, Lenin Teokset 33. s. 471
6 Kansallisuuksia eli autonomisointia koskevasta kysymyksestä, Lenin Teokset 35. s. 583–89
7 Miten meidän olisi uudelleenjärjestettävä työläis- ja talonpoikaisinspektio, Lenin Teokset 33. s. 471
8 Keskuskomitean jäsenmäärän lisäämistä koskevaan osaan, Lenin Teokset 36. s. 581
9 Ammattiyhdistysten merkitys ja tehtävät uuden talouspolitiikan aikana, Lenin Teokset 33. s.168–71
10 Cuba, Dictatorship or Democracy? 1979,
11 Fidel Castro, puhe Vallankumouksen puolustuskomiteoiden 10-vuotisjuhlassa, 28.9.1970.
12 Raúl Castro, luento Matanzasin Popular Poderin kokouksessa, 22.8.1974.
13 Jesús García, Cinco tesis sobre los consejos populares, Revista Cubana de Ciencias Sociales, No5, La Habana, 2000.
14 Marx, Kansalaissota Ranskassa, Marx-Engels Valitut teokset osa 2, s. 198.
15 Ibid.
16 Marta Harnecker (ed.,) La descentralización ¿fortalece o debilita el estado nacional (Heikentääkö vai vahvistaako hajauttaminen kansallisvaltiota), 23–24.9.2008 Centro Internacional Miranda.

2010-03-31T11:34:00.003+03:00

ESITYS OSALLISTUVAN SOSIALISTISEN INTERNATIONAALIN PUOLESTA

Caracasissa järjestettiin 19.–21.11.2009 laaja kansainvälinen maailman vasemmistopuolueiden konferenssi, johon osallistui yli 50 vasemmistolaista järjestöä, jotka edustivat 31 eri valtiota kattaen Aasian, Afrikan, Euroopan, Karibian alueen ja Oseanian. Konferenssi kelpuutti Hugo Chávezin tekemän ehdotuksen kutsua koolle Viides Internationaali eli uusi vallankumouksellinen Internationaali sosialistisesti suuntautuneiden puolueiden, kansanliikkeiden ja aatevirtausten yhteisenä tilana, jossa voidaan harmonisoida yhteinen strategia imperialismin vastaiselle taistelulle, kapitalismin korvaamiseksi sosialismilla ja uuden tyyppiselle solidaarisuuteen perustuvalle talousintegraatiolle. Caracasissa järjestetään huhtikuun lopussa 2010 Viidennen Internationaalin perustamiseen liittyvä kansainvälinen kokous. (ML)

Me allekirjoittaneet kannatamme ajatusta uudesta Internationaalista ja kiirehdimme sen perustamista. Toivomme, että se toteutettaisiin huomioiden seuraavia näkökohtia.

Kansainvälinen luettelo esityksen allekirjoittajista löytyy osoitteesta:
http://www.zcommunications.org/newinternational.htm

1. Uuden Internationaalin toiminnan pitäisi koskettaa ensisijaisesti (vähintään) seuraavia asioita:

· Taloudellinen tuotanto, kulutus, vaurauden jakautuminen huomioiden luokkasuhteet.
· Sukulaisuuden suosiminen (nepotismi), sosialisaatio, kodinhoito ja lisääntyminen (naisten asema ja perhepolitiikka) huomioiden sukupuoli, seksuaalisuus ja ikä.
· Yhteisölliset kulttuurisuhteet huomioiden rotu, kansallisuus ja uskonto.
· Politiikka huomioiden oikeussuhteet ja lainsäädäntö.
· Ekologia huomioiden luonnonmukainen ympäristö ja muut eliölajit.

Uuden Internationaalin pitäisi huomioida nämä seikat asettamatta mitään niistä toistensa yläpuolelle, koska

a) Kaikki vaikuttaa kriittisesti uuteen maailmaan.
b) Huomioimatta näitä seikkoja, kukin niistä voisi kumota ponnistukset uuden maailman saavuttamiseksi.
c) Kunkin valitsijakunnan teennäisimmät jäsenet loitontuisivat tehokkaasti, jos heidän päähuolensa painoarvo alentuisi toisarvoiseksi.

2. Meidän näkemyksemme osallistuvasta sosialistisesta tulevaisuudesta pitäisi käsittää vähintään nämä asiat:

- Taloudellisen tuotannon, kulutuksen ja vaurauden jakautumisen pitäisi olla yhteiskuntaluokasta riippumatonta. Tämä käsittää ihmisten tasa-arvoisen pääsyn laadukkaaseen koulutukseen, terveydenhuoltoon sekä terveyttä ylläpitävän ravinnon, juomaveden, puhtauden, asumisen sekä tarkoituksenmukaisen ja arvostetun työn sekä henkilökohtaisten edellytysten täyttymisen.

- Sukupuolen, sukulaisuuden, seksuaalisuuden tai perhesuhteiden perusteella ei suoda kenellekään mitään etuoikeuksia. Tämä käsittää naisten alistamisen lopettamisen, lasten päivähoidon järjestämisen, vapaa-ajan toiminnan, terveydenhoidon jne.

- Kulttuuri- ja yhteisöllisiä suhteita eri rotujen, eri etnisten ryhmien ja uskontokuntien ja muiden kulttuuriyhteisöjen välillä sekä niiden oikeuksia ja identiteettiä pitäisi suojella tasa-arvoisesti. Niiden itsensä tulee kunnioittaa vastaavasti myös kaikkia muita yhteisöjä. Tämä käsittää rasismin ja etnokeskeisyyden sekä kaikkien muiden kiihkoilurakenteiden lakkauttamisen yhtä hyvin kuin intiaanikansojen hyvinvoinnin ja oikeuksien suojaamisen.

- Poliittisen päätöksenteon, oikeustoimen ja yhteisten ohjelmien toteuttamisen pitäisi synnyttää kansan valtaa siten, ettei mikään sektori tai valitsijakunta nouse minkään toisen yläpuolelle. Tähän sisältyy kaikkien oikeus osallistumiseen ja oikeudenmukaisuus.

- Kansainvälinen kauppa, viestintä ja muu vuorovaikutus pitäisi tapahtua rauhanomaisesti ja oikeudenmukaisesti sitä mukaa, kun puretaan kaikki kolonialismin ja imperialismin jäänteet. Tämä tapahtuu maapallon eteläisen pallonpuoliskon kansojen velanmaksun mitätöimisellä ja rakentamalla uudet kansainväliset normit ja suhteet, jonka myötä siirrytään tasa-arvoisten kansojen perustamaan yhteisöön.

Ekologiset valinnat eivät ole ainoastaan kestäviä, vaan niillä myös pidetään huolta ympäristöstämme, jonka säilyminen on korkein päämäärä sekä meille itsellemme että maapallolle. Tämä käsittää ilmastosopimuksen ja energian käytön uudistamisen.

3. Internationaalin sisäisen strategian tiedottamisessa ja ohjelmallisessa pohdiskelussa toimintaa ohjaavat arvot ja periaatteet tähdentävät vähintään seuraavia arvoja. Ne käsittävät minkä tahansa rakenteellisen askeleen oton, joka ilmentää olennaisesti ja organisatorisesti niin hyvin kuin mahdollista näitä arvoja nykyhetkellä:

- Solidaarisuus johdattaa maailmanlaajuisesti liikkeitä ja projekteja vastavuoroiseen apuun ja kollektiiviseen hyötyyn.
- Moniarvoisuus kannustaa luovaan innovaatioon, kunnioitukseen toisinajattelua kohtaan ja käsitykseen siitä, että vähemmistön näkemykset voivat vaikuttaa tänään hulluilta, mutta huomenna ne voivat olla loistokkaita.
- Peruspääomaksi etsitään varoja ja tuloja rehellisesti.
- Oikeudenmukainen rauha toteutetaan kansainvälisellä rehellisyydellä.
- Ekologinen kestävyys ja toivo perustuvat ihmisen eloonjäämiseen ja yhteyksiin.
- Demokratia tai jopa enemmän inspiroiva kansanvalta tai kansan itsehallinto edistävät osallistumista ja oikeudenmukaisuuden vaikutusta kaikkeen.

4. Uusi Internationaali on suurempi kuin sen osien summa. Se hylkää rajoittumisen vain yhteen linjaan, joka valaa kaikki näkemykset samaan kapeaan muottiin. Tämän vuoksi uusi Internationaali:

- Sisältää ja juhlii (poliittisia) virtauksia, jotka toimivat kulkuvälineinä eri kilpaileviin näkemyksiin. Ne suojelevat lahkolaisuudelta ja takaavat järjestön jatkuvan kasvun.
- Varmistaa, että eri virtaukset kunnioittavat toistensa aikeita. Internationaali edellyttää, että poliittiset erot toimivat substanssina eivät motiivina ja että tavoiteltu ja olennainen väittely on oleellinen osa koko projektia.
- Tarjoaa jokaiselle virtaukselle avoimesti mahdollisuuden sitoutua kaikkien muiden virtausten kanssa sen yrittäessä tuoda uusia katsantokantoja Internationaalin politiikkaan ja ohjelmaan.
- Takaa, että niin kauan kuin kukin virtaus hyväksyy Internationaalin perusopinkappaleet ja operoi sen normien ja menetelmien mukaisesti, että sen vähemmistöasemalle suodaan sijaa ei vain keskustelun vuoksi vaan siksi, että jos se ei ole hallitsevassa asemassa, se voi jatkaa näkemyksiensä kehittämistä lujittaakseen ansioitaan tai näyttääkseen pätevyytensä.

5. Internationaalin jäsenkuntaan voisi kuulua poliittisia puolueita, yhteiskunnallisia liikkeitä, järjestöjä ja jopa projekteja.

- Jäsenet, työntekijät, henkilökunta jne… Kunkin uuden Internationaalin jäsenjärjestön pitäisi vuorollaan ohjata jäsenistöä Internationaalissa.
- Yksilöt, jotka eivät kuulu mihinkään jäsenryhmään ja jotka haluavat Internationaalin jäseneksi, pitäisi voida liittyä johonkin ryhmään.
- Jokaisella jäsenryhmällä kuuluu olla oma ja loukkaamaton ohjelma omalle erilliselle toiminnalleen.
- Samaan aikaan kutakin jäsenorganisaatiota pitäisi kuitenkin kannustaa toimimaan johdonmukaisesti Internationaalin normien, käytäntöjen ja sen yhteisen ohjelman mukaisesti, joka perustuu solidaarisuuteen ja jäsenjärjestöjen autonomiaan.
- Jäsenjärjestöt voivat olla kooltaan hyvin erisuuruisia. Internationaalin päätökset eivät sitoisi jäsenryhmiä muuten kuin Internationaalin yhteisen ohjelman puitteissa. Hyvä tapa saavuttaa päätöksiä saattaisi olla vakava keskustelu ja asioiden tunnustelu, jota seuraisi koko Internationaalin jäsenistöä koskeva äänestys toimintalinjoista ja tehtyjen esitysten jalostaminen vankemman tuen saavuttamiseksi. Toisinajattelijoiden suotaisiin tehdä omat ehdotuksensa. Kaikki kulminoituisi jäsenistön päätösäänestykseen.

6. Ohjelmallisesti se, mitä uusi Internationaali valitsee tehtävikseen, on tietenkin viitteellistä ja sen jäsenistön tahdon tuotetta. Mutta esimerkiksi:

- Uusi Internationaali voisi kutsua koolle kansainvälisiä tapahtumia ja vastarinnan päiviä. Se voisi tukea jäsenjärjestöjensä käymiä kamppailuita. Se voisi suorittaa laajoja kampanjoita edistääkseen ihmisten ymmärrystä ja vastavuoroista tietoisuutta.

- Kunnianhimoisemmin, se voisi päättää myös omista projekteistaan ja massiivista kampanjoistaan sekä rahoittaa niitä jäsenistönsä toimesta. Tällaisia voisivat olla mm. pakolaiskysymys, sotien lopettaminen, työviikon lyhentäminen koko planeetalla, ilmastokatastrofi ja erilaiset boikottitoimet.

Yleisohjelma helpottaisi jäsenjärjestöjä päättämään, kuinka ne vaikuttavat toisiinsa. Se toisi merkittävää kollektiivista puhtia kullekin jäsenjärjestölle osallistua ja antaa parastaan yhteisissä projekteissa ja kampanjoissa. Yksi selkeä syy Internationaalin olemassaololle on helpottaa sen jäsenkunnan pääsyä ulos järjestöllisestä yksinäisyydestä tulemalla osaksi suurempaa prosessia, joka sisältää monipuolisia painopisteitä ja yhdistää ne sopimuksin ihmiskunnan enemmistön yhteisiin pyrkimyksiin.

Jos haluat allekirjoittaa vetoomuksen Uuden Internationaalin perustamiseksi ja antaa tukesi tälle esitykselle, käy osoitteessa:

Proposal for a Participatory Socialist International

http://www.zcommunications.org/newinternational.htm

Matti Laitinen ja Tommi Lievemaa
Hands off Venezuela – Finland

2010-03-25T13:26:00.001+02:00

KUUBAN VIHREÄ VALLANKUMOUS

Kuuban kestävän kehityksen malleja ravintotalouden, asumisen ja terveydenhuollon alueilla on mallinnettu laajasti kautta koko Latinalaisen Amerikan.

Kuuban vallankumous täytti 50 vuotta v. 2009. Sen kansa on kestänyt viisi vuosikymmentä USA:n ja sen liittolaisten vihollisuuksia. Maan paras vastarinnan muoto ei ole ollut pelkästään kansallisen suvereniteetin julistaminen, vaan paremminkin vaihtoehtoisen yhteiskunnallisen kehitysmallin luominen, jonka ytimessä ovat ekologia ja humanismi.

Soveltamalla totunnaisia talouden mittatikkuja kuubalaisen yhteiskunnan määrittämiseksi (esim. käytettävissä olevat tulot, BKT ja kulutuksen taso) kommentoijat tekevät usein sen johtopäätöksen, että vallankumous on epäonnistunut ja että se on vetänyt kansan kurjuuteen.

Tällainen kritiikki sivuuttaa sellaiset tosiasiat kuin, että Kuuban valtio takaa jokaiselle kansalaiselleen perusravinnon, heidän tuloistaan suurin osa on verotonta ja kansalaisista suurin osa omistaa asuntonsa tai maksaa siitä hyvin pientä vuokraa. Palvelumaksut, kuljetusten ja lääkkeiden hinnat ovat lähinnä muodollisia. Kaikki pääsevät balettiin, elokuviin ja oopperaan huokealla.

KORKEATASOINEN KOULUTUS JA TERVEYDENHOITO OVAT ILMAISIA

Nämä saavutukset ovat osa Kuuban vaurautta eikä niitä voi väheksyä sillä, että ikään kuin yksilöllinen DVD-levyjen ja digikameroiden kulutus olisi ainoa taloudellisen kasvun mittari. Kumma kyllä Kuuba on muuttanut itsensä alikehittyneestä maasta itsenäiseksi valtioksi ja voi kehuskella maailman kärjessä – inhimillisen kehityksen indikaattoreilla mitattuna – kansainvälisyyskasvatustaan, terveydenhoito-ohjelmiaan ja kestävää kehitystään.

Ei ole sattumaa, että Maailman Luonnonsäätiön v. 2006 Elävä planeetta –raportin mukaan, Kuuba on ainoa valtio maailmassa, joka täyttää kestävän kehityksen ehdot (ihmiselämän laatu suhteutettuna ekosysteemin kantokykyyn).

KUUBAN OLI PAKKO ETSIÄ ONGELMIINSA KOTIMAISIA RATKAISUJA

Neuvostoliiton hajoaminen johti v. 1989–91 Kuuban ulkomaan kaupan romahtamiseen samalle tasolle kuin USA:n kauppasaarron alkaessa v. 1962. Maan bruttokansantuote supistui 35 % v. 1993. Tämä johti pulaan öljyperäisen energian saannissa, lannoitteista, elintarvikkeiden tuonnissa, lääkkeistä, sementistä sekä laitteista ja resursseista kaikilla tuotantosektoreilla.

Maataloudessa kehitettiin luonnonmukaisia lannoitteita ja tuholaistorjuntaa, kiertoviljelytekniikoita ja taajamiin luomuviljelyä. Traktorit korvattiin ihmis- ja eläintyövoimalla. Kiinasta tuotiin polkupyöriä ja perustettiin autokimppoja. Talouden kohentuessa Kuuba laajensi kestäviä ympäristötoimenpiteitään ottamalla käyttöön ekoturismin ja aurinkopaneelit.

Taloutta uudistettiin myöntämällä toimilupia vapaille maatalousmarkkinoille. Maksuttomat hyvinvoinnin saavutukset, valtiollinen suunnittelu ja valtion omaisuus säilytettiin. Vuosina 1993–2003 ilmenneistä lukuisista kriiseistä huolimatta kuubalaisten lääkärien määrä kasvoi 76 %, hammaslääkärien määrä 46 % ja sairaanhoitajien määrä 16 %. Synnytysosastojen lukumäärä nousi 86 %, vanhusten päiväkeskusten määrä 107 % ja vammaisten hoitokotien määrä 47 %.

Lapsikuolleisuus aleni ja ihmisten eliniänodote nousi. Kansainväliset yhteydet lisääntyivät, kun tuhannet kuubalaiset asiantuntijat kuten terveydenhuollon ammattilaiset ja kouluttajat työskentelivät vapaaehtoisina köyhissä yhteisöissä ympäri maailmaa. Lokakuussa 2008 lähes 30 000 kuubalaista terveysalan ammattilaista työskenteli 75 eri maassa. Luku- ja kirjoitustaito-kampanja on ulotettu koskemaan yli 3,6 miljoonaa ihmistä, jotka edustavat 23 eri valtiota.

ENERGIAVALLANKUMOUS

Vuosi 2006 oli energiavallankumouksen sarastuksen vuosi. Pääosin valtion aloitteesta maassa ryhdyttiin energian säästämiseen ja sen käytön rationalisointiin asentamalla käyttöön tehokkaita ja uusia voimalähteitä, suosimalla uusiutuvaa energiaa ja korvaamalla vanhat kotitalouslaitteet (jääkaapit, Tv:t, keittimet) uusilla energiaa säästävillä laitteilla. Kymmenen miljoonaa energialamppua, yli kuusi miljoonaa riisinkeitintä ja painekattilaa lahjoitettiin maksutta kansalaisille. Tavoitteena oli kasvattaa saaren energiakapasiteettia ja säästää samalla miljoonia pesoja, jotka aikaisemmin kuluivat polttonesteen subventoimiseen. Valtion tukema energian kulutus ei ole suhteutettu markkinoihin, joten energian käytön tehokkuus ei nosta hintoja. Sen päätarkoitus on alentaa energian kulutusta.

LUOMUVILJELYÄ

Rakentaessaan energiankäytön tehostamiskampanjaansa v. 2008 Kuuba käynnisti ohjelman myös kasvattaakseen omaa ruokatuotantoaan. Sen seurauksena suljettiin useita sokeritehtaita. Vuonna 2007 50 % saaren viljelyskelpoisesta maasta lepäsi kesannolla, kun samaan aikaan elintarvikkeista yli 80 % tuotiin ulkomailta. Ravinnon ja polttoaineen kansainvälinen hinnannousu aiheutti Kuuballe v. 2007–2008 miljardin dollarin lisälaskun. Nykyisin joutilas maa on vuokrattu halpaa lainaa vastaan niille, jotka haluavat tuottaa luomuruokaa. Havannan luomutilat tuottavat 100 % havannalaisten hedelmien ja vihannesten kulutustarpeesta. Ne toimivat asuinrakennusten sisäpihoilla, joita on jo yksistään Havannassa 60 000 kappaletta.

Pennsylvaniassa toimivan Dickinson Collegen Latinalaisen Amerikan tutkimusosaston tutkija Sinan Koont totesi tammikuussa 2009 kuukausikatsauksessaan, että ”ei ole kysymys pelkästään taloudesta, ravinnon tuotannosta ja työpaikkojen luomisesta. Kysymys on myös yhteisön kehittämisestä, ympäristön parantamisesta ja sen turmeltumisen ennaltaehkäisystä tuomalla terveellisempää elämäntapaa kaupunkeihin.”

KUUBAN VALTIO ON KESKEISESSÄ ROOLISSA

Valtiollinen omistus ja keskussuunnittelu suovat resurssien järkevän jaon sekä tasapainottavat ympäristöasioita ja inhimillistä hyvinvointia kaikilla talouden osa-alueilla.

Kritiikki, jota on esitetty monipuoluevaalien ja kansalaisyhteiskunnan puuttumisina Kuubassa, ei huomioi sitä, kuinka saaren vaihtoehtoinen ruohonjuuritason, osallistuvan demokratian järjestelmä varmistaa sen, että valtio on väestönsä edustaja ja että se toimii heidän kollektiivisten intressiensä mukaisesti.

Kapitalismissa yksityiset liikemiehet tarkastelevat maapallon luonnonvaroja ilmaisena lahjana pääomalle. Tarve kestävään kehitykseen luo kapitalismissa sovittamattomia vastakkainasetteluja, koska se merkitsee kapitalistista tuotantoa ohjailevan voitontavoittelun vastustamista.

ALBA

Joulukuussa 2004 Kuuba ja Venezuela perustivat yhdessä ALBA-liittoutuman (Amerikoiden bolivaarinen liittoutuma). Alkujaan järjestön nimi oli Bolivaarinen vaihtoehto Amerikoille. Sen pitkäntähtäimen päämääränä oli luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla olisi yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. (ML)
Vuosina 2006–2009 ALBA:an liittyivät mukaan Bolivia, Nicaragua, Dominica, Honduras, Ecuador, St Vincent ja Grenadiinit, sekä Antigua ja Barbuda ja siitä kehittyi merkittävä taloudellinen ja poliittinen tekijä alueellaan. Jäsenvaltiot ovat osallistuneet yhteistyössä humanitaarisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin hankkeisiin, jotka eivät ole perustuneet markkina-ajatteluun ja voitontavoitteluun.

ALBA-pankin toiminta käynnistettiin joulukuussa 2008 kahden miljoonan dollarin peruspääomalla. Sen tavoitteena on vapauttaa jäsenmaansa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston hallinnasta. Tammikuussa 2010 ALBA:n yhteiseksi vaihdettavaksi valuutaksi otettiin sucre, jolla on tarkoitus korvata USA:n dollari.

ALBA on Kuuban internationalistisen ja hyvinvointiin perustuvan kehitysmallin hedelmä. Se on myös Latinalaisen Amerikan integraatioon tähtäävän liikkeen sekä sen alkuperäisväestön ja köyhien ihmisten yhteisöjen yhteiskunnallisten liikkeiden aikaansaannosta. Nämä sektorit vaativat osakseen järkeviä kehitysstrategioita, joissa kunnioitetaan heidän perinteitään ja ympäristöään.

Huhtikuussa 2009 julkaistussa ALBA-selvityksessä ”Kapitalismi uhkaa elämää ja planeettaa” todettiin, että ”globaali talouskriisi, ilmastonmuutos, ruoka- ja energiakriisi ovat tulosta kapitalismin mädännäisyydestä, joka uhkaa lopettaa elämän ja planeetan. Välttääksemme tämän on välttämätöntä kehittää vaihtoehtoinen malli kapitalistiselle järjestelmälle – järjestelmä, joka perustuu solidaarisuuteen eikä kilpailuun, järjestelmä, joka on sopusoinnussa Äiti maan kanssa ja joka ei ryöstä inhimillisiä voimavaroja.”

Kuuban vallankumous on elävä esimerkki, joka osoittaa, että on mahdollista elää arvokkaasti ja kestävästi ilman kapitalistista voitontavoittelua hyvinvoinnissa säilyttäen ympäristö kehityksen keskiössä. Meidän on opittava tämä, koska kuten Kuuban entinen presidentti Fidel Castro totesi v. 1992 Earth summit –kokouksessa: ”Huomenna on liian myöhäistä.”

Lähde: Green Left Weekly 17.3.2010, Helen Yaffe
Suomentanut: Matti Laitinen

Helen Yaffe opettaa Latinalaisen Amerikan historiaa University College London’ssa ja London School of Economic’ssa.

2010-02-18T10:25:00.002+02:00

VIIDES INTERNATIONAALI

Ensimmäinen askel on otettu. Sillä on tavanomaisesta poikkeava merkitys, joka tulee ravistelemaan vasemmistoa ja oikeistoa sekä itää että länttä. Se puhaltaa kuin pyörremyrsky kaikkiin poliittisiin järjestöihin, ammattiyhdistyksiin ja yhteiskuntiin sekä planeetan joka nurkkaan. Sykli, joka muutti maailman, tapahtui vuodessa. Ensin maailman rahoitusrakenteet romahtivat, mikä toi julkisuuteen totuuden kapitalismin väistämättömästä kuolemankriisistä. Sitten USA kiihdytti marssitahtiaan sodan tiellä. Strateginen vastaus tälle kaikelle on uusi Internationaali.

Kansainvälisessä maailman vasemmistopuolueiden konferenssissa 20.11.2009 huimauksen tunne lakaisi yli 10 000 henkilöä. He kuulivat Hugo Chávezin puhuvan 31 maasta saapuneille puoluedelegaateille joko televisiossa tai Internetissä ja pamauttavan ilmoille yllättäen kauan kaivatun ehdotuksen Viidennen Sosialistisen Internationaalin perustamisesta. Meneillään olevan vallankumousprosessin presidentti esitti tämän kutsun. Ne kokousedustajat, jotka ovat kasvokkain samanlaisten vastuukysymysten kanssa Boliviassa, Ecuadorissa ja Hondurasissa, kannattivat häntä välittömästi. Ne, jotka ovat brutaalin siirtymän alussa ja ne, jotka pyrkivät vasta samaan, pitivät jalkansa tiukasti maassa aloittaakseen oman taivalluksensa. Presidentti Chávez kutsui Fidel Castroa mukaan 21.11.2009 järjestettyyn PSUV:n kongressiin. Muutamaa tuntia myöhemmin hän matkusti epäviralliselle vierailulle Kuubaan ja keskusteli tuntikausia Castron veljesten kanssa.

MUUTOSTEN AIKA

Muutosten aika on koittanut. Mikään ei ole yllättävämpää kuin se, mitä olemme pitkään jo toivoneet. Useimmat niistä, jotka kuuntelivat Chávezia hotelli Humboltissa Waraira Repano –kukkulan huipulla pomppasivat ylös kuin kevät, joka oli pidätellyt pitkään tuloaan ja päästänyt äkkiä suustaan maagisen sanan. Spontaanit suosionosoitukset täynnään ihmetystä ja mielihyvää olivat vaikuttavin todiste tuesta, mikä oli enemmän kuin vastaus pitkään tunnetusta, mutta harvoin lausutusta tarpeesta.

Jos ensimmäinen askel kysyy todellista voimaa, selkeyttä ja uskallusta, niin seuraavat askeleet vaativat vielä suurempia ponnistuksia. Menneisyyden jokainen kansainvälinen sosialistinen organisaatio on perustettu suuren väittelyn ja ideologisen vastakkainasettelun merkeissä. Silloiset sekalaiset porukat, jotka kaikkialla maailmassa nykyään kutsuvat itseään vasemmistolaisiksi, osoittivat ennennäkemätöntä ideologisen sekavuuden astetta ja poliittista monimuotoisuutta. Ne oli vaikea saattaa yhteen sekä tarjota niille sopiva järjestörakenne ja reittikartta.

KESKEISIMMÄT KYSYMYKSET 5. INTERNATIONAALIN PERUSTAMISESSA

1) Mitkä ovat Viidennen Internationaalin ideologiset ja ohjelmalliset määritykset?

2)Mitkä järjestöt liittyvät yhteen luodakseen Internationaalin? Mitkä ovat suurten hallitusvastuussa olevien ryhmien, muiden puolueiden ja vallankumouksellisten ryhmittymien keskinäiset suhteet?

3) Minkälaisen organisaatiorakenteen kansainvälinen järjestö hyväksyy itselleen? Ketkä valitaan sen johtajiksi ja miten johtajuus jakautuu kansallisuuksien tasolla?

4) Kuinka kansainvälinen työväenluokka saadaan mukaan tähän monikasvoiseen järjestöön, kun sillä ei ole nykyisin käytössään tarvittavaa tietoisuutta ja voimaa? Me olemme puolustaneet aina selkeistä asemista näitä teemoja.

MITEN SE EROAA MENNEISTÄ INTERNATIONAALEISTA?

Tänään objektiivisista ja subjektiivista syistä johtuen uuden kansainvälisen organisaation ei voi edellyttää edustavan samanlaista ideologista homogeenisyyttä kuin Toinen, Kolmas ja Neljäs Internationaali edustivat. Sen heterogeenisyys lyö laudalta jopa Ensimmäisen Internationaalin siinä mielessä, ettei se ole syntynyt kansanjoukkojen tukeman työväenluokan organisoidun ja tietoisen etujoukon vaikutuksen tuloksena.

Mikä määrittää kannatuksen tällaiselle erilaista aineksista koostuvalle organisaatiolle? Sen päätös taistella imperialismia vastaan ja 21. vuosisadan sosialismin puolesta. Sen alkupiste koostuu tuntemattomista elementeistä ja monimerkityksellisyydestä, jota jo tämä määrittelykin ilmentää.

KUINKA YHTENÄISYYS SAAVUTETAAN

Tämä ideologinen monilähtöisyys ratkaistaan organisatorisin keinoin. Jokainen jäsenpuolue ja –järjestö sitoutetaan yleisstrategiaan. Niiden sallitaan osallistua useisiin organisaatioihin samassa maassa eikä Internationaalissa anneta aihetta vain yksimieliseen poliittiseen toimintaan.

Viidettä Internationaalia ei voida sisällyttää yhteisrintaman konseptiin. Se on lähempänä joukkopuolueen ideaa monilähtöisine ideologioineen ja poliittisine yksimielisyyksineen suhteessa keskeisiin kysymyksiin pallonpuoliskon strategiassa. Se on kaikin tavoin joustava ja suo eroja osallistumisessa kussakin maassa.

Tämä vastakkainasettelu ratkaistaan suotuisassa yhtenäisyydessä, poliittisessa yksimielisyydessä ja kansainvälisessä johdonmukaisuudessa Internationaalin johdossa, joka voi koostua puolueiden edustajista käsittäen ne maat, joilla ei enempää kuin yksi tunnustettu, olemassa oleva organisaatio.

NYKYISIÄ VALLANKUMOUSPROSESSEJA ON PUOLUSTETTAVA JA UUSIA LUOTAVA

Kansainvälinen vallankumouksellinen organisaatio näillä ominaisuuksin ei ole mikään kaukainen näkökulma vaan välitön tarve. Venezuelan, Bolivian, Ecuadorin ja Nicaraguan vallankumousprosessien puolustamista ei voi lykätä eikä myöskään ponnisteluja alueen muiden jäljellä olevien maiden vallankumouksellisten voimien jälleenrakentamista.

On turhaa stressata sillä, ettei ole olemassa keinoa ideologisen identiteetin saavuttamiseksi ja samaan aikaan on kuitenkin toimittava paljon vähemmän poliittisesti ja sosiaalisesti yhtenäisesti kussakin erillisessä valtiossa kuin kansainvälisellä tasolla. Joten 5. Internationaali on tyystin erilainen kuin sen kolme edeltäjää. Sisäiseltä monimuotoisuudeltaan se lienee samankaltainen ensimmäisen Internationaalin kanssa. Se sisältänee lukuisia ryhmiä samasta poliittisesta virtauksesta. Monenlaiset marxilaiset, kristityt ja kansallismieliset suuntaukset löytävät siinä kohtauspaikan vallankumoukselliselle määrätietoisuudelle ja tahdolle asettua imperialismia ja kansallista porvaristoa vastaan. Tämä sujuu niin, ettei tarvitse todeta suuren joukon jääneen järjestön ulkopuolelle, koska se pitää sisällään samaan aikaan valtavan monimuotoisuuden.

VASEMMISTOLAISUUS LASTENTAUTINA

Entä sitten toinen sivusta. ”Laskentatautia” poteville ei ole tällä hetkellä tilaa. He tyrmäävät vaatimuksillaan. Rakenteiden hitaus ja kaaderien sitoutuminen kapitalistisen valtion elimistöön ovat tuoneet yhteisvaikutuksenaan joukkoliikkeeseen mukaan keskipakoisvoiman tavoin erilaisten ryhmien muodossa spontaanin etujoukon tärkeät osat. Nämä ryhmittymät ovat kaukana yhtenäisestä teoriasta. Ne liputtavat Marxin, Leninin tai Trotskin nimeen. Ne valtaavat asemansa käyttämällä hyväkseen itsestään selvien yleistyksien yksinkertaista toistamista. Ne määrittävät itsensä 45 astetta vasemmalle jokaisesta näyttämölle ilmaantuvasta poliittisesta ilmiöstä.

Suojellaksemme itseämme viimeksi mainituilta ja samanaikaisesti korjaamalla näistä objektiivisista ilmiöistä terveet osat talteen ei tule olemaan mitätön tehtävä 5. Internationaalin päiväjärjestyksessä. Tämä vaatii Internationaalilta valtavia organisatorisia ja teoreettisia ponnistuksia sekä harvinaista poliittista kyvykkyyttä.

Miljoonat ovat jälleen kerran nostaneet strategisen banderollinsa reformistien ja ”lastentautisten” pihdeissä toisen sokaisevan paradoksin ympäröiminä: Toiminta ei ainoastaan edellytä teoriaa, vaan toiminta peittoaa teorian niin vahvasti, että käytännössä tosiasioihin liittyvä teoria on epäuskottava. Siksi pragmatismi (tiedon edellytyksenä ja päämääränä on toiminta, ML) nostaa päätään kolmantena uhkana ja kyykistelee hyvissä asemissa. Viides Internationaali on jo noussut siivilleen tältä hyvin monimutkaiselta laukaisualustalta.

LOPUKSI

Tuhansia aloitteita, joissa on humanitaarisia ja myönteisiä näkökulmia, on työstetty ja tullaan työstämään vain mahdollisena vastauksena kapitalismin kriiseihin. Suokaamme suurten reformististen ja poliittisten järjestöjen kaaderien sekä ay-liikkeen harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme taistelun kovettamien ryhmien, taisteluissa karaistuneiden, mutta omiin ympyröihinsä jumittuneiden joukkojen harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme älymystön mukavissa asemissaan harkita tätä aloitetta huolellisesti. Suokaamme jokaisen ihmisen harkita tätä aloitetta huolellisesti ennen kuin kieltäytyy osallistumasta tähän tehtävään, joka on tärkeä koko ihmiskunnalle – kapitalistisen hulluuden lakkauttaminen. Tämä tavoite voidaan kiteyttää tänään tunnukseen: RAKENNETAAN VIIDES INTERNATIONAALI!

Toimittanut: Matti Laitinen

Artikkeli perustuu argentiinalaisen, marxilaisen toimittajan Luis Bilbaon artikkeliin, joka on julkaistu 12/2009–1/2010 America XXI –aikakausilehden numerossa 56.

2010-02-10T21:09:00.003+02:00

UUSI INTERNATIONAALI

Caracasissa järjestettiin 19.–21.11.2009 laaja kansainvälinen maailman vasemmistopuolueiden konferenssi, johon osallistui yli 50 vasemmistolaista järjestöä, jotka edustivat 31 eri valtiota kattaen Aasian, Afrikan, Euroopan, Karibian alueen ja Oseanian. Konferenssi kelpuutti Hugo Chávezin tekemän ehdotuksen kutsua koolle Viides Internationaali eli uusi vallankumouksellinen Internationaali sosialistisesti suuntautuneiden puolueiden, kansanliikkeiden ja aatevirtausten yhteisenä tilana, jossa voidaan harmonisoida yhteinen strategia imperialismin vastaiselle taistelulle, kapitalismin korvaamiseksi sosialismilla ja uuden tyyppiselle solidaarisuuteen perustuvalle talousintegraatiolle. Caracasissa järjestetään huhtikuussa 2010 Viidennen Internationaalin perustamiseen liittyvä kansainvälinen kokous. Seuraavassa tutustumme yhdysvaltalaisen toimittajan Michael Albertin esittämiin ajatuksiin uudesta Internationaalista.

UUDEN INTERNATIONAALIN LUONTEESTA

Ollakseen vakuuttava Viides Internationaali vaatii osakseen yksityiskohtaista suunnittelua, vankkaa kannatusta ja oman ohjelmansa. On terävöitettävä ja kasvatettava sen vaikutusvaltaa. On luotava maailman laajuisia kapitalismin vastaisia järjestöjä. On huomioitava yhteiskunnallisten liikkeiden tarve yhtenäisyyteen ja vastavuoroiseen solidaarisuuteen. Internationaalin pitäisi olla luonteeltaan uudentyyppinen. Michael Albertin arvion mukaan tämän päivän yhteiskunnallisten liikkeiden poliittisesti sofistikoiduimmat ihmiset eivät pestautuisi vanhantyyppiseen Internationaaliin. Aikoinaan NKP:n johtaman Kominternin malli ei näytä nauttivan suurta luottamusta (ML). Internationaali ei saisi myöskään olla vain pienen älymystöryhmän väline, joka tarjoaa vain ylätason ohjeita. Siitä ei saa muodostua suurten egojen kohtauspaikka, jossa he kokoontuvat vain sukimaan toisiaan pitkissä ja hyödyttömissä tapaamisissa. Se ei voi perustua myöskään machoiluun, alistamiseen tai autoritaarisiin ja rasistisiin käytäntöihin.

Michael Albertin mielestä uuden Internationaalin keskeisimpänä asiana olisi osoittaa vääjäämättömästi sen kaiken toiminnan liittyvän ja olevan osa kehittyvää, kestävää ja vapautettua yhteiskuntaa ja maailmaa. Ei ole kuitenkaan mitään syytä olettaa, että kaikki järkevät ja huoltakantavat ihmiset hyväksyisivät nämä asiat. Uuden Internationaalin on nostettava solidaarisuus osaksi sen eetosta. Sen on nojattava maailmanlaajuisiin liikkeisiin ja projekteihin sekä vastavuoroiseen apuun ja kollektiiviseen hyötyyn. Hän ehdottaa uuden Internationaalin nimeksi Osallistava Sosialistinen Internationaali (Participatory Socialist International, PSI).

KUUSI PERUSPERIAATETTA

Michael Albert asettaa kuusi asiaa keskiöön pyrittäessä rakentamaan uudenlaista maailmaa. Näillä seikoilla on keskeinen vaikutus tulevan maailman ominaispiirteisiin.

- Taloudellisen tuotannon, kulutuksen ja vaurauden pitäisi olla yhteiskuntaluo-kasta riippumatonta. Tämä käsittää ihmisten tasa-arvoisen pääsyn laadukkaaseen koulutukseen, terveydenhuoltoon sekä terveyttä ylläpitävän ravinnon, juomaveden, puhtauden, asumisen sekä tarkoituksenmukaisen ja arvostetun työn sekä henkilökohtaisten edellytysten täyttymisen.

- Sukupuolen, sukulaisuuden, seksuaalisuuden tai perhesuhteiden perusteella ei suoda kenellekään mitään etuoikeuksia. Tämä käsittää naisten alistamisen lopettamisen, lasten päivähoidon järjestämisen, vapaa-ajan toiminnan, terveydenhoidon jne.

- Kulttuuri- ja yhteisöllisiä suhteita eri rotujen, eri etnisten ryhmien ja uskontokuntien ja muiden kulttuuriyhteisöjen välillä sekä niiden oikeuksia ja identiteettiä pitäisi suojella tasa-arvoisesti. Niiden itsensä tulee kunnioittaa vastaavasti myös kaikkia muita yhteisöjä. Tämä käsittää rasismin ja etnokeskeisyyden sekä kaikkien muiden kiihkoilurakenteiden lakkauttamisen yhtä hyvin kuin intiaanikansojen hyvinvoinnin ja oikeuksien suojaamisen.

- Poliittisen päätöksenteon, oikeustoimen ja yhteisten ohjelmien toteuttamisen pitäisi synnyttää kansan valtaa siten, ettei mikään sektori tai valitsijakunta nouse minkään toisen yläpuolelle. Tähän sisältyy kaikkien oikeus osallistumiseen ja oikeudenmukaisuus.

- Kansainvälinen kauppa, viestintä ja muu vuorovaikutus pitäisi tapahtua rauhanomaisesti ja oikeudenmukaisesti sitä mukaa, kun puretaan kaikki kolonialismin ja imperialismin jäänteet. Tämä tapahtuu maapallon eteläisen pallonpuoliskon kansojen velanmaksun mitätöimisellä ja rakentamalla uudet kansainväliset normit ja suhteet, jonka myötä siirtrytään tasa-arvoisten kansojen perustamaan yhteisöön.

- Ekologiset valinnat eivät ole ainoastaan kestäviä, vaan niillä myös pidetään huolta ympäristöstämme, jonka säilyminen on korkein päämäärä sekä meille itsellemme että maapallolle. Tämä käsittää ilmastosopimuksen ja energian käytön uudistamisen.

UUDEN INTERNATIONAALIN POLIITTISET VIRTAUKSET

Michael Albertin käsityksen mukaan uusi Internationaali voi sisältää monenlaisia jäsenorganisaatioita, projekteja ja yhteiskunnallisia liikkeitä, joilla voi olla osittain kilpaileva taloudellinen päämäärä (kuten osallistuva talous tai markkinasosialismi) tai erilainen strateginen suuntautuminen (vaalien kautta voittoon tai väkivallattomuus jae…). Sen erilaisia virtauksia ei pitäisi nähdä heikkoutena, joka heikentää yhtenäisyyttä, vaan vahvuutena, joka suojelee lahkolaisuudelta ja takaa järjestön jatkuvan kasvun.

Michael Albert tarkoittaa osallistuvalla taloudella (parecon) talousjärjestelmää, joka on vaihtoehto kapitalismin markkinoille ja sosialismin keskussuunnittelulle. Työntekijät omistavat siinä itse tuotantovälineet. Sen vallitessa työntekijöiden ja kuluttajien neuvostot hyödyntävät päätöksenteossaan itsehallintoa ja osallistuvaa suunnittelua.

Internationaalin jäsenkuntaan voisi kuulua poliittisia puolueita, yhteiskunnallisia liikkeitä, järjestöjä ja jopa projekteja. Jäseninä voisivat olla esim. Venezuelan PSUV, Brasilian maattomien työläisten liike (MST), Rosa Luxemburg säätiö Saksasta ja vaikkapa jopa mediaorganisaatio Zcom USA:sta. Kukin uusi jäsen anoo Internationaalilta järjestöjäsenyyttä. Paperijäseniä ei hyväksytä.

JÄSENJÄRJESTÖJEN OIKEUDET

Jokaisella jäsenryhmällä kuuluu olla oma ja loukkaamaton ohjelma omalle erilliselle toiminnalleen. Samaan aikaan kutakin jäsenorganisaatiota pitäisi kuitenkin kannustaa toimimaan johdonmukaisesti Internationaalin normien, käytäntöjen ja sen yhteisen ohjelman mukaisesti. Jäsenjärjestöt ovat keskenään solidaarisia, mutta huomioivat työssään omat operaationsa ja ovat toimissaan myös autonomisia. Internationaalilla on käytössä päätöksenteossaan, koollekutsumisessaan ja tukikampanjoissaan yhteinen ohjelma, politiikka, normit ja säännöt.

MITÄ INTERNATIONAALI VOISI TEHDÄ

Uusi Internationaali voisi kutsua koolle kansainvälisiä tapahtumia ja vastarinnan päiviä. Se voisi tukea jäsenjärjestöjensä käymiä kamppailuita. Se voisi suorittaa laajoja kampanjoita edistääkseen ihmisten ymmärrystä ja vastavuoroista tietoisuutta. Se voisi päättää myös omista projekteistaan ja massiivista kampanjoistaan sekä rahoittaa niitä jäsenistönsä toimesta. Tällaisia voisivat olla mm. pakolaiskysymys, sotien lopettaminen, työviikon lyhentäminen koko planeetalla, ilmastokatastrofi ja erilaiset boikottitoimet.
Yksi selkeä syy Internationaalin olemassaololle on helpottaa sen jäsenkunnan pääsyä ulos järjestöllisestä yksinäisyydestä tulemalla osaksi suurempaa prosessia, joka sisältää monipuolisia painopisteitä ja yhdistää ne sopimuksin ihmiskunnan enemmistön yhteisiin pyrkimyksiin.

LOPUKSI

Michael Albertin ajatuksista voi tehdä oman käsitykseni mukaan sen johtopäätöksen, että hänen mielestään uuden Internationaalin perustamisen päämääränä tulisi olla ensinnäkin kansainvälisen imperialismin vastaisen ja vasemmiston moniarvoisuutta edustavan rintaman luominen vastapainoksi imperialismin keskuksia (USA, EU ja Japani) ja ylikansallisten yhtiöiden valtaa vastaan ja toiseksi nykyisen uusliberalistisen menon korvaaminen uudella oikeudenmukaisella maailmalla. Kaiken toiminnan tulisi tapahtua suvaitsevaisuuden, tasa-arvon ja demokratian perustalta. Internationaalin ei pitäisi olla hänen mukaansa ideologisesti yhtenäinen, vaan paremminkin eri suuntausten välinen yhteistyöelin.

Matti Laitinen

Lähde: ZNet, A New International, Resoc, and Parecon/Parsoc, Michael Albert 2.12.2009

Michael Albert (s. 1946) on yhdysvaltalainen vasemmistoaktivisti, luennoitsija ja kirjailija. Hän työskentelee mm. toimittajana ZNet-verkkojulkaisussa. Hän nimeää oman ajattelunsa markkina-abolitionismiksi. Hänen mukaansa markkinat pitäisi eliminoida yhteiskunnasta, koska ne ovat moraalisesti vastenmielisiä, epäsosiaalisia sekä äärimmäisen sopimattomia ihmisen ja ympäristön eloonjäämisen kannalta.

2010-01-25T08:37:00.003+02:00

BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN TILANNE

Latinalaisen Amerikan poliittinen punertuminen ja sen myötä tapahtuva irtautuminen USA:n vaikutuspiiristä 2000-luvulla on edistänyt yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden leviämistä maanosassa sekä tiivistänyt alueen yhdentymistä. Tämä integraatio on merkinnyt Monroe-opin etenevää murenemista.

Alueen valtiot vapautuvat asteittain USA:n harjoittamasta taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta holhouksesta. Ne saavuttavat vihdoinkin niille kuuluvan valtiollisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden.
Yhteiskunnallisessa kehityksessä on koettu viime aikoina myös tappioita Hondurasin sotilaskaappauksen ja Chilen oikeiston vaalivoiton muodossa. Takaiskut ovat tapahtuneet nimenomaan Obaman valtakaudella. Bolivian varapresidentti Alvaro Garcia totesikin, että "Barack Obaman politiikka on aivan samanlaista röyhkeää sotapolitiikkaa kuin, mitä juuri tästä syystä hänen huonoon maineeseen joutuneen edeltäjänsä George W. Bush noudattama politiikka oli."

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS ON VAIHTOEHTO UUSLIBERALISMILLE

Ylikansallisista yhtiöistä muodostui 1970-luvun lopulla kapitalistisen pääoman kasvun ja riiston päävälineiksi koko maailmassa. Tuolloin niitä oli yhteensä 11 000 ja niillä oli n. 82 000 ulkomailla toimivaa tytäryhtiötä. Niiden hallussa oli lähes 40 % teollisuustuotannosta ja 50 % kehitysmaiden ulkomaan kaupasta. Ylikansalliset yhtiöt aiheuttivat hintoja manipuloimalla köyhille maille 50–100 miljardin dollarin menetyksiä vuosittain. Lisäksi ne puuttuivat suoraan tai välillisesti isäntämaansa sisäisiin asioihin mm. kontrolloimalla niiden luonnonvaroja, olemalla noudattamatta paikallista lainsäädäntöä ja painostamalla hallituksia.

YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön (UNCTAD) tilastojen mukaan maailmassa toimi v. 2008 yhteensä 78 000 ylikansallista yhtiötä, joilla oli yli 780 000 tytäryhtiötä. Niissä työskenteli v. 2006 jo 73 miljoonaa työntekijää ja niiden varat yltivät 51 triljoonan dollarin tasoon. Maailman 100 suurimmasta taloudesta 51 on yrityksiä ja vain 49 valtioita. Maailman 200 suurinta yritystä tuottaa yhteensä suuremman liikevaihdon kuin maailman kaikkien maiden bruttokansantuote on poislukien 10 suurinta maata. Niiden päämajat sijaitsevat pääosin EU:ssa, Japanissa ja USA:ssa. Ne ovat laajentaneet toimintaansa viime vuosina palvelualoille – televiestintään, sähkötuotantoon, kaasun ja talousveden jakeluun – aloille, jotka olivat aikaisemmin valtioiden tuottamia palveluita. Monikansallisten suuryritysten taloudellinen etu ajaa kansallisvaltioiden etujen ylitse. Tämä ilmenee uusliberalistisena talouspolitiikkana, piittaamattomuutena ihmisoikeuksista ja sotilaallisina aggressioina.

Latinalaisessa Amerikassa uusliberalismin vastaisuus on todentunut kansallisten luonnonvarojen haltuunottona ja niiden hyödyntämisenä kansan hyväksi sekä avainteollisuuden kansallistamisena ja alkuperäiskansojen aseman kohentamisena. Tämä suuntaus ilmenee hyvin Bolivian, Ecuadorin ja Venezuelan nykyisessä kehityksessä. Venezuelassa köyhyys on supistunut Hugo Chávezin valtakaudella 55 prosentista 24 prosenttiin.

HEIKOIN LENKKI MYURTUI

Vuonna 1988 yhdysvaltalainen Latinalaisen Amerikan kurinpidollisiin asioihin erikoistunut IAD-järjestö (Inter-American Dialogue) varoitteli raportissaan, että Latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan. Näin on tapahtunut jo useassa maassa. Tämä tapahtumaketju alkoi Venezuelassa ensin uusliberalismin ja sitten kansallisen kapitalismin kyseenalaistamisena sekä suuntautui tavoitteissaan tämän jälkeen osallistavaan demokratiaan perustuvaan ja yhteisöneuvostojen hallitsemiin sosialistisiin tuotantosuhteisiin. Bolivaarinen vallankumousprosessin synnyttämät ajatukset levisivät Venezuelasta sittemmin omina kansallisina sovellutuksinaan naapurimaihin. Prosesseille on ollut ominaista myös laajan demokraattisen rintaman ja presidentin perustuslaillisen aseman hyödyntäminen rauhanomaisesti tapahtuvassa yhteiskunnan muutostyössä. Bolivaarisesta vallankumouksesta on kehittynyt vuosina 1998–2009 realistinen vastavoima ja vaihtoehto ylikansallisten yhtiöiden vallalle ja ryöstökapitalismille.

Boliviassa, Ecuadorissa ja Venezuelassa sisäistettiin käytännössä Chen ajatukset siitä että ”kansanliikkeen voimat voivat voittaa sodan armeijaa vastaan” ja että ”aina ei ole välttämätöntä odottaa, kunnes olosuhteet vallankumoukselle ovat olemassa, kapinalliset voivat luoda tällaiset olosuhteet.” Bolivaarinen vallankumous käynnisti uuden vaiheen Latinalaisen Amerikan vapauttamisessa. Se edustaa jatkoa Kuuban vallankumoukselle.

KYSYMYS ON VALLASTA

Tarkastellessamme Latinalaisen Amerikan kehitystä on syytä muistaa, että kaikkien yhteiskunnallisten ongelmien keskiössä on aina kysymys vallasta. Marxilaisen käsityksen mukaan yhteiskunnissa esiintyy taloudellista, sosiaalista, poliittista ja ideologista valtaa, jotka nivoutuvat toisiinsa muodostaen vallitsevan todellisuuden joustavan ylläpito- ja säätelykoneiston. Valta voi ilmetä yhteiskunnassa vastustuksen murtamisena, toimintavaihtoehtojen rajoittamisena, suostuttelujärjestelmänä kuten irlantilainen toistuva kansanäänestys sekä vallan muuttumisena laissa kirjatuksi oikeudeksi ja tottelemisen ehdottomaksi velvollisuudeksi.

TALOUDELLINEN, SOSIAALINEN JA POLIITTINEN VALTA

Kapitalistit omistavat tuotantovälineet ja kapitalistinen yhteiskunta oikeuttaa lainsäädännöllään työläisten riis-tämisen. Yhteiskunnassa toimivat sosiaalihuoltojärjestelmä ja terveydenhuolto ovat olemassa työvoiman uu-sintamista varten. Niiden hyvyys ja kattavuus ovat suoraan verrannollisia työväenluokan aseman vahvuuteen yhteiskunnassa. Hyvinvointi ei ole siis sidoksissa kapitalistien armeliaisuuteen vaan luokkataistelun voimaperäisyyteen. Sosiaalinen valta ilmenee myös perusturvaan ja työvoimapolitiikkaan liittyvänä pakotejärjestelmänä. Nämä asiat ovat todennettavissa jokaisen Latinalaisen Amerikan maan verisessä historiassa. Boliviassa ja Ecuadorissa otetaan vasta nyt koko kansaa koskevan perusturvan ensiaskelia. Venezuelan sosiaaliturvan etuudet on saavutettu valtion öljytuloilla kajoamatta kapitalistien omaisuuteen. Kansallistaminen on kohdistunut lähinnä sementti- ja terästeollisuuteen.

Poliittinen valta muodostuu valtiovallasta sekä puolueiden ja etujärjestöjen vallasta. Poliittinen valta ajaa yhteisetua. Se käyttää sen nimissä pakkovaltaa. Se langettaa tuomioita ja säätää lakeja. Poliittinen valta hyödyntää perinteitä, nationalismia, instituutionaalisuutta ja historiaa. Se on oikeutettu esiintymään ja toimimaan valtiollisten suhteiden alueella. Sillä on rajattomat toimintaoikeudet kriisi- ja muissa erikoistilanteissa. Vallankumouksessa on kysymys poliittisen vallan kumoamisesta ja sen korvaamisesta laadullisesti uudenlaisella yhteiskunnallisella vallalla.

VALLANKUMOUSPROSESSIN TILANNE

Boliviassa, Ecuadorissa ja Venezuelassa on parhaillaan meneillään vallankumousprosessi. Vanhaa valtiokoneistoa korvataan uudella vallankumouksellisella hallintojärjestelmällä. Tehtävä on kuitenkin vielä pahasti kesken. Venezuelalaisen sosiologian professorin Vladimir Acostan mukaan harvainvalta kontrolloi edelleen suurinta osaa valtaa maassa sisältäen myös poliittisen vallan. Entinen tapakulttuuri ja käyttäytymismallit vallitsevat yhä.

Poliittisen vallan haltuunotto on Venezuelassa ongelmallista, koska maasta puuttuu luokkatietoinen ja organisoitunut työväenliike. Samanlaista heikkoutta on havaittavissa talonpoikais- ja opiskelijaliikkeen kohdalla. Sosialismia ei voi rakentaa ilman ammattitaitoisia työläisiä (teollistaminen), osaavia talonpoikia (ruokaomavaraisuus) ja sivistyneistöä (koulutus) sekä hyvin organisoituja järjestöjä. Venezuela on kohdannut saman tilanteen kuin nuori vallankumouksellinen Kuuba. Sen on luotava kouluttamalla ja kasvattamalla oma työväenluokkansa, talonpoikaistonsa ja sivistyneistönsä sekä oma sosialistinen kulttuurinsa. Väestön keski-ikä on Venezuelassa 25,5 vuotta. Maareformi tuottaa ongelmia, koska 93 % väestöstä asuu kaupungeissa.

Suomessa vierailleen, venezuelalainen professorin ja historioitsijan, Luis Britton mukaan Chávezin tukijat kritisoivat eniten bolivaarista vallankumousta julkisen hallinnon tehottomuudesta ja korruptoituneisuudesta. Tämä johtuu hänen mukaansa siitä, että hallintovirkailijoiden reilu enemmistö edustaa edelleen maan oppositiota. Toinen huolestuttava asia on maan ruokaomavaraisuus. Elintarvikkeista tuodaan yli 70 % ulkomailta. Kolmanneksi vaikka hallitus on toteuttanut sosialistisia toimenpiteitä, se syyllistyy edelleen sekatalouteen, jossa vallitsee kapitalistinen ja sosialistinen sektori. Se kunnioittaa yksityisomistusta. Hallitus on laajentanut osallistumistaan yksityisten yhtiöiden toimintaan, vaikka näillä on suhteellisen matala tuottavuus. Maan porvaristo harjoittaa tavaroiden tuontia ulkomailta. Tämä työllistää jonkin verran ihmisiä ja mobilisoi rajoitetusti maan tuotantovoimia. Kaikesta edellisestä johtuen Venezuelan talous on hyvin haavoittuva. Ihme kyllä suurempia kriisejä ei ole ilmennyt. Maan suurin sisäinen ongelma on sen kyvyttömyys tuottaa kansalaisten enemmistön käyttöön riittävästi kulutustavaroita. Esim. maatalouskoneista on puute. Maataloustuotanto on heikoissa kantimissa. Maanomistus perustuu suurtiloihin, joista enemmistö on laittomasti maalordien hallussa. Lisäksi ne eivät ole suuntautuneet ravintotuotantoon.

IDEOLOGINEN VALTA

Yhteiskunnallinen oleminen määrää yhteiskunnallisen tajunnan sisällön. Marx ja Engels kirjoittivat: ”Hallitsevan luokan ajatukset ovat jokaisena aikakautena hallitsevia ajatuksia, ts. se luokka, joka on yhteiskunnan hallitseva aineellinen voima, on samalla sen hallitseva henkinen voima.” Kapitalistisen arvomaailman korvaaminen sosialistisella arvomaailmalla on kapitalistien yhäkin hallitsemassa maailmassa varsin työlästä.

Ideologia ymmärretään tiettyjen aatteiden ja katsomusten järjestelmäksi tai vieraantuneen yhteiskunnan aiheuttamaksi vääräksi tietoisuudeksi. Uskonnollisia, moraalisia, oikeudellisia ja poliittisia ideologioita kutsutaan maailmankatsomuksiksi. Ketkä hallitsevat nykyajan tajunnantäyttöteollisuutta, sen sisällöntuotantoa ja välineistöä sekä syytävät tajuntoihimme vieraantunutta todellisuutta? Vatikaani on hyvin huolissaan siitä, kun Venezuelan reformistinen katolinen kirkko saarnaa sosialismin puolesta. Venezuelan viestintäkapitalistit syyttävät Chávezia lasten aivopesusta, kun kouluissa aletaan opettaa, mitä on yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, demokratia ja tasa-arvo. Kapitalisteilla on edelleen käsissään viestintävälineet ja uskonto. Vladimir Acostan arvion mukaan: ”Yksityinen media on vallannut kaikille kuuluvan tilan. Se on änkeytynyt oikeussaleihin ja yliopistoihin. Kaikki tapahtuu viestinvälineissä ja ne valvovat kaikkea. Yksityiset viestintävälineet ovat tämän maan vallankumouksen vihollisia.” Ideologista taistelua vaikeuttaa myös se, että 21. vuosisadan sosialismilla ei ole selkeää poliittista ohjelmaa. Ideologisessa koulutuksessa on puutteita.

Tieto- ja viestintätekniikan avulla suoritettu yhteiskunnallisen tajunnan reaaliaikainen muokkaaminen ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaminen on ympärivuorokautista ja samanaikaista maailmanlaajuisesti. Toisaalta sama asia on mahdollistanut myös maailmanlaajuisen toisinajattelun kuten bolivaarisen vallankumouksen ketjuuntumisen ja yhteisten mielenilmaisujen samanaikaisuuden maailman eri kolkilla. Internetin käyttäjien määrä maailmassa on kasvanut v. 2000–2009 361 miljoonasta 1,7 miljardiin. Toistaiseksi tämän bittien valtatien tarjoamista palveluista nauttii vasta 24,5 % ihmiskunnan jäsenestä. Yli 43 % käyttäjistä on joko eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia (1,1 miljardia ihmistä). Näissä maanosissa netin käyttöaste vaihtelee 48,1 % – 73,6 % väestöstä. Venezuelassa Internetin käyttöaste on 28,2 % ja Ecuadorissa 12,1 % ja Boliviassa 10 %.

TÄHTÄIMESSÄ SOSIALISMI

Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue – PSUV – ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taiteilijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi.

Vladimir Acosta totesi kesäkuussa 2009 Venezuelan valtion Tv-yhtiön järjestämässä keskustelufoorumissa, että ”Venezuelassa ei ole vallankumouksellista puoluetta. Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) ei ole edes puolue. Olen surullinen todetessani tämän. PSUV on ollut todellisuudessa aina tähän asti hallinnollinen ja vaalitekninen väline, jota käytetään presidentti Chávezin poliittisen linjan levittämiseen.”

Caracasissa järjestettiin 21.11.2009 PSUVin ensimmäinen erityispuoluekongressi, johon osallistui yhteensä 772 valtuutettua kokousedustajaa. Puolueessa on yhteensä seitsemän miljoonaa jäsentä, joista aktiivisia on kaksi miljoonaa.

Venezuelan presidentti Hugo Chávez totesi avajaispuheessaan, että globaali talouskriisi on nähtävä mahdollisuutena hajottaa kapitalistinen järjestelmä ja rakentaa sosialismia.

”Vallankumouksellisen taistelun keskus sijaitsee meidän Amerikassamme. Venezuela on sen järistyskeskus. Me olemme suunnannäyttäjän roolissa ja meillä on kannettavana olkapäillämme valtava vastuu.”

Chávezin arvion mukaan uusi vuosikymmen on oleva maailmanlaajuisessa politiikassa suurten määritysten aikakausi. Venezuela on v. 2019 sosialistinen valtio, jolla on sosialistiset arvot, jotka perustuvat sosialistisiin tuotantosuhteisiin. Leninin teokseen ”Valtio ja vallankumous” vedoten hän totesi, että ”meidän on eliminoitava loisiva porvarillinen valtio Venezuelassa luodaksemme sen sijalle uuden vallankumouksellisen valtion, joka toimii todellisena koneistona 21. vuosisadan sosialismin rakentamisessa. Tämän toteuttamiseksi olisi välttämätöntä kasvattaa työväenluokan tietoisuutta perustavana osana bolivaarista vallankumousta sekä lujittaa puolueen ja työväenluokan välistä liittoa. Ammattiyhdistysliikkeen rakennetta ja työväenluokan organisaatioita pitäisi muuttaa, jotta ne voisivat asettua etujoukon osaan. Chávez hätisti puoluetta pistämään lopun vanhan hallitsevan luokan paheille, joiden tavoitteena on soluttautua maan hallitukseen ja puolueen keskuuteen.

Presidentti Chávez korosti, että puolueen etujoukko pitää organisoida kansan perustalta, mutta sen koostumuksen tulee suuntautua myös puolueen jäsenistön ulkopuolelle. Kongressiedustajien on oltava kellokkaita ja heillä on oltava sykkivät yhteydet ruohonjuuritasoon, yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja Venezuelan kansaan.

Presidentin mukaan tällä hetkellä on tärkeintä suojella maan kansainvälisiä valuuttavarantoja, öljyvaroja, suosia energian järkevää käyttöä sekä syventää sosialismia ja puolustaa sitä USA:n kasvavalta militarisoinnilta. Kolumbian maaperällä väijyy USA:n asevoimien muodostamaa uhka.

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JA KANSAINVÄLISYYS

Caracasissa järjestettiin 19.–21.11.2009 laaja kansainvälinen maailman vasemmistopuolueiden konferenssi, johon osallistui yli 50 vasemmistolaista järjestöä, jotka edustivat 31eri valtiota kattaen Aasian, Afrikan, Euroopan, Karibian alueen ja Oseanian. Tapaamisessa ei ollut paikalla USA:n vasemmiston edustajia.

Kansainvälinen vasemmistopuolueiden konferenssi kelpuutti Hugo Chávezin tekemän ehdotuksen kutsua koolle uusi vallankumouksellinen Internationaali sosialistisesti suuntautuneiden puolueiden, kansanliikkeiden ja aatevirtausten yhteisenä tilana, jossa voidaan harmonisoida yhteinen strategia imperialismin vastaiselle taistelulle, kapitalismin korvaamiseksi sosialismilla ja uuden tyyppiselle solidaarisuuteen perustuvalle talousintegraatiolle. Tavoitteena on perustaa uuden internationalismin hengessä työryhmä, joka käsittää ne sosialistiset puolueet, yhteiskunnalliset liikkeet ja virtaukset, jotka hyväksyvät aloitteen maailmanlaajuisen vallankumouksen tavoitteet, sisällön ja toimintamekanismit luonnehtivan ohjelman laatimiseksi. Caracasissa järjestetään huhtikuussa 2010 uuden Internationaalin perustamiseen liittyvä kansainvälinen kokous. Chávezin mukaan uuden internationaalin pitäisi toimia ilman määräyksiä ja sen olisi kunnioitettava mielipiteiden moni-arvoisuutta.

Matti Laitinen

Lähteet: www.venezuelanalysis.com; Kominform; Prensa Latina, YK:n tilastot, PSUVin puolueohjelma, Fidel Castro, Maailman taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi, s. 127–128, HYY julkaisusarja ja Kirkon ulkomaanapu sekä Matti Laitisen omat artikkelit aiheesta v. 2002–2009.

2009-12-03T21:47:00.002+02:00

TÄHTÄIMESSÄ SOSIALISMI

Caracasissa järjestettiin 21.11.2009 Venezuelan yhdistyneen sosialistisen puolueen (PSUV) ensimmäinen erityispuoluekongressi, johon osallistui yhteensä 772 valtuutettua kokousedustajaa. Puolueessa on yhteensä seitsemän miljoonaa jäsentä, joista aktiivisia on kaksi miljoonaa.

Venezuelan presidentti Hugo Chávez totesi avajaispuheessaan, että globaali talouskriisi on nähtävä mahdollisuutena hajottaa kapitalistinen järjestelmä ja rakentaa sosialismia.

”Vallankumouksellisen taistelun keskus sijaitsee meidän Amerikassamme. Venezuela on sen järistyskeskus. Me olemme suunnannäyttäjän roolissa ja meillä on kannettavana olkapäillämme valtava vastuu.”

Viides Internationaali

Chávez kehotti kokousedustajia tukemaan hänen ehdotustaan vasemmistolaisten puolueiden, järjestöjen ja yhteiskunnallisten liikkeiden kansainvälisen kongressin järjestämiseksi, jotta voitaisiin muodostaa Viides Sosialistinen Internationaali. Hän haluaisi, että uudesta Internationaalista syntyisi uusi työväline, jonka avulla voitaisiin yhdistää ja koordinoida kansojen taistelua tämän planeetan pelastamiseksi. Hänen mukaansa kapitalistinen järjestelmä on johtanut tuhoisaan tuotantotapaan ja kehitykseen. Kapitalismi tuhoaa planeetan ja uhkaa ihmislajin eloonjäämistä.

Tavoitteena sosialismi vuonna 2019

Chávezin arvion mukaan ensi vuosikymmen on oleva maailmanlaajuisessa politiikassa suurten määritysten aikakausi. Venezuela on v. 2019 sosialistinen valtio, jossa vallitsevat sosialistiset arvot, jotka perustuvat sosialistisiin tuotantosuhteisiin. Leninin teokseen ”Valtio ja vallankumous” vedoten hän totesi, että ”meidän on eliminoitava loisiva porvarillinen valtio Venezuelassa luodaksemme sen sijalle uuden vallankumouksellisen valtion, joka toimii todellisena koneistona 21. vuosisadan sosialismin rakentamisessa. Tämän toteuttamiseksi olisi välttämätöntä kasvattaa työväenluokan tietoisuutta perustavana osana bolivaarista vallankumousta sekä lujittaa puolueen ja työväenluokan välistä liittoa.

Puolue ja työväenluokka

”Elitistisen luokan kulttuuri ulottuu kansan pariin, jopa niiden pariin, jotka pukeutuvat punaiseen T-paitaan ja sanovat olevansa bolivaarisen vallankumouksen kannattajia, mutta puolustavat silti yksityisomistusta.” Chávez viittasi tällä ay-liikkeeseen. Ammattiyhdistysliikkeen rakennetta ja työväenluokan organisaatioita pitäisi muuttaa, jotta ne voisivat asettua etujoukon osaan.
Chávez hätisti puoluetta pistämään lopun vanhan poliittisen luokan paheille, joiden tavoitteena on soluttautua maan hallitukseen ja puolueen keskuuteen. Kaikki tällaiset soluttautumiset ovat hänen mielestään kapitalistien aikaansaannosta. Niiden tavoitteena on vallankumouksellisen liikkeen neutralisoiminen ja hajottaminen.

Puolue

”Monia kansan käymiä kamppailuja pitkitetään. Ne nuhraantuvat ja kuolevat pois. Tämän vuoksi korkea tietoisuus ja selkeä etujoukko ovat tärkeitä. Tämän takia minä haluan teidän (kokousedustajien) olevan vallankumouksellinen etujoukko ja minä tahdon olla kanssanne, mutta muistakaa tämä vaatii kosolti yhtenäisyyttä. Me luomme todellisen etujoukon ja siksi meidän täytyy työskennellä rankasti. Meidän pitäisi olla taistelijoita, joiden moraaliset ja eettiset arvot ovat erittäin hyviä. Meillä on oltava tietämystä kansainvälisistä, kansallisista ja paikallisista kysymyksistä, koska ne ovat kaikki sidoksissa toisiinsa.”

Presidentti Chávez korosti, että puolueen etujoukko pitää organisoida kansan perustalta, mutta sen koostumuksen tulee suuntautua myös puolueen jäsenistön ulkopuolelle. Kongressiedustajien on oltava kellokkaita ja heillä on oltava sykkivät yhteydet ruohonjuuritasoon, yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja Venezuelan kansaan.

Tällä hetkellä on tärkeintä puolustaa ja suojella maan kansainvälisiä valuuttavarantoja, öljyvaroja, energian järkevää käyttöä sekä syventää sosialismia ja puolustaa sitä USA:n kasvavaa alueen militarisointia vastaan.

Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com

2009-11-11T08:11:00.000+02:00

Ruskeiden kielisuudelmien maa

Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin mielestä Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.

Mitä he mahtavat tarkoittaa tällä tehtävämäärittelyllä? Suomen valtio on rihmaton kuin loppiaiskuusi. Siitä on riisuttu itsenäisen valtion tunnusmerkit – oma valuutta, itsellinen lainsäädäntövalta ja itsenäinen ulkopolitiikka. Heidän Suomensa turvaa huonosti alueellista koskemattomuuttaan sallimalla kansainvälisten kaivosyritysten hääriä vapaasti maaperällään. Se kohentaa väestönsä turvallisuutta ja hyvinvointia heikentämällä vuodesta toiseen kansan enemmistön perusturvaa ja samanaikaisesti se keventää heidän kapitalistiensa verotusta. Kuinka yhteiskunnan toimivuutta voidaan ylläpitää hävittämällä ravinnon ja kauppamerenkulun omavaraisuus, on salaisuus. Heidän maansa perusarvoja ovat ahneus, itsekkyys ja ylimielisyys.

Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin mielestä Euroopan unionin jäsenyys on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Unionin jäsenenä heidän Suomensa on osa tiivistä poliittista liittoa, jonka jäseniä yhdistää vahva yhteenkuuluvuus ja tahto toimia yhdessä. Kokevatko Suomen kansalaiset kuuluvansa tähän poliittiseen liittoon ja tahtovatko he todella toimia sen puolesta? Vaikuttaa paremminkin siltä, että tämän valtioliiton ainoita suomalaisia jäseniä ovat sitä rakastavat suomalaiset EU-huippuvirkamiehet, europarlamentin jäsenet ja kotimaiset kansanedustajat. Heille uskolliset suomalaiset päättäjät toteuttavat EU:n jokaisen määräyksen Suomessa pilkulleen ja vielä mieluummin kahta kertaa hurjemmin. Puuttuu enää vain se, että Suomen hallitus alkaisi soveltaa Irlannissa kehitettyä toistuvaa kansanäänestystä demokratian nimissä hehkulamppujen poistomenettelyyn ja Natoon liittymiseen.

Maamme poliittisen ja taloudellisen eliitin johdossa on useita ruskeiden kielisuudelmien taitajia. Tämä osaaminen ilmenee selkeästi siinä, että heidän käsityksensä mukaan Suomen pitäisi tukea Euroopan unionin ja Naton yhteistyön tiivistämistä. Perustelunaan he kehtaavat väittää sotilasliitto Naton olevan ensisijaisesti kriisinhallintaorganisaatio. He haluavat Suomen käyvän säännöllistä poliittista vuoropuhelua Naton kanssa ja osallistuvan Nato-johtoisiin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin, joita kutsutaan useimmissa sivistysmaissa sodiksi. He katsovat Naton tavoitteiden olevan kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden suhteen yhteensopivia Suomen ja EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden kanssa.

Maamme poliittinen ja taloudellinen eliitti on tosissaan. Jotta tämä ei jäisi epäselväksi kenellekään, he julkituovat, että heidän Suomensa varautuu terrorismin torjuntaan ja väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyyn.

Räkäosterijojot vievät Suomea Natoon!

Matti Laitinen

2009-08-28T08:24:00.002+03:00

AVOIN KIRJE YLEN UUTIS- JA AJAKOHTAISTOIMITUKSELLE

Olemme huolestuneina ja yhä uudelleen järkyttyneinä seuranneet Ylen uutisointia koskien Venezuelaa ja muita Latinalaisen Amerikan kehittyviä demokratioita. Toisaalta samaan aikaan meitä ällistyttää Ylen kanavilla vallitseva täydellinen hiljaisuus Hondurasin vallankaappauksen aikana tapahtuneiden törkeitten ihmisoikeusrikkomusten ja sortotoimien uutisoinnissa.

Jos valtiollinen Yleisradio esittää koko kansalle pakollista mediamaksua, sen uutisoinnin tulisi perustua totuudellisuuteen. Ylen tehtävänä on välittää objektiivinen kuva maailman tapahtumista koskien myös Venezuelaa ja muuta Latinalaista Amerikkaa. Näin ei ole suinkaan tapahtunut. Kuinka tällainen viestintätoiminta tukee sitä, että ”julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti: tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia?”(Laki Yleisradio Oy:stä; 7 § (635/2005) Julkinen palvelu )

Ylen Venezuela-uutisointi perustuu Venezuelan poliittisen opposition välittämiin toisen käden tietoihin. Presidentti Hugo Chávezin vastaisen opposition viestintä on tunnetusti ja todistetusti propagandistista ja valheellista. Oppositio mellastaa maassa täysin rajoittamattomasti hiiskumatta sanaakaan maan huimasta kehityksestä osallistuvan demokratian, köyhyyden rajun supistamisen ja kaikkinaisen yhteiskunnallisen edistyksen tiellä. Me emme ymmärrä, keitä tällainen virheellinen uutisointi palvelee. Mielestämme se antaa Ylen kuuntelija- ja katsojakunnalle täysin – määrätietoisesti – vääristetyn kuvan bolivaarisen vallankumouksen saavutuksista ja presidentti Chávezin persoonasta. Tällainen viestintä on ristiriidassa Ylen ohjelmatoiminnan ja tiedonvälityksen ehdottoman arvon – luotettavuuden ja Ylen poliittisen riippumattomuuden kanssa.

Luotettavia tietolähteitä Venezuelan kymmenvuotisen vallankumousprosessin tiimoilta löytyy runsaasti. Telesur –Tv-kanava tuottaa päivittäin kiinnostavaa ja asiantuntevaa materiaalia Latinalaisen Amerikan tapahtumista. Oletamme, että toimituksestanne löytyy edes yksi espanjankieltä hallitseva toimittaja. Viittaamme tässä erityisesti viime viikonvaihteen Tapani Hannikaisen reportaasiin, joka törkeydessään ylitti kaikki rajat.

Venezuelan media on edelleen suurimmalta osin (n. 64 %) yksityisessä omistuksessa. Maassa toimii yli 900 radio- ja tv-asemaa. Tapani Hannikaisen mainitsemat 34 itsenäistä radioasemaa joutuivat lisenssiepäselvyyksien vuoksi lopettamaan ja luovuttamaan lähetystaajuutensa yhteisömedian käyttöön. Niille oli suotu lähetyslupansa todentamiseen aikaa puoli vuotta. Venezuelan ilmaisuvapaus ei ole bolivaarisen vallankumouksen aikana kaventunut, vaan päinvastoin se on laventunut. Surkeimmillaan vaivaiset kahdeksan mahtiperhettä hallitsi 35 % kansallisesta mediasta. Nykyisin muutkin kansanosat pääsevät tasa-arvoisemmin eetteriin ilmaisemaan näkemyksiään.

Karibialaisen ”asiantuntijan” Sir Ronald Sandersin ontto kommentti Hugo Chávezin valtiollisen öljy-yhtiön varojen käytöstä oli vihjailussaan keltaisen lehdistön tasoa. Todisteeksi tästä on selvitys siitä, mihin bolivaarisen Venezuelan varat nykyisin käytetään. Valtion varojen käyttämistä sosiaali- ja terveysohjelmiin, koulutukseen ja kansalaisten enemmistön hyvinvoinnin kohentamiseen ei voine kukaan demokraattinen, ihmisarvoa kunnioittava henkilö pitää yhteiskunnan varojen väärinkäytöksenä?

Tänään tuli kuluneeksi kaksi kuukautta Hondurasin vallankaappauksesta ja presidentti Manuel Zelayan maastakarkoituksesta, jonka Yle uutisoi jo alkuunsa virheellisesti. Ylen tiedonvälitys perustui jälleen toisenkäden kansainvälisiin tietolähteisiin ja kaapparipresidentti Michelettin lehdistölle julkistamaan härskiin valheeseen. Yle ei ole tietojemme mukaan vaivautunut korjaamaan virheitään.

Koko kahdeksan viikon ajan Hondurasissa on toiminut rauhanomainen vastarinta lakkoineen ja massamielenosoituksineen demokraattisesti valitun presidentin palauttamiseksi valtaan. Vallankaappaajat ovat tukahduttaneet ankarasti oikeutettua vastarintaa sotilas- ja poliisivoimin. Amnesty International ja useat muut ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet näistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista. Yle ei ole maininnut sanallakaan, ei sen enempää vastarinnasta kuin sorrosta (useita murhia, satoja laittomia pidätyksiä, poliittisia vankeja, mielenosoittajien hakkaamista jne.). Miksi Yle vaikenee? Suomi, kuten kaikki muutkin maailman valtiot, äänestivät YK:ssa Zelayan välittömän ja ehdottoman valtaanpalauttamisen puolesta. Ilmeisesti Ylen uutistoimituksen väki on asiasta aivan toista mieltä?

Latinalaisen Amerikan tämän päivän suurin kriisipiste Hondurasin ohella on jatkuvaa sisällissotaa käyvä Kolumbia, joka aikoo sallia USAlle mahdollisuuden rakentaa maahan seitsemän sotilastukikohtaa. Koko muu Latinalainen Amerikka pitää tätä temppua suoranaisena maanpetturuutena. Noam Chomskyn mukaan – tukikohtapäätös tulee horjuttamaan alueen tasapainoa vaarallisesti. Latinalaisen Amerikan presidenttien yhteistyöelin UNASUR (Etelä-Amerikan kansojen liitto), kokoontuu parhaillaan Argentiinan Barilochessa neuvottelemaan tilanteesta. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen. Lienee yltiöoptimistista odottaa Yleltä tasapuolista ja ymmärtävää raporttia tästä merkittävästä tapahtumasta ja siellä esitetyistä näkemyksistä?

Kun Suomi aikoinaan anoi itsenäisyyttä suhteessa meitä hallitsevaan suurvaltaan, me kaipasimme solidaarisuutta kaikilta maailman kansakunnilta. Samaa toivovat tänä päivänä Latinalaisen Amerikan maat. Ne kaipaavat solidaarisuutta ja rauhaa saadakseen kehittyä itsevalitsemallaan yhteiskunnallisella tiellä riippumattomina alueen suurvallan Yhdysvaltojen häikäilemättömästä holhouksesta. Mikä on Ylen kanta tässä asiassa?

Venezuela pyrkii medialainsäädännöllään, Telesurin ja valtion kanaviensa sekä yhteisömedian avulla muuttamaan maailman tapahtumien ja taustavaikutteiden tietovirtaa monipuoliseen ja totuudelliseen suuntaan. Suomalaisena Ylen katsojina toivoisimme samanlaisten periaatteiden ohjaavan myös valtiollisen Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimintaa. Propagandasta ei kukaan halua maksaa mitään, ja valheen jäljet ovat paitsi lyhyet myös surulliset.

Hondurasin laillisen presidentin Manuel Zelayan ja Hondurasin vastarintaliikkeen kunniaksi – voittoon asti, Qué Viva!

Latinalaisen Amerikan itsenäisyyden ja vapauden puolesta – Viva!

Helsinki 28.8.2009
Hands Off Venezuela – Finland ry.

BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN SAAVUTUKSET

Köyhyys

Köyhyyden nujertaminen; äärimmäinen köyhyys on supistunut 10 vuodessa 42 % à9,5 %. Yleisluontoinen köyhyys on vähentynyt samana aikana 50,5 % 33,4 %.

Köyhyyden vähentyminen on perustunut sarjaan eri alojen sosiaalisia ohjelmia, jotka ovat kohdentuneet terveys- ja koulutusohjelmiin, sukupuolten tasa-arvoon, vähimmäispalkkaan ja perusturvan parannuksiin, alkuperäiskansojen asemaan, kulttuuriin sekä Latinalaisen Amerikan integraatioon ja taloudelliseen kehitykseen.

Terveys

BKTsta 4,2 % investoidaan terveydenhoitoon ja sosiaaliseen lääketieteeseen. Ennen bolivaarista vallankumousta vastaava luku oli 1,5 %. Käytännössä tämä toimenpide on tuottanut 6 531 uutta terveyskeskusta, 479 diagnostista terveyskeskusta, 543 kuntoutuskeskusta, 26 korkean teknologian keskustasta, 13 kansanklinikkaa, 459 kansan silmäsairauskeskusta ja 3 019 hammashoitolaa. Näitä kaikkia hankkeita operoi Mission Barrio Adentro.

Viimeisen 10 vuoden aikana lapsikuolleisuus on alentunut 25,8 prosentista 13,7 %. Tähän tulokseen ovat vaikuttaneet joukkorokotus- ja rintaruokintakampanjat sekä kaikille kansalaisille kuuluva ravinnon saatavuus.

Opetustoimi

BKTsta 7 % investoidaan koulutusohjelmiin. Ennen bolivaarista vallankumousta investointiaste oli vain 3,9 %.

1,6 miljoonaa ihmistä on oppinut lukemaan Mission Robinsonin –kampanjan aikana. Unesco on julistanut Venezuelan lukutaidottomuudesta vapaaksi maaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 96 % aikuisväestöstä osaa lukea ja kirjoittaa.

684 782 lasta, joilla ei aikaisemmin ollut mahdollisuutta aloittaa peruskoulua, ovat päässeet koulutuksen piiriin. Nykyisin 93 % Venezuelan lapsista käy koulua. Tällä tahdilla on hyvin todennäköistä, että Venezuela saavuttaa tavoitteensa koko väestön kattavasta koulutuksesta jo v. 2012 eli kolme vuotta ennen YK:n asettamaa päämäärävuotta 2015.

1 432 736 aikuista opiskelee tällä hetkellä jossain monista koulutusmissioista. Näitä ovat Missio Robinson (lukutaito-ohjelma), Missio Robinson II (peruskoulu), Missio Rivas (lukio), Missio Sucre (korkeampi koulutus) ja Missio Che Guevara (tekninenkoulu).

Yli 4 miljoonaa lasta saa päivittäisen aterian koulussa.

Ympäristö

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu kokonainen luku koskien ympäristöoikeuksia. Tie kasvuun on rakennettava kestävän kehityksen periaatteelle.

Vuonna 2003 Venezuela pääsi vuosituhannen tavoitteeseen YK:n asettaman puhtaan juomaveden saatavuuden suhteen. Nykyisin väestöstä 99 % on saatavilla puhdasta juomavettä. Missio Energia avasi 123 uutta juomaveden puhdistuslaitosta, jotka toimivat aurinkoenergialla ja tulevat hyödyttämään yli 100 000 ihmistä. Venezuelassa käytetystä energiasta 75 % on vesivoimalla tuotettua. Missio Energian puitteissa on vaihdettu 66 miljoonaa hehkulamppua energiansäästölamppuihin.

Missio Arbol on istuttanut uutta metsää yli 13 524 hehtaaria v. 2006–2007 aikana. Tämän vuoksi metsäpalot ovat vähentyneet yli 34 %.

Sukupuolten välinen tasa-arvo

Neljää viidestä hallinnon alueesta johtaa nainen. 70 % Venezuelan sosiaalimissioiden opiskelijoista on naisia. Maan perustuslaki on Latinalaisen Amerikan ensimmäinen perustuslaki, joka pitää kotityötä taloudellisesti tuottavana toimintana. Kaksi miljoonaa naista on käyttänyt hyväkseen lainoja ja muita palveluja, joita tarjoaa Kansallinen Naisten Kehityspankki. Naisten osallistuminen maan yhteisöneuvostoihin on yleensä n. 80–90 %.

Työ- ja sosiaaliturva

Venezuelan minimipalkka on Latinalaisen Amerikan korkein. Se on tällä hetkellä 372 dollaria/kk, mutta nousee v. 2009 aikana 450 dollariin kuukaudessa.

Eläkkeitä on nostettu niin, että ne yltävät minimipalkkaan. Tämä johti lisääntyvään eläköitymiseen. Vuonna 1998 oli 387 007 eläkeläistä. Vuonna 2008 heidän määränsä kohosi 1 232 043 henkilöön.

Yli 50 % työläisistä on työehtosopimusten piirissä. Ammattiliittojen jäsenmäärä on kolminkertaistunut v. 1998 nähden.

Venezuelassa toimii 228 004 osuuskuntaa, kun niitä oli v. 1998 vain 910. Tämä sektori tuottaa nykyisin 14 % Venezuelan BKTsta ja työllistää n. 18 % maan työvoimasta.

Alkuperäisväestö Venezuelassa

Vuoden 1999 perustuslaki oli Venezuelassa ensimmäinen, joka määritti kolmelle alkuperäisväestön edustajalle paikan kansalliseen kongressiin. Vuonna 2007 maahan muodostettiin alkuperäisväestön oma Kansanvoiman Ministeriö. Ministeriötä johti intiaanijohtaja Yekuana. Hänellä oli apunaan kahdeksan alkuperäiskansoja edustavaa apulaisministeriä. 39 alkuperäiskieltä on säädetty laissa virallisiksi kieliksi. 132 000 alkuperäisväestöä edustavaa kansalaista on saanut terveydenhoitoa v. 2008. 81 000 alkuperäisväestöstä peräisin olevaa opiskelijaa on valmistunut Missio Robinsonissa.

Kuusi shamaanikeskusta, jotka erikoistuvat perinteiseen kansanlääketieteeseen on perustettu. Ne ovat auttaneet yli 20 000 alkuperäisväestön edustajaa. 12 alueterveysvirastossa on alkuperäisväestötoimistot, joissa on kaksikielinen palvelujärjestelmä ja kulttuurien väliset avustajat.

Kulttuuri

El Sistema, Venezuelan Nuoriso Orkesterisysteemi on tuottanut yli 120 nuorten orkesteria ja sen piirissä musisoi 400 000 lasta. 25 miljoonaa kirjaa on painettu ja jaettu kansalle ilmaiseksi (mm. Cervantesin Don Quijote).

Kulttuuriministeriö on rakennuttanut Villa de Cinen, elokuvakylän, joka toimii filmistudio- ja tuotantokeskuksena riippumattomille elokuvantekijöille, tuottajille ja näyttelijöille. Villa de Cinessa valmistuu noin 70 filmiä vuodessa.

Ennen vuotta 1998 kansalliset museot olivat yksityisiä gallerioita, johon suurimmalla osalla väestöä ei ollut pääsyä. Nykyisin museot ole eivät ainoastaan avoinna kaikille, vaan ne toimivat myös kunnallisina kulttuurikeskuksina.

Huumeidenvastainen taistelu

Venezuela on rankattu kokaiinitakavarikoissaan v. 2008 YK:n tilastoissa maailmassa neljänneksi. Maan huumepoliisin budjetti on lisääntynyt 717 % viimeisen viiden vuoden aikana.

Taloudellinen kehitys

Venezuelan BKT on kasvanut 7,1 %. Työttömyys on laskenut 50 % Chávezin hallinnon aikana. Se putosi 12 prosentista 6 % v. 2009 alkupuolella. Talouselämän virallisen sektorin työllisyys on kasvanut, kun taas epävirallinen sektori pienentynyt.

Venezuelan talous on kokenut 20 perättäistä kasvuneljännestä. Vuonna 2004 talouskasvu oli historialliset 18 % vuoden 2008 kasvun jäädessä 4,9 %. Verrattuna v. 1998 Venezuelan talous on kasvanut 527 %. Venezuela on kasvattanut kansainvälisen rahavarantonsa 100 miljardiin dollariin. Venezuelassa on terve, säädelty pankkisysteemi.

Latinalaisen Amerikan integraatio

Latinalaisen Amerikan yhteistyö: Missio Milagro on tehnyt yli puoli miljoonaa silmäleikkausta venezuelalaisille ja muille latinalaisamerikkalaiselle. Nämä ihmiset ovat saaneet näkönsä takaisin.

Venezuela myy öljyä 18 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maahan ystävähintaan Petrocariben kautta. Petrocariben jäsenet maksavat vain puolet laskusta. Loput 50 % ne maksavat luotolla 25 vuoden kuluessa 1 % lainakorolla. Petrocaribe on luonut 50 miljoonan dollarin rahaston, nimeltään Alba Caribe –rahasto. Se rahoittaa asuntojen rakentamista sekä maatalousprojekteja alueella.

Etelänpankki-projekti käynnistyy v. 2009. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela.

Venezuela sponsoroi Telesuria, mantereenlaajuista televisioverkkoa, jonka ideana on toimia tehokkaana instrumenttina Latinalaisen Amerikan yhdentymiselle ja vastata vääristyneisiin näkemyksiin maanosan realiteetista, joita olemassa oleva yksityisomisteinen media on alueelle runsaasti kylvänyt.

Ylläolevat tiedot ovat peräisin Venezuelan Bolivaarisen Tasavallan Iso-Britannian lähetystöstä.

Suomennos: Rauni Salminen

2009-08-19T09:39:00.002+03:00

KRIITTISIÄ ARVIOITA BOLIVAARISESTA VALLANKUMOUSPROSESSISTA (Osa II)

Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Tässä artikkelissa keskitytään Marta Harneckerin puheenvuoroon.

Taustatietoja Marta Harneckerista

Chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa. Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970–73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Hän on asunut Venezuelassa jo useita vuosia. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. (ML)

Marta Harnecker totesi 26.10.2005 Green Left Weekly –lehdessä julkaistussa haastattelussaan mm. seuraavaa: ”Ellei jotain hyvin vakavaa tapahdu, joka pakottaisi puolueet asettamaan vallankumousprosessin kaiken muun yläpuolelle… Ounastelen, että prosessista tulee paljon pitempi kuin vain johtajiston luominen. Tarvitaan johtajiston esiinkasvua kansan osallistumisen myötä. Uskon, että saamme kuuden vuoden kuluessa sellaisen sukupolven johtajia, jotka tunkevat itsensä mukaan tähän prosessiin… Presidentti Chávez etsii mekanismia tämän puutteen korjaamiseksi. Hän on tämän prosessin selvä johtohahmo ja se on riippuvainen hänestä. Siksi hänen salamurhansa uhka on todellinen. Kuitenkin tuon johtajan, kansan opettamisen ja sen prosessin myötä, joka luo kansalle mahdollisuuden osallistua ja kasvaa, tämä ongelma voitetaan.” (ML)

Marta Harneckerin puheenvuoro

”Elän tässä maassa ollakseni kriittinen. Minä en tiedä, tiedättekö te kaikki, että haastatellessani presidentti Chávezia ”Kansan mies”-kirjaani varten, huomioin tapani mukaan haastatteluita varten kysymyksiä, jotka pulppusivat kyseenalaistuksista ja vasemmistokritiikistä ja vielä enemmänkin. Minulla oli tuolloin mahdollisuus ilmaista kansalta ja älymystöltä kokoamaani kritiikkiä. Niinpä presidentti tokaisikin minulle: ”Haluan sinun tulevan mukaamme, koska minä haluan puolelleni kriittisiä ihmisiä…” Mitä minä tarkoitan tällä? Sitä että hän haluaa ottaa vastaan kritiikkiä. Mitä minä olen tehnyt kaikki nämä vuodet? Olen lähettänyt hänelle papereita. Te kaikki tiedätte, että presidentti ei ole sellainen henkilö, joka työskentelee neuvonantajaporukan kanssa. Nähtävästi olen neuvonantaja, mutta tosiasiassa en ole sitä. Minä vain toimitan hänelle papereita. Kuka tietää lukeeko hän edes niitä ja huomioiko hän niitä?”

”Haluan kertoa teille kaikille, että on suurta onnenkauppaa sen välillä, mitä te olette nostaneet esille täällä ja mitä minulle itselle asioista on välittynyt. Tietenkin olen tehnyt kaiken omalla tavallani. Minä en ole osallistunut lehdistökeskusteluun. Minä ajattelen, ettei minun pitäisi, koska minä olen ensisijaisesti tämän prosessin käytössä oleva kiihkeä chileläinen. Prosessi on bolivaarista vallankumousta rakentavien venezuelalaisten asia. Minä olen paremminkin tapahtumien tallentaja. Se on minun ammattini. Tästä syystä minä olen kirjoittanut lukuisia kirjoja, joissa arvioin eri maiden tekemisiä.”

Hallitukset voivat edistää massiivisesti kansan osallistumista

”Minä halusin sanoa vain pari seikkaa. Ensimmäinen koskee samaa asiaa, josta Carmen Bohorquez jo mainitsikin. On yleisesti tiedettyä, että Latinalaisen Amerikan vasemmiston radikaalein sektori torjuu valtion. Kaikki, mikä on valtiota ja hallitusta, on kelvotonta. Minä ajattelen, että meidän on erotettava toisistaan hallitukset, jotka tahtovat tukea kansaa niiden taistelussa vapautuksensa puolesta niistä hallituksista, jotka estävät tällaisia prosesseja.”

”Kaikki vasemmistolaiset hallitukset Latinalaisessa Amerikassa, niin monta kuin niitä onkaan, ovat tekemisissä edeltäjiltään perityn karsean byrokraattisen koneiston kanssa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että valtiot ja hallitukset eivät voisi tehdä asialle mitään. Mielestäni prosessi on edennyt kuitenkin paljon, koska yksi olemassa oleva hallitus on halunnut toteuttaa kahta asiaa – kansan osallistumista ja kansanvaltaa.”

Fasilitointia (ryhmäprosessin suunnittelua ja toteuttamista)

”Väittäisin, että osallistumista ei voi sanella yläpuolelta. Se on kulttuurisen muodonmuutoksen prosessi. Siksi se on perustavanlaatuinen. Kansan osallistumisella on ollut hyvin piristävä vaikutus Latinalaiseen Amerikkaan. Kun meillä on ilmennyt paikallisia tai kansallisia hallituksia, jotka ovat olettaneet kansan osallistumisen olevan välttämätöntä, ne ovat perustaneet yhteistyöryhmiä sen helpottamiseksi. Tällä tavoin toteutettu osallistuminen ei ole määräyksestä tai spontaanisti alkanutta. Useimmissa tapauksissa tarvitaan fasilitaattoreita. Epäonneksi infrastruktuuriin resursointi nähdään kuitenkin usein tärkeämmäksi kuin fasilitointi ja näin ryhmäprosessien vetäjille ei makseta palkkaa.”

Työmetelmänä fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori auttaa ihmisiä pääsemään päämääräänsä ja tekemään hankkeensa ihan itse. Lisäksi hän edistää mm. osallistumista ja rohkaisee yhteistoiminnalliseen päätöksentekoon (ML).

Fasilitaattorin rooli

”Minusta hallituksen ja valtion tulisi toimia fasilitaattorin roolissa kansan osallistumisen suhteen – ei syrjäyttäjän eikä myöskään johtajan roolissa. Tämän vuoksi minä käsitän (Venezuelan) Yhteisöjen ministeriön olevan suunniteltu kuuntelemaan yhteisöjen jo olemassa olevaa kokemusta ja myös oppimaan niiltä. Ministeriö on todennut, ettei yhteisöjä voi määräillä ja että on välttämätöntä kunnioittaa kansan omaa rakennusprosessia.”

”Esityksessä ilmenee vastakkainasetteluja, koska samaan aikaan, kun ministeriö sanoo näin, meillä toimii valtion nuorisojärjestö Francisco de Mirandan rintama. Se perustaa Yhteiskunnallisen kamppailun toimipisteitä, joissa meidän pitäisi keskustella ja meidän tulisi selvittää, mitä roolia tämä järjestö näyttelee. Jos tämän järjestön toimipisteet määräävät yhteisöissä sen ajatuksen perustalta, että heidän on välttämätöntä avittaa prosesseja yhteisöissä, meidän on kysyttävä, eivätkö ne harjoita prosessin yksinkertaisen rakentavan yhteistyön edellytysten luomisen sijasta valvontaa.”

Kansanvaltaa ei saa sekoittaa poliittiseen militanttiuteen

”Vladimir Acosta on sanonut, että emme saa sekoittaa kansanvaltaa poliittisen militanttiuteen. Puolue on yksi asia ja kansanvalta on toinen asia. Minun on sanottava, että punainen voi olla puolueen väri, muttei koskaan kansanvallan tai eikä myöskään ministeriöiden väri. Eräs asia, joka oudoksuttaa ja shokeeraa ulkomaalaisia etenkin eurooppalaisia, on se, että valtio toimii Venezuelassa puolueen rakentamisen välineenä. Tämä on täysin nurinkurista meidän puolueemme käsitykselle asiasta.”

PSUV ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi. (ML)

Päämäärät ja malttamattomuus viivyttävät prosessin kypsymistä

”On yksi asia, josta emme ole keskustelleet juurikaan paitsi eilisaamuna. Aikataulutus ja päämäärät ovat meille iso ongelma. Minä ajattelen demokraattisen prosessin vaativan kypsymistä ja aikaa. Me asetamme täällä itsellemme suuria päämääriä, mutta niiden toteuttamiseksi me suomme itsellemme turhan vähän aikaa. Niinpä me jokainen kilpailemme saavuttaaksemme nämä päämäärät. Meillä vallitsee karmea ”seuraava tehtävä” –oppisuuntaus ja tämän vuoksi ei ole mahdollista ajatella strategisesti sekä ei malteta odottaa asioiden kypsymistä. Kun työskentelette (yhteiskunnallisen) muodonmuutoksen prosessissa, valtio sekaantuu mukaan ja murtaa tämän kypsymisen rytmin painostaessaan tätä prosessia.”

”Äskeinen huomioiden sallikaa minun sanoa, että yhteisöneuvostojen idea on erinomainen idea. Presidentti on tässä hyvin selkeä. Rakentaessaan politiikkaa hänellä on oltava käytössään yhteiskunnallinen voima. Jotkut ihmiset ajattelevat, että muodostettavalla voimalla on oltava asemansa – niiden on voitettava oma paikkansa. Tämän yhteiskunnallisen voiman rakentamisen on tapahduttava määrätietoisen kypsymisajan puitteissa.
Hallituksen pakettiautojen saapuessa paikalle työntekijöillä on viisi päivää aikaa valmistella yhteisöneuvostohanketta sen sijaan, että he olisivat mukana koko yhteisöneuvoston muodostamisprosessissa, joka kestää vähintään kolme kuukautta. Kuten jotkut meistä, jotka osallistuivat alkuideaan, ajattelivat. Nyt neuvoston perustaminen on pelkistetty kahdeksi yhteisön yleiskokoukseksi, ja asia on sillä selvä. Ensimmäisessä vaiheessa perustetaan komissio yhteisöneuvoston asettamiseksi ja toisessa vaiheessa valitaan vaaleilla neuvoston puheenjohtaja. Me olemme vastapalveluksen velkaa vääristyneelle prosessille. Erikoislaatuiset kokemukset ovat kuolemaisillaan.”

Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Vallankumous vahvistaa sosialismin merkitystä globaalina yhteiskunnallisena vaihtoehtona, jos se kykenee korvaamaan kapitalismissa esiintyvän edustuksellisen demokratian osallistuvalla demokratialla. Chavistojen suunnitelmana on korvata maan valtio- ja hallintorakenteita 36 000 yhteisöneuvoston harjoittamalla alueellisella päätäntä- ja toimintavallalla. (ML)

Mahtavien ideoiden ja todellisuuden välinen kuilu

”Minä kerron teille kaikille, että presidentillä on ollut niin monia epätavanomaisia ideoita, mutta kun me tutkimme niitä ja tarkastelemme niitä suhteessa todellisuuteen, huomaamme ideoiden soveltamisessa olevan kuilu todellisuuden kanssa.”

Improvisaation kultti

”Vielä viimeinen kysymys. Arvelen teidän kaikkien elävän improvisaation kultissa. Minä saavuin tänne ensimmäistä kertaa solidaarisuustilaisuuteen kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen. Tuo tilaisuus oli organisoitu kahdessa viikossa. Joukko älymystön edustajia tuli luokseni ja tokaisi: ”Näethän, kuinka me organisoimme asioita Venezuelassa kahdessa viikossa, kun muualla maailmassa ja Latinalaisessa Amerikassa vastaavat valmistelut olisivat vieneet puoli vuotta”. Ihmiset eivät ajattele, kuinka paljon parempia nämä tilaisuudet voisivat olla, jos ne olisivat paremmin suunniteltuja.”

”Minä tunnen suurta surua havaitessani, kuinka niin moni mahtava idea turhauttaa tämän tyyppisistä syistä johtuen. Täällä on paljon potentiaalia. Presidentillä on joitain erikoislaatuisia ajatuksia, mutta ideoiden kypsymiseen ei suoda aikaa. Ei ole aikaa konkretisoida niitä.”

”Minä arvelen, että älymystöllä on hyvin tärkeä rooli tämän prosessin kypsymisen tukemisessa kuten puolueellakin. Minä ajattelen, että puolueen roolina 21. vuosisadalla on fasilitoida osallistumisprosessia ja harjoittaa kansansivistystä eikä olla totuuden ainoa omistaja. Puolueen ei pidä syrjäyttää kansan päähenkilöyttä ajatuksilla, jotka meillä vallitsivat koskien poliittista militantismia vuosikymmeniä ja joita me olemme parhaillaan voittamassa.”

Jatkuu…

Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com 11.8.2009

Helsingin Sanomien anti-Venezuela-kampanja

2009-08-16T10:22:00.002+03:00

Tässä Hands off Venezuela -Finlandin hallituksen valtuuttamana kirjoittamani vastine Helsingin Sanomille lehden viime aikoina kiihtyneen Venezuelan-vastaisen propagandakampanjan johdosta (Sananvapauden soihtuna esiintyvä Helsingin Sanomat ei ainakaan toistaiseksi ole julkaissut vastinetta):

14.8.2009 Espoo

Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselle, päätoimittajille sekä mielipide-sivuille:

Helsingin Sanomat on käsitellyt Latinalaisen Amerikan tilannetta viime päivinä tavanomaista enemmän. Tiistaina 11.8. uutisoitiin ulkomaansivuilla Venezuelan ja Kolumbian kiristyneistä väleistä otsikolla ”Venezuelan Chavez uhitteli jälleen sodalla”.

Toimittaja Johanna Kipon kirjoittamassa jutussa annettiin mielestämme alueen tilanteesta ja Chavezin puheista yksipuolinen ja vääristynyt kuva. Käsittääksemme Hugo Chavez ei ole ”uhitellut sodalla”, vaan ilmaissut useiden muiden Etelä-Amerikan johtajien ohella huolensa Yhdysvaltojen lisääntyvästä sotilaallisesta läsnäolosta Kolumbiassa, Yhdysvaltojen läheisessä liittolaismaassa. Asia nousi esille äskettäisessä Etelä-Amerikan unionin UNASUR:in kokouksessa Ecuadorissa.

Chavez pitää Yhdysvaltojen lisääntyvää sotilaallista läsnäoloa Venezuelan rajan tuntumassa uhkana oman maansa turvallisuudelle sekä laajemminkin koko eteläisen Amerikan yhtenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja demokratiakehitykselle. Chavez huomautti UNASUR:in kokouksessa, että äskettäinen sotilasvallankaappaus Hondurasissa sekä Yhdysvaltojen joukkojen lisääminen Kolumbiassa antavat huolestuttavan signaalin Yhdysvaltojen pyrkimyksistä alueella.

Yhdysvallat ei ole nimittänyt Hondurasin presidentin Manuel Zelayan syrjäyttämistä ”vallankaappaukseksi”, eikä se ole lopettanut sotilaallista eikä muutakaan yhteistyötä Hondurasin kanssa Zelayan syrjäyttämisen jälkeen. Chavezin mukaan nämä manööverit ovat osa ”takaisinvyörytystaktiikkaa”, jolla Yhdysvallat pyrkii kääntämään eteläisen Amerikan kehitystä taaksepäin alueen maiden itsemääräämisoikeuden ja demokratian edistymisen osalta.

Mielestämme Chavez on täysin oikeutetusti huolissaan Yhdysvaltojen lisääntyneestä aktiivisuudesta alueella. Pitkän hiljaiselon jälkeen – joka paradoksaalisesti ajoittui George W. Bushin kaudelle – Yhdysvallat näyttää jälleen kiinnostuneen alueesta, jota se on perinteisesti pitänyt omana ”takapihanaan”.

Yhdysvaltojen aktiivisuudesta alueella on erittäin ikäviä kokemuksia menneiltä vuosikymmeniltä: Lukuisia vallankaappauksia ja muita hämärätoimia, puuttumisia maiden sisäisiin asioihin, vaalien manipulointia jne. Chavezilla ja muilla alueen itsenäisillä johtajilla on siten todellakin syytä huoleen – tätä ei voi pitää ”sodalla uhitteluna”.

Maanantaina 10.8. HS:n ulkomaansivuilla käsiteltiin Ruotsin asevientiä. Toimittaja Antti Ämmälän kirjoittamassa jutussa todettiin, että ”ihmisoikeuksia rikkovia (Ruotsin) kauppakumppaneita ovat muun muassa Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat, Egypti, Oman, Brunei ja Venezuela.

Kysyisimme Helsingin Sanomien ulkomaantoimitukselta ja toimittaja Ämmälältä: Mitä ovat ne ihmisoikeusrikkomukset Venezuelassa, joihin jutussa viitataan? Epämääräiset heitot asiasta kun ovat omiaan luomaan virheellisiä mielikuvia lukijoissa. Näitä mielikuvia voi olla vaikea korjata, kun ne ovat kerran päässeet syntymään ihmisissä.

Tästä syystä vetoamme HS:n ulkomaantoimitukseen: Esittäkää väitteidenne tueksi todisteita ja faktoja. Ihmisoikeuksien rikkomisen sijaan Venezuelasta löytyy yllin kyllin todisteita muun muassa ihmisten sosiaalisten oikeuksien edistymisestä sekä vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä paikallisdemokratian kehittämisen myötä. Olisi suotavaa, että näistä asioista kerrottaisiin myös Helsingin Sanomien sivuilla. Muutoin on vaarana, että lukijoiden käsitys Venezuelasta ja sen kehityksestä muodostuu mielikuvien, ei tosiasioiden pohjalta.

Hands off Venezuela –Finland
Tommi Lievemaa, varapuheenjohtaja

2009-08-14T09:01:00.002+03:00

KRIITTISIÄ ARVIOITA BOLIVAARISESTA VALLANKUMOUSPROSESSISTA (Osa I)

Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Venezuelalainen sosiologi Juan Carlos Monedero totesi julkisuudessa jokin aika sitten seuraavaa: ”Täällä on oltava tilaa kritiikille. Meidän on hylättävä pelkomme arvostella asianmukaisesti kaikkia vähätteleviä solvauksia, joita meidän sanomisiimme kohdistetaan.”

Keskusteluun osallistuivat Venezuelan keskusyliopiston sosiologian professori Vladimir Acosta, alkujaan chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker, Madridin yliopiston professori Juan Carlos Monedero, television johtaja Ernesto Villegas, Roberto Lopez, työläisaktivisti Gonzalo Gomez, professori Santiago Arconada, marxilainen kirjailija Michael Lebowitz (USA), sosiologi Javier Biardeau, professori ja kirjailija Luis Britto, ministeri Victor Alvarez ja tohtori Carmen Bohorquez (kulttuuriministeriö). Useimmat keskustelijat ovat marxilaisuuden asiantuntijoita.

Professori Vladimir Acostan puheenvuoro

”Minun lähtökohtanani ovat tietenkin ne kaikki kummalliset saavutukset, joita täällä on saatu aikaan 10 vuoden kuluessa. Tämä on eri maa kuin 10 vuotta sitten – toinen Venezuela. Se, mitä täällä on tapahtunut, on todella epätavallista. Minä totean tämän yksinkertaisesti johdantona. Luulen, että tätä on täysin hyödytöntä osoittaa, koska kaikki tietävät sen ja myös hyväksyvät sen. Uskon, että on paljon tärkeämpää keskustella näistä aikaansaannoksista yhteydessä niihin liittyviin ongelmiin. On olemassa ongelmia, joita ei havaita. Ne ovat piilossa tai niitä aliarvioidaan. Ne ovat tärkeitä ongelmia, koska kasautuessaan ne aiheuttavat uhkan vallankumousprosessin edistymiselle ja syvenemiselle.”

Selkeän poliittisen ohjelman puute

”Ensimmäisen ongelma on puute selkeästä poliittisesta linjasta tai ohjelmasta. Tietenkin tämä on 21. vuosisadan sosialismia. Se on hyvin yleinen ajatus, niin kuin sen pitääkin olla, koska se on idea sosialismin rakenteesta. Meillä ei ole mitään sosialismin reseptiä. Prosessi on sarja täsmällisiä tapahtumia. Alussa oli sosiaalinen herkkyys, sen jälkeen edellytettiin anti-imperialistista näkemystä ja lopuksi nousi pintaan 21. vuosisadan sosialismi. Meillä on olemassa vuorellinen seikkoja, jotka ovat epäselviä. Yksi näistä faktoista on, että poliittinen linjamme on se, jonka presidentti Chávez julkituo tai jolla hän perustelee menettelyjään. Tämä synnyttää ensimmäisen ongelman. Tästä johtuen toinen ongelma, joka on sidoksissa ensimmäiseen, on kollektiivisen johtajuuden puute.”

Kollektiivista johtoa tarvitaan

”Kukaan ei tietenkään kyseenalaista presidentti Chávezin johtajuutta. Hän on tämän prosessin sielu, sydän, hermosto ja ohjaava voima. Tämä prosessi samaistuu täysin häneen. Presidentti työskentelee 25 tuntia vuorokaudessa tämän prosessin puolesta. Hän uhraa ja riskeeraa elämänsä työlleen. Kukaan ei kyseenalaista hänen johtajuuttaan, mutta presidentti ei voi tehdä kaikkea ja olla läsnä kaikkialla. Tällainen prosessi vaatii osakseen kollektiivista johtoa. Suhde presidentin ja kansan välillä jatkuu, enemmistö kansasta rakastaa häntä, mutta (vallankumouksen) muut johtajat ja kaaderit jäävät väestölle tuntemattomiksi ja vaille heidän huomiotaan tai heidän hylkäämikseen.”

Johtajia pitäisi rohkaista ilmaisemaan oma mielipiteensä

”Meille ei ole luotu kollektiivista johtoa, joka voisi vahvistaa presidentin johtajuutta. Tehtävien suorittamisen kannalta minusta on keskeistä, jos muilla johtajilla olisi myös oma poliittinen linja ja että he kykenisivät ilmaisemaan mielipiteensä jo ennen kuin Chávez sanoo asiasta mitään, koska kaikki perustuu enemmän tai vähemmän päälinjaamme. Tämä on meidän toinen heikkoutemme.”

Vallankumouksellinen puolue

”Kolmas heikkous on vallankumouksellisen puolueen puuttuminen. Venezuelassa ei ole vallankumouksellista puoluetta. Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) ei ole edes puolue. Olen surullinen todetessani tämän. PSUV on ollut todellisuudessa aina tähän asti hallinnollinen ja vaalitekninen väline, jota käytetään presidentti Chávezin poliittisen linjan levittämiseen. Se ei ole vielä oikea poliittinen puolue. Se on paremminkin yläpuolelta organisoitu poliittinen puolue. Se toimii riskinvaraisesti, koska se vetää puoleensa monia ihmisiä, jotka eivät ole vallankumouksellisia. PSUV:ssa toimii paljon vallankumouksellisia, mutta joukossa on myös niitä, jotka yksinkertaisesti etsivät vain työtä jne… Tämä on yksi puolueen perusongelmista.”

Miksi ainoastaan yksi puolue?

”Sitä paitsi ei ole olemassa ainoatakaan syytä, miksi meillä pitäisi olla ainoastaan yksi vallankumouksellinen puolue. Voisi olla lukuisia puolueita. Tämä tuottaisi rikkaampia keskusteluita. Yksi suuri ja voimakas puolue synnyttää häikäilemättömyyttä, ylivaltaa ja huonoja suhteita sen liittolaisia kohtaan. Samassa yhteydessä esiintyy byrokratismia, tehottomuutta jopa korruptiota, joista en aio puhua enempää.”

Kolme saavutusta – hyötyjä ja haittoja

”Toinen näkökulma, jota haluan kosketella, on vallankumousprosessin kaksisuuntainen hyöty. Tämä tarkoittaa, että hyödyllä on myös negatiiviset puolensa. Bolivaarinen hallitus on harjoittanut oikeaa ja menestyksellistä politiikkaa säilyttäessään jäsenyytensä OPECiin – järjestön toipuminen ja öljyn hintojen elpyminen. OPEC nousee jälleen kerran jaloilleen keinottelun ja maailman talouskriisin jälkeen. OPECin ja öljyn hinnan pelastaminen on aiheuttanut Venezuelan hallitukselle valtavia ponnistuksia. Samoin kävi PDVSAn pelastamisessa ja sen muuttamisessa todella kansalliseksi yhtiöksi, joka kuuluu Venezuelan kansalle eikä korruptoituneelle vähemmistölle ja ylikansallisille yhtiöille. Bolivaarinen hallitus on onnistunut ottamaan haltuunsa maamme luonnonvarat. Se on kyennyt lopettamaan Venezuelan keskuspankin itsehallinnon, jonka intressit olivat maamme vastaisia. Se on saanut väestön maksamaan veroja.”

”Nämä kolme epätavallista aikaansaannosta ovat mahdollistaneet laajojen sosiaalisten hankkeiden rahoittamisen. Uusliberalismi kutsuu sosiaalisia investointeja yhteiskunnalliseksi tuhlaamiseksi. Kaikki, mitä on tehty kansan terveyden, koulutuksen, uusien yliopistojen, sosiaaliturvan, viljelymaan lahjoittamisen puolesta sekä valtion kehittämiseksi ja rakentamiseksi, ovat suuria ja epätavallisen myönteisiä saavutuksia.”

”On olemassa myös joitain kielteisiä näkökulmia, jotka toisinaan unohdetaan. Nämä etuudet on saavutettu koskematta porvariston karvaankaan – taitamatta hiustakaan hallitsevan luokan päästä. Tuotantosuhteisiin ei ole kajottu ollenkaan. Ollaan luomassa kilpailua, koska valtio yrittää perustaa sosialistisia yhtiöitä ja solidaarisuuteen perustuvia yrityksiä jne… Mutta tässä viitekehyksessä on hyvin vaikea edistyä paljon, koska kapitalismilla ei ole minkäänlaisia moraalisia rajoja. Kapitalisti voi ryöstää äitinsä ja pystyttää itselleen yhtiön. Tämä on täydellisen pätevää kapitalismin vallitessa. Hän voi ostaa itselleen televisiokanavan, joka todistaa hänen inhimillistä hyvyyttään ja kaikki entinen unohtuu. Sosialismilla on moraaliset rajansa – solidaarisuus, eettisyys ja heikompien suojelu. Tämän vuoksi sosialismilla on paljon vaikeampaa ja sen rakentaminen on kalliimpaa, kun lisäksi kaiken yläpuolella häärii supervoimakas kapitalismi kuten kapitalismi täällä.”

”Porvariston vallan jatkuminen on täällä tosiasia. Venezuelan harvainvalta kontrolloi suurinta osaa valtaa sisältäen poliittisen vallan. Toisinaan he menettävät maaperää. Silloin he tekevät täyskäännöksen ja toipuvat siitä, kuten hankkiessaan itselleen pari kuvernöörin paikkaa tuhotakseen näin bolivaarisen hallinnon aikaansaannokset. Heille lankeaa suurempi osuus taloudellisesta ja ideologisesta vallasta. Heillä on käsissään viestintävälineet ja uskonto. He valvovat edelleen koulutusta siitäkin huolimatta, mitä täällä on aikaansaatu. Me huomaamme, että näillä vihollisilla, jotka ovat osa tätä yhteiskuntaa, on valtavasti neutralisoimatonta valtaa. Erillään paikallisista konflikteista, totuus on se, etteivät valtion ostamat yritykset ole täsmällisesti ottaen kansallistettuja. Valtio ostaa niitä markkinoilta. Kuitenkin jotkut ystävävaltioiden liikemiehet ulvovat yhä ostaessaan yhtiöitä, jotka aiheuttavat tuhoja maallemme. Tämä tarkoittaa sitä, että heille suodaan itsenäinen oikeus menetellä näin.”

Sosialismin hinta ja kapitalismin roska

”Minua huolestuttaa eniten on se, että tällainen (käytäntö) luo vääristyneitä näkemyksiä väestön keskuudessa. Se synnyttää mukavuudenhalua, laiskuutta ja kulutusmyönteisyyttä.

Sosialismilla on kova hinta, muttei rahassa mitattuna. Se on kallis siinä mielessä, että siihen sisältyvän voimanponnistuksen aikana on hajotettava kaikki kunkin päässä vellova roska, joka on tyrkätty sinne jo lapsuudessa. He (kapitalistit) täyttävät ihmisten päät ryönällä kouluissa, kirkoissa, yliopistoissa ja medioissa. He jatkavat sitä päivittäin. He tuuppaavat sinne sellaiset yksilölliset arvot kuten itsekkyys, itaruus ja epäsosiaalisuus. Minä toistan, kaikilla näillä kapitalismin hallussa olevilla etuuksilla on hallittu aina. Jopa vaikkei heillä olisikaan poliittista valtaa, silti kapitalismi jatkaa toimiaan, kuin se olisi edelleen vallassa. Me havaitsemme joka päivä, kuinka liikemiehet toimivat ja kuinka oppositio toimii aivan kuin he olisivat edelleen vallassa. Meidän hallituksemme on aina puolustusasemissa antaen jatkuvasti selityksiä ja joskus se melskaa, kun meidän puolellamme olevia on tapettu selkkauksissa.”
Ideologisen valmennuksen puute

”On puutetta ideologisesta valmennuksesta ja koulutuksesta sekä kaadereista. Tämä ilmenee heikkoutena tuottaa rakentavia näkemyksiä ja rakentaa askel askeleelta tätä 21. vuosisadan sosialismia sen ymmärryksen perustalle, että se edellyttää todellista vallankumousta jokaisessa meissä ja jokaisen meidän mielessämme mukaan lukien ne, jotka uskovat meidän olevan todellisia vallankumouksellisia. He unohtavat toisinaan, että meidänkin nupeistamme löytyy kapitalistista roskaa.”

Media – valta numero yksi

”Meidän kaltaisessamme valtiossa, jossa on vähän institutionaalisuutta (instituutiolla tarkoitetaan yleisesti yhteiskunnalle tärkeitä tapoja ja käyttäytymismalleja sekä hallituksen ja julkisen vallan organisaatioita, ML) ja jonka olemassa oleva institutionaalisuus on suurelta osin menneisyyden mädäntynyttä institutionaalisuutta. Yksityinen media on vallannut kaikille kuuluvan tilan. Se on änkeytynyt oikeussaleihin ja yliopistoihin. Kaikki tapahtuu viestintävälineissä ja ne valvovat kaikkea. Yksityiset viestivälineet ovat tämän maan ja vallankumousprosessin vihollisia. Ne ovat Pohjois-Amerikan imperialismin herruuden välineitä. Yksi prosessin heikkouksista on se, että emme ole kyenneet 10 vuoden aikana harjoittamaan taidokkaasti oikeaa viestintäpolitiikkaa. Jotain yrityksiä toki on tehty, mutta ne ovat jääneet vähäisiksi. Me olemme pääosin menettäneet aloitteen viestimissä. Lähes kaikki, mitä me syydämme antenneihin, on vihollisviestimien juttujen kertaamista yrittäessämme kumota heidän valheitaan. Valtaosa ajastamme kuluu tähän. Tästä ongelmasta on syytä keskustella syvemmin.”

Vallankumouksellisten kansanjärjestöjen puute

”Vallankumoukset kuten tämäkin ovat vihollisensa välittömän uhan alaisia. Yhteisöneuvostojen perustaminen on äärettömän arvokasta, mutta ne eivät ole täsmällisesti ottaen vallankumouksellisia organisaatioita. Ne ovat institutionaalisia toimijoita. Köyhillä asuinalueilla vasemmisto on todennäköisesti vallassa yhteisöneuvostoissa, mutta Lagunitassa tai Cafetalissa ei liene vallankumouksellisia neuvostoja. Meillä täytyy olla yhteisöneuvostojen lisäksi kansanjärjestöjä kaikkialla sekä kaupungin osissa ja kortteleissa että myös kaikilla eri tasoilla, joilla niitä voi olla olemassa. Meillä oli niitä aikaisemmin, mutta me menetimme ne. Bolivaariset piirit harjoittivat tällaista toimintaa, mutta niistä luovuttiin häpeällisesti tien varrella (bolivaariset piirit näyttelivät keskeistä osaa kevään 2002 vallankaappauksessa Chávezin valtaan palauttamisessa, ML). Uhanalainen vallankumous tarvitsee jotain puolustaakseen itseään. Koska Venezuelassa ilmenee salaliittoja ja uhkia sekä jatkuvaa sotaa vallankumousprosessin kukistamiseksi, tarvitaan sen puolustamiseksi hyvin organisoitunut kansa.”

Maltillisimmat virtaukset hallitsevat, koska ne ovat paremmin organisoituja

”Meidän kuten muutkin vallankumousprosessit ovat heterogeenisiä. Tämä merkitsee sitä, että ne koostuvat erilaisista poliittisista virtauksista. Eri ryhmillä on omat näkemyksensä ja tavoitteensa. Siitä huolimatta, edustaako joku oikeistosiipeä tai jotain muuta, meillä on rehellinen ja uljas vallankumouksellinen kansa – niin kuin joku sanoisi – joka ymmärtää tietyt rajansa, joka on onnellinen saavutuksistamme ja joka ei tahdo jatkaa etenemistä.

Erilaiset lähtökohdat ajavat vallankumousprosessin hankaluuksiin. Jotkin virtaukset ovat vallankumouksellisempia kuin toiset. Köyhimmät ja syrjityimmät ihmiset tahtovat enemmän etuuksia, mutta he ovat vähiten järjestäytyneitä ja heikoimpia. Tämä synnyttää jännitteitä sekä edistystä että perääntymistä, kuten kaikissa vallankumouksissa, mutta ilman montakaan radikaalimpaa tekoa. Radikaaleimpia toimia ei suoriteta riittävästi. Siksi yllä leijuu pysyvä uhka ja vallitsee maltillisempi tilanne, joka ei rohkene edistyä. Päädytään vahvimpien (maltillisempien) hallitsemaan tilanteeseen, koska he ovat parhaiten järjestäytyneitä ja heillä on enemmän todellista valtaa.”

Vahva itsenäinen yhteiskunnallinen liike

Meillä on vakava ongelma siinä, että meidän vallankumousprosessiltamme puuttuu todella itsenäinen, luokkatietoinen ja organisoitunut työläisten liike. Yritys luoda yksi tällainen organisaatio kaatui siihen, kun se alistettiin valtion politiikalle. Työväenliikkeen on mentävä valtion politiikan tuolle puolen.

Meillä ei ole myöskään riittävän vahvaa talonpoikaisliikettä ja opiskelijaliikettä. Me olemme parhaillaan rakentamassa yhtä, mutta se ei ole vielä kyllin voimakas. Nämä ovat pahoja heikkouksia prosessissamme, koska sosialismia ei voi rakentaa ilman työläisiä, talonpoikia ja hyvin organisoituja kansanosia, jotka voivat puskea sitä radikaalimpiin tilanteisiin ja asemiin.

Älkää kätkekö kritiikkiänne

”Minä en halua lopettaa sanomatta ensin jotain myönteistä. Muuten jotkut ajattelevat siitä, mitä olen sanonut, että jokaisen olisi syytä tehdä vain yksinkertaisesti itsemurha. Näin ei kuitenkaan ole. .. Minä yritän kertoa, että meillä on tärkeitä ongelmia, vakavia ongelmia ja paljon, mutta ei riittävästi tilaa rakentavalle kritiikille, jonka tarkoituksena on edistää ja vahvistaa vallankumousprosessia. On erinomaista, että tässä tilaisuudessa on muita pelkäämättä, mahdollisuus esittää avointa kritiikkiä, koska näin me voimme edistyä. Sillä ei ole väliä, että televisio on paikalla tai kuka täällä on läsnä.”

”Kohdatkaamme kritiikki ja arvostelkaamme. Tämä on lähtöruutu, joka johdattaa meidät viimeiseen aspektiin, jonka haluan mainita. Kuinka me pystymme ratkaisemaan nämä ongelmat? Kuinka me voimme jatkaa edistymistämme niin, että vallankumouksestamme voi todella muodostua Venezuelan yhteiskunnan jatkuvan muuntumisen väline? Kuinka se voi tuoda meidät lähemmäksi oikeudenmukaisempaa, itsenäisempää ja vapaampaa yhteiskuntaa – yhteiskuntaa, jota ei voi pitää muuna kuin sosialistisena yhteiskuntana?”

Jatkuu…

Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com 11.8.2009

2009-08-11T14:22:00.004+03:00

Kansalaistottelemattomuus - Oikeutta Oaxacaan?

Kansalaistottelemattomuus ja yhteiskunnallisen protestin kriminalisointi Meksikossa

Lauantaina 15.8.2009 klo 18.00 Autonominen Sosiaalikeskus Satama http://satama.org/, Kyläsaarenkatu 11, Helsinki

Oaxacalainen kansalaisaktivisti, Rubén Valencia Núñez, vierailee Suomessa 11.–15.8.2009. Núñez toimii VOCAL-ryhmässä (Voces Oaxaqueñas Construyendo Autonomía y Libertad), joka tukee ruohonjuuritason itseorganisoitua kansalaistoimintaa ja alkuperäiskansayhteisöjen kamppailuja itsemääräämisoikeutensa puolesta. Tammikuussa 2009 Núñez selvisi murhayrityksestä ja kiertää nyt Euroopassa kertomassa Meksikon ja Oaxacan kansanliikkeistä ja ihmisoikeustilanteesta.

Millaisessa tilanteessa kansalaistottelemattomuudesta tulee oikeutettua ja välttämätöntä?

Millaisia kansalaistottelemattomuuden tapoja esiintyi Oaxacan kansannousussa ja mitä voimme niistä oppia?

Millaista häirintää ja repressiota kansalaisaktivistit ja tavalliset kansalaiset joutuvat kohtaamaan Oaxacassa ja muualla Meksikossa?

Rauni Salminen esittää latinalaisamerikkalaisia idealistisia lauluja ja 21.30 mahtava stadilainen punk-bändi Blue in the Face päräyttää! http://www.myspace.com/bitfnet

Lämpimästi tervetuloa!

Järjestävät: Uusi Tuuli ry, Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto, Hands Off Venezuela – Finland ja Rauhanliitto.

Taustatietoa Oaxacan vuoden kansannoususta (suomeksi):

www.toinenmeksiko.org/kansanliikeO.html

SIPAZ-rauhanjärjestö Núñeziin kohdistuneesta murhayrityksestä (englanniksi):
http://sipazen.wordpress.com/2009/01/12/oaxaca-attempted-murder-against-a-member-of-vocal/

Amnesty International Núñeziin kohdistuneesta murhayrityksestä (englanniksi):
www.amnesty.org/en/library/info/AMR41/003/2009/en

VOCAL:in sivut (espanjaksi): http://lahaine.org/vocal/

Jos et ole Helsinginssä, katso Rubénin ohjelma http://uusituuli.blogspot.com/2009/07/keskustelutilaisuuksia-meksikon.html Ohjelmistossa myös tilaisuus pe 14.8. HKI Yliopistolla klo 18.00

Meri Mononen

+358 (0)50-5185453
http://merimononen.spaces.live.com
http://www.rauhanliitto.fi/etusivu

2009-08-10T14:36:00.001+03:00

Honduras mielenosoitus 11.8.2009

Huolimatta täydestä valtamedian uutispimennosta, Hondurasissa tapahtuu koko ajan. 5.8.2009 lähti liikkeelle suuri Caminata-vastarintakävely Tegucigalpaan ja San Pedro Sulaan, kahteen suureen Hondurasin kaupunkiin. Vastarintaliike toivoo koko solidaarisen maailman osallistuvan kaappauksen vastustamiseen kanssaan 11.8.2009, jolloin he aikovat saapua perille.

Hands Off Venezuela-Finland kutsuu kaikkia solidaarisia ihmisiä ja rauhan- ja solidaarisuusjärjestöjä järjestämään solidaarisuus- ja kulttuuritapahtumia tuona päivänä kaikkialla Suomessa. Helsingissä tapaamme kello 17.00 Kolmen sepän patsaalla, jonne on tervetullut jokainen, jonka sydämessä läikähtää kuullessaan ihmisten rauhanomaisesta taistelusta diktatuuria, väkivaltaa ja laittomuutta vastaan.

Mikäli muualta Suomesta haluatte lähettää lyhyen tervehdyksen Hondurasiin, lupaan henkilökohtaisesti kääntää ne espanjaksi ja toimittaa ne perille – tai voitte toimittaa itse osoitteeseen:

Solidaridad Honduras: hsolidaridad@gmail.com

YK, kuten olemme kaikki kuulleet, teki kohta vallankaappauksen jälkeen yksimielisen päätöksen, jossa vaadittiin Manuel Zelayan välitöntä ja ehdotonta palauttamista Hondurasin presidentin virkaansa. Yleiskokouksen puheenjohtajan, Miguel D'escoton mukaan päätös oli kirkkaudessaan ja selkeydessään ainoalaatuinen.

Zelaya on pyrkinyt palaamaan niin lentoteitse Tocontinin lentokentälle kuin maitse Nicaraguan rajan kautta, mutta hänen ja häntä vastaanottamaan tulleiden kansajoukkojen kohtaaminen on tähän mennessä estetty sotilasvoimin. Menipä USA:n ulkoministeri Hillary Clinton niin pitkälle, että raivoissaan syytti Zelayaa uhkarohkeudesta ja vastuuttomuudesta, koska hänen paluunsa maahan saattaisi aiheuttaa väkivaltaa. D'escoton mukaan teko oli correcto y heroico – oikea ja sankarillinen.

Väkivaltaa maa silti tulvii. Sotilaat ja poliisit ovat käyttäneet sitä Zelayan tukijoukkoja vastaan jo lähes kuusi viikkoa. Satoja ihmisiä on pidätetty, satoja hakattu, tuntematon määrä ammuttu ja kadonnut. Toimittajia on karkotettu maasta ja ilmaisuvapautta kuten myös vapaata liikkumista on estetty toistuvilla poikkeustilamääräyksillä. Vasta pari päivää sitten peitottiin Hondurasin kansallisen autonomisen yliopiston mieltään osoittaneita opiskelijoita ja laitoksen rehtoria.

Terrori ei ole siis onnistunut pelottamaan koko kansaa, ja Honduras vastustaa yhä jo 42 päivää. Veljet, siskot, seisokaamme heidän rinnallaan - Hasta la Victoria!

Uuden Hondurasin kansallishymnin sanoin:

Honduras el pueblo está contigo
Honduras un pueblo que no calla
Honduras resiste la batalla
A que vuelva josé manuel zelaya !

Honduras kansa on kanssasi
Hondurasin kansa ei vaikene
Honduras vastustaa väkivaltaa
Kunnes palaa José Manuel Zelaya !
(vapaa käännös rs )

Bienvenídos todos!
Tapaamisiin ja kuulumisiin tiistaina 11.8.2009.

Hands Off Venezuela-Finland
Rauni Salminen

2009-08-03T12:36:00.001+03:00

JULKILAUSUMA

Hondurasissa on tänään tapahtunut vallankaappaus; presidentti Manuel Zelaya on haettu kotoaan aamuyöllä, huppupäisten sotilaitten voimin, viety pyjamassaan lentokoneeseen ja kuljetettu Costa Ricaan. Hondurasin korkein oikeus ilmoittaa siunanneensa ko. toimenpiteen, kongressille on esitetty väärennetty presidentin erokirje, ja he ovat nimittäneet presidentin virkaan toisen henkilön. Presidentti Zelaya on kuitenkin avoimesti puhunut kansainvälisissä tiedotusvälineissä vahvistaen, että hän on edelleen Hondurasin presidentti.

Korkeinoikeus ei ole presidentin valitsija, ei liioin kongressi tai eduskunta sen enempää Hondurasissa kuin Suomessa. Presidentin valitsee kansa.

Me tuomitsemme jyrkästi suoritetut laittomuudet ja edellytämme, että presidentti Zelaya kutsutaan pikimmin takaisin maahan ja omalle paikalleen.

Hondurasissa oli tarkoitus suorittaa tänään neuvoa antava kansanäänestys Perustuslaillisen neuvoston koollekutsumisesta. Tätä muut poliittiset voimat ovat ankarasti vastustaneet. Kuitenkin 400 000 Hondurasin kansalaista on allekirjoittanut pyynnön tästä ei-sitovasta referendumista, joten katsomme siitä äänestämisen olevan vähintään kohtuullista demokratian toteutumiseksi. Kansanäänestyksen estäminen sotilasvallalla sen sijaan on selkeästi demokratian vastaista ja häpeällinen teko.

Tietojen mukaan Kuuban ja Venezuelan lähettiläät Hondurasissa on hakattu sotilasvoimin. Wienin sopimuksen mukaista diplomaattien loukkaamattomuutta on siis rikottu. Ilmeisesti myös ulkoministeri Patricia Rodas on kaapattu.

Toivomme, että laillisuus palautuu Hondurasissa mitä pikimmin. Vallankaappauksilla on Latinalaisessa Amerikassa pitkä ja verinen perinne. On jo aika ehdottomasti hylätä sellaiset toiminnot ja tuomita niiden toteuttajat kuten myös niiden hyväksyjät.

He, jotka demokratiaa ja vapautta jatkuvasti sanoin vaativat, vaatikoot nyt kansansa valitseman presidentti Manuel Zelayan välitöntä palauttamista presidentin virkaansa ja demokratian ja laillisuuden tilaa takaisin Hondurasiin.

Solidaarisuutta, veljet ja sisaret – seisokaamme Hondurasin kansan rinnalla!
Vencerémos!

Hands Off Venezuela – Finland

28.6.2009 Helsinki

2009-06-11T08:21:00.001+03:00

JULKILAUSUMA PERUN TILANTEESTA

Perun Amazonian alkuperäiskansojen joukkomielenosoitukset, lentokenttien ja teiden valtaukset, sekä öljykenttien ja kaasuputkien sulkemiset ovat jatkuneet jo lähes kaksi kuukautta. Protestiliike on kohdistunut presidentti Alan Garcian hallituksen harjoittamaa sademetsien tuhoamispolitiikkaa vastaan. Perun kaksi suurinta ammattiliittoa - CGTP ja CUT - tukevat intiaanien oikeutettua taistelua heidän elämästään ja elämäntavastaan.

Perun Amazonian alkuperäisväestö vastustaa Alan Garcian hallituksen suunnitelmia luovuttaa sademetsäalueita ylikansallisten energia- ja kaivosyhtiöiden hyödynnettäviksi. Presidentti on jo säätänyt kahden viime vuoden aikana asetuksia, jotka vapauttavat Perun öljyvaroja ulkomaisten yhtiöiden käyttöön. Tämä liittyy osana USA:n kanssa v. 2007 solmittuun vapaakauppasopimukseen.

Perun hallitus ryhtyi tositoimiin toukokuussa. Se antoi armeijalle ja poliisille 30 päivää aikaa tukahduttaa sademetsäintiaanien protestiliikkeen. Helikopterit ja sota-alukset hyökkäsivät 8.5.2009 kyynelkaasun ja kumiluotien voimalla mielenosoittajien kimppuun lähellä Baguan kaupunkia. Intiaanien taistelu oikeuksistaan sai murhaavan luonteen 5.6.2009 poliisin yrittäessä purkaa Pohjois-Perussa sademetsäintiaanien tiesulkua teurastamalla helikopterista käsin ihmisiä. 54 mielenosoittajaa on jo kuollut. Lisäksi yli 100 ihmistä on yhä kateissa. Miksi suomalainen media vaikenee?

Perun alkuperäiskansoille on palautettava ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin asuinalueisiinsa.

Hands off Venezuela – Finland tuomitsee ehdoitta ja jyrkästi Alan Garcian hallituksen Perun Amazonian alueen alkuperäiskansoja kohtaan harjoittaman teurastus- ja apartheid-politiikan.

Hands off Venezuela – Finland haluaa ilmaista täyden tukensa ja solidaarisuutensa Perun Amazonian alkuperäiskansoille. Toivomme teille menestystä taistelussanne oikeuksienne ja teille kuuluvien sademetsien puolesta!

Hands off Venezuela – Finland ry.
vuosikokous 10.6.2009

Declaration against Alan Garcia government's massacre of indigenous people in Peru

Hands off Venezuela – Finland heard tonight in our annual meeting of the massacre of indigenous people, defending the Amazonian rainforest in Peru, by the government of Alan Garcia. Rainforest has been traditional area of indigenous people for centuries, and according to the UN they must be allowed to continue living there, in their own typical manner. Also, the significance of the rainforests for the air and the climate of the whole world is of supreme importance – it is not in vain called our lungs.

Information tells to us that president Garcia has spoken of the indigenous as citizens of second class. These words reveal an attitude generally called apartheid. Colonialists have always suppressed and slaughtered indigenous people, but today it is no more acceptable.

Hands off Venezuela – Finland condemns absolutely and most strongly the policies of Alan Garcia and his government.

To the indigenous people fighting for their rights, and to the miners union, today in solidarity strike with them, we send a fraternal, cordial greeting: We stand with You – Hasta la Victoria !

Hands off Venezuela – Finland
Annual meeting 10.6.2009 Helsinki

2009-05-12T13:43:00.006+03:00

TAISTELU BYROKRATIAA JA KORRUPTIOTA VASTAAN

Vastaiskuna globaalia talouskriisiä ja öljyn maailmanmarkkinahinnan jyrkkää laskua vastaan Venezuelan hallitus on käynnistänyt hyökkäyksen korruptiota ja talouden väärinkäytöksiä vastaan. Toimenpide käsittää tiukan kustannusten nousun hillitsemisen ja korkeassa asemassa olevien virkailijoiden pöhöpalkkojen leikkaamisen. Yleinen syyttäjä on nostanut useita oikeusjuttuja korruption vuoksi entisiä ja nykyisiä vaaleilla valittuja valtion virkamiehiä vastaan. Lahjonta ja omaneduntavoittelu ovat pesineet jo vuosia valtion virkakoneistossa.

Oikeustoimien kohteena ovat mm. oppositiojohtaja, Maracaibon istuva pormestari Manuel Rosales ja Hugo Chávezin hallituksen aikaisempi puolustusministeri Raul Isaias Baduel. Lisäksi maan yhdeksää pormestaria syytetään lahjonnasta. Viisi heistä edustaa vallankumousta tukeneita puolueita mukaan lukien PSUV ja neljä lukeutuu maan oppositioon.

TAPAUS ROSALES

Venezuelassa pidettiin 3.12.2006 presidentinvaali, jossa oikeisto-oppositiota edustavan Zulian osavaltion kuvernööri Manuel Rosalesin kannatus jäi 37 %. Jenkit ja maan oppositio rahoittivat hänen vaalikampanjansa. Rosales lupasi, että jos hän voittaisi vaaleissa, vähävaraisille lahjoitettaisiin 20 % maan öljytuloista eli 250–450 dollaria henkeä kohden kuukaudessa. Sama mies on ansioitunut aikaisemmin Yhdysvaltain silmissä kuulumalla keväällä 2002 tapahtuneen vallankaappaushankkeen tukimiehiin.

Manuel Rosalesia syytetään lähes 70 000 dollarin kavaltamisesta Zulian osavaltion kassasta. Julkisten varojen livahtaminen omaan taskuun tapahtui hän toimiessaan kyseisen osavaltion kuvernöörinä. Hänet määrättiin 21.4.2009 oikeuteen vastaamaan teoistaan. Mies pakeni rötöksiään Peruun, jossa hän piti lehdistökonferenssin ja syytti Venezuelan yksityisen median kannustamana presidentti Chávezia yksinvaltaisuudesta ja pelkuruudesta. Perun hallitus on suonut Rosalesille turvapaikan humanitaarisista syistä johtuen. Interpol syyttää Venezuelan hallitusta Rosalesin tapauksessa poliittisesta vainosta.

TAPAUS BADUEL

Kenraali Raul Isaias Baduel kuului siviilien ja edistyksellisten upseerien yhdessä 1980-luvulla perustaman Vallankumouksellinen bolivaarinen liike 200 -järjestön (MRB-200) perustajajäseniin. Vuoden 2002 vallankaappausyrityksessä 42. laskuvarjoprikaatin kenraali Raul Baduel kunnostautui ansiokkaasti Hugo Chávezin aseman puolustamisessa ja hänen virkaansa palauttamisessa. Vuonna 2007 hänen kelkkansa kääntyi maan perustuslain muuttamiseksi järjestetyssä kansanäänestyksessä. Hän ilmoitti 3.11.2007 tiedotusvälineissä julkisesti vastustavansa peruslain muuttamista. Hän halusi olla uskollinen v. 1999 perustuslaille ja maan armeijalle. Hän ei hyväksynyt perustuslaissa esitettyä ehdotusta maan armeijan muuttamiseksi bolivaariseksi kansanarmeijaksi, kansalliskaartin bolivarisoimista ja armeijan reservin muuttamista bolivaariseksi kansanmiliisiksi. Tällä ratkaisulla oli epäilemättä vaikutuksensa sotilaiden äänestyskäyttäytymiseen. Kaksiosaiseen kansanäänestykseen osallistuneista kansalaisista 51 % halusi säilyttää v. 1999 perustuslain ennallaan ja 49 % oli sen muuttamisen puolesta. Äänioikeutetuista 44 % jätti äänestämättä. Tämä seikka heikensi olennaisesti lakiuudistuksen läpimenoa.

Venezuelassa paljastui 10.9.2008 vallankaappausyritys ja presidentin salamurhahanke. Neljä eläkkeellä olevaa sotilasta ja yksi aktiiviupseeri vangittiin tapahtumien johdosta. Syytettyinä olivat eläkkeellä olevat vara-amiraali Carlos Alberto Millan Millan, kansalliskaartin kenraali Wilfredo Barroso Herrera ja ilmavoimien kenraali Eduardo Baez Torrealba sekä majuri Elimena Labarca Soto. Hugo Chávezin entistä puolustusministeriä Raul Isaias Baduelia epäiltiin myös osallisuudesta tähän USA:n hyväksymään salaliittoon.

Raul Baduelin toimiessa v. 2006–07 Venezuelan puolustusministerinä hänen ministeriönsä kirstusta katosi yhteensä 14,4 miljoonaa dollaria. Hänet pidätettiin 2.4.2009 syytettynä valtion varojen kavaltamisesta.

PAKSUMAHOJEN VÖITÄ KIRISTETÄÄN

Chávezin hallitus aikoo myös kiristää maan talousmenoja. Öljystä maksettiin heinäkuussa 2008 barrelilta 129,54 dollaria. Öljyn nykyinen hinta on romahtanut 40 dollariin barrelilta. Tämä ohentaa huomattavasti maan öljytuloja sekä aiheuttaa 6,7 % loven Venezuelan budjettiin. Hallitus on kuitenkin päättänyt, että maan sosiaalimenoihin ei kajota ja että köyhät kansalaiset eivät joudu vaikeutuneen taloustilanteen maksumiehiksi. Minimipalkka jopa kasvaa kuluvana vuotena 20 %. Sen sijaan maan korkeimmassa asemassa olevien virkamiesten palkkoja ja etuuksia supistetaan. Presidentti Chávez allekirjoitti 23.3.2009 asetuksen, jolla megapalkat ja –bonukset poistetaan. Asetus koskee koko kansallista julkisen hallinnon henkilöstöä.

Säästötoimet maan hallintoelimissä koskevat mm. autojen ja puhelimien käyttöä ja hankintaa, kansainvälisiä matkoja, arkkitehtien ja insinöörien erityispalveluita, virastojen ja virka-asuntojen remontteja, organisaatiolle kuulumattoman mainosmateriaalin hankintaa ja ylenpalttisia juhlia. Kaikkiin edellä mainittuihin hankkeisiin tarvitaan varapresidentin lupa. Julkishallinnon huippuvirkamiehille asetetaan palkkarajat ja heiltä kielletään bonukset.

Matti Laitinen

Lähde: Federico Fuentes, Green Left Weekly, #793, 5/2009 sekä taustatietoja ML:n omista jutuista.

2009-04-29T08:02:00.004+03:00

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JA TUOTANNON HALTUUNOTTO

Venezuelan talouden laajentuminen alkoi v. 2003 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, kun maan hallitus otti hallintaansa kansallisen öljy-yhtiön (PDVSA). Tuon tapahtuman jälkeen maan bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut (94,7 %). Yksityinen tuotanto on kasvanut nopeammin kuin julkinen sektori.

Suurin osa talouden kasvusta on tapahtunut kuitenkin öljysektorin ulkopuolella. Maan teollistamisprosessia nopeutettiin v. 2002, koska kapitalistit alkoivat sulkea tehtaitaan, jonka vuoksi työläisiä jäi työttömiksi. Teollisuuslaitosten lakkauttaminen synnytti maassa työläisten tehtaanvaltausliikkeen – FRETECOn. Kun tehdas suljettiin, se vallattiin ja otettiin työläisten valvontaan. Tehtaiden valtaaminen on osa Venezuelassa tapahtuvaa osallistuvan demokratian prosessia, jossa järjestäytynyt kansa ottaa hallintaansa yhteiskunnan tärkeimmät palvelu- ja tuotantosektorit. Tehtaiden valtaaminen on kansallistamisen ohella toinen tapa kasvattaa valtiollista omistusta yhteiskunnassa. Maassa tarvitaan tuottavia tehtaita ja ammattitaitoisia työläisiä.

Presidentti Hugo Chávez on julistanut yhteiskunnalliseksi päämääräkseen yhteisöllisen valtiososialismin, jossa tuotannon painopiste on valtion yrityksissä, osuuskunnissa ja sosiaalisissa yrityksissä.

Venezuelaa hallitseva Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue (PSUV) esittää ohjelmalliseksi tavoitteekseen ”maan siirtymisen demokraattisesti suunnitellun ja valvotun talouden suuntaan sekä vieraantuneen työn käytön lakkauttamiseen ja pyrkimykseen tyydyttää joukkojen kaikki välttämättömät tarpeet. Vaikka kyseessä on siirtymäkausi valtiokapitalismin hallitsemista markkinavoimista kohti valtiososialismia ja säänneltyjä markkinoita, puolueen päämääränä on siirtyä kohti yhteisöllistä valtiososialismia, jonka strategisena tavoitteena on neutralisoida totaalisesti arvolain merkitys yhteiskunnan taloudessa.”

TEOLLISUUDEN MONIPUOLISTAMINEN

Hugo Chávezin valtakaudella Venezuelassa on alettu kehittää muutakin teollisuutta kuin vain öljy- ja energiateollisuutta. Maalla on käytössään öljy- ja energiatuotannossa Latinalaisen Amerikan kehittynein teknologia. Instituto Nacional de Estadístican (INE) v. 2009 julkaiseminen tilastojen mukaan mm. seuraavilla tuotantoaloilla on tapahtunut v. 2004–2007 merkittävää keskimääräistä kasvua vuosittain: tehdasteollisuus (11,7 %), rakentaminen (17,9 %), kauppa ja korjauspalvelut (20,9 %, v. 2004 perustettu valtion kauppaketju Mercal vastaa 50 % jakelusta), kuljetus- ja varastoala (16,6 %), viestintäala (18,8 %; Viestintävälineet ovat edelleen suurelta osin yksityisessä omistuksessa) ja rahoitus ja vakuutus (27,1 %, lainoja osuuskunnille ja pk-yrityksille). Yksityisten kansalaisten kulutus on kasvanut saman seurantajakson aikana 16,6 % vuosittain. Venezuelan bruttokansantuote on noussut v. 2004–2007 vuosittain keskimäärin 11,4 %. Teollisuuden monipuolistaminen on luonut uusia työpaikkoja ja alentanut työttömyyden v. 2008 tilastojen mukaan 7,8 % -tasolle siitäkin huolimatta, vaikka maan työvoima on lisääntynyt samana aikana 400 000 henkilöllä.

VAIKEAT VUODET 2002–2003

Vallankaappausyrityksen ja yleislakon vaikutuksia v. 2002–2003

Venezuelan talouden tuotantolukuja seuraamalla voi havaita bolivaarisen vallankumouksen käyneen tiukkaa olemassaolokamppailua v. 2002–2003, jolloin vallankaappausyritys, kansallinen öljyalan lakko ja kansanäänestys Chávezin asemasta asettivat koko prosessin kyseenalaiseksi. Tapahtumilla oli myös suora vaikutus maan teollisuustuotannon supistumiseen, köyhyyden (61 %) ja työttömyyden (19,2 %) väliaikaiseen lisääntymiseen noina vaikeina vuosina. Venezuelan työläiset ovat paras takuu maan teollisuuden pyörimiselle. He nimenomaan elvyttivät teollisuuden vuoden 2002–2003 vaihteessa opposition masinoiman poliittisluontoisen yleislakon aikana. Vuonna 2004 Venezuelan taloudellinen tilanne ja kansalaisten hyvinvointi kohentui olennaisesti, kun maan hallitus kykeni vihdoinkin hyödyntämään haltuunsa ottamaa öljyteollisuutta (PDVSA).

ÖLJYTULOILLA ON KOHENNETTU KANSALAISTEN PERUSTURVAA

Öljyn korkea maailmanmarkkinahinta mahdollisti reilun satsauksen sosiaali-, koulutus ja terveyspolitiikkaan. Valtion tarjoamissa yleisissä palveluksissa on tapahtunut v. 2003 jälkeen 7,3 % vuosikasvua. Venezuelan kansalaista kohden käytettävät sosiaaliturvaan menot ovat kolminkertaistuneet seurantakaudella v. 1998–2006. Samaan aikaan lapsikuolleisuus on vähentynyt kolmasosaan. Julkisen sektorin terveyskeskuslääkärien määrä on 12-kertaistunut v. 1999–2007 taaten näin miljoonien ihmisten pääsyn terveydenhuollon piiriin.

Gini-indeksillä mitattuna venezuelalaisten epätasa-arvoisuus on myös supistunut olennaisesti. Vuonna 1999 indeksi oli 47 ja nykyisin se on pudonnut arvoon 41. Gini-indeksillä kuvataan valtioiden tulojaon tasaisuutta. Mitä lähempänä nollaa indeksi on, sitä tasaisempi on väestön tulojako. Yhdysvalloissa tämä tasa-arvon mittari osoitti v. 2007 lukemaa 46,3.

FRETECO (Työläisvallan ja tehtaiden valtauksen vallankumouksellinen rintama)

Marraskuussa 2005 paperitehdas Venepal irtisanoi 120 työntekijäänsä. Sitten firmal teki konkurssin. Se vallattiin ja käynnistettiin uudelleen Invepalina. Paperitehtaan työntekijät perustivat FRETECOn helmikuussa 2006 Morónissa. Paperintehtaassa otettiin käyttöön työläishallinto. Syynä FRETECOn perustamiseen oli se, etteivät ay-johtajat suoneet Venezuelassa valtaa työväenluokalle. Järjestön päämääränä on sosialistinen Venezuela, jossa vallitsee työväen valta. Kaikki suuret tehtaat pitäisi kansallistaa ja saattaa työläisten valvontaan. Järjestön mielestä valtion on otettava valloitetut tehtaat omistukseensa ja annettava niiden tuotanto työläisten valvontaan. Organisaatio on trotskilaisen International Marxist Tendency –järjestön jäsen.

Venezuelalainen FRETECO-aktivistin ja PSUVin jäsenen Euler Calzadilla Serranon mukaan FRETECOn kanssa toimii yhteistyössä 16 vallattua tehdasta. Tällaisia ovat mm. paperitehdas Invepal (650 työntekijää), venttiilitehdas Inveval, alumiinisulattamo Alcasa (3 000 työntekijää), kansallistettu maan suurin terästehdas Sidor (15 000 työntekijää), tekstiilitehdas Sel-Fex (240 työntekijää), kuljetusyhtiö MDV, kansallistetut sementtitehtaat Cementeras Lafarge, Cemex ja Holcim ja öljyteollisuuden venttiileitä valmistava CNV. Työntekijät valtasivat marraskuussa 2008 Mitsubitshin autotehtaan. Lisäksi työläiset vaativat Vivezin, Franelas Gotchan, rautakauppatuotteita valmistavan INAFin ja Acerven tehtaiden kansallistamista ja niiden ottamista työläisten valvontaan. FRETECO on perustamassa Venezuelassa omia ammattiliittojaan. Se neuvottelee jo työnantajien kanssa työläisten palkoista ja työehdoista.

TEHTAAN VALTAAMINEN

Euler Calzadilla selvitti Helsingin sosiaalifoorumissa 26.4.2009 tehtaiden valtaamista Venezuelassa. Hänen mukaansa ”kapitalistien omistamissa teollisuuslaitoksissa ei sijoiteteta varoja niiden modernisoimiseen. Työläiset joutuvat työskentelemään alkeellisissa työolosuhteissa. Jos tehdas lopetetaan, työläisillä on oikeus ottaa se hallintaansa ja aloittaa tuotanto uudelleen. Heillä on mahdollisuus saada apua valtiolta vasta, kun tehdas on vallattu. Tämä edellyttää työläisten järjestäytymistä. Tuotantotoiminnan aloittamiseen tarvitaan rahoitusta. Kapitalistit hankaloittavat tietoisesti tuotantotoimintaa. He pihtaavat raaka-aineita. He eivät halua ostaa vallatun tehtaan tuotteita tai eivät tarjoa omistamiaan kuljetuspalveluita sen käyttöön. Tällaisessa tilanteessa toisten työläisten on osoitettava solidaarisuutta valloitetun tehtaan työläisille. He keräävät varoja auttaakseen tehtaiden valtaajia. Kansainvälinen Hands Off Venezuela –liike on tuottanut elokuvan tehtaanvaltaajista. Presidentti Chávez suhtautuu myönteisesti tehtaanvaltausliikkeeseen. Hän esitti jo v. 2007, että Työläisten kansallisen ammattiliiton (UNT) pitäisi kokoontua keskustelemaan tehtaiden valtaamisesta ja keskittyä kehittämään työläisten valtaa esimerkkinä sosialismin rakentamisessa.

Lain mukaan Venezuelassa valtio maksaa vallatusta tehtaasta kapitalisteille kelpo korvauksen, joka perustuu sen todelliseen arvoon. Loppusummassa huomioidaan kiinteistön, laitteiden ja koneiden todistettu arvo. Siitä vähennetään kuitenkin ensin työläisten maksamattomat palkat sekä tehtaan mahdollisesti aiheuttamat ympäristötuhot.” (EC)

TEHDASNEUVOSTOT

”Tehtaiden työläiset valitsevat keskuudestaan tehdasneuvoston, jonka jäsenistä 51 % edustaa työntekijöitä. Tehdasneuvostot johtavat demokraattisesti vallattuja tehtaita. Niiden toimenkuvaan kuuluvat työläisten koulutus, tuotteiden markkinointi, raaka-aineiden hankinta ja tuotannon suunnittelu. Tehtaiden jokaisella tuotantolinjalla on oma tuotantokomiteansa. Nämä komiteat esittävät tuotantosuunnitelmansa työläisten kokoukselle, jolle kuuluu päätäntävalta kaikissa tehtaan asioissa. Tuotannosta kertynyt voitto sijoitetaan tuotantoteknologian ja työolosuhteiden kohentamiseen sekä tehtaan tarjoamiin sosiaalipalveluihin. Kaikki työntekijät saavat samansuuruista palkkaa, jonka määrästä päättää laitoksen työläisten kokous. Päivittäinen työaika on kuusi tuntia. Työntekijöille on varattu päivittäin kaksi tuntia opiskeluun tai oman ammattitaitonsa kehittämiseen. Yliopistot osallistuvat omalla panoksellaan työläisten kouluttamiseen. Insinöörikoulutuksessa huomioidaan maan omat tarpeet. Tehtaissa toimii turvallisuuden takeena myös oma kansanmiliisi. Valtion byrokratia ei osallistu tehtaan johtamiseen. Tehdasneuvostot harjoittavat yhteistyötä sijaintialueensa yhteisöneuvostojen kanssa. Ne laativat yhdessä valtiolle rahoitus- ja projektihakemuksia.” (EC)

YHTEISÖNEUVOSTOT

Venezuelan perustuslakiin on kirjattu asetus julkisen suunnittelun paikallisista neuvostoista (CLPP). Näiden neuvostojen kokoonpanoon kuuluvat pormestari, kunnallisneuvoston vaaleilla valitut jäsenet ja seurakuntien hallitusten puheenjohtajat sekä yhteisöneuvostojen kansankokousten vaaleilla valitsemat johtohenkilöt. Yhteisöillä on 51 % osuus CLPP-neuvoston jäsenmäärästä. Neuvostojen tehtävänä on laatia yhteisölleen kokonaiskehityssuunnitelma, joka koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa, koulutusta ja kaikkea muutakin tarvittavaa. Yhteisöillä on käytössään rahoitusasioissa oma yhteisöpankkinsa. Venezuelan 27 000 yhteisöneuvostoa ovat osallistuvan ja osallistumista kannustavan demokratian perusyksiköitä maassa. Niistä muodostetaan yhteisöneuvostojen liittoja, joista on tarkoitus muodostaa 21.vuosisadan sosialismin uusia valtiorakenteita. (ML)

Matti Laitinen

Lähteet: Instituto Nacional de Estadística (INE) 2009, RBV; The Chávez Administration at 10 Years, The Economy and Social Indicators: Center for Economic and Policy Research (CEPR), Washington DC, February 2009; Euler Calzadillan luento Helsingin sosiaalifoorumissa 26.5.2009 “Tehdasvaltaukset Venezuelassa; PSUV:n puolueohjelma ja poliittinen asiakirja; Znet, Carol Delgado sekä ML:n omat artikkelit.

Venezuela - osallistuvan demokratian mallimaa

2009-04-27T12:20:00.002+03:00

Suomessa vieraileva venezuelalainen Euler Calzadilla on 27-vuotias PSUV-puolueen jäsen. Hän toimii kansainvälisen Hands off Venezuela-solidaarisuusjärjestön koordinaattorina ja tehtaidenvaltaajien yhteistyöjärjestö FRETECON:n aktivistina.
Calzadillan Suomen ohjelma on ollut tiivis. Hän vieraili muun muassa ulkoministeriössä, missä vierailu venähti suunnitellusta puolesta tunnista kahden tunnin mittaiseksi Venezuelan kehitystä kohtaan osoittautuneen suuren mielenkiinnon johdosta.
Hands off Venezuela -Finland järjesti Suomen sosiaalifoorumissa seminaarin otsikolla ”osallistuva demokratia ja ilmaisunvapaus Venezuelassa”. Calzadilla kertoi alustuksessaan laajasti Venezuelan tilanteesta ja lähihistoriasta.
– Kansannousu uusliberalismia vastaan alkoi Venezuelassa vuonna 1989, kun vastoin annettuja lupauksia maassa astuivat voimaan kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n säännöt, toteaa Calzadilla.
Esimerkiksi julkisen liikenteen hinnat nousivat päivässä 120 %. Kamelin selkä katkesi, ja kansa lähti kaduille protestoimaan IMF:n pakottamia, tavallisten ihmisten kannalta tuhoisia uudistuksia vastaan. Aiemmin protestoivia kansalaisia vastaan oli lähetetty asevoimat ja poliisi, jolloin jopa 3 000 ihmistä sai surmansa.
Vuonna 1999 Venezuelassa hyväksyttiin bolivaarinen perustuslaki, jota on usein sanottu maailman edistyksellisimmäksi perustuslaiksi.
– Siinä on kiinnitetty merkittävää huomiota niin naisten, alkuperäisväestön kuin myös sosiaalisiin oikeuksiin, kertoo Calzadilla.
Hän korostaa uuden perustuslain merkitystä muutosprosessille. Perustuslain myötä ryhdyttiin toteuttamaan esimerkiksi terveydenhuoltoa ja asumista parantavia uudistuksia.
Osallistuvan demokratian välineeksi on Venezuelaan luotu paikallisneuvostojen verkosto. Neuvostoja on jo 120 000. Neuvostojen jäsenet valitaan suurissa kansankokouksissa.
Calzadilla painottaa, että neuvostoilla on ylin päätösvalta siihen, miten valtiolta tulevia varoja käytetään. Neuvostot saattavat ottaa kantaa myös vaikkapa kouluopetuksen sisältöön.
Hän kertoo, että jos 10 % jonkin alueen asukkaista vastustaa jotakin hanketta tai lakialoitetta, on siitä järjestettävä sitova kansanäänestys. Calzadilla viittasi sosiaalifoorumin yhteydessä järjestettyyn ydinvoiman vastaiseen mielenosoitukseen. Venezuelan järjestelmässä voimayhtiöiden aikeet uusista ydinvoimaloista saataisiin kaadettua hyvin helposti!
Ilmaisunvapaudesta Venezuelassa oli Calzadillalla esittää hyvin valaiseva esimerkki. Hänellä oli mukanaan useita lehtileikkeitä venezuelalaisista lehdistä. Eräs näyttävä artikkeli oli otsikoitu: ”Heil Hugo!”.
Jutun kuvituksena oli suurikokoinen pilapiirros presidentti Hugo Chavezista sotilaspuvussa tekemässä natsitervehdystä. Samassa jutussa valitettiin paradoksaalisesti sitä, ettei Venezuelassa ole ilmaisunvapautta!!
Samanlaista sallivuutta osoitti tv-kanava RCTV:n kohtelu. Vaikka RCTV osallistui aktiivisesti laillisesti valitun presidentti Chavezin vuoden 2002 vallankaappausyrityksen tukemiseen muun muassa antamalla konkreettisia toimintaohjeita kaappaajille, sai kanava jatkaa toimintaansa vielä vuosia.
Chavez ei myöntänyt uutta toimilupaa kanavalle, kun sen vanha toimilupa umpeutui vuonna 2007. Tätä seikkaa käytettiin erittäin voimakkaasti Chavezin vastaisessa mustamaalaus- ja propagandakampanjassa. Luultavasti kuitenkaan missään muussa maassa laillisen vallan syrjäyttämiseen osallistunut viestintäväline ei olisi saanut jatkaa toimintaansa.
– Kansainvälisyys on aivan perustavaa laatua oleva asia Venezuelassa. Jos meidän vallankumouksemme onnistuu, voimme olla avuksi koko maailmalle, kaikille maailman työläisille ja työväenliikkeelle, sanoo Calzadilla.
Venezuelassa ei uskota sosialismiin vain yhdessä maassa. Calzadilla korostaa, kuinka kyseessä on prosessi joka on kansainvälinen tai sitten sitä ei ole ollenkaan.
Valmistelemme parhaillaan vallattujen tehtaiden kysymystä käsittelevää pan-amerikkalaista kongressia, johon on tulossa mukaan edustajia niin Argentiinasta kuin Kanadastakin, iloitsee Calzadilla.
Toukokuun 1. päivänä pääkaupungissa Caracasissa järjestetään valtavan suuri juhla. Calzadilla kertoo, että paikalliseen vappuohjelmaan kuuluu myös 11 kilometrin marssi hallituspalatsille.
Hän sanoo, että Venezuelassa kyseessä on nimenomaan suuri juhlapäivä, ei mielenosoituspäivä, johtuen luonnollisesti vallankumouksen myönteisestä etenemisestä.
Calzadilla naurahtaa, että hän olisi viipynyt Suomessa mielellään pidempäänkin, mutta ei halua jäädä vaille Caracasin valtavaa, upeata kansanjuhlaa.
TOMMI LIEVEMAA

2009-03-19T11:47:00.004+02:00

Latinalaisen Amerikan integraatio

Argentiinan presidentti Cristina Fernandez totesi maailman talouskriisistä Buenos Airesissa 30.12.2008 seuraavaa: ”Mahdollisimman suuri omavaraisuus ja kansallinen yhtenäisyys sekä pyrkimys Latinalaisen Amerikan integraatioon ovat keskeisiä keinoja, joilla Argentiina kyetään irrottamaan maailman eliittien tekemän petoksen tuhoisista seurauksista.” Sama keino pätee myös muihin Latinalaisen Amerikan maihin.

Latinalaisen Amerikan poliittinen punertuminen ja sen myötä tapahtuva irtautuminen USA:n vaikutuspiiristä 2000-luvulla johtaa maanosan yhdentymiseen. Latinalaisen Amerikan integraatio merkitsee Monroe-opin romuttamista. Alueen valtiot vapautuvat asteittain USA:n harjoittamasta taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta holhouksesta. Ne saavuttavat vihdoinkin niille kuuluvan valtiollisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden.

ALBA

Joulukuussa 2004 solmitun ALBA-sopimuksen (Bolivaarinen vaihtoehtoehto Amerikan kansoille) pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhteisö, jolla on yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. ALBAan kuuluu tällä hetkellä kuusi jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Honduras. Ecuador ja Paraguay ovat hakeutumassa sen uusiksi jäseniksi. ALBA-yhteisöllä on jäsenmaittensa lisäksi edustus mm. Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä, Dominikaanisessa Tasavallassa, Ecuadorissa, Guatemalassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Panamassa, Perussa ja Uruguayssa.

ALBA-integraatiolla pyritään luomaan elinvoimainen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan sekä Karibian kansoihin ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvalle riistolle. Sopimuksella eliminoidaan kaupankäynnin ja verotuksen esteitä, kannustetaan keskinäisiin investointeihin sekä lisätään pankkisuhteita ja yhteistyötä matkailualalla. Se syntyi vastapainoksi USA:n poliittisille alistamispyrkimyksille ja uusliberalistiselle talouspolitiikalle Latinalaisessa Amerikassa. ALBA-valtioyhteisöstä on jalostunut neljässä vuodessa uuden poliittisen kulttuurin ja vapautuksen kansakuntien yhteisrintama läntisellä pallonpuoliskolla.

YHTEINEN ÖLJYTUOTANTO

ALBAn puitteissa Latinalaiseen Amerikkaan on perustettu OPECin kaltainen öljyalan yhteistyöorganisaatio Petroamerica. Sen alueellisia toimintahaaroja ovat Petrosur, Petrocaribe ja Petroandina. Öljytuotteiden ostajina toimivat monikansalliset öljy-yhtiöt korvataan valtion omistamilla öljy-yhtiöillä kuten Venezuelan PVDSA, Bolivian YPFB ja Brasilian Petrobras.

Petrocaribe oli alkujaan lähinnä Venezuelan öljyvarantojen pohjalle syntynyt energiayhteistyöjärjestö, jonka toiminta laajentui nopeasti muille elämänalueille. Se edistää omalta osaltaan Latinalaisen Amerikan yleisiä integraatiotavoitteita.

Petrocariben maatalousneuvosto kokoontui 12.8.2008 Kuubassa keskustelemaan organisaationsa perusasiakirjojen laatimisesta ja viimeistelemisestä. Neuvostoon kuuluvat Nicaragua, Honduras, Surinam, Saint Vincent ja Grenadiinit, Jamaika, Dominikaaninen tasavalta, Venezuela ja Kuuba.

Petrocariben keskeisenä tavoitteena on ruoka- ja energiaturvallisuuden takaaminen Karibian alueella. Tässä hyödynnetään jäsenvaltioiden välisiä ruokaturvasopimuksia ja rahastoa, jonka avulla öljytulot voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa ravinnoksi.

RUOKAOMAVARAISUUS

Caracasissa 3.2.2009 pidetyssä ALBAn huippukokouksessa Venezuela, Nicaragua, Ecuador, Bolivia, Honduras ja Dominica päättivät perustaa yhteisen elintarviketuotantoyhtiön Karibian, Keski- ja Etelä-Amerikan ruokaomavaraisuuden takaamiseksi. Asian edistämiseksi perustettu Ruokaturvallisuussäätiö toimii ALBA-pankin alaisuudessa.

Osana ALBAn toimintaa Kuuba ja Venezuela ovat perustaneet yhteisen kalastusyhtiön. Yhtiöön sijoitettiin aluksi 500 miljoonaa dollaria. Varoilla hankittiin 10 uutta ajanmukaista kalastusalusta, minkä jälkeen yhtiön alusten yhteismäärä nousi 29 laivaan. Yhtiön toimintasuunnitelmaan sisältyy kolmen uuden sataman rakentaminen sekä vastaavasti satama-, lastaus-, laivanrakennus- ja varustamotoimintojen kehittäminen. Osakkaina uudessa yhtiössä ovat Kuubasta Pescavante ja Venezuelalasta Venezolana Agraria. Yhtiön toiminnan rahoittaa maiden muodostama yhteinen rahasto.

YHTEINEN PANKKI- JA RAHOITUSJÄRJESTELMÄ

ALBA-pankin toimenkuvana on ottaa haltuunsa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävät Latinalaisessa Amerikassa. Viimeisessä ALBAn kokouksessa sovittiin rahaliitosta. Jäsenmaiden yhteiseksi kaupankäynnin valuutaksi otetaan SUCRE. Yhteiseen valuuttaan siirtyminen poistaisi esim. tarpeen käyttää USA:n dollaria maksuvälineenä öljykaupassa.

ETELÄ-AMERIKAN KANSOJEN LIITTO (UNASUR)

Etelä-Amerikan kansojen liitto UNASUR perustettiin 23.5.2008 Brasiliassa. Se luotiin MERCOSURin (Etelän yhteismarkkinat) ja CANin (Andien Yhteisön) pohjalle. Siihen kuuluu 12 jäsenvaltiota: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Kolumbia, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay ja Venezuela. Maantieteellisesti UNASUR kattaa 17,7 miljoonan km² maa-alueen, jossa elää 384 miljoonaa ihmistä. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen.

Järjestön keskushallinto sijaitsee Quitossa, Ecuadorissa. Sen toiminnan piiriin sisältyvät yhteistyö puolustuksen, energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa. Yhteisen parlamentin toimipaikaksi on määritelty Cochabamba Boliviassa. UNASURin johdossa toimii Chilen presidentti Michelle Bachelet.

Venezuelan aloitteesta syntynyt Etelän Pankki perustettiin joulukuussa 2007. Sen pääkonttori sijaitsee Caracasissa. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela. Nämä maat ovat joko kokonaan tai osittain jo luopuneet yhteistyöstä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja maailmanpankin (WB) kanssa. Etelän Pankin toiminta on tällä hetkellä globaalin talouskriisin vuoksi jäissä.

UNASURIN PERUSTUSLAILLINEN SOPIMUS

TAVOITEITTA (Artikla 3)

- Vahvistaa poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kesken vahvistamalla neuvotteluteitse Etelä-Amerikan integraatiota ja UNASURin osallistumista kansainvälisellä areenalla.

- Kattava ja oikeudenmukainen, inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys köyhyyden kitkemiseksi ja epätasa-arvon voittamiseksi alueella.

- Luku- ja kirjoitustaidottomuuden poisto, kaikkien yhtäläinen pääsy laadukkaaseen koulutukseen, alueelliset oppiarvot ja niiden tunnustaminen.

- Energiaintegraatio: alueen luonnonvarojen kestävä ja yhtenäinen käyttö solidaarisuuden hengessä.

- Alueen infrastruktuurin kehittäminen sen kansojen hyväksi perustuen kestävään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen.

- Rahoituksellinen integraatio sovellettuna jäsenvaltioiden talouteen ja rahapolitiikkaan.

- Ekosysteemin ja vesivarojen suojelu, yhteistyö ekokatastrofien ehkäisyssä sekä taistelussa ilmastomuutoksen syitä ja seurauksia vastaan.

- Yleinen pääsy sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin.
Yhteistyö maahanmuuttoasioissa ihmis- ja työoikeuksia kunnioittaen.

- Teollinen ja tuotannollinen yhteistyö, joka kohdistuu etenkin pieneen ja keskisuureen teollisuuteen, osuuskuntiin, verkostoihin ja muihin tuotanto-organisaatioihin.

- Kansalaisten osallistuminen niihin mekanismeihin, jotka ovat vuorovaikutuksessa UNASURin ja niiden erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, jotka ovat tekemisissä Etelä-Amerikan integraation kanssa.

- Tiedon ja kokemusten vaihto maanpuolustusta koskevissa asioissa. UNASURin puolustus- ja ulkoministerit kokoontuivat 23.6.2008 Santiago de Chilessä ja perustivat Etelä-Amerikan puolustusneuvoston. Se ei ole kuitenkaan NATO:n kaltainen sotilasliitto vaan yhteistyöfoorumi.

INTEGRAATIOKEHITYKSEN VAIKEUDET

ALBAn suurimpana vaikeutena on se, että useimmat järjestön projektit aloitettiin Venezuelan toimesta ajankohtana, jolloin öljynhinta oli huipussaan – 150 US$ barrelilta. Öljynhinnan vajoaminen 50 dollariin barrelilta maailman laajuisen talouskriisin johdosta on tuonut mukanaan vakavia rahoitusongelmia Latinalaisen Amerikan integraation toteuttamisessa. Venezuela on ALBAn tärkein rahoittajamaa.

Presidentti Hugo Chávez vahvisti julkisuudessa 15.3.2009, että maailman talouskriisi ei keskeytä kuitenkaan Venezuelan marssia kohti sosialismia, riippumattomuutta ja kansan hyvinvointia ja menestystä, vaikka kriisi koskettaakin Venezuelaa tällä hetkellä.

Brasilian väkirikas suurtalous on osoittautunut Latinalaisen Amerikan integraation kannalta hieman hankalaksi tapaukseksi presidentti Luiz Inacio da Silvan poukkoilevan politiikan vuoksi. Toisaalta Lula laukoo, että ”talous tarvitsee luottoja, mutta meidän täytyy luoda perustavanlaatuisesti uudenlainen koko maailman kattava luototusjärjestelmä". Hän rohkenee myös toivoa maailman kehitysmaiden kansallistavan pankkejaan. Toisaalta saman miehen johtama hallitus syytää julkisia varoja omassa maassaan monikansalliselle selluteollisuudelle ja biopolttoainetta tuottaville suurtiloille sekä hidastelee maareformin kanssa. Brasilian maareformi on pahasti keskeneräinen. Suurmaanomistajat 1 % maanomistajista omistaa yli 60 % viljelysmaasta.

VENCERÉMOS

Vuonna 1988 yhdysvaltalainen Latinalaisen Amerikan kurinpidollisiin asioihin erikoistunut IAD-järjestö (Inter-American Dialogue) varoitteli raportissaan, että Latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan. USA:n kannalta näin on tapahtunut jo liian useassa maassa.

”Minä uskon, jos me kaikki Latinalaisen Amerikan kansat yhdistymme, historian kirjat tulevat muuttumaan. USA:n edustaman hirveän asemahdin on keskusteltava silloin meidän kanssamme. Sen täytyy ratkaista ongelmansa humanistisesti ja oikeudenmukaisesti. Sen on otettava huomioon meidät tasavertaisina neuvottelukumppaneina. Ei siten kun he toimivat tällä hetkellä, jolloin me olemme vain halvan työvoiman lähde. Me olemme se kansa, jonka raaka-aineet ostetaan ensin halvalla ja jotka myydään sitten jalostettuina sille kalliilla hinnalla takaisin. Ecuador, Peru, Bolivia ja Chile ovat kaikki pieniä valtioita - hirvittävän köyhiä valtioita. Niillä ei ole teknologiaa. Ne ovat kaikki alikehittyneitä. Mutta jos jonakin päivänä me kaikki yhdistymme, meistä tulee vahvoja. Meistä ei tule siinä mielessä vahvoja, että me voisimme valloittaa toisia valtioita, vaan siinä mielessä, että me teemme työtä rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta. Me teemme työtä siksi, että jokaisella olisi mahdollisuus olla ihminen. Se on meidän päämäärämme!”
(Ecuadorin ilmavoimien kenraali Frank Vargas Pazzosin haastattelu, ML Quito 1989)

Bolivaarinen vallankumous käynnisti uuden vaiheen Latinalaisen Amerikan integraatiossa. Se on jatkoa Kuuban vallankumoukselle.

Matti Laitinen

Lähteet: South American Union of Nations constitutive treaty Brasil 23.5.2008; Wikipedia; Venezuelanalysis.com; Kominform; CIP Americas Program; TA/Esa Tulkki; Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto / maattomienliike.wordpress.com; TKS 1989 Matti Laitinen sekä ML:n omat artikkelit.

2009-03-06T08:28:00.004+02:00

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS

ARVIOI ITSEÄÄN

Venezuelalainen toimittaja ja PSUVin johdon jäsen Vanessa Davies antoi 25.2.2009 haastattelun Venezuelanalysis –verkkolehdelle. Vasemmistolainen Davies on työskennellyt vuosikausia oikeistolaisessa sanomalehdessä kotimaassaan. Hän toimii vapaaehtoistyöntekijänä Venezuelan valtion omistamassa televisioyhtiössä (VTV) ja vaihtoehtomedioissa. Hänen mielestään yhteisömedia toimii vallankumouksen äänenä venezuelalaisissa yhteisöissä. Davies on tärkeä nainen vallankumouksen johdossa ja VTV:ssa. Hänen mukaansa vasta bolivaarinen vallankumous on sallinut maan kaikille naisille aseman yhteiskunnassa ja säätänyt heille perustuslaillisia oikeuksia, jotka olivat puuttuneet heiltä vuosikausia. Korkeimman oikeuden ja parlamentin puheenjohtajat sekä valtakunnansyyttäjä ovat kaikki naisia. Nykyisessä hallituksessa istuu seitsemän naisministeriä.

VAALIARVIO

Vanessa Daviesin mukaan presidentin uudelleen valinnasta 15.2.2009 suoritetun kansanäänestyksen tulos osoitti kansan enemmistön olevan vallankumouksen puolella. Kansalaiset halusivat yhteiskunnallista muutosta. Venezuelan sorrettu ja syrjitty kansa puolusti roolillaan bolivaarisen vallankumouksen jatkumista. Enemmistö heistä myös luottaa comadante Chávezin johtajuuteen.

Daviesin mielestä vaalin todellisia häviäjiä olivat yksityiset joukkoviestintävälineet. Ne toimivat kuin puolueet ja salaliitot etenkin Globovisíon. Viestintäyhtiöt pelottelivat kansaa valheilla ja terrorilla. Ihmisiä uhkailtiin lapsien ja omaisuuden nappaamisella. Mediat manipuloivat keskiluokkaa, joka on ollut historiallisesti aina hyvin antikommunistista Venezuelassa. Opposition johto lyötiin vaaleissa, koska he eivät tajua vieläkään, mitä Venezuelassa on meneillään.

VENEZUELAN YHDISTYNYT SOSIALISTINEN PUOLUE (PSUV)

Daviesin mukaan PSUV on vielä varsin nuori puolue. Tämän vuoksi monta asiaa puolueessa pitää vielä epäilemättä arvioida uudelleen ja korjata. Saavutetut tulokset kuitenkin osoittavat, että puolue on vahva ja tehokas. Se on juureutunut kaikkialle kansalliseen maaperään. PSUVissa on 5,7 miljoonaa jäsentä, joista kaikki kuitenkaan eivät ota aktiivisesti osaa toimintaan.

Tehdessään vaalityötä kansan parissa Daviesille viestittiin, että kansa on Chávezin puolella, mutta se haluaa nähdä muutoksia, yhteiskunnallisen muutoksen. Kansa tahtoo valtion työskentelevän tehokkaasti ja vastuullisesti yhteisöjen tarpeiden hyväksi.

Venezuelassa on käynnistetty Chávezin toimesta Tarkista – Korjaa – Kehitä –kampanja. Tämä on haaste sekä PSUVille että vallankumouksen aktivisteille. Haasteena muodostaa valtio, jossa kansa voi olla hallitus, kuten puoluekin haluaa ja julistaa iskulauseissaan.

Daviesin selvityksen mukaan ei ole syytä kuitenkaan unohtaa sitä, että ”he perivät kapitalistisen valtion, joka edusti ylikansallisten yhtiöiden intressejä. Valtion, joka kuului poliittisille puolueille, jotka raunioittivat ja romahduttivat Venezuelan. Tällaisessa valtiossa he tekivät vallankumouksen. Se on vallankumousprosessista huolimatta yhä edelleen saamaton valtio.”
”Voittaaksemme nämä haasteet me tarvitsemme kansamme tarmokasta osallistumista tämän valtion rakentamiseen. Kansan täytyy osallistua suuriin päätöksiin. Heitä on kuunneltava, kun he marisevat ja heillä on oltava mekanismeja, joilla he voivat vaikuttaa asioihinsa.”

PUOLUEEN SISÄISESTÄ TILASTA

”PSUV sisältää erilaisia poliittisia virtauksia. Osa porukasta suhtautuu vasemmistolaisemmin puolueeseen ja he peräävät siirtymistä kohti sosialismia ja sosialismiin. Puolueessa vaikuttaa myös vähemmän radikaaleja suuntauksia, joilla on erilainen näkemys asioista, mutta en kutsuisi sitä reformismiksi tai sosiaalidemokratiaksi. Heillä vain on paremminkin erilainen visio vallankumousprosessista. Tämä sisäinen väittely jatkuu epäilemättä. Ideana on, että debatin sallitaan jatkuvan vallankumouksellisen puolueen sisällä ja me voimme toimia yhdessä erimielisyyksistämme huolimatta. Tämä on prosessi, joka vaatii vielä kypsymistä. Lukeudun itse puolueen vasemmistoon. Mielestäni meidän vallankumousprosessimme kaipaa jatkuvaa tervettä kilpailua laajalla yhteiskuntasektorilla. Meidän pitäisi ponnistella puolueessa näiden erilaisten suuntausten rinnakkainelon ja mukaan ottamisen puolesta niin kauan kuin, tämä ei johda kompromisseihin vastavallankumouksen, korruption tai muiden sellaisten käytäntöjen kanssa, jotka eivät ole ihmisarvoisia ja vallankumouksellisia. Mikään virtauksistamme ei ole ala-arvoisten käytänteiden ulkopuolella. Voitte havaita tällaista käyttäytymistä ihmisissä, jotka väittävät olevansa vasemmalla, mutta toimivatkin kuin kuuluisivat eliittiin, joka ei ole sopusoinnussa kansan tahdon kanssa. Meidän pitäisi tarkastella asioita vähemmän dogmaattisesti ja olla avoimempia prosessille, jossa elämme ja jossa bolivaarinen vallankumous syntyi.”

TARKISTA – KORJAA – KEHITÄ (TTK)

”TTK-kampanjan kohteina ovat mm. yhteiskunnalliset kampanjat – missiot. Ne ovat olleet menestyksellistä politiikkaa vallankumouksessa. Ne puikahtivat esiin valtion rakenteista, jotka eivät vastanneet väestön tarpeisiin. Missiot ovat keino vastata väestölle ilman raskasta valtion byrokraattista koneistoa toimintakyvyttömässä valtiossa. Meidän täytyy epäilemättä arvioida uudelleen yhteiskunnallisia kampanjoita, kuten kaikkea muutakin vallankumouksessa. TTK on pysyvä käytäntö bolivaarisessa vallankumouksessa kuten muissakin vallankumouksissa. Kaikkien vallankumousten pitäisi tarkistaa itsensä, oikaista virheensä ja kehittää itseään tältä pohjalta. Kansan enemmistön pitäisi aina osallistua vallankumouksen johtoon.”

”Mision Barrio Adentro vastasi väestömme lääkinnällisiin tarpeisiin. Siitäkin huolimatta meidän on arvioitava, mikä siinä sujui hyvin ja korjattava se, mikä siinä ei toiminut, jotta Barrio Adentro voisi kohentaa väestöllemme tarjoamiaan palveluita. Samaa sovelletaan muihinkin kampanjoihin. ”

PSUV, HALLITUS JA KANSALAISJÄRJESTÖT

Presidentti Chávez on kuvaillut hallituksen ja puolueen suhdetta kahdella käsivarrella, jotka ovat kiinni samassa vartalossa. Toinen niistä on hallitus ja toinen on PSUV. Se on prosessi, joka ei toimi välittömästi yön yli nukuttua. Puolueen tulee osallistua voimakkaammin hallituksen päätöksentekoon.

Vanessa Daviesin mielestä puolue ei voi kaapata yhteiskunnallisia liikkeitä. Niille on suotava toimissaan täysi itsehallinto, omat johtajat ja oma järjestörakenne. Niiden tavoitteena on puolustaa vallankumousta ja rakentaa sosialismia kuten PSUV. Puolueesta erillään toimivien kansalaisjärjestöjen haltuunotto puolueen käsiin olisi virhe.

Lopuksi

”Venezuela on toiminut innostuksen lähteenä usealle Latinalaisen Amerikan vapautusliikkeelle. Meidän on tarkasteltava itseämme sandinistisen vallankumouksen virheiden peilistä. Mikä oli hintana sandinistien valtaan pääsylle ja heidän paluulleen hallitukseen tekemään vallankumousta?

Meillä on suuri vastuu. Me emme voi epäonnistua. Me emme voi sallia itsellemme virheiden teon ylellisyyttä. Jos me teemme virheitä – tietenkin me teemme niitä – on tärkeää, että me korjaamme ne. Me emme voi laiminlyödä kansaamme ja Latinalaisen Amerikan kansoja.”

Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com

2009-02-19T09:16:00.004+02:00

VENEZUELAN
KANSANÄÄNESTYKSESTÄ

Seurasin kaksi viikkoa Venezuelassa Margaritan saarella vaalityötä ja katselin iltaisin telkkarista, kuinka väki liikkui suurkaupungeissa. Grande Caravan oli juhlavaa katseltavaa. Hugo Chávez liikkui kansan keskuudessa avomaasturissa ja jengiä oli ahtautunut slummien kapeille kujille kymmenin tuhansin roikkuen parvekkeilta ja katoilta. Näytti yhdeltä kaaokselta. Vaatii rohkeutta esiintyä sellaisessa tungoksessa.

Katselin myös Espanjan TV24:ää, jonka uutisissa SI–tilaisuuksista näytettiin tilanteita, joissa kansa vasta joko kokoontui tai oli jo poistunut paikalta, vaikka niissä oli varmasti 100 000 - 500 000 ihmistä...

CCN-kanavan uutisissa Chávezia näytettiin kuin jotain idioottia. Kuvia oli yhdistelty sopivasti eri tilanteista. Näytti kerrankin, että NO-puolen mielenosoituksen kuvat oli otettu Hugon tilaisuudesta. Niissä oli vain retusoitu Hugo pois autonkatolta ja pantu pari NO-julistetta kulkueen kärkeen ja lisäksi punaisista lipuista oli poistettu SI-tunnukset.. Että tällaista tämä meidän länsimainen mediamme on.

Margaritalla, sen pääkaupungissa Porlamarissa, olin parina päivänä seuraamassa vaalityötä. NO-porukkaa ei ollut jalkautunut sinne ollenkaan tai siitä ei näkynyt muualla, kuin tolppajulisteissa ja muutamalla taululla katujen varsilla.

NO-puoli häiritsi SI-tilaisuuksia autontorvia ja musiikkia huudattaen. Si-joukot tekivät kaupungilla ja turistialueella todella aktiivisesti hommia. He jakoivat lennäkkejä ja keskustelivat porukan kanssa. Kovaäänisautot kiertelivät kaupunkia. Se oli muuten kuin lähes meikäläisten entisaikojen perinteistä hommaa.

Pari lentolehtistä tarttui käteeni. Toisessa oli perustuslainpykäliä, joihin he vetosivat. Toinen käsitti Chávezin julkaiseman 10 kohdan ohjelman, jonka he julkaisivat noin viikkoa ennen vaaleja. Ohjelman torppasivat mm, demarit, jotka väittivät sen johtavan sosiaaliseen katastrofiin.

Varsinainen vaalityö TV:ssa loppui jo perjantaina 13.2.2009. Kaduilla liikkui vielä sen jälkeenkin porukoita jakamassa lennäkkejä. Vaalipäivänä kansaa ei juuri liikkunut ainakaan "meidän" alueella, joten vaikutti aika rauhalliselta. Alkoholin myynti myös lopetettiin jo perjantaina iltapäivällä. Kieltolaki oli voimassa maanantaihin iltapäivään klo 14.00 asti.

Sunnuntaina, kun vaalintulos julkaistiin noin klo 9.30, turistialueen laidalla olevasta kylästä alkoi ilotulitus. Siellä oli ilmeisesti kunnon juhlat niin, kuin oli Caracasissakin.

Bolivaarisin vallankumousterveisin

Seppo Aaltonen
Venezuela

2009-02-17T12:42:00.003+02:00

Venezuelan perustuslakikansan-

äänestys antoi Chavezille jatkoajan

Venezuelassa 15.2.2009 pidetyssä perustuslakikansaäänestyksessä hyväksyttiin presidentin virkakauden jatkaminen. Venezuelan kansallinen vaalineuvosto on ilmoittanut, että Kyllä-äänet voittivat 54,36 % hyväksytyistä äänistä. Ei-äänten osuus oli 45,63 %.

Kaikkiaan 16 767 511 venezuelalaista antoi äänensä näissä vaaleissa, joissa ratkaistiin maan presidentin virkakauden jatkaminen. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että Venezuelan istuva presidentti Hugo Chávez voidaan valita uudelleen vuoden 2012 vaaleissa ja sen jälkeenkin.

Chávez valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi vuonna 1998 ja toisen kerran vuonna 2006. Hän itse ilmoitti olevansa tyytyväinen vaalien tulokseen. "Venezuela tulee pysymään Latinalaisen Amerikan muutoksen johtavana voimana eikä paluuta vanhaan enää ole", hän sanoi.

Hugo Chávez on ilmoittanut poliittiseksi linjakseen "21. vuosisadan sosialismin" rakentamisen. Koko valtakautensa ajan hän on ajanut Venezuelan riippumattomuutta Yhdysvalloista sekä monikansallisista yhtiöistä ja rahoitusjärjestelmistä. Samalla hänen myötävaikutuksellaan on toteutettu Latinalaisen Amerikan sisäistä integraatiota ja luotu mm. ALBA-valtioyhteisö, johon kuuluvat Venezuelan lisäksi Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Honduras ja Dominica.

Chávezia vastaan tehtiin vuonna 2002 epäonnistunut vallankaappausyritys.

Xinhua News Agency / KOMINFORM

2009-02-12T11:50:00.002+02:00

Venezuelan Chavez: Torjuin vallankaappausyrityksen

Ulkomaat - 06:54 - 12. helmikuuta 2009 - Hämeen Sanomat / STT

Venezuelan presidentin Hugo Chavezin mukaan maassa on paljastunut vallankaappaussuunnitelma.

Chavez kertoi tv-haastattelussa, että joitakin sotilaita on pidätetty ja suuri määrä aseita takavarikoitu.

- Tilanne on hallituksen hallinnassa, hän vakuutti.Tarkempia tietoja pidätettyjen määrästä ei annettu.

Presidentin mukaan salaliittolaiset yrittivät soluttautua presidentinpalatsiin ja hankkia tuekseen opposition hallitsemia armeijan yksiköitä. Lisäksi pääkaupunki Caracasin liepeiltä löytyi suuri asekätkö, jossa oli raketinheittimiä, sinkoja sekä räjähteitä.

Venezuelassa järjestetään sunnuntaina kansanäänestys perustuslain muutoksesta, joka poistaisi rajoitukset presidentin virkakausien määrälle. Näin Chavez voisi asettua ehdolle vielä kolmannelle kaudelle. Muutos tosin on kertaalleen torjuttu äänestyksessä vuonna 2007.

2009-02-10T08:51:00.003+02:00

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS IHMISEN ASIALLA

Venezuelan sosiaalinen ja taloudellinen kehitys v. 1999–2009

Venezuelan talouden laajentuminen alkoi v. 2003 ensimmäisellä vuosineljänneksellä, kun maan hallitus otti hallintaansa kansallisen öljy-yhtiön (PDSVA). Tuon tapahtuman jälkeen maan bruttokansantuote on lähes kaksinkertaistunut (94,7 %).

Suurin osa talouden kasvusta on tapahtunut öljysektorin ulkopuolella. Yksityinen tuotanto on kasvanut nopeammin kuin julkinen sektori.

Samaan aikaan maassa elävien köyhien ihmisten määrä on puolittunut (54 % arvoon 26 %). Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt Hugo Chávezin valtakaudella jopa yli 72 %. Köyhyys on määritelty vain käteistulojen perusteella, eikä siinä ole huomioitu pääsyä maksuttomaan koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Kymmenvuotiskauden aikana köyhien venezuelalaisten kotitalouksien määrä on alentunut 39 %.

Gini-indeksillä mitattuna epätasa-arvoisuus on myös supistunut olennaisesti. Vuonna 1999 indeksi oli 47 ja nykyisin se on pudonnut arvoon 41. Gini-indeksillä kuvataan valtioiden tulojaon tasaisuutta. Mitä lähempänä nollaa indeksi on, sitä tasaisempi on väestön tulojako.

Venezuelan kansalaista kohden käytettävät sosiaaliturvaan menot ovat kolminkertaistuneet seurantakaudella v. 1998–2006. Samaan aikaan lapsikuolleisuus on vähentynyt kolmasosaan. Julkisen sektorin terveyskeskuslääkärien määrä on 12-kertaistunut v. 1999–2007 taaten näin miljoonien ihmisten pääsyn terveydenhuollon piiriin.

Koulutuksessa on tapahtunut huomattavaa kehitystä etenkin korkeammassa koulutuksessa, jossa opiskelunsa aloittaneiden määrä on reilusti tuplaantunut.

Työmarkkinoilla on myös ilmennyt merkittäviä muutoksia. Työttömyys on pienentynyt 11,3 % lukemaan 7,8 %.

Venezuelan ulkomaan velka suhteutettuna maan bruttokansantuotteeseen on laihtunut 25,6 % arvoon 9,8 %. Valtion julkinen velka on nykyään vain 14,3 % BKT:sta.

Venezuelan talouden haasteet

CEPR:n raportin mukaan Venezuelan suurin haaste on tällä hetkellä maailman talouden taantuma. Tämä vaikuttaa maan talouteen pääasiallisesti öljyn hinnan muodossa, joka on alentunut 70 % verrattuna heinäkuuhun 2008. Öljystä maksetaan nykyisin vain alle 45 $ barrelilta. Tämä on johtanut maan vaihtotaseen alijäämään. Tästäkin huolimatta, koska Venezuelalla on n. 82 miljardin dollarin edestä valuuttavarantoja, se kykenee rahoittamaan vaihtotaseensa alijäämän jonkin aikaa, vaikka öljyn hinta pysyisi seuraavat kaksi vuotta näin alhaisella tasolla. Ekonomistien käsityksen mukaan öljyn hintaa kiipeää 60 dollariin barrelilta joulukuussa 2010.

Matti Laitinen

Lähde: The Chávez Administration at 10 Years, The Economy and Social Indicators: Center for Economic and Policy Research (CEPR), Washington DC, February 2009.

WILLIAM BLUMIN VASTAUS OBAMAN CHAVEZ-KOMMENTTEIHIN

2009-02-05T22:33:00.001+02:00

Alas, Mr. President, among other disparaging remarks, you've already accused Chavez of being "a force that has interrupted progress in the region."7 This is a statement so contrary to the facts, even to plain common sense, so hypocritical given Washington's history in Latin America, that I despair of you ever freeing yourself from the ideological shackles that have bound every American president of the past century. It may as well be inscribed in their oath of office — that a president must be antagonistic toward any country that has expressly rejected Washington as the world's savior. You made this remark in an interview with Univision, Venezuela's leading, implacable media critic of the Chavez government. What regional progress could you be referring to, the police state of Colombia?

Voi sentään, herra presidentti, muiden halventavien huomautusten lisäksi te olette jo syyttänyt Chavezia ‘voimaksi joka on keskeyttänyt seudun edistyksen’. Tämä lausunto on niin tosiasioiden vastainen, jopa terveen järjen, niin tekopyhä suhteessa Washingtonin historiaan Latinalaisessa Amerikassa, että vaivun epätoivoon miettiessäni pystyttekö koskaan vapautumaan niistä ideologisista kahleista, jotka ovat sitoneet jokaista Amerikan presidenttiä viimeiset sata vuotta. Sen voisi yhtä hyvin sisällyttää virkavalaan- että presidentin on vastustettava jokaista maata, joka on avoimesti torjunut Washingtonin maailman pelastajana. Te teitte tämän huomautuksenne Univisionille, Venezuelan johtavalle medialle ja leppymättömälle Chavezin hallinnon kriitikolle. Mihin seudulliseen edistykseen te viittasitte, Columbian poliisivaltionko ?

William Blum (käännös: Rauni Salminen)

2009-02-05T10:27:00.003+02:00

HANDS OFF VENEZUELA – FINLANDIN HALLITUKSEN KOKOUS

Paikka: Pandin toimitilat, Fleminginkatu 7 Helsinki
Aika: 2.2.2008 klo 19.00

PÖYTÄKIRJA

1 § Puheenjohtaja Rauni Salminen avasi kokouksen.

2 § Kokous todettiin laillisesti koollekutsutuksi ja päätösvaltaiseksi.

3 § Kokouksen järjestäytyminen
Kokouksen pöytäkirjantarkastajat: Juha Kovanen ja Tommi Lievemaa.

4 § Ilmoitusasiat
· Stig Lång ehdottaa mielenosoituksen järjestämistä Ranskan lähetystön edessä Haitin Aristiden syrjäyttämisen vuoksi. Stig pitäisi puheen paikalla.
· Pen-mielenosoitus Itsenäisyyspäivänä Dubrovnikissa sujui rauhallisesti. Sen jälkimainingit olivat sitäkin kovemmat. Järjestömme tuli tunnetuksi.

5 § Eulerin vierailun jälkipyykki
· Matti Laitinen kertoi Eulerin vierailuun liittyvistä taloudellista ja käytännön järjestelyistä ja niistä suoriutumisesta. Kokous totesi yksimielisesti, että HOV suoriutui vierailun järjestämisestä hyvin. Järjestöllä on tilillään varoja vierailun jälkeen 15 euroa. Kokous päätti, että Tommi Lievemaa tiedustelee jälkikäteen DSL:lta sen jo aiemmin lupaamaa taloudellista apua.

· Tilaisuuden osanotto jäi HOV-liikkeen ulkopuolisten henkilöiden suhteen vähäiseksi. Tähän vaikuttavat mm. suomalaisten heikko yleinen Venezuela-tietoisuus, vasemmistopuolueiden johdon ideologiset asenteet Chávezia kohtaan, vasemmistosivistyneistön väheksyntä bolivaarista vallankumousta kohtaan sekä suomalaisen lehdistön suorittama mielipidemuokkaus. HOV mielletään kentällä radikaaliksi vasemmistojärjestöksi.

6 § Yhdistyksen talous
· Yhdistyksen talouden kohentamiseksi aloitetaan jäsenhankintakampanja sekä kerätään jäsenistöltä v. 2009 jäsenmaksut.
· Matti Laitinen lähettää jäsenhakulomakkeen Rauni Salmiselle, joka toimittaa sen HOV-keskustelufoorumiin ja kiertoon sähköpostitse.

7 § Kevätkauden toiminta
· Julkaistaan v. 2009 ”Bolivaarinen vallankumous ja demokratia” –kirja. Kustannusarvio 1 350 euroa Mediapinta Oy:ssä (painos 200 kpl, sivuja 100, koko 14x15 cm). Halukkaat voivat kirjoittaa artikkelin kirjaan. M. Laitinen koordinoi kirja-projektia. Sen kustantamiseen haetaan taloudellista tukea:

1. Venezuelan suurlähetystöstä (G. Garcia ja M. Laitinen)
2. Kansainväliseltä HOVilta (RS ja ML).
3. R. Salminen ottaa yhteyttä Gemaan Venezuelassa.
4. UM:n tiedotustuki elokuussa 2009.
5. Sponsoritukea Pand, Latam ja DSL.
· Jatketaan osallistumista Palestiina toimintaan. Palestiinan puolesta julkaistu jo yksi HOVin laatima julkilausuma (T.L.)

Bolivaarinen vallankumous ja demokratia –julkaisun sisältö
- Lyhyt yhteenveto bolivaarisesta vallankumouksesta
- Venezuelan vasemmistolaisten järjestöjen historiasta (GG)
- Kansannousu v. 1989 Caracasissa
- Vuoden 1999 bolivaarinen perustuslaki
- Kevään 2002 vallankaappausyritys
- Sosiaaliset kampanjat eli missiot
- Osallistuva demokratia (bolivaariset piirit ja yhteisöneuvostot)
- Tapauskuvaus yhteisöneuvostosta
- 21. vuosisadan sosialismi
- Yksityisen median merkitys Venezuelassa
- ALBA
- Geman haastattelu

· Yleisötilaisuudet Pandin toimitiloissa: Haiti-tilaisuus – neljä vuotta vallankaappauksesta 1.3. tai 6.3.2009 (Stig Lång); Meksiko-solidaarisuuskonsertti 14.3. 2009 ja 11.4.2009 Seitsemän vuotta Venezuelan vallankaappausyrityksestä (R.S. elokuva, ML tekniikka + selvitys tapahtumista).

· HOV osallistuu Helsingin sosiaalifoorumiin 24.–25.4.2009 Arbiksella. Juha Kovanen hoitaa ilmoittautumisen. Luento aiheesta: Osallistuva demokratia ja ilmaisunvapaus Venezuelassa. M. Laitinen alustaa osallistuvasta demokratiasta. T. Lievemaa pyytää demarinuori Lauri Holappaa toiseksi alustajaksi.

· Kokous päätti, että HOVin hallitusten kokousten edellä pidetään tilannekatsaus, joka koskettaa jotain latinalaisen Amerikan maata. Seuraavassa kokouksessa M. Laitinen kertoo Venezuelan tilanteesta.

· Kokouspöytäkirjat julkaistaan Hands off Venezuela-blogissa.

10 § Muut esille tulevat asiat
· HOVin seuraava hallituksen kokous pidetään 9.3.2009 klo 19.00 Pandissa.

11 § Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 21.30.

Helsingissä helmikuun 3. päivänä 2009

Rauni Salminen Matti Laitinen
pj. siht.

2009-01-26T08:44:00.004+02:00

KANSANÄÄNESTYS VAHVISTI BOLIVIAN UUDEN PERUSTUSLAIN VOIMAANTULON

Evo Morales oli v. 2002 lähellä voittoa presidentin vaaleissa. MAS-puolue oli tuolloin toiseksi suurin puolue Bolivian kaksikamarisessa parlamentissa. Lisäksi puolue oli liittoutunut poliittisesti aymara-intiaaniväestöä edustavan MIP-puolueen kanssa. Ensimmäistä kertaa Bolivian historiassa intiaaniväestö ja uusliberalismin vastainen liike esittivät merkittävää osaa maan parlamentissa. Liittoutuma muodosti enemmistön maan parlamentissa.

MAS (Liike kohti sosialismia) koostuu erilaisista vasemmistosuuntauksista, ay-liikkeestä ja kansanliikkeistä. Moralesin ydinkannattajat ovat kookanviljelijöitä etenkin Aymara-intiaaneja. Sen poliittinen siipi edustaa entisiä guevaralaisia sissejä, trotskilaisia ja maolaisia militantteja ja heidän tukijoitaan taajamissa sekä maan keskiluokkaa.

Presidentti Sánchez de Lozada (MNR) joutui eromaan virastaan 18.10.2003 kaasusodan vuoksi ja luikkimaan USA:han. Bolivia aikoi toimittaa maakaasuaan putkitse Chilen satamien kautta USA:han ja Meksikoon. Maan hallitus pyrki edelleen yksityistämään valtion teollisuutta. Sen harjoittama uusliberalistinen talouspolitiikka, kansainvälisen valuuttarahaston vyönkiristysohjelma ja USA:n imperialistinen huumesota ei miellyttänyt maan valtaenemmistönä olevia intiaaneja. Kaikista hallituksen toimista koitui hyötyä vain Bolivian omistavalle luokalle. Aymara-intiaanit olivat esittäneet maakaasun toimittamista ennen sen maastavientiä ilmaiseksi köyhiin bolivialaiskoteihin. Bolivialla on mantereen toiseksi suurimmat maakaasuvarat. Kriisin seurauksena kongressi nimitti uudeksi presidentiksi varapresidentti Carlos Mesan. Hänkin joutui eroamaan ajallaan, koska hänet koettiin uusliberalistisen yhteiskuntajärjestelmän edustajaksi.

ENSIMMÄINEN INTIAANIPRESIDENTTI

Evo Morales voitti 18.12.2005 presidentinvaalit. Hän julisti sosialistisen MAS-puolueensa päämajassa Cochabambassa, että hänen vaalivoittonsa merkitsee Bolivian uuden historian alkua, historian, joka perää tasa-arvoa, oikeutta ja rauhanomaista yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. ”Kuten kansa, joka taistelee maansa puolesta ja rakastaa sitä, meillä on valtava vastuu meidän historiamme muuttamiseksi.”

Morales oli luvannut jo aikaisemmin kansallistaa Bolivian teollisuuden, lopettaa ulkomaan velan maksun ja keskeyttää USA:n ponnistukset kookapensaan kasvattamisen juurimiseksi maasta. MAS-puolueen tavoitteena oli palauttaa valta ja maa-alueet takaisin aymara-, guarani- ja ketsuaintiaaneille yhdessä työläisten kanssa. Hän astui tammikuussa 2006 presidentin virkaan maanosansa ensimmäisenä intiaaniväestön edustaja.

Presidentit Hugo Chávez Frías, Evo Morales Ayma ja Fidel Castro Ruz tapasivat 28.–29.4.2006 Havannassa ja allekirjoittivat maidensa nimissä ALBA-sopimuksen (Bolivaarinen vaihtoehto meidän Amerikkamme kansoille) sekä Bolivian, Kuuban ja Venezuelan kansojen keskinäisen kauppasopimuksen TCP:n (Kansojen kauppasopimus).

KANSALLISTAMINEN ALKAA

Toukokuussa kansallistettiin Bolivian kaasuvarat. Saman vuoden elokuussa avattiin perustuslakia säätävä kokous, jonka tavoitteena on uusia maan v. 1967/1994 oleva perustuslaki. Moralesin johtama MAS-puolue sai kokoukseen enemmistön 135/255. Morales asetti tavoitteekseen myös maareformin, jolla jaettaisiin 200 000 km² maata enimmäkseen alkuperäisväestöä edustaville talonpojille.

Varapresidentti Alvaro Garcia Linera linjasi Moralesin hallituksen päämääräksi valtion roolin voimistamisen kapitalismissa ja asettaa sille aktiivinen rooli yhteiskunnassa. Uuden hallituksen astuessa valtaan valtio ei omistanut yksittäisiä yrityksiä. Vuoden aikana hallitus saattoi valtion hallintaan jo kaasu- ja öljytuotannon, kaivosteollisuuden ja televiestinnän. Valtiosta kehkeytyi tärkein taloudellinen toimija Boliviassa. Pyrkimyksenä on hankkia 30–40 % maan taloudesta valtion käsiin. Päämääränä on yhteiskunnan moniarvoinen nykyaikaistaminen, jossa yhdistyisi moderni teollisuustalous, kaupunkilaisperheiden mikroyritykset ja talonpoikien yhteisölliset taloudet.

UUSI PERUSTUSLAKI

Bolivian alkuperäiskansojen, talonpoikien ja kansanliikkeiden Sucressa pitämä huippukokous kutsui 10.9.2007 kaikkia bolivialaisia puolustamaan perustuslakia säätävää kokousta, joka oli joutunut keskeyttämään toimintansa oikeisto-opposition lietsomien levottomuuksien vuoksi. Huippukokous hyväksyi 18-kohtaisen ohjelman uuden perustuslain pohjaksi. Perustuslain keskiössä ovat maan yhtenäisyyden säilyttäminen, sosiaalisten oikeuksien laajentaminen ja luonnonvarojen kansallistaminen.

Uuden perustuslakiluonnoksen 2 § mukaan. ”Intiaaniväestölle ja alkuperäiskansoille palautetaan ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin alueisiinsa. Tämä perustuslaki takaa heille vapaan itsemääräämisoikeuden, joka painottuu heidän tahtoonsa muodostaa ja olla osa yhdistynyttä, monikansallista ja yhteisöllistä valtiota sekä takaa heidän itsehallinto-oikeutensa, kulttuurinsa ja alueensa jälleenrakentamisen perustuslain puitteissa.”

Uuden perustuslain tärkeimmät periaatteet ovat:

1) Monikansallisen kommunitaarisen (yhteisöihin perustuvan) yhtenäisen valtion perustaminen.

2) Intiaaniväestön osallistumisen takaaminen maan taloudelliseen ja poliittiseen järjestelmään. Maan oikeuslaitoksen tuomareista vähintään
50 % pitää edustaa intiaaniväestöä.

3) Alkuperäiskansojen, alueellinen, maakunnallinen ja kunnallinen
itsehallinto sekä vallan hajauttaminen.

4) Presidentin uudelleen valitsemisen mahdollisuus ja eri etnisten ryhmien
edustus kongressissa. Maan kaksikamarinen kongressi muutetaan yksikamariseksi kansalliskokoukseksi.

5) Hallitus ja parlamentti siirtyvät La Pazista Sucreen ja Sucrelle myönnetään
pääkaupungin asema.

6) Armeijan ja kansallisen poliisiin keskinäisten suhteiden uudelleen järjestäminen. Armeijan kontolle tulisi ulkoinen turvallisuus ja poliisi huolehtisi maan sisäisistä asioista kuten rikollisuus, liikenne, turismi ja yleinen järjestys.

7) Katolinen kirkko menettää erityisasemansa maan uskontokuntien
joukossa.

Pitkään kestäneiden kahinoiden ja neuvottelujen jälkeen Boliviassa päädyttiin siihen, että perustuslain lopullisesta hyväksymisestä päätetään kansanäänestyksessä 25.1.2009. Neljää rikkainta osavaltiota (Santa Cruz, Tarija, Beni ja Pando) edustava oikeisto-oppositio uhkasi hallitusta jopa sisällissodan mahdollisuudella. Evo Morales on pysynyt vaikeuksista huolimatta vallassa, koska hän nauttii kansansa enemmistön ja maan armeijan tukea. Seuraavat presidentin vaalit järjestetään 6.12.2009.

MORALES JATKAA YHTEISÖSOSIALISMIA AJAVALLA LINJALLAAN

Presidentti Evo Morales ilmoitti 6.1.2009, että loputkin uusiliberalistisen politiikan aikana yksityistetyt luonnonvarat, muu kansallinen omaisuus ja yhtiöt palautetaan Bolivian kansalliseen hallintaan. Seuraavina kansallistamisen kohteina ovat rautatieliikenne sekä sähkön tuotanto ja sen jakelu. Hallitus ohjaa tänä vuonna 1,8 miljardia dollaria polttoaineiden ja ruoan hintojen tukemiseen ja näiden perushyödykkeiden saatavuuden takaamiseen kaikille kansalaisilleen. Varoja suunnataan myös vanhustenhoitoon ja peruskoulutukseen.

OGP:n 23.12.2008 suorittamien mielipidemittausten mukaan bolivialaisista 65 % oli uuden perustuslain hyväksymisen kannalla ja 19 % ei ollut vielä päättänyt kantaansa asiaan. Kansalaisista vain 16 % vastusti tuolloin sen hyväksymistä. Kansanäänestys vahvisti 25.1.2009 reilulla äänten enemmistöllä (yli 60 %) Bolivian uuden edistyksellisen perustuslain voimaantulon.

Matti Laitinen

Lähteet: Prensa Latina / KOMINFORM, Matti Laitisen omat lehtiartikkelit, Bolivia´s New Constitution: Avoiding violent confrontation crisis group Latin America Report 23, 31.8.2007, YLE ja Observatorio de Gestión Publica.

ISRAELIN JOHTAJAT VASTUUSEEN RIKOKSISTAAN

2009-01-24T13:04:00.000+02:00

Israelin brutaalissa hyökkäyksessä Gazaan sai surmansa yli 1 300 palestiinalaista, joista suuri osa oli siviilejä, lapsia ja naisia. Israelin puolella uhreja oli 13, joista kolme oli siviilejä.

Israel syyllistyi Gazassa kansanmurhaan ja valtioterrorismiin. Sen hyökkäys ei kohdistunut pääasiassa Hamas-järjestöä vastaan, kuten virallisesti on ilmoitettu. Hyökkäys kohdistui tietoisesti Gazan siviiliväestöön, jonka asemaa heikensi myös se, että Israel esti jo parin kuukauden ajan ennen hyökkäystä lääketoimitukset Gazaan. Israel jarrutti muutenkin kaikkinaisten avustustoimitusten perillemenoa Gazaan konfliktin aikana.

On siten täysin absurdia ja suhteetonta, että päähuomio on tulitauon voimaantulon jälkeen kohdistunut siihen, miten asetoimitukset Hamas-järjestölle saataisiin estettyä. Huomio tulisi kiinnittää sen sijaan siihen, miten Yhdysvaltain asetoimitukset Israelille voitaisiin estää. Kansanmurha Gazassa toteutettiin pitkälti Yhdysvaltalaisilla aseilla, kuten F-16-hävittäjillä ja Apache-helikoptereilla.

Kansainvälistä oikeutta on toteutettu viime vuosina erittäin yksipuolisesti. Sotarikosoikeuden eteen on saatettu lähinnä Yhdysvalloille ja läntiselle Euroopalle epämieluisia henkilöitä ja niiden vihollisia. Tsetsenian sodan seurauksena on oikeuden eteen joutunut niin ikään venäläisen osapuolen edustajia.

Ei voi olla niin, että länsi ja sen liittolaiset, kuten Israel, ovat kansainvälisen lain yläpuolella. Vaadimme, että Israelin johtajat saatetaan sotarikosoikeuden eteen vastaamaan syytöksiin kansanmurhasta. Lisäksi kaikkia Israelin kanssa sotilaallista yhteistyötä tekeviä tahoja tulisi pitää sen kanssarikollisina.

Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama totesi virkaanastujaispuheessaan, että ”Yhdysvallat on jokaisen sellaisen kansan, miehen, naisen ja lapsen ystävä, joka tavoittelee rauhaa ja kunniallisuutta”. Obama ilmoitti Yhdysvaltojen olevan ”jälleen valmis johtamaan (maailmaa)”. Toistaiseksi johtajuutta ja moraalista selkärankaa ovat osoittaneet Venezuela ja Bolivia katkaisemalla diplomaattisuhteensa Israelin kanssa Gazan tapahtumien johdosta.

Tuoreella Yhdysvaltojen presidentillä on heti virkakautensa alussa erinomainen tilaisuus osoittaa johtajuutta ja välittämistä maailman kansoista tuomitsemalla jyrkästi Israelin Gazassa harjoittaman epäinhimillisen valtioterrorismin ja kansanmurhan. Obaman pitää lopettaa maansa perinteinen Israelin myötäily, aseistaminen ja rahoittaminen.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen on irtisanouduttava tähänastisesta yksipuolisesta politiikastaan suhteessa Israeliin ja Palestiinaan. Niiden on lakattava pitämästä demokraattiset vaalit vuonna 2006 voittanutta Hamasia terroristijärjestönä ja tunnustettava se lailliseksi osapuoleksi Israelin ja palestiinalaisten neuvotteluissa.

Gazan saarto on purettava. Israelilla tulee olla päävastuu Gazan jälleenrakennuksen arviolta 1,5 miljardin euron suuruisista kuluista.

Helsingissä 23.1.2009

Hands Off Venezuela - Finland

2008-12-09T21:59:00.008+02:00

VENEZUELA VAALIEN JÄLKEEN

Artikkeli perustuu venezuelalaisen vallankumousmiehen Euler Cazadillan 5.12.2008 Helsingissä järjestetyssä Venezuela-tilaisuudessa pitämään luentoon sekä venezuelanalysis.comin täsmennyksiin vaalituloksista.

Euler Cazadilla on 27-vuotias PSUV:n militantti. Hän on 7-lapsisen perheen poika. Hän on osallistunut tehtaiden valtausliikkeen toimintaan. Nykyisin hän opiskelee agronomiksi Sucren yliopistossa. Hän opintonsa suuntautuvat elintarviketeollisuuteen. Lisäksi hän kirjoittelee artikkeleita marxilaiseen El Militante-lehteen.

PAIKALLISVAALIT

Venezuelassa pidettiin 23.11.2008 paikallisvaalit, jossa kansalaiset valitsivat maansa osavaltiolle kuvernöörit sekä kaupungeille pormestarit ja paikallishallinnot. Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue voitti vaaleissa 17/22 kuvernöörin paikkaa. PSUV:n hallussa olevan Amazonasin osavaltion kuvernöörin paikasta ei äänestetty tällä kertaa. Paikallishallinnon vaaleissa PSUV eteni merkittävästi saaden haltuunsa maan 319 kunnanvaltuustosta yhteensä 263.

Mediassa tulos on esitetty opposition suurena voittona, vaikka menetetyn Mirandan osavaltion jaossa olleista 21 pormestarin paikoista Chávezin kannattajat saivat haltuunsa 15 paikkaa. Myös Zuliassa hallituksen kannattajat saavuttivat enemmistön 13/19 paikallishallinnossa.

PSUV:n ehdokkaat vaaleihin oli asetettu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta demokraattisesti puolueen perustasolta. Presidentti pani itsensä likoon vaaleissa ja sillä oli suotuisa merkitys lopputulokseen. Chávezin kannattajien äänimäärä kohosi 1,1 miljoonalla verrattuna v. 2007 perustuslain kansanäänestykseen.

OPPOSITIO ETENI

Maan oppositio eteni vaaleissa ja sai viisi kuvernöörin paikkaa väkirikkaissa osavaltioissa – Zulia, Miranda, Carabobo, Nueva Esparta ja Tachira. PSUV voitti Sucressa, Araguassa ja Guaricossa, vaikka osavaltioiden aikaisemmat kuvernöörit olivat loikanneet Chávezin puolelta opposition kelkkaan. Vauras öljyosavaltio Zulia ja turismiin keskittynyt Nueva Esparta ja teollisuusalue Carababo sekä pääkaupunkia ympäröivä Miranda päätyivät opposition käsiin. Opposition voitot lukuun ottamatta Nueva Espartan osavaltiota olivat niukkoja. Opposition uudet kuvernöörit Capriles Radonsky, Enrique Salas Feo ja Caracasin pormestari Antonio Ledezma ovat kunnostautuneet aikaisemmin Venezuelan bolivaarisen tasavallan vallankaappaus- ja horjuttamishankkeissa.

MIKSI VAALEISSA KÄVI NÄIN?

Venezuelan kansasta istuu puolet tällä hetkellä koulunpenkillä. He opiskelevat ammattioppilaitoksissa ja yliopistoissa. Kaikille kansalaisille on taattu ilmainen koulutus. Heillä on myös mahdollisuus saada ilmaiseksi hammashoito ja silmälasit.

Venezuelassa yhteisöneuvostot päättävät paikallisista asioista ja opiskelijaneuvostot annettavan koulutuksen sisällöstä. Tehdasneuvostojen vastuulla ovat työpaikka-asiat sekä tuotannon organisoiminen ja suunnittelu. Presidentin tukema neuvostojen organisaatio toimii porvarillisen valtiojärjestelmän rinnalla. Se on saavuttanut pieniin voimavaroihinsa nähden paljon parempia tuloksia kuin kapitalistinen järjestelmä.

Neuvostot elävät kuitenkin ison puun varjossa – kapitalistinen järjestelmä hyökkää niitä vastaan kaikilla tasoilla. Systeemi on muuttunut yhä byrokraattisemmaksi. Ilmastoidussa toimistoissa istuu tyytyväisiä ja toimettomia valtion virkamiehiä, joiden päätehtävänä on yhteiskunnallisen muutoksen jarruttaminen. He nuoleskelevat esimiehiään ja alistavat alaisiaan. Vallankumouksellisten enemmistöllä ei ole omassa käytössään tehokasta järjestökoneistoa.

Carabobon istuvaa ”bolivaarista” kuvernööriä Acosta Carlesia syytetään korruptiosta ja taloudellisista epäselvyyksistä. Hänen osallistumisensa vaaleihin vei PSUV:n ehdokkaalta Mario Silvalta läpimenomahdollisuuden.

Mirandan osavaltiossa PSUV:n ehdokkaana oli maan ex-varapresidentti ja puoluejohdon oikeistosiipeä edustava Diosdado Cabello. Hän hävisi vaalinsa. Hän pääsi niihin mukaan keittiön kautta. Puolueen vallankumouksellinen siipi ei luota häneen.

PSUV

Presidentti perusti PSUV:n taustaorganisaatioksi. Puolue on rakennettu demokraattisesti. Vallankumousprosessin jarruttajat toimivat puolueen sisältä käsin. Puolueen aktiivisin osa eli sosialistiset pataljoonat, joihin kuuluu kaksi miljoonaa jäsentä, kokoontuvat säännöllisesti viikoittain. Ruohonjuuritasolla tiedetään keitä ovat vallankumoukset viholliset. He eivät koostu ainoastaan maan oikeisto-oppositiosta, valtion vanhoista virkamiehistä ja kapitalisteista vaan myös oman puolueen byrokraateista.

Bolivaarisen vallankumouksen sisällä tarvitaan tämän takia oma vallankumous – jatkuva vallankumous. Monet valtaan päässeet hamuavat ympärilleen vain rikkauksia ja naisia. Byrokraatit julistavat, että kansanjoukot eivät ole vielä valmiita sosialismiin tai syyttävät vallankumousta liian nopeasta etenemisestä. Kansan on aika herätä ja käyttää omaa demokratiaansa, muuten se ei voita koskaan.

MIELIALA VENEZUELASSA

Euler Cazadillan kokemuksen mukaan Hugo Chávez on sama persoona sekä presidenttinä että siviilihenkilönä, joka tuntee olonsa yksinäiseksi taistellessaan porvarillista valtiokoneistoa vastaan. Viestintävälineiden kasvot ovat porvarilliset. Kansa vaatii perustasolla jo porvariston päitä. Radikaalit ovat perääntymässä. Suurin vastuu on puolueen byrokraateilla, jotka elävät bolivaariselle vallankumouksella, mutta eivät sen puolesta. Kyse on myös maailman talouden muuttuvasta tilanteesta. Kortit ovat nyt paljaina.

LAMA ISKEE MYÖS VENEZUELAAN

Venezuelassa koettiin 1980-luvulla paha pankkikriisi, jolloin valtio pelasti isoja yhtiöitä ja pankkeja kaatumasta verovaroilla. Samalla sosiaalimenot typistettiin. Pankkiireista ja yhtiöiden omistajista tuli monimiljonäärejä. Tämä vaikutti olennaisesti Venezuelan teolliseen rakenteeseen. Teollisuuspuistot muuttuivat tehtaiden hautausmaiksi. Supermiljonäärit ostivat halvalla valtion omaisuutta. Pääoma pelastettiin ja valtion kannattavat yhtiöt yksityistettiin.

Nykyinen lama koskettaa myös Venezuelaa. Öljyn hinta on laskenut 60 %. Tällä on merkityksensä sosiaalisten uudistuksien ja kampanjoiden rahoittamiseen. Maa ei voi elää pelkästään öljytuloilla. Teollisuus on aktivoitava uudelleen. Jotkut kuvittelevat, että sosiaalisesti ajattelevien kapitalistien tehtävänä on Venezuelan pelastaminen. Nämä eivät kuitenkaan toimi hallituksen ehdoilla.

TEHDASNEUVOSTOT

Työläiset ovat vallanneet öljyalan teollisuutta. Jotkin tehtaat toimivat ilman omistajia. FRETECO (Vallattujen ja kansallistettujen tehtaiden työläisten vallankumouksellinen rintama) organisoi työläisten toimintaa. Jos jokin tehdas pysähtyy, se vallataan. Tehdasneuvostot ottavat vallan tehtaissa. Ne vastaavat tuotannon suunnittelusta. Valtio omistaa raaka-aineet ja tehtaiden tilat ja laitteiston. Käytännössä tämä on malli sosialistiselle tehdastuotannolle.

Tehdasneuvostot harjoittavat lisäksi yhteistoimintaa yhteisöneuvostojen kanssa. Ne tekevät yhdessä valtiolle projekti- ja rahoitushakemuksia. Valtion yhtiöiden työntekijöiden pitäisi perustaa oma demokraattinen ay-liike ja tehdasneuvostot valvomaan tehtaittensa tuotantoa.

FRETECO on jäsenistöltään pieni järjestö, jota byrokraatit ja ay-liike eivät hyväksy. Chávez pitää sitä kuitenkin hyvänä esimerkkinä vallankumoukselle.

Venezuelalaiset kapitalistit tappoivat juuri kolme ay-johtajaa. Euler Cazadillan mielestä meidän suomalaisten olisi syytä laatia julkilausuma näitä murhia vastaan.

VENEZUELAN MEDIA

Kansallisesta mediasta 85–90 % on edelleen yksityisten tahojen omistuksessa. Yksityiset viestimet mustamaalaavat Chávezin hallitusta. Canal 8 ja TVS:n lähetykset kattavat koko Venezuelan. Maassa toimii seitsemän valtakunnallista, 60 kaupallis-alueellista ja 31 yhteisöllistä TV-kanavaa. Hallituksella on myös oma Tv-kanavansa. Valtion yhteinen tietoliikennesatelliitti Kuuban ja Argentiinan kanssa demokratisoi nykyisin viestintää. Venezuelalaiset eivät ole vielä tottuneet asiallisiin kulttuurikanaviin.

Satelliitti helpottaa mm. paikallisradioiden/yhteisöradioiden yhteistoimintaa ja antaa toiminnalle lisää kattavuutta. Radioasemat muodostavat ketjun, jonka myötä yhdessä tehty hyvä ohjelma voi löytää tiensä kanavalta toiselle ja saavuttaa näin laajemman kuulijakunnan.

KUUBA

Vuosikymmenien ajan Kuuba on toiminut lyhtynä, joka saanut meidät ajattelemaan, että sosialismi on mahdollista. Meidän kansamme kuva Kuubasta oli ennen vain median luoma kuva siitä. Maittemme välinen vuorovaikutus on muuttanut tuota kuvaa (lääkärit, urheilu, kulttuuri ja tiede). Kuuban menestyminen saarroista ja rangaistuksista huolimatta hämmästyttää, koska muut Latinalaisen Amerikan maat ovat surkeassa jamassa. Yhden maan eristynyt sosialismi on kuitenkin vaikeaa. Kuuban mallista on hyötyä ja siitä voi oppia. Latinalainen Amerikka tarvitsee omassa prosessissaan Kuubaa ja Kuuba vastaavasti omassaan Latinalaista Amerikkaa. Sosialismin voittamiseksi Venezuelassa tarvitaan koko Latinalaisen Amerikan apu ja sen kokemus.

Matti Laitinen
Hands off Venezuela - Finland

2008-11-24T14:18:00.001+02:00

Venezuelan paikallisvaalit

Presidentti Hugo Chávez liittolaisineen voitti 23.11.2008 pidetyt Venezuelan paikallisvaalit. Vaalien äänestysprosentti oli 65 %. Niihin osallistui 16,8 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää. Chavistat saivat yhteensä 17/22 kuvernöörin paikkaa. Oppositiolle heltisi voitto viidessä osavaltiossa mm. Mirandassa, Zuliassa ja Nueva Espartassa. Caracasin pormestarin paikka siirtyi myös opposition edustajan hallintaan. Hugo Chávezin mielestä vaalien lopputulos oli voitto Venezuelan kansalle, koska se vahvistaa Venezuelan valitsemaa demokraattista tietä.

Matti Laitinen
www.telegraph.co.uk

2008-11-19T10:02:00.001+02:00

JULKILAUSUMA

PEN julistaa puolustavansa ajatusten esteetöntä kulkua kansalaisten sekä eri kansakuntien kesken. Sen jäsenet sitoutuvat vastustamaan kaikkea ilmaisun vapauden tukahduttamista omassa maassaan ja yhteiskunnassaan.

Käsittääksemme PENin tehtävänä on toimia sananvapauden vaalijana eikä sen tukahduttajana kuten järjestön puheenjohtaja Jukka Mallinen näyttää toimivan.

Suomessa asuvan maahanmuuttajarunoilija Roxana Crisologon esiintymisen estäminen Itsenäisyyspäivänä 2008 Kiilan, Suomen PENin ja Sadankomitean tilaisuudessa osoittaa eriskummallisia piirteitä Jukka Mallisen ilmaisunvapauskäsityksestä.

PENin puheenjohtaja ja yhden miehen totuuskomissio Jukka Mallinen julistaa tällä syrjivällä toimenpiteellään Jukka Mallisen asiantuntemuksen Latinalaisesta Amerikasta paremmaksi ja syvemmäksi kuin perulaisen maahanmuuttajarunoilijan, joka on elänyt suurimman osan elämästään Etelä-Amerikan mantereella.

Jukka Mallisen käsitykset asettavat kansainvälisen Hands off Venezuela –liikkeen outoon valoon, joka sokaisee ällikällä jopa Hands off Venezuela – Finland ry:n hallituksen jäsenet. Mihin sananvapautta loukkaavaan tekoon Venezuelan bolivaarinen tasavalta on syyllistynyt kansallistaessaan maansa öljyvarat ja ohjatessaan niistä kertyvät varat venezuelalaisten sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä valtaväestön kouluttamiseen?

PENin johtokunnan jäsen Jukka Koskelainen vastaa PENin kotisivuilla Hands off Venezuelaa koskien seuraavasti:
”Koska kyseessä on hallitus, joka on rajoittanut voimakkaasti sananvapautta ja antanut eritystukensa maille, joissa sitä erityisen brutaalisti on tukahdutettu (Valko-Venäjä, Iran, Libya, Kuuba, Venäjä), ei suhde tähän järjestöön voi olla vaikuttamatta siihen, miten itse arvioin tällaiseen toimintaan osallistuvaa henkilöä PENin jäsenenä ja edustajana.”

Jukka Koskelainen ei mahda tietää, että valtaosa Venezuelan tiedotusvälineistä on edelleen yksityisessä omistuksessa. Ne eivät suhtaudu suinkaan myönteisesti Chávezin jo vuodesta 1998 jatkuneeseen kansanvaltaiseen hallintoon. Ilmeisesti Koskelainen ei myöskään tiedä, että Venezuelassa kansalaiset ovat valinneet presidentti Chávezin tehtäväänsä jo useamman kerran vapaissa vaaleissa ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Chávez on voittanut näin kerta toisensa jälkeen maan opposition asettamat ehdokkaat.

Roxana Crisologon mahdolliset jäsenyydet laillisissa ihmisoikeuksia kunnioittavissa järjestöissä kuuluvat hänen ihmisoikeuksiinsa. Onko Mallisen tavoitteena rajoittaa Roxana Crisologon ja muiden PENiläisten mielipiteenvapautta? Milloin Kansainvälisen kirjailijoiden sananvapausjärjestön PEN:in Suomen osasto irtisanoo suhteensa Suomen valtion kanssa veljeileviin kirjailijoihin? Suomihan osallistuu sotilasliitto NATO:n johtamiin, verisiin kriisinhallintatehtäviin Afganistanissa?

Hands off Venezuela – Finland ry. on Venezuelan bolivaarista vallankumousta ja Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuuden edistymistä tukevien yksityisten henkilöiden ja järjestöjen muodostama solidaarisuusjärjestö. Sen tarkoituksena on edistää oikean tiedon levittämistä Hugo Chávezin johtamasta bolivaarisesta vallankumouksesta ja Venezuelan yhteiskunnallisesta kehityksestä sekä osoittaa solidaarisuutta Venezuelan kansalle ja puolustaa aatteellisesti sen suorittaman vallankumouksen saavutuksia. Kannatamme Venezuelan itsenäisyyttä, emmekä hyväksy ulkopuolisten valtioiden sekaantumista itsenäisen demokraattisen valtion asioihin. Sanavapaus koskee myös meitä ilman suodattavia totuuskomissioita. Meillä on oikeus esittää sekä yksityisesti että julkisesti mielipiteitämme.

Hand off Venezuela – Finland tuomitsee PEN:in puheenjohtajan Jukka Mallisen sananvapautta häpäisevät toimet runoilija Roxana Crisologoa kohtaan.

Hands off Venezuela – Finland ry.
18.11.2008