tiistai 9. joulukuuta 2008



VENEZUELA VAALIEN JÄLKEEN

Artikkeli perustuu venezuelalaisen vallankumousmiehen Euler Cazadillan 5.12.2008 Helsingissä järjestetyssä Venezuela-tilaisuudessa pitämään luentoon sekä venezuelanalysis.comin täsmennyksiin vaalituloksista.

Euler Cazadilla on 27-vuotias PSUV:n militantti. Hän on 7-lapsisen perheen poika. Hän on osallistunut tehtaiden valtausliikkeen toimintaan. Nykyisin hän opiskelee agronomiksi Sucren yliopistossa. Hän opintonsa suuntautuvat elintarviketeollisuuteen. Lisäksi hän kirjoittelee artikkeleita marxilaiseen El Militante-lehteen.

PAIKALLISVAALIT

Venezuelassa pidettiin 23.11.2008 paikallisvaalit, jossa kansalaiset valitsivat maansa osavaltiolle kuvernöörit sekä kaupungeille pormestarit ja paikallishallinnot. Venezuelan yhdistynyt sosialistinen puolue voitti vaaleissa 17/22 kuvernöörin paikkaa. PSUV:n hallussa olevan Amazonasin osavaltion kuvernöörin paikasta ei äänestetty tällä kertaa. Paikallishallinnon vaaleissa PSUV eteni merkittävästi saaden haltuunsa maan 319 kunnanvaltuustosta yhteensä 263.

Mediassa tulos on esitetty opposition suurena voittona, vaikka menetetyn Mirandan osavaltion jaossa olleista 21 pormestarin paikoista Chávezin kannattajat saivat haltuunsa 15 paikkaa. Myös Zuliassa hallituksen kannattajat saavuttivat enemmistön 13/19 paikallishallinnossa.

PSUV:n ehdokkaat vaaleihin oli asetettu joitain poikkeuksia lukuun ottamatta demokraattisesti puolueen perustasolta. Presidentti pani itsensä likoon vaaleissa ja sillä oli suotuisa merkitys lopputulokseen. Chávezin kannattajien äänimäärä kohosi 1,1 miljoonalla verrattuna v. 2007 perustuslain kansanäänestykseen.

OPPOSITIO ETENI

Maan oppositio eteni vaaleissa ja sai viisi kuvernöörin paikkaa väkirikkaissa osavaltioissa – Zulia, Miranda, Carabobo, Nueva Esparta ja Tachira. PSUV voitti Sucressa, Araguassa ja Guaricossa, vaikka osavaltioiden aikaisemmat kuvernöörit olivat loikanneet Chávezin puolelta opposition kelkkaan. Vauras öljyosavaltio Zulia ja turismiin keskittynyt Nueva Esparta ja teollisuusalue Carababo sekä pääkaupunkia ympäröivä Miranda päätyivät opposition käsiin. Opposition voitot lukuun ottamatta Nueva Espartan osavaltiota olivat niukkoja. Opposition uudet kuvernöörit Capriles Radonsky, Enrique Salas Feo ja Caracasin pormestari Antonio Ledezma ovat kunnostautuneet aikaisemmin Venezuelan bolivaarisen tasavallan vallankaappaus- ja horjuttamishankkeissa.

MIKSI VAALEISSA KÄVI NÄIN?

Venezuelan kansasta istuu puolet tällä hetkellä koulunpenkillä. He opiskelevat ammattioppilaitoksissa ja yliopistoissa. Kaikille kansalaisille on taattu ilmainen koulutus. Heillä on myös mahdollisuus saada ilmaiseksi hammashoito ja silmälasit.

Venezuelassa yhteisöneuvostot päättävät paikallisista asioista ja opiskelijaneuvostot annettavan koulutuksen sisällöstä. Tehdasneuvostojen vastuulla ovat työpaikka-asiat sekä tuotannon organisoiminen ja suunnittelu. Presidentin tukema neuvostojen organisaatio toimii porvarillisen valtiojärjestelmän rinnalla. Se on saavuttanut pieniin voimavaroihinsa nähden paljon parempia tuloksia kuin kapitalistinen järjestelmä.

Neuvostot elävät kuitenkin ison puun varjossa – kapitalistinen järjestelmä hyökkää niitä vastaan kaikilla tasoilla. Systeemi on muuttunut yhä byrokraattisemmaksi. Ilmastoidussa toimistoissa istuu tyytyväisiä ja toimettomia valtion virkamiehiä, joiden päätehtävänä on yhteiskunnallisen muutoksen jarruttaminen. He nuoleskelevat esimiehiään ja alistavat alaisiaan. Vallankumouksellisten enemmistöllä ei ole omassa käytössään tehokasta järjestökoneistoa.

Carabobon istuvaa ”bolivaarista” kuvernööriä Acosta Carlesia syytetään korruptiosta ja taloudellisista epäselvyyksistä. Hänen osallistumisensa vaaleihin vei PSUV:n ehdokkaalta Mario Silvalta läpimenomahdollisuuden.

Mirandan osavaltiossa PSUV:n ehdokkaana oli maan ex-varapresidentti ja puoluejohdon oikeistosiipeä edustava Diosdado Cabello. Hän hävisi vaalinsa. Hän pääsi niihin mukaan keittiön kautta. Puolueen vallankumouksellinen siipi ei luota häneen.

PSUV

Presidentti perusti PSUV:n taustaorganisaatioksi. Puolue on rakennettu demokraattisesti. Vallankumousprosessin jarruttajat toimivat puolueen sisältä käsin. Puolueen aktiivisin osa eli sosialistiset pataljoonat, joihin kuuluu kaksi miljoonaa jäsentä, kokoontuvat säännöllisesti viikoittain. Ruohonjuuritasolla tiedetään keitä ovat vallankumoukset viholliset. He eivät koostu ainoastaan maan oikeisto-oppositiosta, valtion vanhoista virkamiehistä ja kapitalisteista vaan myös oman puolueen byrokraateista.

Bolivaarisen vallankumouksen sisällä tarvitaan tämän takia oma vallankumous – jatkuva vallankumous. Monet valtaan päässeet hamuavat ympärilleen vain rikkauksia ja naisia. Byrokraatit julistavat, että kansanjoukot eivät ole vielä valmiita sosialismiin tai syyttävät vallankumousta liian nopeasta etenemisestä. Kansan on aika herätä ja käyttää omaa demokratiaansa, muuten se ei voita koskaan.

MIELIALA VENEZUELASSA

Euler Cazadillan kokemuksen mukaan Hugo Chávez on sama persoona sekä presidenttinä että siviilihenkilönä, joka tuntee olonsa yksinäiseksi taistellessaan porvarillista valtiokoneistoa vastaan. Viestintävälineiden kasvot ovat porvarilliset. Kansa vaatii perustasolla jo porvariston päitä. Radikaalit ovat perääntymässä. Suurin vastuu on puolueen byrokraateilla, jotka elävät bolivaariselle vallankumouksella, mutta eivät sen puolesta. Kyse on myös maailman talouden muuttuvasta tilanteesta. Kortit ovat nyt paljaina.

LAMA ISKEE MYÖS VENEZUELAAN

Venezuelassa koettiin 1980-luvulla paha pankkikriisi, jolloin valtio pelasti isoja yhtiöitä ja pankkeja kaatumasta verovaroilla. Samalla sosiaalimenot typistettiin. Pankkiireista ja yhtiöiden omistajista tuli monimiljonäärejä. Tämä vaikutti olennaisesti Venezuelan teolliseen rakenteeseen. Teollisuuspuistot muuttuivat tehtaiden hautausmaiksi. Supermiljonäärit ostivat halvalla valtion omaisuutta. Pääoma pelastettiin ja valtion kannattavat yhtiöt yksityistettiin.

Nykyinen lama koskettaa myös Venezuelaa. Öljyn hinta on laskenut 60 %. Tällä on merkityksensä sosiaalisten uudistuksien ja kampanjoiden rahoittamiseen. Maa ei voi elää pelkästään öljytuloilla. Teollisuus on aktivoitava uudelleen. Jotkut kuvittelevat, että sosiaalisesti ajattelevien kapitalistien tehtävänä on Venezuelan pelastaminen. Nämä eivät kuitenkaan toimi hallituksen ehdoilla.

TEHDASNEUVOSTOT

Työläiset ovat vallanneet öljyalan teollisuutta. Jotkin tehtaat toimivat ilman omistajia. FRETECO (Vallattujen ja kansallistettujen tehtaiden työläisten vallankumouksellinen rintama) organisoi työläisten toimintaa. Jos jokin tehdas pysähtyy, se vallataan. Tehdasneuvostot ottavat vallan tehtaissa. Ne vastaavat tuotannon suunnittelusta. Valtio omistaa raaka-aineet ja tehtaiden tilat ja laitteiston. Käytännössä tämä on malli sosialistiselle tehdastuotannolle.

Tehdasneuvostot harjoittavat lisäksi yhteistoimintaa yhteisöneuvostojen kanssa. Ne tekevät yhdessä valtiolle projekti- ja rahoitushakemuksia. Valtion yhtiöiden työntekijöiden pitäisi perustaa oma demokraattinen ay-liike ja tehdasneuvostot valvomaan tehtaittensa tuotantoa.

FRETECO on jäsenistöltään pieni järjestö, jota byrokraatit ja ay-liike eivät hyväksy. Chávez pitää sitä kuitenkin hyvänä esimerkkinä vallankumoukselle.

Venezuelalaiset kapitalistit tappoivat juuri kolme ay-johtajaa. Euler Cazadillan mielestä meidän suomalaisten olisi syytä laatia julkilausuma näitä murhia vastaan.

VENEZUELAN MEDIA

Kansallisesta mediasta 85–90 % on edelleen yksityisten tahojen omistuksessa. Yksityiset viestimet mustamaalaavat Chávezin hallitusta. Canal 8 ja TVS:n lähetykset kattavat koko Venezuelan. Maassa toimii seitsemän valtakunnallista, 60 kaupallis-alueellista ja 31 yhteisöllistä TV-kanavaa. Hallituksella on myös oma Tv-kanavansa. Valtion yhteinen tietoliikennesatelliitti Kuuban ja Argentiinan kanssa demokratisoi nykyisin viestintää. Venezuelalaiset eivät ole vielä tottuneet asiallisiin kulttuurikanaviin.

Satelliitti helpottaa mm. paikallisradioiden/yhteisöradioiden yhteistoimintaa ja antaa toiminnalle lisää kattavuutta. Radioasemat muodostavat ketjun, jonka myötä yhdessä tehty hyvä ohjelma voi löytää tiensä kanavalta toiselle ja saavuttaa näin laajemman kuulijakunnan.

KUUBA

Vuosikymmenien ajan Kuuba on toiminut lyhtynä, joka saanut meidät ajattelemaan, että sosialismi on mahdollista. Meidän kansamme kuva Kuubasta oli ennen vain median luoma kuva siitä. Maittemme välinen vuorovaikutus on muuttanut tuota kuvaa (lääkärit, urheilu, kulttuuri ja tiede). Kuuban menestyminen saarroista ja rangaistuksista huolimatta hämmästyttää, koska muut Latinalaisen Amerikan maat ovat surkeassa jamassa. Yhden maan eristynyt sosialismi on kuitenkin vaikeaa. Kuuban mallista on hyötyä ja siitä voi oppia. Latinalainen Amerikka tarvitsee omassa prosessissaan Kuubaa ja Kuuba vastaavasti omassaan Latinalaista Amerikkaa. Sosialismin voittamiseksi Venezuelassa tarvitaan koko Latinalaisen Amerikan apu ja sen kokemus.


Matti Laitinen
Hands off Venezuela - Finland