VETOOMUS KOLUMBIAN ALKUPERÄISKANSOJEN PUOLESTA
YK:n ihmisoikeuksien julistuksen mukaan kaikki ihmisolennot – mukaan lukien Etelä-Amerikan alkuperäiskansat – syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä. Kolumbian intiaaniväestön edustaja voi vedota yhtä hyvin kuin Suomen kansalainenkin kaikkiin ihmisoikeuksien julistuksessa julistettuihin oikeuksiin ja vapauksiin oman kotimaansa poliittisesta, hallinnollisesta tai kansainvälisestä tilanteesta riippumatta. Jokaisella maapallon alkuperäiskansojen edustajalla pitäisi olla oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
TOISINKIN VOISI OLLA
Boliviassa kansanäänestyksessä 7.12.2008 vahvistettavan perustuslain 2 § mukaan ”Intiaaniväestölle ja alkuperäiskansoille palautetaan ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin alueisiinsa. Tämä perustuslaki takaa heille vapaan itsemääräämisoikeuden, joka painottuu heidän tahtoonsa muodostaa ja olla osa yhdistynyttä, monikansallista ja yhteisöllistä valtiota sekä takaa heidän itsehallinto-oikeutensa, kulttuurinsa ja alueensa jälleenrakentamisen perustuslain puitteissa.”
Presidentti Morales on todennut: ”Ennen espanjalaisten valloittajien tuloa nämä olivat alkuperäiskansojen maita ja ne on palautettava heille.”
Boliviassa kansanäänestyksessä 7.12.2008 vahvistettavan perustuslain 2 § mukaan ”Intiaaniväestölle ja alkuperäiskansoille palautetaan ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin alueisiinsa. Tämä perustuslaki takaa heille vapaan itsemääräämisoikeuden, joka painottuu heidän tahtoonsa muodostaa ja olla osa yhdistynyttä, monikansallista ja yhteisöllistä valtiota sekä takaa heidän itsehallinto-oikeutensa, kulttuurinsa ja alueensa jälleenrakentamisen perustuslain puitteissa.”
Presidentti Morales on todennut: ”Ennen espanjalaisten valloittajien tuloa nämä olivat alkuperäiskansojen maita ja ne on palautettava heille.”
Boliviassa guarani-intiaaneille on luovutettu oikeudet yli 900 000 eekkerin kokoiseen maa-alueeseen. Valtiolla on oikeus pakkolunastaa maita, joita ei käytetä sosiaalisesti hyödylliseen tarkoitukseen kuten maanviljelyyn tai liiketoimintaan.
KOLUMBIALAINEN LOGIIKKA
Kolumbiassa on käyty sisällissotaa jo 43 vuotta. Sodan vastapuolina ovat USA:n tukema Kolumbian armeija ja liittolaisenaan AUC (Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusvoimat) sekä niitä vastaan taistelevat maan suurimmat vasemmistolaiset sissiliikkeet FARC-EL ja ELN. AUC koostuu useista äärioikeistolaisista puolisotilaallisista ryhmistä, jotka nauttivat suurmaanomistajien, huumeparonien ja armeijan yhden osan tukea.
Kolumbian etniset ryhmät ovat syntyneet intiaanien, espanjalaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien sekoittumisesta. Vuonna 1991 maa sai uuden perustuslain, joka takasi muodollisesti alkuperäiskansojen oikeudet, mutta unohti täyttää niiden vaatimukset omista maa-alueista.
Vuonna 1999 Kolumbian presidentti Andrés Pastrana teki ehdotuksen ”Plan Colombiasta”, jonka päämäärinä olivat maan sosiaalinen ja taloudellinen elvyttäminen lopettamalla aseellinen konflikti ja luomalla maalle huumeiden vastainen strategia. Myöhemmin Plan Colombian tavoitteiksi asettuivat USA:n yksilöidyt poliittiset ja sotilaalliset päämäärät Latinalaisessa Amerikassa. Sen lopullisena päämääränä oli kiihdyttää markkinoiden avautumista Amerikan alueella FTAA-sopimuksen avulla.
Kolumbian nykyinen, liberaalipuoluetta edustava presidentti Alvaro Uribe astui maansa johtoon v. 2002. Hän otti tehtäväkseen kasvattaa sotilasmenoja ja lisätä yhteistyötä USA:n kanssa kitkeäkseen maasta huumetuotannon ja vasemmistolaiset sissiliikkeet. Hän toimii sekä maansa päämiehenä että sen hallituksen johdossa ja on näin ollen myös vastuussa maassaan tapahtuvista ihmisoikeuksien loukkauksista.
Ulkoministeri Colin Powellin vieraillessa v. 2002 Bogotassa hän ilmaisi USA:n suhtautuvan Kolumbiaan seuraavasti: ”Me uusimme sitoumuksemme pyrkiäksemme kohti yleisiä päämääriämme: vahvistaa demokratiaa, lisätä ihmisoikeuksien kunnioitusta, taistella huumeita ja terrorismia vastaan ja tärkeimpänä seikkana on laajentaa taloudellisen hyvinvoinnin kehä koskemaan kaikkia kolumbialaisia.”
Kolumbiassa on käyty sisällissotaa jo 43 vuotta. Sodan vastapuolina ovat USA:n tukema Kolumbian armeija ja liittolaisenaan AUC (Kolumbian yhdistyneet itsepuolustusvoimat) sekä niitä vastaan taistelevat maan suurimmat vasemmistolaiset sissiliikkeet FARC-EL ja ELN. AUC koostuu useista äärioikeistolaisista puolisotilaallisista ryhmistä, jotka nauttivat suurmaanomistajien, huumeparonien ja armeijan yhden osan tukea.
Kolumbian etniset ryhmät ovat syntyneet intiaanien, espanjalaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien sekoittumisesta. Vuonna 1991 maa sai uuden perustuslain, joka takasi muodollisesti alkuperäiskansojen oikeudet, mutta unohti täyttää niiden vaatimukset omista maa-alueista.
Vuonna 1999 Kolumbian presidentti Andrés Pastrana teki ehdotuksen ”Plan Colombiasta”, jonka päämäärinä olivat maan sosiaalinen ja taloudellinen elvyttäminen lopettamalla aseellinen konflikti ja luomalla maalle huumeiden vastainen strategia. Myöhemmin Plan Colombian tavoitteiksi asettuivat USA:n yksilöidyt poliittiset ja sotilaalliset päämäärät Latinalaisessa Amerikassa. Sen lopullisena päämääränä oli kiihdyttää markkinoiden avautumista Amerikan alueella FTAA-sopimuksen avulla.
Kolumbian nykyinen, liberaalipuoluetta edustava presidentti Alvaro Uribe astui maansa johtoon v. 2002. Hän otti tehtäväkseen kasvattaa sotilasmenoja ja lisätä yhteistyötä USA:n kanssa kitkeäkseen maasta huumetuotannon ja vasemmistolaiset sissiliikkeet. Hän toimii sekä maansa päämiehenä että sen hallituksen johdossa ja on näin ollen myös vastuussa maassaan tapahtuvista ihmisoikeuksien loukkauksista.
Ulkoministeri Colin Powellin vieraillessa v. 2002 Bogotassa hän ilmaisi USA:n suhtautuvan Kolumbiaan seuraavasti: ”Me uusimme sitoumuksemme pyrkiäksemme kohti yleisiä päämääriämme: vahvistaa demokratiaa, lisätä ihmisoikeuksien kunnioitusta, taistella huumeita ja terrorismia vastaan ja tärkeimpänä seikkana on laajentaa taloudellisen hyvinvoinnin kehä koskemaan kaikkia kolumbialaisia.”
Tämän päämäärän toteuttamiseksi USA myönsi Kolumbialle 1,8 miljardin dollarin avustuksen.
516 VUOTTA KESTÄNYT KOLUMBIAN ALKUPERÄISVÄESTÖN SORTO JATKUU
Alvaro Uriben johtama hallitus vahvistaa maansa demokratiaa ja kunnioittaa alkuperäiskansojensa ihmisoikeuksia hyvin erikoisella tavalla – polkemalla niitä järjestelmällisesti. AUC- joukot, tappoivat 28.9.2008 intiaanijohtaja Raúl Mendozan tämän kodissa. Aseistettu mellakkapoliisi hyökkäsi helikoptereilla ja tankeilla varustautuneena 12.10.2008 Caucan maakunnassa rauhanomaisesti mieltään osoittavien alkuperäiskansojen edustajien ja talonpoikien kimppuun, jotka protestoivat valtiovallan harjoittamaa kuolemanpolitiikkaa ja monikansallisia yhtiöitä vastaan. He vaativat itselleen perusoikeuksia, vapautta, autonomiaa ja oikeudenmukaista maanjakoa.
Kolumbian kansallinen intiaanijärjestön hallituksen (AUTORIDAD NACIONAL DE GOBIERNO INDIGENA – ONIC) mukaan viimeisen seitsemän vuoden aikana maassa on tapettu noin 1 125 alkuperäiskansoja edustavaa ihmistä. 18 alkuperäiskansaa on saatettu sukupuuton partaalle. 450 000 ihmistä on vailla maata. Yli 600 lasta Chocon alueella on kuollut aliravitsemukseen ja tauteihin. Kolme miljoonaa kolumbialaista on paennut maasta. 400 000 perhettä on menettänyt kotinsa. Neljän miljoonan ihmisen kodit on pakkosiirretty muualle. 30 000 henkilöä on kadonnut. 5 000 oikeudenkäynnitöntä kuolemantuomiota pantu täytäntöön. Lisäksi satoja opettajia, lehtimiehiä ja ammattiyhdistysaktiiveja on murhattu. Noin kuusi miljoonaa hehtaaria parasta maata on Kolumbian huumeparonien, poliitikkojen ja AUC:n hallussa. USA:n, Kanadan ja EU:n kanssa solmitut vapaakauppasopimukset ovat omalta osaltaan raivanneet tietä alkuperäiskansojen oikeuksien, kulttuurien, tietojen, maiden ja taloudellisten arvojen ryöstöön, pakkotyöhön, syrjäyttämiseen ja suoranaiseen terroriin.
Me emme hyväksy Kolumbian hallituksen toimia!
Me tuomitsemme Kolumbian hallituksen toimet! Me vaadimme, että se lopettaa maansa alkuperäiskansoihin kohdistamat sorto- ja vainotoimenpiteet sekä kunnioittaa niiden ihmisoikeuksia ja myöntää lisäksi alkuperäisväestölle itsehallinnon ja omistusoikeuden niiltä anastettuihin maa-alueisiin!
Helsingissä lokakuun 16. päivänä 2008
Hands Off Venezuela – Finland
Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto
PAND – Taiteilijat rauhan puolesta
