keskiviikko 25. toukokuuta 2016

SOLIDAARISUUTTA BOLIVAARISELLE VENEZUELALLE

VENEZUELAN OIKEISTO-OPPOSITIO UHKAA VÄKIVALLALLA

Kansainvälisten uutistoimistojen ja niiden kiertoartikkelien tavoitteena on antaa Venezuelan bolivaarisen tasavallasta tietoisesti sellainen kuva, että maa on täydessä sekasorrossa ja että tilanne on luisunut täysin maan laillisen hallituksen käsistä. Uutistoimistojen ja Yhdysvaltojen mukaan sosialistisen hallituksen pitäisi välittömästi luopua vallasta yhteiskuntarauhan saavuttamiseksi ja suoda ehdoitta maan oikeisto-oppositiolle paluu valtaan. Ylikansallinen media ei uutisoi koskaan sitä, että oikeisto-oppositio torpedoi parlamentissa päätäntävallallaan järjestään kaikki presidentti Nicolas Maduron ehdottamat talousuudistukset.

Uutistoimisto AFP:n mukaan ”maa on jo romahduksen partaalla. Elintarvikkeista ja sähköstä on pulaa, hinnat ovat nousseet huimasti, asukkaat mellakoivat kaduilla ja rikollisuus rehottaa. Koulut on suljettu perjantaisin, ja viranhaltijoiden työviikko on supistettu vain kahden päivän pituiseksi. Vasemmistolainen presidentti Maduro on keskittynyt syyttämään maan vaikeuksista Yhdysvaltoja ja maan liikemiehiä.”

AFP:n mukaan oikeisto-opposition johtaja Henrique Capriles on varoittanut Maduroa vaarallisen strategian valitsemisesta: ”Venezuela on pommi, joka voi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Jos demokraattinen tie suljetaan, emme tiedä, mitä voi tapahtua.” Toisen oikeisto-opposition johtajan Jesús Torrealban mukaan: ”Maamme on lähellä suurtuhoa. Väkivallan välttämiseksi kansanäänestys on järjestettävä.”

 MUSTIA PILVIÄ ETELÄ-AMERIKAN TAIVAALLA

Tilanne Venezuelassa on toki vakava ja vaikea, mutta se ei oikeuta vallankaappaukseen ryhtymistä tai sen ulkoista tukemista. Brasiliassa oikeisto onnistui jo syrjäyttämään kyseenalaisin perustein maan vasemmistolaisen presidentin Dilma Roussefin. Venezuelassa yritetään samaa horjuttamalla kaikin mahdollisin keinoin maan laillista hallitusta, lietsomalla yhteiskuntaan levottomuuksia sekä vaatimalla kansanäänestystä presidentin syrjäyttämiseksi. Kapitalistien suvaitseminen yhteiskuntaluokkana on kostautunut jälleen bolivaarisessa Venezuelassa. Kapitalistisen kulutusyhteiskunnan rehottaminen sosialismia rakentavan valtion sisällä on ylläpitänyt kapitalistista arvomaailmaa ja sen toimintamalleja Venezuelassa. Venezuelan yhdistyneessä sosialistipuolueessa (PSUV) on ilmennyt linjaerimielisyyksiä tämän ongelman ratkaisemisessa.

Venezuelassa on vallinnut viimeisen 17 vuoden aikana jatkuva vallankaappausten uhka. Oikeisto-oppositio on yrittänyt kolme kertaa USA:n tukemana väkivaltaista vallankaappausta v. 2002, v. 2013 ja v. 2014. Tähän asti tilanne on pysynyt hallinnassa, koska kansan enemmistö ja maan armeija ovat kyenneet liittoutumaan yhteen puolustamaan bolivaarisen vallankumouksen saavutuksia.

Tällä kertaa öljyn maailmamarkkinahinnan romahduttaminen ajoi bolivaarisen vallankumouksen vaikeaan asemaan ja kärjisti maan yhteiskunnallista tilannetta. Se ei ollut chavistojen syytä vaan seurausta siitä, että he ovat edelleen vallassa ja pyrkivät rakentamaan vastoinkäymisistään huolimatta yhä 21. vuosisadan sosialismia Venezuelassa.

MISTÄ VENEZUELASSA ON KYSYMYS?

Neljännes Venezuelalaisesta öljystä viedään nykyisin sen liittolaismaahan Kiinaan velkojen kuolettamiseksi.  Raakaöljyn barrelihinta on kohonnut kuluvana vuonna 28 dollarista 48 dollariin. USA:n energiahallinnon mukaan öljyn hinnan arvioidaan nousevan 79 dollariin v. 2020.  Venezuelan nykyiset öljyvarannot arvioidaan 300 miljardin barrelin suuruisiksi. Lisäksi maan kultaesiintymät ovat satojen miljardien dollarien arvoiset. Mediassa bolivaarisen hallituksen väitetään tuhlanneen kaikki varansa köyhiä suosivaan sosiaalipolitiikkaan. Bank of American asiantuntija Merrill Lynchin mukaan hallituksella näyttäisi kuitenkin olevan hallussaan 52 miljardin dollarin edestä ulkomaanvaluuttaa. Näiden talousnäkymien varjossa maan elpyminen onkin vain ajan kysymys, jos hallitukselle suodaan työrauha. Presidentti Maduro luottaa kriisin kärjistyessä armeijan ja poliisivoimien tukeen. Taloudellisesti Venezuela ei olekaan siis kansainvälisen median kuvaamassa romahduspisteessä.

Venezuelan kriisissä on yksinkertaisesti kysymys taistelusta yhteiskunnallisesta vallasta. Kannattaa pohtia, kuka hyötyy vallanvaihdosta, kenellä on tilaisuus toteuttaa se ja millä keinolla vallankaappausyritys toteutetaan? Öljyn hinnan ollessa alhainen hallituksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta kapenee. Oikeisto-opposition suorittama talouden sabotointi heikentää edelleen merkittävästi hallituksen uskottavuutta kansan silmissä. Kun yleinen mielipide saadaan vielä käännettyä hallitusta vastaan, soppa kypsyy. Ydinkysymys kuuluukin – kuka saa valtaansa Venezuelan valtavat öljyvarat ja muut luonnonrikkaudet? Globaalisesti kysymys on myös siitä, saako erillinen kansallisvaltio kyseenalaistaa kansainvälisen kapitalismin etuudet ja oikeudet omalla maaperällään sekä saako se valita itse oman kansallisen ja yhteiskunnallisen kehitystiensä? Esimerkin voima on valtava, koska ihmiskunta oppii tekemällä ja mallintamalla.

MIKSI KANSAINVÄLINEN MEDIA VAIKENEE VENEZUELAN PONNISTUKSISTA?

Kansainvälisillä uutistoimistoilla ei ole tapana mainita, minkälaisia ponnistuksia Venezuelan laillinen hallitus on tehnyt maansa talouden elvyttämiseksi. Niiden on kerrassaan mahdoton löytää mitään myönteistä nykyhallinnosta. Presidentti Nicolás Maduro perusti maaliskuussa 2016 Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston ja sille toimintaohjelman ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se perustuu kolmeen strategiseen linjaan, jotka ovat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen kasvun saavuttaminen ja 3) uuden taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita. Tavoitteet toteutuvat lakkauttamalla mm. hinta- ja valuuttakeinottelu sekä päivittäistavaroiden hamstraus ja aktivoimalla 14 talousmoottorin järjestelmä, joka koostuu 36 erityisestä kehityssektorista. Niihin kuuluu 50 olennaista tavara- ja palvelukategoriaa, joilla vakautetaan Venezuelan bolivaarisen tasavallan taloudellinen kasvu.

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JATKUU

Presidentti Maduro julisti 13.5.2016 Venezuelaan 60 päivää kestävän hätätilan lääke- ja ruokapulan vuoksi. Tämä asetus antaa presidentille lisää harkinta-aikaa sähkökatkosten, ruoka- ja muiden pulien ratkaisemiseksi. Hänen kolme pääkohdettaan ovat: kotimaisen ruokatuotannon käynnistäminen, suoraan koteihin toimitettavan ravinnon jakelujärjestelmän ja vallankumouksen sosiaalisten ohjelmien vahvistaminen. Hän on ilmoittanut olevansa myös valmis radikalisoimaan bolivaarista vallankumousta.

Presidentti Maduro totesi 15.5.2016 yhteisöllisiä talouksia tukevassa mielenosoituksessa: ”Minä olen valmis luovuttamaan jokaisen rikkaan ihmisen omistaman, pysäytetyn tehtaan yhteisöllisen vallan käsiin. Se, joka ei halua tehdä töitä, voi lähteä ja ne, jotka haluavat tehdä töitä, ovat tervetulleita. Liittykäämme yhteen. Tämä maa tarvitsee kaikki sen taloudelliset rakenteensa toimiakseen.”    

Yhteisölliset taloudet koostuvat niistä pienistä ja keskisuurista tuotantoprojekteista, jota maan yli 40 000 rekisteröityä yhteisöneuvostoa ja 778 virallistettua alueellista kommuunia koordinoivat. Kyseiset ruohojuuritason instituutiot eli ”yhteisöllinen valta” edustavat Venezuelassa suoraa demokratiaa. Maassa toimi lisäksi yhteisöneuvostojen yhteistyöeliminä. Niiden jäsenet valitaan paikallisista yhteisöneuvostoista. Niiden toimialueeseen kuuluvat laajempien projektien rahoitus ja niistä vastaaminen. Ne voivat esittää ehdokkaita osavaltion hallintoon, sosiaalisiin ohjelmiin ja liittovaltion virastoihin. Niiden pitäisi kattaa v. 2019 68 % maan väestöstä. Ne ovat bolivaarisen sosialismin peruspilareita etenkin maaseudulla. Tavoitteena on vuorovaikutukseen perustuvan yhteistyön saavuttaminen kommuunien puheenjohtajien ja paikallishallinnon, valtion ja kansallisen hallituksen kanssa.

SOLIDAARISUUTTA BOLIVAARISELLE VENEZUELALLE

Venezuelan tilanne on osa kansainvälistä luokkataistelua, jossa on kaksi osapuolta: Yhdysvaltojen johtama maailman kapitalismi ja sen vastavoimana olemassa olevat sosialistiset maat sekä niitä tukeva maailmanlaajuinen antikapitalistinen vasemmisto. Maailman vasemmiston olisi syytä valita selkeämmin puolensa taistelussaan sosialismin puolesta tukemalla ja olemalla aidosti solidaarinen Venezuelan bolivaariselle vallankumoukselle.

Lähteet: Venezuelanalysis.com 11.5.2016, Mark Weisbrot, HS, Reuter, Telesur ja ML:n omat artikkelit.

Matti Laitinen
16.5.2016