perjantai 17. lokakuuta 2008


VETOOMUS KOLUMBIAN ALKUPERÄISKANSOJEN PUOLESTA

YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan kaikki ihmisolennot – mukaan lukien Etelä-Amerikan alkuperäiskansat – syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Kolumbian intiaaniväestön edustaja voi vedota yhtä hyvin kuin Suomen kansalainenkin kaikkiin ihmisoikeuksien julistuksessa julistettuihin oikeuksiin ja vapauksiin oman kotimaansa poliittisesta, hallinnollisesta tai kansainvälisestä tilanteesta riippumatta. Jokaisella maapallon alkuperäiskansojen edustajalla pitäisi olla oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

TOISINKIN VOISI OLLA

Boliviassa kansanäänestyksessä 7.12.2008 vahvistettavan perustuslain 2 § mukaan ”Intiaaniväestölle ja alkuperäiskansoille palautetaan ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin alueisiinsa. Tämä perustuslaki takaa heille vapaan itsemääräämisoikeuden, joka painottuu heidän tahtoonsa muodostaa ja olla osa yhdistynyttä, monikansallista ja yhteisöllistä valtiota sekä takaa heidän itsehallinto-oikeutensa, kulttuurinsa ja alueensa jälleenrakentamisen perustuslain puitteissa.”
Presidentti Morales on todennut: ”Ennen espanjalaisten valloittajien tuloa nämä olivat alkuperäiskansojen maita ja ne on palautettava heille.”

Boliviassa guarani-intiaaneille on luovutettu oikeudet yli 900 000 eekkerin kokoiseen maa-alueeseen. Valtiolla on oikeus pakkolunastaa maita, joita ei käytetä sosiaalisesti hyödylliseen tarkoitukseen kuten maanviljelyyn tai liiketoimintaan.

KOLUMBIALAINEN LOGIIKKA

Kolumbiassa on käyty sisällissotaa jo 43 vuotta. Sodan vastapuolina ovat USA:n tukema Kolumbian armeija ja liittolaisenaan AUC (Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusvoimat) sekä niitä vastaan taistelevat maan suurimmat vasemmistolaiset sissiliikkeet FARC-EL ja ELN. AUC koostuu useista äärioikeistolaisista puolisotilaallisista ryhmistä, jotka nauttivat suurmaanomistajien, huumeparonien ja armeijan yhden osan tukea.

Kolumbian etniset ryhmät ovat syntyneet intiaanien, espanjalaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien sekoittumisesta. Vuonna 1991 maa sai uuden perustuslain, joka takasi muodollisesti alkuperäiskansojen oikeudet, mutta unohti täyttää niiden vaatimukset omista maa-alueista.

Vuonna 1999 Kolumbian presidentti Andrés Pastrana teki ehdotuksen ”Plan Colombiasta”, jonka päämäärinä olivat maan sosiaalinen ja taloudellinen elvyttäminen lopettamalla aseellinen konflikti ja luomalla maalle huumeiden vastainen strategia. Myöhemmin Plan Colombian tavoitteiksi asettuivat USA:n yksilöidyt poliittiset ja sotilaalliset päämäärät Latinalaisessa Amerikassa. Sen lopullisena päämääränä oli kiihdyttää markkinoiden avautumista Amerikan alueella FTAA-sopimuksen avulla.

Kolumbian nykyinen, liberaalipuoluetta edustava presidentti Alvaro Uribe astui maansa johtoon v. 2002. Hän otti tehtäväkseen kasvattaa sotilasmenoja ja lisätä yhteistyötä USA:n kanssa kitkeäkseen maasta huumetuotannon ja vasemmistolaiset sissiliikkeet. Hän toimii sekä maansa päämiehenä että sen hallituksen johdossa ja on näin ollen myös vastuussa maassaan tapahtuvista ihmisoikeuksien loukkauksista.

Ulkoministeri Colin Powellin vieraillessa v. 2002 Bogotassa hän ilmaisi USA:n suhtautuvan Kolumbiaan seuraavasti: ”Me uusimme sitoumuksemme pyrkiäksemme kohti yleisiä päämääriämme: vahvistaa demokratiaa, lisätä ihmisoikeuksien kunnioitusta, taistella huumeita ja terrorismia vastaan ja tärkeimpänä seikkana on laajentaa taloudellisen hyvinvoinnin kehä koskemaan kaikkia kolumbialaisia.”

Tämän päämäärän toteuttamiseksi USA myönsi Kolumbialle 1,8 miljardin dollarin avustuksen.

516 VUOTTA KESTÄNYT KOLUMBIAN ALKUPERÄISVÄESTÖN SORTO JATKUU
Alvaro Uriben johtama hallitus vahvistaa maansa demokratiaa ja kunnioittaa alkuperäiskansojensa ihmisoikeuksia hyvin erikoisella tavalla – polkemalla niitä järjestelmällisesti. AUC- joukot, tappoivat 28.9.2008 intiaanijohtaja Raúl Mendozan tämän kodissa. Aseistettu mellakkapoliisi hyökkäsi helikoptereilla ja tankeilla varustautuneena 12.10.2008 Caucan maakunnassa rauhanomaisesti mieltään osoittavien alkuperäiskansojen edustajien ja talonpoikien kimppuun, jotka protestoivat valtiovallan harjoittamaa kuolemanpolitiikkaa ja monikansallisia yhtiöitä vastaan. He vaativat itselleen perusoikeuksia, vapautta, autonomiaa ja oikeudenmukaista maanjakoa.

Kolumbian kansallinen intiaanijärjestön hallituksen (AUTORIDAD NACIONAL DE GOBIERNO INDIGENA – ONIC) mukaan viimeisen seitsemän vuoden aikana maassa on tapettu noin 1 125 alkuperäiskansoja edustavaa ihmistä. 18 alkuperäiskansaa on saatettu sukupuuton partaalle. 450 000 ihmistä on vailla maata. Yli 600 lasta Chocon alueella on kuollut aliravitsemukseen ja tauteihin. Kolme miljoonaa kolumbialaista on paennut maasta. 400 000 perhettä on menettänyt kotinsa. Neljän miljoonan ihmisen kodit on pakkosiirretty muualle. 30 000 henkilöä on kadonnut. 5 000 oikeudenkäynnitöntä kuolemantuomiota pantu täytäntöön. Lisäksi satoja opettajia, lehtimiehiä ja ammattiyhdistysaktiiveja on murhattu. Noin kuusi miljoonaa hehtaaria parasta maata on Kolumbian huumeparonien, poliitikkojen ja AUC:n hallussa. USA:n, Kanadan ja EU:n kanssa solmitut vapaakauppasopimukset ovat omalta osaltaan raivanneet tietä alkuperäiskansojen oikeuksien, kulttuurien, tietojen, maiden ja taloudellisten arvojen ryöstöön, pakkotyöhön, syrjäyttämiseen ja suoranaiseen terroriin.

Me emme hyväksy Kolumbian hallituksen toimia!

Me tuomitsemme Kolumbian hallituksen toimet! Me vaadimme, että se lopettaa maansa alkuperäiskansoihin kohdistamat sorto- ja vainotoimenpiteet sekä kunnioittaa niiden ihmisoikeuksia ja myöntää lisäksi alkuperäisväestölle itsehallinnon ja omistusoikeuden niiltä anastettuihin maa-alueisiin!


Helsingissä lokakuun 16. päivänä 2008

Hands Off Venezuela – Finland
Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto
PAND – Taiteilijat rauhan puolesta

torstai 16. lokakuuta 2008

Alkuperäiskansojen veri vuotaa Kolumbiassa

Paramilitaarit, Kolumbian laittomat puolisotilaalliset aseistetut joukot, tappoivat 28.9.2008 alkuperäiskansanjohtajan Raúl Mendozan tämän kodissa.

Kaksi viikkoa myöhemmin 12 000 alkuperäiskansalaista ja pientalonpoikaa marssivat Pan American valtatiellä Caucan maakunnassa 12.10.2008 rauhanomaisesti valtiovallan harjoittamaa kuolemanpolitiikkaa ja monikansallisia yhtiöitä vastaan perusoikeuksiensa, vapauden, autonomian ja oikeudenmukaisen maanjaon puolesta.

Aseistettu mellakkapoliisi kävi mielenosoittajien kimppuun helikoptereilla ja tankeilla vahvistettuna ja haavoitti vakavasti ainakin 23 marssijaa. Asia viedään yleisamerikkalaiseen tuomioistuimeen.

Viimeisen seitsemän vuoden aikana noin 1 125 alkuperäiskansalaista on tapettu, 18 alkuperäiskansaa on sukupuuton partaalla, 450 000 ei ole maata, yli 600 lasta Chocon alueella on kuollut aliravitsemukseen ja hoidettavissa oleviin tauteihin, kolme miljoonaa kolumbialaista on paennut maasta, 400 000 perhettä on menettänyt kotinsa, neljän miljoonan kodit on siirretty paikaltaan muualle, 30 000 henkilöä kadonnut, 5 000 tuomioistuinten ulkopuolista kuolemantuomiota pantu täytäntöön ja satoja opettajia, lehtimiehiä ja ammattiyhdistysaktiiveja tapettu.

Noin kuusi miljoonaa hehtaaria parasta maata on huumeparonien, poliitikkojen ja paramilitaaarien hallussa. USA:n, Kanadan ja EU:n kanssa solmitut vapaakauppasopimukset ovat omalta osaltaan raivanneet tietä alkuperäiskansojen oikeuksien, kulttuurien, tietojen, maiden ja taloudellisten arvojen ryöstöön, pakkotyöhön, syrjäyttämiseen ja suoranaiseen terroriin.

Näin jatkuu jo 516 vuotta kestänyt alkuperäisväestön sorto. Sitä vastaan noustaan jälleen kerran näinä päivinä.

Uribe on menettänyt viimeisen järjenrippeensä.

Kolumbian kansallinen alkuperäisjärjestö


www.onic.org.co
www.cric-colombia.org


Timo Partanen

PhD, MSc, MPh, BSc, Profesor Visitante
Instituto Regional de Estudios en Sustancias Tóxicas (IRET)
Centro Colaborador de Organización Panamericana de Salúd (OPS)
Facultad de Ciencias de la Tierra y el Mar
Universidad Nacional
Apartado Postal 86 / 3000 Heredia / Costa Rica
Tel. 506 2261 8002; Fax 506 2277 3583
timo_partanen@yahoo.com

tiistai 7. lokakuuta 2008



HORNET-HANKE JÄIHIN – RAHAA PERUSPALVELUIHIN

Suomi aikoo modernisoida Hornet-hävittäjänsä muuttamalla ne torjuntahävittäjistä täysiverisiksi rynnäkkökoneiksi. Koneisiin hankitaan monenlaista uutta tekniikkaa, muun muassa Nato-yhteensopiva tietovuolaitteisto ilmatilannekuvan luomista ja yhteyksien pitoa varten.

Lisäksi on tarkoitus hankkia ilmasta ilmaan- sekä ilmasta maahan-ohjuksia. Jälkimmäisten kantomatka tulisi olemaan jopa yli 300 kilometriä. Hyökkäyksellisyys on suuri muutos Suomen ilmavoimille, jonka hävittäjät ovat toimineet tähän saakka vain torjuntaominaisuudessa.

Modernisointiprosessin ensivaihe, MLU 1, maksaa 325 miljoonaa euroa. Toisen vaiheen, MLU 2:n, kustannuksista ei ole vielä tarkkaa tietoa, mutta ilmavoimissa on arvioitu sen tulevan maksamaan 1,3 miljardia.

Modernisointihankeen kustannusarvio yllätti jopa puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaojan. Onkin ilmeistä, että kustannusten todellinen taso on pidetty salassa eduskunnalta, koska on haluttu varmistaa hankkeen läpimeno ilman vastalauseita.

PAND - Taiteilijat rauhan puolesta -järjestö tuomitsee suunnitelmat Hornetien muuttamiseksi hyökkäyskoneiksi. Hornet-hanke on kuvastaa hyvin Suomen ulkopolitiikan muutosta perinteisestä rauhanomaisesta sovittelulinjasta avoimeksi militarismiksi. Hanke tiivistää entisestään Suomen yhteistyötä sotilasliitto Naton ja sen johtavan valtion, maailman suurimman asemahdin, Yhdysvaltojen kanssa.

Suomen kansan selkeä enemmistö vastustaa maamme Nato-jäsenyyttä. Hornetien muuttaminen tekniikaltaan Nato-yhteensopiviksi on taas yksi lisäosoitus maamme johdon pyrkimyksestä integroida Suomea Natoon ulkokautta, kansalta ulottumattomissa ja sen mielipiteestä piittaamatta.

Kunnille riittävät määrärahat

Lukuisat mielipidetiedustelut osoittavat, että sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat kansalaisten enemmistön mielestä tärkeimpiä yhteiskunnallisia tavoitteita.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen on väläytellyt julkisten menojen leikkauksia Yhdysvalloista lähtöisin olevan finanssikriisin johdosta.

Asevarustelumäärärahoista tinkimistä ei ole julkisuudessa juuri vaadittu. Pelkona on, että leikkaukset kohdistuvat jälleen 1990-luvulta tuttuun tapaan kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin.

PAND vaatii hallitusta asettamaan asiat vihdoinkin kansalaisten enemmistön vaatimaan tärkeysjärjestykseen. Jokelan ”yksittäistapaus” ei saanut hallituksen hälytyskelloja soimaan. Kuinka monta ”yksittäistapausta” tarvitaan, ennen kuin kunnille taataan riittävät määrärahat saattamaan esimerkiksi koulujen oppilashuolto säälliselle tasolle?

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut on saatettava niin ikään välittömästi kuntoon. Terveydenhoidon ja perusopetuksen resurssit on turvattava. Tähän on varaa, sillä Suomi on rikkaampi kuin koskaan aiemmin – kyse on poliittisista arvovalinnoista.

Jos valtiovarainministeri Katainen haluaa jostain leikata, niin tehtäköön se ensimmäiseksi tolkuttoman kalliista ja turhista Hornet-modernisoinneista. Hallituksen on kuunneltava ihmisten mielipiteitä, ja satsattava ihmisten hyvinvointiin asevarustelun sijasta.

PAND - Taiteilijat rauhan puolesta

keskiviikko 1. lokakuuta 2008



RÄKÄOSTERIJOJOT VIEVÄT SUOMEA NATO:on

YK:n peruskirjan mukaan kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta uhkaavien valtioiden välisten riitojen selvittely tulisi perustua rauhanomaisiin menettelytapoihin. Jos turvallisuusneuvosto katsoo, että 41. artiklassa edellytetyt toimenpiteet ovat riittämättömiä, tai jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi, se voi ryhtyä ilma-, meri- tai maasotavoimien avulla toimintaan, jota se pitää tarpeellisena kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi.

On ikävää havaita, että YK:n 24.10.1945 voimaansaattama peruskirja on muuttunut kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kannalta kokoelmaksi kastuneita paperitiikerin haukotuksia. Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus ja YK:n asema kansainvälisten kriisien ratkaisijana on menettänyt maamme poliittisen eliitin keskuudessa merkityksensä. Ne ovat korvautuneet NATO-yhteistyöllä. Suomi aloitti hivuttautumisensa kohti NATO:n jäsenyyttä liittymällä Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvoston (NACC) tarkkailijaksi v. 1992 ja v. 1994 Naton rauhankumppanuusohjelmaan. NACC:n korvanneeseen Euro-Atlanttiseen yhteistyöneuvostoon (EAPC) maamme änkesi v. 1997. Elämme NATO-yhteyksien syventämisen aikaa.

NATO:n MUUTTUNUT ROOLI

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Nato on laajentunut itään entisiin Varsovan liiton maihin ja neuvostovaltioihin. Sotilasliiton toiminta on aktivoitunut ja sen toiminnan luonne on muuttunut kauhun tasapainottomuuden kaudella puolustusliitosta hyökkäysliitoksi. Se suhtautuu välinpitämättömästi YK:n päätöslauselmiin. Todistaakseen voimansa NATO suoritti ensimmäisen sotatoimensa helmikuussa 1994 Bosnia-Hertsegovinassa.

On suorastaan naurettavaa, että NATO:n peruskirjan 7. artiklassa väitetään, että NATO-sopimus ei vaikuttaisi millään tavoin niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joita sen YK:hon kuuluvilla jäsenvaltiolla Yhdistyneiden Kansankuntien peruskirjan nojalla on.

SIVIILIEN JOUKKOTUHOON ERIKOISTUNUT SOTILASLIITTO

YK:n yleiskokous toi julki 11.12.1946 päätöslauselmassaan joukkotuhonnan olevan rikos kansainvälistä oikeutta vastaan, YK:n hengen ja päämäärien vastaista sekä sen olevan myös sivistyneen maailman tuomitsema teko. Kyseisen päätöslauselman 1. artiklassa sanotaan: ”Sopimuspuolet toteavat joukkotuhonnan, tapahtui se sitten rauhan tai sodan aikana, olevan kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksen, jonka ehkäisemiseen ja rankaisemiseen ne sitoutuvat. Tällaisiin rikoksiin syyllistyneet henkilöt on rangaistava siitä riippumatta, ovatko he perustuslain mukaisesti hallitusvastuussa olevia henkilöitä, virkamiehiä tai yksityisiä henkilöitä.”

USA:n johtaman NATO:n siviileihin kohdistavat täsmätappotoimenpiteet Afganistanissa ja Irakissa täyttävät varsin hyvin joukkotuhonnan tunnusmerkit. USA:n ja NATO-maiden valtiojohtajat olisi asetettava syytteeseen kansanmurhista Haagin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen. Rikostuomioistuimella on valta tuomita henkilöitä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonnasta. Miksi YK:n pakotejärjestelmiä ei sovelleta tähän imperialistiseen sotilasliittoon?

NATO:n PERUSKIRJAN JOUSTAVA 5. ARTIKLA

”Sopimuspuolet sopivat siitä, että aseellista hyökkäystä yhtä tai useampaa sopimuspuolta vastaan Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa on pidettävä hyökkäyksenä niitä kaikkia vastaan… jos tällainen aseellinen hyökkäys tapahtuu, kukin niistä harjoittamalla erillistä tai yhteistä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa tunnustettua puolustautumisoikeutta auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimuspuolta tai hyökkäyksen kohteeksi joutuneita sopimuspuolia…”

Afganistan ja Irak eivät ole hyökänneet aseellisesti – ainoankaan niistä nähden maapallon toisella puolella sijaitsevan – NATO-valtion kimppuun, joten NATO:n peruskirjan 5. artiklan määrittelemään kollektiiviseen puolustautumisoikeuteen vetoaminen 12.9.2001 oli Afganistanin valloitussodan kohdalla täysin kestämätön peruste. Irakin miehitys rikkoi myös kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia. USA:n johtama liittoutuma aloitti maahyökkäyksen Irakiin 20.3.2003 ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta tai edes julistamatta sotaa. Sodan aloittaminen aiheutti ristiriitoja NATO:n sisällä, koska Ranska, Saksa ja Belgia vastustivat Irakin sotaa, mutta tämäkään ei lopettanut itse sotaa. Irakista ei ole löytynyt joukkotuhoaseita ja yhteyksiä USA:n kouluttamaan Al-Qaidaan, koska se ei ollut edes tarpeen. Espanja on vetänyt joukkonsa pois Irakista.

NATO:n peruskirja on merkillinen laitos. Siinä mainitaan, että 5. artiklan mukaiset aseelliset toimenpiteet on lopetettava, kun YK:n turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin rauhan ja turvallisuuden palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi.

SUOMI JA NATO

Suomen oikeistolaiset räkäosterijojot pyrkivät liittämään maamme vaikka väkisin NATO:n täysjäseneksi. Kuinka moni kansalainen tiedostaa ratifioidun NATO-sopimuksen olevan valtiosopimus, jota voi tarkistaa vasta 10 vuotta siihen liittymisen jälkeen, mikäli toiset jäsenmaat suostuvat siihen. Lisäksi maamme voisi irtisanoutua sotilasliitosta aikaisintaan 21 vuotta siihen liittymisen jälkeen. Kaikille lienee selvää, että mitkään Suomen aikaisemmin tai tulevaisuudessa solmimat kansainväliset sitoumukset eivät saa olla ristiriidassa NATO:n määräysten kanssa.

Kuinka syvälle Suomen – NATO-myönteisen poliittisen eliitin – on työnnettävä kätensä paskaan, ennen kuin se huomaa kourivansa paskaa? Suomen kansaa ei voi pakottaa loputtomilla gallupeilla, Martti Ahtisaaren nuoleskelevilla tyhmyyksillä ja Hesarin mielipidemuokkauksella liittymään NATO:n täysjäseneksi.

Olisi parempi suuntautua tulevaisuuteen ja solmia YYA-sopimus Kiinan kanssa kuin haikailla lahoavan jenkki-imperiumin perään.


IRTI NATOSTA!

Matti Laitinen