maanantai 24. marraskuuta 2008

Venezuelan paikallisvaalit

Presidentti Hugo Chávez liittolaisineen voitti 23.11.2008 pidetyt Venezuelan paikallisvaalit. Vaalien äänestysprosentti oli 65 %. Niihin osallistui 16,8 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää. Chavistat saivat yhteensä 17/22 kuvernöörin paikkaa. Oppositiolle heltisi voitto viidessä osavaltiossa mm. Mirandassa, Zuliassa ja Nueva Espartassa. Caracasin pormestarin paikka siirtyi myös opposition edustajan hallintaan. Hugo Chávezin mielestä vaalien lopputulos oli voitto Venezuelan kansalle, koska se vahvistaa Venezuelan valitsemaa demokraattista tietä.


Matti Laitinen
www.telegraph.co.uk

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

JULKILAUSUMA


PEN julistaa puolustavansa ajatusten esteetöntä kulkua kansalaisten sekä eri kansakuntien kesken. Sen jäsenet sitoutuvat vastustamaan kaikkea ilmaisun vapauden tukahduttamista omassa maassaan ja yhteiskunnassaan.

Käsittääksemme PENin tehtävänä on toimia sananvapauden vaalijana eikä sen tukahduttajana kuten järjestön puheenjohtaja Jukka Mallinen näyttää toimivan.

Suomessa asuvan maahanmuuttajarunoilija Roxana Crisologon esiintymisen estäminen Itsenäisyyspäivänä 2008 Kiilan, Suomen PENin ja Sadankomitean tilaisuudessa osoittaa eriskummallisia piirteitä Jukka Mallisen ilmaisunvapauskäsityksestä.

PENin puheenjohtaja ja yhden miehen totuuskomissio Jukka Mallinen julistaa tällä syrjivällä toimenpiteellään Jukka Mallisen asiantuntemuksen Latinalaisesta Amerikasta paremmaksi ja syvemmäksi kuin perulaisen maahanmuuttajarunoilijan, joka on elänyt suurimman osan elämästään Etelä-Amerikan mantereella.

Jukka Mallisen käsitykset asettavat kansainvälisen Hands off Venezuela –liikkeen outoon valoon, joka sokaisee ällikällä jopa Hands off Venezuela – Finland ry:n hallituksen jäsenet. Mihin sananvapautta loukkaavaan tekoon Venezuelan bolivaarinen tasavalta on syyllistynyt kansallistaessaan maansa öljyvarat ja ohjatessaan niistä kertyvät varat venezuelalaisten sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä valtaväestön kouluttamiseen?

PENin johtokunnan jäsen Jukka Koskelainen vastaa PENin kotisivuilla Hands off Venezuelaa koskien seuraavasti:
”Koska kyseessä on hallitus, joka on rajoittanut voimakkaasti sananvapautta ja antanut eritystukensa maille, joissa sitä erityisen brutaalisti on tukahdutettu (Valko-Venäjä, Iran, Libya, Kuuba, Venäjä), ei suhde tähän järjestöön voi olla vaikuttamatta siihen, miten itse arvioin tällaiseen toimintaan osallistuvaa henkilöä PENin jäsenenä ja edustajana.”

Jukka Koskelainen ei mahda tietää, että valtaosa Venezuelan tiedotusvälineistä on edelleen yksityisessä omistuksessa. Ne eivät suhtaudu suinkaan myönteisesti Chávezin jo vuodesta 1998 jatkuneeseen kansanvaltaiseen hallintoon. Ilmeisesti Koskelainen ei myöskään tiedä, että Venezuelassa kansalaiset ovat valinneet presidentti Chávezin tehtäväänsä jo useamman kerran vapaissa vaaleissa ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Chávez on voittanut näin kerta toisensa jälkeen maan opposition asettamat ehdokkaat.

Roxana Crisologon mahdolliset jäsenyydet laillisissa ihmisoikeuksia kunnioittavissa järjestöissä kuuluvat hänen ihmisoikeuksiinsa. Onko Mallisen tavoitteena rajoittaa Roxana Crisologon ja muiden PENiläisten mielipiteenvapautta? Milloin Kansainvälisen kirjailijoiden sananvapausjärjestön PEN:in Suomen osasto irtisanoo suhteensa Suomen valtion kanssa veljeileviin kirjailijoihin? Suomihan osallistuu sotilasliitto NATO:n johtamiin, verisiin kriisinhallintatehtäviin Afganistanissa?

Hands off Venezuela – Finland ry. on Venezuelan bolivaarista vallankumousta ja Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuuden edistymistä tukevien yksityisten henkilöiden ja järjestöjen muodostama solidaarisuusjärjestö. Sen tarkoituksena on edistää oikean tiedon levittämistä Hugo Chávezin johtamasta bolivaarisesta vallankumouksesta ja Venezuelan yhteiskunnallisesta kehityksestä sekä osoittaa solidaarisuutta Venezuelan kansalle ja puolustaa aatteellisesti sen suorittaman vallankumouksen saavutuksia. Kannatamme Venezuelan itsenäisyyttä, emmekä hyväksy ulkopuolisten valtioiden sekaantumista itsenäisen demokraattisen valtion asioihin. Sanavapaus koskee myös meitä ilman suodattavia totuuskomissioita. Meillä on oikeus esittää sekä yksityisesti että julkisesti mielipiteitämme.

Hand off Venezuela – Finland tuomitsee PEN:in puheenjohtajan Jukka Mallisen sananvapautta häpäisevät toimet runoilija Roxana Crisologoa kohtaan.

Hands off Venezuela – Finland ry.
18.11.2008

maanantai 3. marraskuuta 2008



KIINAN KANSANTASAVALTA

Vuonna 1949 perustetun Kiinan kansantasavallan alkuaikoina maan taloudellisina periaatteina olivat omavaraisuus ja taloudellinen riippumattomuus. Tuolloin ulkomaankaupan merkitys oli vähäinen, raaka-aineita ei viety ulkomaille eikä maan ulkopuolisia investointeja hyväksytty lainkaan. Vuosina 1958–1959 Kiinan ja Neuvostoliiton suhteet kärjistyivät, kun Kiina syytti Nikita Hruštšovin Neuvostoliittoa liian oikeistolaiseksi. Tilanne ajautui v. 1960 vaikeaan valtiolliseen välirikkoon sekä hajotti maailman kommunistisen liikkeen Moskovan ja Pekingin leiriin.

Maon valtakaudella kansantasavalta toteutti laajoja sosialistisia ja kulttuurisia pyrkimyksiä. Näistä merkittävimmät olivat maaseudun kollektivisointi ja teollistamisyritys v. 1958–63 ”Suuren harppauksen” nimissä ja kapitalistiseksi väitetyn ajattelun kitkeminen Kiinasta v. 1966–76 kulttuurivallankumouksella.

Deng Xiaoping aloitti 1970-luvun lopulla "Neljä modernisaatiota". Uudenaikaistamistoimenpiteet kohdistuivat maatalouteen, teollisuuteen, kansalliseen puolustukseen sekä tieteeseen ja teknologiaan. Vuonna 1979 maassa hyväksyttiin laki yhteisyrityksistä. Maan talousuudistukset sallivat kapitalismin ensiksi viidellä erityistalousalueella Shenzhenissä, Zhuhaissa, Shantoussa, Xiamenissa ja Hainanissa.

Tällä hetkellä Kiinassa poimitaan uuden talouspolitiikan ja markkinasosialismin hedelmiä sekä pohditaan, olisiko kaiken voinut tehdä toisinkin.

SUURVALTA

Kiina on palautunut 2000-luvulla suurvallaksi. Kiina osallistui ensimmäistä kertaa G8-valtioiden kokoukseen Ranskassa v. 2003. Maan painoarvo maailmantaloudessa nousi tuolloin ykköskastiin. Kovien taloudellisten kasvulukujen (10 %/v) ja halvan työvoiman vuoksi se vetää puoleensa hanakasti ulkomaista pääomaa. Kiinalaiset kykenevät valmistamaan ja myymään tavaroita halvalla sekä ovat vallanneet myös joillakin aloilla markkinoita. Heidän kehitystrendinään näyttää olevan suuntautuminen korkeamman teknologian tuotteisiin. Joulukuussa 2004 kiinalainen tietokoneyhtiö Lenovo Group Limited osti IBM:n PC-tuotannon. Pekingin olympialaiset näyttivät konkreettisesti muulle maailmalle, että maasta löytyy kapasiteettia ja tahtoa olla mahtitekijä maailmassa.

Kiina sijoittui v. 2007 YK:n inhimillisen kehityksen tilastossa sijalle 81. Maan HDI:n kohoaminen v. 1975–2005 arvosta 0,54 arvoon 0,78, kertoo valtavista taloudellisista saavutuksista. Maa lukeutuu kuitenkin edelleen kehitysmaaksi. Kiinan eri väestöryhmien ja alueiden väliset tuloerot ovat suuret. Tästäkin huolimatta Kiina on nostanut satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä alle yhden sukupolven sisällä. Tämä on kiistämätön ja lyömätön saavutus maailmassa.

Kiinan kansantasavallassa elää nykyisin yli 1,3 miljardia ihmistä, joista valtaosa (93,5 %) on Han-kiinalaisia. Loput yli 90 miljoonaa ihmistä edustaa noin 55 etnistä vähemmistöä. Valtio on muodostanut vähemmistökansoille lukuisia autonomisia alueita, minkä lisäksi vähemmistöt nauttivat tietyistä etuuksista. Yhden lapsen –politiikka ei pääsääntöisesti koske niitä ja vähemmistökansoille on varattu kiintiöitä yliopistojen ja muiden oppilaitosten opiskelupaikoista.

Vuonna 2006 Kiinan 800 miljoonaisesta työvoimasta työskenteli maataloudessa 43 %, teollisuudessa 25 % ja palveluiden parissa 32 %. Kansasta 8 % elää alle köyhyysrajan vuosituloinaan n. 90 U$. Toisaalta maassa arvioitiin kesäkuussa 2008 olevan yhteensä 253 miljoonaa Internetin käyttäjää.

Maa on merkillinen lohikäärme, jonka päässä taikonautit hamuavat avaruuteen, jonka keskivartalo kärsii voimakkaan teollistamisen aiheuttamista ympäristösaasteista ja jonka pyrstöpäässä maalaisväestö elää köyhyydessä ja on jälleen siirtymässä sosiaalisen perusturvan piiriin.

SUURI HARPPAUS

Suuren harppauksen tavoitteena oli ohittaa ensin Neuvostoliitto ja sen jälkeen myös länsimaat tuotannossa. Päämäärään uskottiin päästävän kansan mobilisoinnin ja innostamisen avulla. Maon ”kahdella jalalla kulkemisen” politiikka eli suurten kaupunkien että maaseudun teollisuuskeskusten rakentaminen johti v. 1958 kaikkialla Kiinassa pienten metallisulattamoiden, koksi- ja sementtitehtaiden, pajojen ja korjaamoiden syntyyn. Niissä työskenneltiin enimmäkseen käsityöläismenetelmin. Syyskuussa Li Fu-tšun julisti Kiinan terästuotannon nousevan vuoden aikana neljästä miljoonasta 11 miljoonaan tonniin. Näin kävikin, mutta suurin osa ”kansan teräksestä” osoittautui käyttökelvottomaksi.

Huhtikuussa 1958 perustettiin ensimmäinen koekommuuni, ja jo elokuussa KKP hyväksyi ajatuksen kommuuneista siirtymävaiheena kommunismiin. Syyskuussa 90 % talonpojista oli jäseninä niissä. Kommuunit olivat tuolloin kooltaan valtavia, niissä oli keskimäärin 30 000 jäsentä.

Kansan Päivälehti kirjoitti 10.9.1958: ”Kansankommuuni tulee kehittymään tulevan kommunistisen yhteiskunnan perusyksiköksi… Kansankommuunien rakennustyön päämääränä on ennen kaikkea sosialistisen rakennustyön nopeuttaminen ja näin kommunismiin siirtymisen aktiivinen valmistelu. Nyt näyttää siltä, ettei kommunismin toteuttaminen maassamme enää ole kaukaisen tulevaisuuden asia. Meidän on aktiivisesti palveltava kansankommuunien järjestelyä löytääksemme konkreettisen tien kommunismiin siirtymistä varten.”

Suuri harppaus oli suuri harha-askel, jonka seurauksena laiminlyöty maatalous kostautui viljasatojen menetyksistä johtuvana valtavana nälänhätänä, jonka aikana kuoli arviolta 20–30 miljoonaa kiinalaista. Tapahtumien johdosta Mao vetäytyi v. 1959 syrjään vallasta ja luovutti puhemiehen tehtävän Liu Shaoqille.

KULTTUURIVALLANKUMOUS

Suuri Ruorimies käänsi v. 1966 rajusti valtakunnan ruoria. Zhou En-lain mukaan: ”Puheenjohtaja Mao itse pani alulle suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen. Hänen sydämensä on liittynyt yhteen joukkojen sydänten kanssa. Hän tuntee rajatonta luottamusta joukkoihin ja tukee niiden aloitteellisuutta.”

Kulttuurivallankumouksessa oli pohjimmiltaan kysymys KKP:n sisäisten erimielisyyksien ratkaisemisesta ja Maon vallan palauttamista vallankaappauksella. Hän liittoutui Kansan vapautusarmeijan komentajan Lin Biaon kanssa ja sai tämän propagoimaan yhteistä asiaa armeijan keskuudessa. Puhemies puhdisti valtion ja puolueen korkeista viroista sekä opettajakunnasta, tiede ja taide-elämästä toisinajattelijat pois, koska väitti näiden kehittyneen vallassa oleviksi kapitalisteiksi. Joachim Schickelin v. 1969 Berliinissä toimittamassa dokumenttikokoelmassa ”Mao Tse-tung Der Grosse Strategische Plan” tilannetta kuvattiin seuraavasti:

”Kiinan suuri Kansan vapautusarmeija on proletariaatin diktatuurin päätukija ja suuri graniittinen isänmaata suojeleva muuri. Vallankumouksellisen kolmiliiton myötä on armeijan ja väestön lujuus kehittynyt edelleen ja saavuttanut aivan uuden tason. Jo yli vuoden ajan on Kansan vapautusarmeija tehnyt valtavia töitä – auttanut teollisuutta ja maataloutta, tukenut vasemmistoa, antanut sotilaallista ja poliittista kasvatusta ja toiminut sotilashallintona – ja samalla terästynyt mitä suurimmassa määrin. Sen kautta, että Kansan vapautusarmeijan edustajat ovat ottaneet välittömästi osaa väliaikaisten valtaelimien työhön kaikilla tasoilla, voi meidän proletariaatin diktatuurimme kestää kaikkia myrskyjä ja rasituksia vielä paremmin, tehdä tyhjäksi kaikkien koti- ja ulkomaisten vihollisten teot ja harjoittaa valtaa sosialistisessa vallankumouksessa ja rakennustyössä vielä voimakkaammin.”

”Kuten tapanamme oli sanoa oikaisuliike on »laajaa marxilaista kasvatusliikettä». Oikaisu merkitsee sitä, että koko puolue opiskelee marxismia kritiikin ja itsekri­tiikin kautta. Voimme varmasti oppia enemmän marxismista oikaisuliikkeen kuluessa.”
Pieni punainen kirja s. 22 Speech at the Chinese Communist Party’s National Conference on Propaganda Work (12. 3. 1957), 1. taskupainos, s. 14.

Kulttuurivallankumouksen lopullisessa vaiheessa miltei kaikki maan puoluekomiteat oli murskattu ja korvattu nuorten punakaartilaisten toimesta vallankumouskomiteoilla.

Kiinalaiset ja länsimaiset historioitsijat ovat tulleet siihen tulokseen, että ainakin miljoona ihmistä murhattiin tai teki itsemurhan kulttuurivallankumouksen aikana.

KIINAN TALOUSUUDISTUS

Kiinan maataloudessa siirryttiin v. 1979–84 vastuujärjestelmään, jolloin esim. yksityinen perhe otti tehtäväkseen hoitaa tietyn maa-alueen viljelyn. Viljelijä myi sadosta sovitun määrän valtiolle sen määräämään hintaan. Loput talonpoika sai myydä markkinoilla tai käyttää itse. Maa pysyi kuitenkin edelleen yhteisön omistuksessa. Nykyisin talonpojat ja viranomaiset pitävät sopimuspalstaa sen viljelijöiden luovuttamattomana oikeutena jopa omaisuutena.

Vastuujärjestelmää seurasi maatalouden sivuelinkeinojen, palveluiden ja siihen liittyvän teollisuuden vapauttaminen ja sen voimakas kasvu. Toiminta alkoi pienteollisuutena laajeten siitä kyläteollisuudeksi.

1980-alussa Kiinassa alettiin puhua teollisuuden vastuujärjestelmästä, jossa tehtaat tuottivat valtiolle sovitun määrä tuotteita ja saivat käyttää tuottamansa ylijäämän haluamallaan tavalla. 80-luvun puolivälissä tästä tuli yleinen käytäntö. Yritykset ja niiden johtajat saivat lisää valtaa tuotteidensa suunnittelussa, markkinoinnissa ja henkilökunnan palkkauksessa sekä voiton jaossa.

1980-luvun puolivälissä ulkomaiset yritykset saivat toimintaluvan Kiinassa. Saman vuosikymmenen lopulla ulkomaisten investointien kasvu voimistui maassa roimasti.

Vuonna 1992 dengiläinen talouspolitiikka otti tavoitteekseen sosialistisen suunnitelmatalouden sijasta sosialistisen markkinatalouden. Sen olennaisena piirteenä oli se, että merkittävä osa tuotantolaitoksista pysyy valtion omistuksessa, mutta sitä täydentävät muut omistusmuodot. Kaikki maan yritykset joutuivat kilpailemaan markkinoiden ehdoilla.

SOSIALISTISEN MARKKINATALOUDEN SEURAUKSIA

Suomi-Kiina-seuran hallituksen jäsenen Tauno-Olavi Huotarin mukaan: ”Valtion omistaman suurteollisuuden osuus oli teollisuudessa 80 % uudistuskauden alkaessa, 1990-luvun puolimaissa osuus oli laskenut noin puoleen ja nykyään vain noin kolmasosa on valtion omistuksessa. Voimakkaimmin ovat kasvaneet toisaalta osin yhteisöjen ja osaksi yksityistenkin omistamat pk-yritykset, toisaalta taas osin tai kokonaan ulkomaalaisomistuksessa olevat laitokset, joiden osuus viennistä on suuri, yli puolet. Kun valtion määräysvalta maataloudessa on käytännössä hävinnyt, voi sanoa, että jopa 80 % Kiinan kansantaloudesta on ei-valtiollista.”

USA:n keskustiedustelupalvelun (CIA) mukaan Kiinan talous on muuttunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana keskussuunnittelujärjestelmästä, joka oli suurin osin suljettu kansainväliseltä kaupalta, enemmän markkinasuuntautuneeksi taloudeksi, jolla on nopeasti kasvava yksityinen sektori ja merkittävä rooli maailman taloudessa.

Nykyinen kapitalisoitu Kiina vastaa huonosti marxilaista käsitystä sosialistisesta valtiosta. Sen olemus muistuttaa paremminkin sosialidemokraattiseksi hyvinvointivaltioksi pyrkivää yhteiskuntaa säädeltyine markkinatalouksineen.

KIINAN KANSANTASAVALLAN HISTORIAN AVAINTAPAHTUMIA

Kommunistit perustavat Ruijiniin Jiangxin maakuntaan neuvostohallituksen v. 1931.
Kommunistien Pitkä marssi alkaa 16.10.1934 ja päättyy 20.10.1935 Yunaniin. Marssista selviytyneet toverit hallitsivat KKP:tta aina 1990-luvun puoliväliin asti.
Sota Kiinan ja Japanin välillä alkoi v. 1937.
Mao Zeodongin johtamana Kiinan Kansantasavalta perustettiin 1.10.1949.

1950-LUKU
Kiina osallistui v. 1950 Pohjois-Korean puolella Korean sotaan. Tiibetistä tuli osa Kansantasavaltaa.
Ensimmäinen syntyvyyden säännöstely kampanja v. 1955-58
Sadan kukan kampanja (älymystö sai ilmaista mielipiteensä) v. 1956.
Oikeiston vastainen kampanja v. 1957.
Suuri harppaus alkoi v. 1958.
Suuri varpus-kampanja ja Tiibetissä laajaa kapinointia v. 1959.

1960-LUKU
Kiinan ja Neuvostoliiton välit katkesivat v. 1960.
Kiinan ja Intian välinen rajaselkkaus, 2. syntyvyyden säännöstely kampanja v. 1962.
Maon Pieni punainen kirja ilmestyi ja sitä alettiin levittää armeija keskuuteen v. 1963.
Kiina räjäytti ensimmäisen atomipomminsa v. 1964.
10 vuotta kestänyt kulttuurivallankumous alkoi v. 1966.
Neuvostoliiton ja Kiinan välinen rajaselkkaus v. 1969 ja Lin Biaosta tulee Maon seuraaja.

1970-LUKU
Henry Kissinger vieraili Kiinassa, Lin Biao kuoli lento-onnettomuudessa v. 1971.
Richard Nixon vieraili Kiinassa v. 1972.
”Neljä modernisaatiota” julkaistiin v. 1975.
Mao Zedong kuoli v. 1976
Maan johdossa toimi v. 1976–77 Hua Guofeng.
Deng Xiaoping astui maan johtoon ja maassa alkoi talousuudistus v. 1978.
”Neljä perusperiaatetta” julkaistiin ja tapahtui rajakahina Vietnamin kanssa v. 1979.
Yhden lapsen –politiikka aloitettiin v. 1979.

1980-LUKU
Erityistalousvyöhykkeet ja ”Neljän koplan” oikeudenkäynti v. 1980.
Vuosina 1986–89 Kiina avasi avoimien ovien politiikalla maan ulkomaisille sijoittajille.
Taivaallisen rauhan aukion verilöyly, jossa kuoli 200 mielenosoittajaa v. 1989. Samana vuonna KKP:n pääsihteeriksi nimitettiin Jiang Zemin ja Zhao Ziyang sai astua syrjään.

1990-LUKU
Jiang Zemin astui maan johtoon ja ”Kolme edustusta” julkaistiin v. 1992.
Venäjä ja Kiina solmivat maiden väliset ystävyyssuhteet v. 1992. Samana vuonna Kansainvälinen valuuttarahasto noteerasi Kiinan maailman kolmanneksi suurimmaksi taloudeksi.
Kolmen rotkon padon rakentaminen aloitettiin v. 1993.
Kiinan vaihdettava ulkomaankauppavaluutta Renminbi (RMB) otettiin käyttöön v. 1994.
Kiina, Venäjä, Tadzhikistan, Kirgisia ja Kazakstan neuvottelivat yhteistyöstä Shanghaissa v. 1996.
Hongkongista tuli Kiinan erityishallintoalue ja Deng Xiaoping kuoli v. 1997.
Tuhansia valtionyrityksiä joutui uudelleenjärjestelyjen kohteeksi v. 1998.
NATO pommitti Kiinan suurlähetystö Belgradissa, Macao liitettiin Kiinaan v. 1999.
Kiinan kansantasavalta täytti 50 vuotta 1.10.1999.

2000-LUKU
Kiina ohitti japanin USA:n suurimpana kauppakumppanina v. 2000. Kiinan kansankongressin entinen varapuhemies teloitettiin korruption vuoksi.

Kiinassa astui 1.6.2001 voimaan laki, jolla asunto- ja kiinteistökauppa saatettiin valtion järjestelmälliseen valvontaan. Kesäkuussa KKP kehotti yksityisen yhtiöiden työntekijöitä järjestäytymään ammattiliittoihin ja liittymään puolueeseen. Kiinassa pyritään purkamaan monopoliyhtiöt ja niiden valta lainsäädännöllisin keinoin. Marraskuussa kaivostoiminta asetettiin Kiinassa tiukasti luvanvaraiseksi. Maa hyväksyttiin WTO:n jäseneksi järjestön kokouksessa Qatarissa.

Kesäkuussa 2002 Kiina ilmoitti virallisesti panostavansa valtionyhtiöiden ja kollektiivien hallinnon demokratisointiin. Sama koski periaatteessa myös yksityistä sektoria.

Kiinan kansankongressi nimitti Pekingissä maaliskuussa 2003 Hu Jintaon maan presidentiksi ja Zeng Qinghong varapresidentiksi. Jiang Zemin valittiin Kiinan keskuspuolustuskomitean puheenjohtajaksi. Lokakuussa Kiina laukaisi kosmokseen miehitetyn avaruusaluksen. Tällä saavutuksella oli kiinalaisten mielestä sekä tieteellistä, taloudellista että poliittista merkitystä. Maassa puhkesi SARS-virusepidemia.

Maaliskuun 2004 alussa astui voimaan minimipalkkalaki. Säännöstöä rikkovat työnantajat voidaan määrätä maksamaan palkkoja takautuvasti ja heille voidaan myös määrätä hallinnollisia sanktioita. Joulukuussa Kiinan presidentti Hu Jintao korosti puheessaan maan makrotalouden valtiollisen valvonnan tärkeyttä ja vastaavien suunnitelmien asianmukaista toteuttamista vuonna 2005. Kiinalaisten mukaan heillä politiikka johtaa taloutta eikä talous politiikkaa.

Maan entinen KKP:n pääsihteeri Zao Ziyang kuoli näennäisessä kotiarestissa v. 2005. Elokuussa Kiina ja Venäjä suorittivat ensimmäisen yhteisen sotaharjoituksen.

Kolmen rotkon vesivoimalaprojekti valmistui toukokuussa 2006. Elokuussa Kiinassa vallitsi 50 vuoteen pahin kuivuus, jonka vaikutukset ulottuivat 18 miljoonan ihmisen kohdalle. Kiina saavutti USA:n hiilidioksidin päästöissä.

Viisivuotissuunnitelmaan 2001–2006 sisältyi kattavan sosiaaliturvajärjestelmän luominen sekä mittava ympäristönsuojeluohjelma. Kiinan sosiaaliturvaministeriö ilmoitti 18.9.2004, että lähes 10 % Kiinan valtiontalouden varoista – mikä merkitsee 12 triljoonaa juania (1,4 triljoonaa dollaria) – siirretään tähän asti riittämättömästi rahoitetulle sosiaaliturvajärjestelmälle viiden vuoden kuluessa.

Kiinan BKT on kolminkertaistunut v. 1998–2007 ollen nykyisin 3 020 miljardia dollaria. Valtion tulot ja menot ovat lähes tasapainossa. Maan viennin arvo on 1 218 miljardia U$ ja tuonnin 956 miljardia U$. Kaupunkilaisten keskimääräinen kuukausiansio on 1 149 juania ja maaseudulla nettotuloja kertyy vain 413 juania kuukaudessa.

Maahan säädettiin uusi työlaki kesäkuussa 2007, kun ilmeni, että satoja poikia ja miehiä oli käytetty orjatyövoimana tiilitehtaissa. Maassa tapahtui ruoka- ja lääkeskandaaleja.

Viimeksi kuluneiden ja meneillään olevan viisivuotissuunnitelmakauden aikana on Kiinassa saavutettu merkittäviä tuloksia köyhyydenpoistamisohjelmassa, tuotannon yleisessä kehittämisessä ja modernisoinnissa sekä ympäristönsuojeluohjelmissa.

Elintarvikkeiden kysynnän kasvusta huolimatta Kiina on pystynyt säilyttämään omavaraisuuden tärkeimpien maataloustuotteiden osalta. Maa on useimpien viljojen ja lihan nettoviejä. Se on kyennyt osittain välttämään maailmanmarkkinoilla viime aikoina ilmenneen viljan hinnan voimakkaan nousun lisäämällä elintarvikkeiden tarjontaa oman maan sisällä.

Keväällä 2008 lukuisat Tiibet-aktivistit protestoivat ympäri maailmaa Pekingin olympialaisia vastaan.

Pekingissä järjestettiin kesällä 2008 Olympialaiset. Hua Guofeng kuoli elokuussa.

KIINAN ULKOPOLITIIKKA

Kiina harjoittaa nykyisin hyvin aktiivista ulko- ja talouspolitiikkaa Venäjän, Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa. Maalla on hyvät poliittiset ALBA-maihin (Kuuba, Venezuela, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Honduras). Venäjä ja Kiina pyrkivät yhdessä lujittamaan asemiaan suurina monikeskisen maailman keskuksina.

Kiinan presidentin vierailu Latinalaisen Amerikan valtioihin, Kuubaan, Chileen, Argentiinaan, Uruguayhyn ja Brasiliaan huhtikuussa 2001 jäi historiaan merkityksellisenä maailmanpoliittisena tapahtumana. Hu Jintaon vieraillessa Kuubassa maitten välillä sovittiin laajasta kaupallisesta ja taloudellisesta yhteistyöstä. Sama koskee myös monia muita Keski- ja Etelä-Amerikan valtioita. Joulukuussa 2004 Venezuelan bolivaarisen tasavallan presidentti Hugo Chávez vieraili Kiinassa maan presidentin kutsusta. Maiden välillä solmittiin laajoja kauppasopimuksia.

Vuoden 2002 alusta alkaen Kiinan ulkopolitiikka on suuntautunut johdonmukaisesti mm. suhteiden kehittämiseen entisiin neuvostotasavaltoihin. Saman vuoden keväällä maa linjasi politiikkaansa. Se ei salli ulkoista sekaantumista asioihinsa eikä sisäistä separatismia. Se torjui amerikkalaiset ihmisoikeustulkinnat. Kiina lisäsi puolustusvalmiuttaan tuntuvasti ja korosti, ettei se muodosta uhkaa kenellekään.

Vaikka Kiina on myös USA:n tärkeimpiä kauppakumppaneita ja lainanantajia, se on aina ilmoittanut selkeästi, ettei se hyväksy amerikkalaista maailmaherruuspyrkimystä. Jo helmikuussa 2002 Kiinan ulkoministeriö esitti jyrkkäsanaisen vastalauseen Yhdysvaltain presidentin suunnittelemille uusille sotilaallisille aggressioille Irakia, Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan. USA yritti helmikuussa 2003 lähestyä Kiinaa saadakseen siltä tukea Irakin hyökkäykselleen. Colin Powellille ilmoitettiin kuitenkin Kiinan poliittisen johdon taholta selväsanaisesti, että Kiina pyrkii tässäkin asiassa rauhanomaiseen ratkaisuun. Kiinan hyväksyntää millekään sotaretkelle ei ole YK:n turvallisuusneuvostossa odotettavissa. Bushin sodanjulistuksen jälkeen 17.3.2003 Kiina ilmoitti vastustavansa jyrkästi sotaa Irakissa ja vaatii tilanteen hoitamista rauhanomaisin keinoin. Kiinan ulkoministeriö ilmoitti 19.3.2003 vakavan huolestuneisuutensa USA:n ja Englannin hyökkäyksen vuosi Irakissa ja osoitti hyökkääjille vaatimuksen sodan välittömästä lopettamisesta.

Tammikuussa 2004 Kiina antoi kolmenkymmenenyhden Afrikan valtion velat anteeksi. Se osoitti tällä teolla toimivansa toisin kuin Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki. Kiina on käynnistänyt Afrikassa mittavia projekteja, joihin sisältyy mm. teiden, siltojen, lentoasemien, asuintalojen, satamien, sairaaloiden ja koulujen rakentamista. Se on mm. perustanut Afrikan valtioihin kymmenen maatalousteknologian edistämiskeskusta. Se on osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen monissa Afrikan valtioissa sekä myöntänyt jatkuvasti stipendejä afrikkalaisille opiskelijoille.

Kiina ja Afrikka harjoittavat laajaa tutkimus- ja kehitysyhteistyötä maatalouden, tieteen ja teknologian, henkilöstökoulutuksen, kulttuurin, lääketieteen ja pankki- ja rahoitustoiminnan alueilla. Afrikan maiden vienti Kiinaan on koostunut toistaiseksi suurelta osin raaka-aineista. Tämän kaupankäynnin yhteydessä viennin arvo palautuu Afrikkaan mm. koko maanosaa hyödyttävän merkittävältä osin kiinalaisten avulla rakennettavan infrastruktuurin ja kehitysprojektien muodossa.

Helmikuussa 2005 ilmeni, että USA on suuressa määrin riippuvainen Kiinan talouskasvusta ja että sen sotimisessa alati kasvavan ulkomaanvelan maksukyvyn olevan suoraan riippuvainen siitä, miten Kiina suuntaa taloudelliset voimavaransa. Kiinalla on hallussaan maailman suurimmat valuuttavarannot. Sillä on ulkomaisia investointeja maailmalla 172 maassa.

Kiinalla on suuri vaikutusvalta koko Aasiassa ja sen poliittiset ja kaupalliset suhteet ovat kehittyneet myönteisesti kaikkiin maanosan valtioihin. Heinäkuussa 2005 Yhdysvaltain kongressi myönsi Kiinan vaikutusvallan kasvaneen Aasiassa samaan aikaan kun USA:n omat suhteet Aasian maihin olivat huonontuneet.

Shanghai Cooperation Organization (SCO) perustettiin v. 2001 taloudelliseksi yhteistyöjärjestöksi ja poliittiseksi vastapainoksi NATOlle. Sittemmin sen toiminta on painottunut yhä enemmän sotilaalliseen suuntaan. Järjestön jäsenmaita ovat Kiina, Venäjä, Uzbekistan, Tadzhikistan, Kirgisia ja Kazakstan. Tarkkailijajäseniä ovat Iran, Mongolia, Pakistan ja Intia.

Itäinen puolustusliitto CSTO ja SCO allekirjoittivat sotilaallisen yhteistyösopimuksen v. 2007. Järjestöjen yhteistyö merkitsee sitä, että lähes puolet ihmiskunnasta tulee kuulumaan uuden sotilaallisen yhteistyön piiriin. CSTOn jäsenmaita ovat Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kirgisia, Kazakstan, Tadzhikistan ja Uzbekistan.

Euraasian SCO-yhteistyöjärjestön jäsenmaat allekirjoittivat elokuussa 2008 Tadzhikistanin pääkaupungissa Dushanbessa pidetyssä huippukokouksessaan julkilausuman, jossa kielletään voiman käyttö kansainvälisten ongelmien ratkaisemisessa.
KIINAN KOMMUNISTINEN PUOLUE ISTUU EDELLEEN VALLASSA

Kiinan kommunistinen puolue (KKP) perustettiin v. 1921. Puolueeseen kuului v. 2007 yhteensä yli 73 miljoonaan jäsentä. Sen pääsihteerinä toimii tällä hetkellä maan istuva presidentti Hu Jintao. Puolue on näytellyt ratkaisevaa osaa Kiinan elämässä koko valtakautensa ajan. Sen johtava rooli on määritelty tarkoin maan perustuslaissa. KKP johtaa maan keskus- ja paikallishallintoa, armeijaa, kansalaisjärjestöjä ja talouselämää. Puolueen edustajat miehittävät valtiohallinnon ja talouden tärkeimpiä paikkoja. Puolueen jäseneksi pääsee 18-vuotta täyttänyt henkilö, joka omaa riittävästi vallankumouksellisia hyveitä ja jolta löytyy myös kaksi kommunistisen puolueen jäsenenä olevaa suosittelijaa.

Kiinan kommunistisen puolueen 16. puoluekokous pidettiin marraskuussa 2002. Edustajakokouksessa ei tapahtunut poliittisen linjan muutoksia. Kokous korosti sosialismin tieteellistä kehittämistä ja pitkän tähtäimen suunnitelmia. Puolueen johtoon nousivat Jiang Zeminin ja Hu Jintao.

KKP:n 17. puoluekokous pidettiin lokakuussa 2007 Pekingissä. Kokous kiinnitti erityistä huomiota globaaleihin ongelmiin ja Kiinan sisäisiin tasa-arvokysymyksiin.

Kiinan kommunistinen puolue määrittelee itsensä Kiinan työväenluokan, sen kansan ja koko kansakunnan etujoukoksi. Puolue on kiinalaisin ominaispiirtein toteutettavan sosialismin ydinjohto ja se edustaa Kiinan edistyksellisiä tuotantovoimia, sen edistynyttä kulttuuria ja Kiinan kansan ylivoimaisen enemmistön perustavia etuja. Puolueen korkeimpana ideaalisena ja lopullisena päämääränä on kommunismin toteuttaminen maassa.

KKP:n määritys omasta toimenkuvastaan on hyvin ajatuksia herättävä. Kiina syytti v. 1956 Neuvostoliittoa kapitalistisen tien kulkijaksi. KKP:n IX kommentissa NKP:n keskuskomitean avoimeen kirjeeseen todettiin:
”Lupailemalla niin sanottua ’koko kansan valtiota’ poistaa Hruštševin revisionistiklikki proletariaatin diktatuurin, ns. ’koko kansan puolueen’ valekaavun alla he muuttavat NKP:n proletaarista luonnetta ja teeskentelemällä ns. ’kommunismin kaikinpuolista rakennustyötä’ he valmistelevat kapitalismin palauttamista.”

Kiinakin tavoittelee nykyisin koko kansan valtiota, jossa vallitsee sopusointu ja solidaarisuus. Sen "sosialismi" muistuttaa yhä enemmän valtiomonopolistista kapitalismia.

PUOLUEEN IDEOLOGIA

Kiinan kommunistinen puolueen toimintaohjeina ovat marxismi-leninismi, Mao Zeodongin ajatukset, Deng Xiaopingin teoria ja Jiang Zemin Kolmen edustuksen tärkeät linjaukset.

KKP:n voimassaolevan puolueohjelman mukaan: ”Marxismi-leninismi tuo valaistusta lakeihin, jotka vallitsevat ihmisyhteiskunnan historiallisessa kehityksessä. Sen perusopinkappaleet ovat päteviä ja erityisen elinvoimaisia. Kommunismin korkein idea voi toteutua Kiinan kommunistien mielestä vasta, kun sosialistinen yhteiskunta on täysin kehittynyt ja hyvin edistynyt. Sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän kehittyminen ja sen parantaminen on hyvin pitkä historiallinen prosessi. Niin kauan kuin Kiinan kommunistit noudattavat marxismi-leninismin perusperiaatteita ja seuraavat Kiinan erityisolosuhteisiin sopivaa ja kiinalaisten itsensä valitsemaa tietä, sosialistinen aate kruunataan Kiinassa lopullisella voitolla.”

Kiinan v. 1982 perustuslakia muutettiin joulukuussa 2003 vahvistamalla yksityisomistuksen suojaa ja ottamalla siihen mukaan ns. "Kolmen edustuksen" periaatteen noudatettamisen. Tämä tarkoitti puolueen ja valtion ideologian rakentumista marxismin ja leninismin periaatteille sekä Mao Zeodongin ja Deng Xiaopingin ajatuksille. Kolme edustusta sisältää myös yhteiskunnallisten tuotantovoimien edistämisen, Kiinan kulttuurin kehittämisen ja maan kansalaisten enemmistön etujen huomioimisen. Jiang Zemin valtakaudella liikemiesten sallittiin liittyä KKP:n jäseniksi. Puolue pyrki muuttumaan vallankumouksellisesta etujoukkopuolueesta koko kansan puolueeksi.

KKP:n keskuskomitea linjasi lokakuussa 2005 julkistetussa viisivuotissuunnitelmassaan vuosille 2006–2010 selkeästi paluuta sosialismin tielle 70-luvulta saakka noudatetun kapitalististyyppisen tehotalouden sijasta.
Puolueen tiedotusosasto esitti helmikuussa 2006 vaatimuksen koko maan kattavan maaseudun uuden sosialismin rakentamiseksi. Syyskuussa Kiina ilmoitti kollektivisoinnista saatujen hyvien kokemusten perusteella, että maa- ja metsätalouden kollektivisointia jatketaan tehostetusti koko maan laajuudessa.
Samaan aikaan käynnistettiin makrotalouden entistä paljon tiukempi kontrolli, jotta valtio voisi rahatalouden kustannuksella kehittää yhteiskunnallisia ja ekologisia ohjelmiaan.

KKP on ottanut päätehtäväkseen maan taloudellisen kehittämisen. Sitä nopeutetaan tieteen ja koulutuksen avulla sekä huomioiden kestävä kehitys. Tieteelle ja teknologialle annetaan avainrooli tuotantovoimien kehityksessä, jotta tuotanto olisi korkealaatuista ja tehokasta.

”Sosialismia rakennettaessa meidän perustehtävämme on edelleen vapauttaa ja kehittää tuotantovoimia ja aktivoida sosialistista uudenaikaistamista askel askeleelta suorittamalla uudistuksia päällysrakenteessa ja niissä tuotantosuhteissa, jotka eivät mukaudu tuotantovoimien kehitykseen. Meidän täytyy ylläpitää ja kohentaa perustalousjärjestelmän julkisen omistuksen hallitsevaa roolia ja monimuotoisten omistusmuotojen kehittämistä pala palalta yhtä hyvin kuin vallitsevaa jakelujärjestelmää ja erilaisia rinnakkaisia jakelumuotoja.

Meidän täytyy ensin rohkaista joitain alueita ja ihmisiä rikastumaan sekä eliminoimaan asteittain köyhyys ja aktivoida yleistä menestymistä ja kohdata jatkuvasti kansan ikuisesti kasvavia materiaalisia ja kulttuurisia tarpeita tuottavuuden kasvun ja sosiaalisen hyvinvoinnin perustalta. Puolueessamme kehitys on etusijalla maamme hallitsemisessa ja nuorentamisessa. Kaiken työmme oikeutettuna lähtökohtana ja kriteerinä on, kuinka työmme hyödyttää tuotantovoimien kehitystä sosialistisessa yhteiskunnassamme, sekä kuinka se voimistaa sosialistista maatamme ja kohentaa kansamme elintasoa.”

KIINAN SISÄISET ONGELMAT

Kiinan UNPD:lle v. 2005 laatiman inhimillisen kehityksen maaraportin mukaan maan suurimpana ongelmana on yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, josta kärsivät eniten seuraavat väestöryhmät:

· Maaseudun köyhät: sekä tulojensa suhteen että kyvyssä
ehkäistä epäoikeudenmukaisuuden riskejä
· Kaupunkien köyhät: kaupunkien köyhyys on lisääntynyt valtionyhtiöiden ja
kollektiivisesti omistettujen yhtiöiden rakennejärjestelyiden jälkeen.
· Maalta kaupunkiin muuttaneet: olivatpa he työllistyneitä tai eivät, he eivät
kuulu sosiaalietuisuuksien piiriin syrjivän kohtelun vuoksi.
· Maanviljelijät, joilta pakkolunastetaan maata: kaupungistuminen ja
teollistuminen ovat vieneet monilta maanviljelijöiltä heidän maansa, jotkut
eivät ole saaneet asianmukaista korvausta maastaan, ovat jääneet työttömiksi
ja elävät vaikeissa olosuhteissa.

MAARAPORTIN SUOSITUKSET EPÄOIKEUDENMUKAISUUKSIEN POISTAMISEKSI KIINASTA

· Julkisten varojen siirtäminen inhimilliseen kehitykseen
· Työmarkkinoiden yhtenäistäminen ja vapaan sektorin kehityksen edistäminen
· Maaseudun infrastruktuurin ja elinolosuhteiden kehittäminen
· Julkiseen koulutukseen sijoittaminen ja kansalaisten kehitysmahdollisuuksien
edistäminen
· Kansanterveyden ja julkisen terveydenhuollon vahvistaminen
· Sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen
· Syrjintää ylläpitävien esteitten poistaminen sekä yhteiskunnan sopusoinnun ja
keskinäisen avunannon edistäminen
· Laillisuusperiaatteen ja läpinäkyvyyden parantaminen
· Verotusjärjestelmän ja julkisten varojen käytön uudistaminen
oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi
· Hallintouudistuksen edistäminen ja hallintokapasiteetin lisääminen

Jotkut Kiinan suurimmista ongelmista ovat syntyneet uudistusten ja kehityksen myötä. Ne tulisi myös ratkaista uudistamisen ja kehityksen jatkamisella.

KIINAN TERVEYSHUOLTO JA SOSIAALITURVA ENNEN JA JÄLKEEN TALOUSUUDISTUKSEN

SUUNNITELMATALOUS

Kiinan valtioneuvoston kehitystutkimuskeskuksen projektityöryhmän tekemän selvityksen mukaan suunnitelmatalouden aikana Kiinan terveydenhoitojärjestelmä tuotti merkittäviä saavutuksia kokemuksia.

”Investoinnit terveydenhuoltoon, jotka olivat n. 3 % bruttokansantuotteesta, vastasivat lähes kaikkien yhteiskunnan jäsenten perusterveydenhuollon tarpeisiin suunnitelmatalouden aikana, huolimatta taloudellisen kehityksen yleisestä tasosta. Tämä saavutettiin tehokkailla institutionaalisilla järjestelyillä, ja kansanterveyden tulokset olivat hyvät. Monet kattavat kansanterveyden mittarit saavuttivat keskituloisten maiden tason. Kiina oli saavuttanut tällä alalla erinomaisia tuloksia ja jotkut kansainväliset järjestöt pitivät Kiinaa esimerkkimaana kehitysmaiden terveydenhuollon ongelmien ratkaisemisessa…
Suunnitelmatalouden aikana eri terveydenhuoltopalveluelinten tehtävät oli asetettu selkeästi – edistää yleistä hyvinvointia ja parantaa kansanterveyttä. Voitto tavoittelevia palveluita ei sallittu.

Tehokas tulonsiirto terveydenhuollon sosiaaliturvajärjestelmän kautta takasi, että suurimmalla osalla väestöstä, erityisesti köyhillä väestöryhmillä, oli varaa käydä lääkärin vastaanotolla. Tämä lisäsi suuresti terveydenhuoltojärjestelmän tasapuolisuutta.”

Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen perustuslaissa säädettiin, että naisten tasa-arvon pitäisi ilmetä politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja perhe-elämässä. Lain toteutumista käytännössä on estänyt Kiinassa yhä vallitseva perinteinen perheyhteisön ikä- ja sukupuoliroolien hierarkkinen järjestelmä.
Kulttuurivallankumouksen aikana perhe-elämälle suotiin enemmän rauhaa. Tuolloin sosiaalipolitiikassa painotettiin julkisia palveluita, sosiaaliturvaa, tasapuolista kasvatusta ja naisten osallistumista tuotantoelämään. kansankommuunit pystyivät tarjoamaan jäsenilleen terveyden- ja lastenhoitoa vaikkakin palvelusten taso saattoi olla vaatimatonta.

TALOUSUUDISTUSTEN VAIKUTUS TERVEYSPOLITIIKKAAN JA SOSIAALITURVAAN

Saman selvityksen mukaan uudistusten ja avautumisen politiikan aikana maan terveyspolitiikassa on tapahtunut suuria muutoksia ja epäonnistumisia. Palvelutavoitteet ovat vaihtuneet kansanterveydestä taloudellisten tulosten saavuttamiseksi. Tämä koskee koko terveydenhuoltoa.

- Osuuskunnallinen terveydenhuoltojärjestelmä romahti 1980-luvun alussa
kansankommuunien purkamisen yhteydessä.

- Kaikista sairaanhoidonyksiköistä on tehty keskenään kilpailevia laskennallisia
tulosyksiköitä. Niiden organisaatio ja hallinto on muutettu yrityshallinnon mallin
mukaisiksi.

- Terveyspalveluiden hinnoittelu on muutettu markkinapohjaiseksi.
- Terveydenhuollon tasapuolisuuden ja tehokkuuden matala taso aiheuttavat
vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seuraamuksia.

Projektityöryhmän mukaan yleisestä kulutuksesta poiketen monet terveyspalvelut ovat luonteeltaan julkishyödykkeitä tai puolijulkishyödykkeitä, joiden tuottamisessa voittoon perustuvat markkinat eivät voi toimia tai toimivat huonosti. Kaupallisuuteen ja markkinavoimiin perustuva terveydenhoito ei voi taata terveyspalveluiden saatavuutta niin monelle Kiinan kansalaiselle kuin mahdollista. Markkinasysteemissä ei pystytä luomaan järjestelmää, jossa terveyspalveluelimet ja niiden lääkintähenkilökunta valitsisivat matalien kustannusten ja suurempien terveydellisten tulosten periaatteen. Lisäksi mikäli terveyspalveluelimet ja niiden henkilökunta pyrkivät saavuttamaan vain henkilökohtaista etua, ne erkaantuvat terveydenhoidon kehitykselle asetetuista tavoitteista.

Lopuksi valtioneuvoston kokoama projektityöryhmä toteaa selkeästi, että ”on tosiasia, ettei kaupallisuuteen ja markkinavoimiin perustuva lähestymistapa vastaa terveydenhoitojärjestelmän kehityksen vaatimuksia ja lainalaisuuksia; tämä on sekä teoreettisesti että käytännöllisesti tullut todistetuksi kautta maailman. Ne ongelmat, jotka ovat nousseet esiin uudistusten ja avoimuuden politiikan kaudella terveydenhoitojärjestelmän uudistuksessa, osoittavat Kiinan valinneen väärän tien ja tämä suuntaus on korjattava.

1990-luvulla kaupungeissa sekä miehet että naiset kävivät ansiotyössä. Tällä oli myönteinen vaikutus perheiden sisäiseen tasa-arvoon. Sukulaisten merkitys väheni. Yhden lapsen –politiikka toteutui paremmin taajamissa. Naisenpuoliset sukulaissuhteet saivat hyväksyntää ja tyttölapsisiin perheisiin alettiin myös tottua. Maaseudun avioliitoista oli tuolloin vielä 85 % järjestettyjä.

Maaseudulla perheviljelmiin siirtyminen ja yksityistäminen heikensivät heikoimmassa osassa olevien kansalaisten sosiaaliturvaa. Kaupunkien yksityisten ja osuuskuntien omistamien teollisuuslaitosten työvoimasta koostui 80 % naisista. Niiden tarjoamat sosiaalietuudet olivat selvästi huonompia kuin valtion omistamissa yrityksissä.

TAVOITTEENA SOSIALISTINEN HYVINVOINTIVALTIO

Kiinalaisten asiantuntijoiden mukaan Kiinasta kehkeytyy hyvinvointivaltio terveydenhuoltoineen ja vanhuuseläkejärjestelmineen vuoteen 2049 mennessä. Kiinan inhimillisten resurssien, sosiaaliturvan ja siviiliasiain ministeriön toimesta laaditun raportin mukaan tavoite toteutetaan kolmessa vaiheessa.

Ensimmäisessä vaiheessa v. 2008–2012 luodaan turvaverkosto, joka sisältää minimi toimeentulon, sairasvakuutuksen ja eläkkeen kaikille kaupunkien ja maaseudun asukkaille. Toisessa vaiheessa v. 2013–2020 valtio kehittää hyvinvointipolitiikkaa ja panostaa sosiaaliturvaverkoston vakauteen ja kestävyyteen. Kolmannessa vaiheessa maasta rakennetaan sosialistinen hyvinvointivaltio, jolla on kiinalaiset ominaispiirteet.

Kiinan sosiaaliturvajärjestelmä käsittää jo sosiaalivakuutuksen, vanhuus-, orpous ja vammaisavustuksen, erityishuolenpidon varusmiehille, asumispalvelut ja sosiaaliavun.

Sosiaaliturvajärjestelmän ydin – sosiaalivakuutus – sisältää vanhuus- ja työttömyysturvan, sairausvakuutuksen, työtapaturmavakuutuksen ja äitiysrahan.

Suurin osa sosiaalipolitiikasta on kohdennettu kaupunkilaisille. 737 miljoonaa maalaista on jätetty vaille asianmukaista eläkettä ja sairasvakuutusta. Vuonna 2003 hallitus käynnisti osuuskunnille suunnatun terveydenhuolto-ohjelman tarjoten näin perusterveydenhoitoa maaseudulle. Ohjelma kattaa jo 91 % maanviljelijöistä ja 98 % maaseudusta. Raportin mukaan maaseudun osuuskuntien terveydenhuolto liitetään taajamien sairausvakuutukseen. Lisäksi vanhuuseläke ulotetaan koskemaan myös maaseutua.

Kaventaakseen elintasokuilua valtiovalta on kehittänyt vähimmäistoimeentulojärjestelmää maaseudulle 1990-luvulta lähtien. Vuonna 2007 sellainen perustettiin 31 provinssiin, itsehallintoalueeseen ja kuntaan manner-Kiinassa. Elokuussa 2008 uudesta järjestelmästä hyötyi jo yli 38 miljoonaa ihmistä.

Matti Laitinen

Lähteet: KKP:n puolueohjelma; Kiinan tie – marxilaisuus vai maolaisuus (Kansankulttuuri 1973); Kominform; Wikipedia; CIA Factbook; Suomen Pankin Siirtymätalouksien tutkimuslaitos (BOFIT) Kiina-tilastot; Kulttuurivallankumous, STT-IA/ Michael Schoenhals,14.11.1997; BBC; Vallankumous, Mark Almond, Otava 1999; http://www.sosialismi.net/ Pieni punainen kirja; Suomi-Kiina-seuran verkkosivut: Kiinan taloudellisesta kehityksestä (Tauno Huotari), Oikeudenmukaisuus kehityksen päämääränä (Kiinan inhimillisen kehityksen maaraportti v. 2005) ja Kiinan terveydenhoitojärjestelmän uudistusten arviointi ja toimeenpanosuositukset; www.chinadaily.com.cn ja Kiinan kulttuuri, Tauno-Olavi Huotari ja Pertti Seppälä, Otava 1990.