BOLIVAARISEN VENEZUELAN IHMISOIKEUDET

Vuodesta 1999 alkaen bolivaarinen Venezuela on velvoittanut itsensä täyttämään kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, joihin lukeutuvat poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset kulttuurilliset ja kansalaisoikeudet. YK:n ihmisoikeussopimuksen mukaan: ”Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.”

POLIITTISET JA KANSALAISOIKEUDET

Vaikka Venezuela on ollut muodollisesti demokratia v. 1958 lähtien, vasta Hugo Chávezin valinta presidentiksi v. 1998 ja v. 1999 kansanäänestyksellä hyväksytty perustuslaki merkitsivät sellaista uutta poliittista sitoumusta, jossa huomioitiin Venezuelan kansan enemmistö.

Tuosta alkaen maassa on tapahtunut poliittisen osallistumisen kasvua kaikilla hallinnon aloilla ja kansalaisjärjestöissä sekä myös vaalijärjestelmän läpinäkyvyyden ja luotettavuuden lujittumista. Vuodesta 1998 maassa on pidetty – 16 kansainvälisten tarkkailijoiden valvomaa – kansallista vaalia mukaan lukien historiallinen v. 2004 kansanäänestys (presidentin asemasta, ML). Syyskuun 2010 parlamenttivaaleihin osallistui 186 puoluetta äänestysprosentin noustessa 66 %. Nämä olivat maan historiassa korkeita lukemia. Tässä vaalissa poliittinen oppositio valitsi demokraattisen tien ja voitti 65 edustajapaikkaa.

Lisäksi v. 1999 perustuslaki laajensi selvästi monia kansalais- ja poliittisia oikeuksia sallimalla venezuelalaisten osallistumisen demokratisoitumisprosessiin eikä vain jäädä sen passiivisiksi kuuntelijoiksi. Vuoden 2010 alueellisen latinobarometrin raportin mukaan 84 % venezuelalaisista sanoo kannattavansa demokratiaa. Tämä on korkein lukema maanosassa.

OPPOSITION ASEMA VENEZUELASSA

Huolimatta v. 2002–2003 poliittisista vaikeuksista opposition yrittäessä kaapata vallan demokraattisesti valitulta hallitukselta ja järjestellä Venezuelan elinvoimaista öljyteollisuutta kansalais- ja poliittisia oikeuksia varjeltiin. Kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen presidentti Chávez armahti ne laittomuuksiin osallistujat, jotka eivät olleet syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Oppositio osoittaa mieltään Venezuelassa säännöllisesti ja ongelmitta. Valtaosa mediasta kritisoi vihlovasti hallitusta. Yli 86 % yleisillä lähetystaajuuksilla toimivista tiedostusvälineistä ovat yksityisiä. Ne ovat pääosin poliittisen opposition hallinnassa. Lisäksi kaapeliverkossa 184 kanavaa lähettää vapaasti ohjelmiaan. Ilmenneet ongelmat ovat olleet luonteeltaan oikeudellisia – eivät poliittisia, kuten Venezuelan poliittinen oppositio on väittänyt.

TALOUDELLISET, SOSIAALISET JA KULTTUURILLISET OIKEUDET

Venezuela on ottanut merkittäviä askelmia köyhyyden vähentämisessä ja kansalaisten ottamisessa mukaan yhteiskuntaan.  Maa on edistänyt poissuljettujen ryhmien osallistumista ja juhlinut venezuelalaista kulttuuria sen kaikissa muodoissaan.

OAS:n ja UNDP:n v. 2010 raportin mukaan köyhyys on supistunut Venezuelassa 44 % v. 1998–2008. Maanosan köyhyyden vähentyminen on ollut suurinta Venezuelassa. Samana ajanjaksona taloudellinen epätasa-arvoisuus on pienentynyt 17,9 %.

Vuosina 1998–2008 Venezuela kohosi YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 10 pykälää ylöspäin. Useimmat venezuelalaiset ovat päässeet terveydenhoidon, koulutuksen ja säännöllisen ravinnon piiriin. Venezuelan kansallisen tilastolaitoksen mukaan hallitus on ohjannut viimeisen 11 vuoden aikana yhteensä 330 miljoonaa dollaria sosiaalisiin ohjelmiin. Summa käsittää 66 % maan verotuloista.

Noin 14 miljoonalle venezuelalaiselle on taattu perusravinto ja subventoidut hinnat valtion myymälöissä. Reilulla enemmistöllä kansasta on maksuton terveydenhuolto. Imeväiskuolleisuus on pudonnut v. 1998–2007 arvosta 31/1000 synnytystä arvoon 13/1000 synnytystä. Nämä ovat konkreettisia tuloksia harjoitetuista sosiaalisista ohjelmista (misiones). Vuonna 2010 maan parlamentti päätti kohdistaa budjetista 46 % sosiaalimenoihin.

KOULUTUS

UNESCO:n raportin mukaan v. 2007 ikäluokasta 62 % pääsi peruskoulutukseen. Vuonna 2006 peruskoulutukseen päässeistä 97 % suoritti opintonsa loppuun. Hallituksen koulutuspolitiikan ansiosta maan yliopistoissa opiskeli v. 2010 yli kaksi miljoonaa opiskelijaa. Hallitus on edistänyt myös uuden teknologian käyttöönottoa. Chávezin valtakaudella Internetin käyttöaste on kasvanut kolmesta prosentista 33 %.

NAISTEN JA VÄHEMMISTÖJEN ASEMA

Nykyisin Venezuelassa aikaisemmin syrjityille ryhmille kuten naisille, afro-venezuelalaisille ja intiaaniväestölle on suotu erikoisoikeuksia ja pääsy poliittiseen valtaan. Vuoden 1999 perustuslaki tunnustaa mm. maan alkuperäisväestön yhteisomistuksen omaan maahansa.

Enemmistö naisista osallistuu kansanvallan toteuttamiseen. Vuoden 2010 lopulla maan neljän tärkeän hallintohaaran johdossa toimi nainen. Cilia Flores työskenteli kansalliskongressin puheenjohtajana, Tibisay Lucena kansallisen vaalineuvoston presidenttinä, Luisa Estella Morales korkeimman oikeuden presidenttinä ja Luiza Ortega oikeusministerinä.

Matti Laitinen

Lähde: Human rights in Venezuela, Embassy of the Bolivarian republic of Venezuela to the United States.

VIVIREMOS Y VENCEREMOS!

Valencian bolivaarisen kunnallisneuvoston julkisten asioiden ja sosiaalisen kehityksen komitean puheenjohtaja Oswaldo Di Lorenzo vieraili lokakuussa Helsingissä. Hän selvitti Pandin toimitiloissa 17.10.2011 järjestetyssä Venezuela-tilaisuudessa maansa nykyistä yhteiskunnallista tilannetta ja vallankumouksen kohtaamia ongelmia. Tilaisuuden järjestämisestä vastasivat yhdessä Pand ja HOV-F.

Öljyteollisuus

Venezuelan öljynjalostukseen keskittynyttä teollisuutta monipuolistetaan. Pien- ja keskisuuren teollisuussektorin asemaa vahvistetaan. Maa vaihtaa ulkomaankaupassaan öljyä niihin tuotteisiin, mitkä siltä itseltä puuttuvat kuten tekstiileihin, teollisuuden tarvitsemiin koneisiin ja laitteisiin, maatalouskoneisiin ja terveydenhoitopalveluihin. Selvyyden vuoksi vielä, Venezuela ei lahjoita öljyvarojaan kenellekään, vaan käy öljyllä bilateraalista kauppaa. Öljytuloja kohdistetaan väestön koulutukseen kaikilla tasoilla. Kukaan kansalainen ei elä enää nälässä.

Maatalous

Venezuelan maataloustuotannon kohentumisen myötä maan ruokaomavaraisuudessa on saavutettu merkittäviä tuloksia. Maan elintarvikkeista 70 % tuotiin vielä v. 2007 ulkomailta vauraista maatalousmaista. Maataloustuotanto käsitti v. 2006 vain 6 % bruttokansantuotteesta. Nykyisin maatilataloutta on monipuolistettu. Suurtiloja on jaettu pienempiin yksiköihin. Elintarviketuotannossa on suuntauduttu lähituotantoon. Neljässä tärkeässä viljelykasvissa – maissi, riisi, pavut ja durra – on saavutettu jo omavaraisuus. Perusvihannekset kasvatetaan omassa maassa. Perunasatoa piisaa vain puoleksi vuodeksi.

Karjatalous- ja maitotuotteiden kotimaisuusaste on myös noussut huomattavasti. Liittolaismaasta Nicaraguasta tuodaan siitoseläimiä oman tuottoisan nautakarjan kehittämiseksi.

Perustoimeentulo

Venezuelalaisten lakisääteinen minimipalkka on nykyisin 1 500 bolivaria (1 U$ = 4,3 bolivaria). Maan työttömyysaste on 5 %. Työttömille maksetaan rahastoista työttömyyskorvausta. Naiset pääsevät eläkkeelle 60 vuotiaina ja miehet 65 vuoden ikäisinä. Kaikille on taattu 1 500 bolivarin suuruinen, indeksiin sidottu peruseläke. Aikaisemmin lesken eläke saattoi olla vaivaiset 28 bolivaria/kk. Varhaiseläkkeelle on mahdollista päästä kertyneiden työvuosien mukaan. Eläkeläiset nauttivat samoja sosiaalietuuksia kuin muutkin kansalaiset.

Talouden epävirallinen sektori 

Venezuelassa toimii katukauppiaiden ylläpitämä talouden epävirallinen sektori. Katukaupasta 70–90 % on ulkomailta tulleiden ihmisten käsissä. He eivät kuulu maan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin toistaiseksi. Elääkseen he myyvät puhelinaikaa, tupakkaa, elintarvikkeita, kaikenlaisia irtotavaroita, pitävät katukeittiöitä jne… Bolivaarinen hallitus on halunnut parantaa heidän asemaansa ja arvostustaan suomalla heille luvan myydä tuotteitaan tähän tarkoitukseen varatuilla myyntipaikoilla, joihin on myös varattu kauppiaille omia sosiaalitiloja. Venezuelassa asuu paljon Kolumbiasta, Meksikosta ja muualta mantereelta tulleita siirtolaisia. Harmaa talous on yleinen ongelma koko Latinalaisessa Amerikassa. Venezuela ei aio sulkea rajojaan sisarkansoiltaan. Bolivaarinen hallitus tiedostaa tämän ongelman ja vallankumouksen tehtävänä on löytää sille ratkaisu.

Rikollisuus

Venezuelassa ilmenee paljon väkivaltaa, josta 60 % liittyy talousriidoista ja rikollisuudesta johtuviin välienselvittelyihin. Chávezin hallintokautta edeltäneet yleiset asunto- ja autoryöstöt ovat selvästi vähentyneet. Rikkaiden kidnappauksia ei enää esiinny.

Huumeista on tullut uusi vakava ongelma. Tämä johtuu toisaalta siitä, että Venezuelaa käytetään huumekuljetusten välietappina matkalla Pohjoiseen ja toisaalta siitä, että Kolumbiasta muuttaneet siirtolaiset ovat tuoneet huumeet katukauppaan. Huumeet raaistavat rikollisuutta ja luovat myös pikkurikollisuutta. Venezuelan hallitus on esittänyt parlamentille lakia, joka sallisi pudottaa huumelentokoneet vastaisuudessa. Kuluvana vuonna poliisi on takavarikoinut jo yli 35 tonnia huumeita, pääasiassa kokaiinia. Oppositiolehdistö on vaiennut huumeongelmasta. Venezuelan oikeisto korostaa uutisoinnissaan maan väkivaltarikollisuutta ja syyttää siitä Chávezin hallitusta.

Korruptoituneet poliisivoimat

Toisena rikollisuutta ylläpitävä seikkana on edellisiltä vallankäyttäjiltä periytynyt maan korruptoinut poliisi. Venezuelassa ei ole yhtenäisiä valtion valvomia poliisivoimia. Perinteisesti maan eri hallintoalueilla on ollut omat poliisinsa, jotka toimivat alueensa kuvernöörin tai pormestarin alaisuudessa. Näissä poliisivoimissa korruptio on yleistä, miehistön koulutus on heikkoa ja palkka kehnoa. Hallitus pidätti kahdeksan kuukautta sitten virastaan 710 poliisia lahjonnan vuoksi. Ongelmaan on vaikea päästä käsiksi. Valtion valvomien poliisivoimien perustaminen ja kouluttaminen on kuitenkin jo aloitettu. Nämä lainvalvojat saavat kunnollisen koulutuksen, kohtuullista palkkaa, univormut ja sosiaaliturvan.

Matti Laitinen

Hands Off Venezuela – Finland