KRIITTISIÄ ARVIOITA BOLIVAARISESTA VALLANKUMOUSPROSESSISTA (Osa II)
Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Tässä artikkelissa keskitytään Marta Harneckerin puheenvuoroon.
Taustatietoja Marta Harneckerista
Chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa. Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970–73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Hän on asunut Venezuelassa jo useita vuosia. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. (ML)
Marta Harnecker totesi 26.10.2005 Green Left Weekly –lehdessä julkaistussa haastattelussaan mm. seuraavaa: ”Ellei jotain hyvin vakavaa tapahdu, joka pakottaisi puolueet asettamaan vallankumousprosessin kaiken muun yläpuolelle… Ounastelen, että prosessista tulee paljon pitempi kuin vain johtajiston luominen. Tarvitaan johtajiston esiinkasvua kansan osallistumisen myötä. Uskon, että saamme kuuden vuoden kuluessa sellaisen sukupolven johtajia, jotka tunkevat itsensä mukaan tähän prosessiin… Presidentti Chávez etsii mekanismia tämän puutteen korjaamiseksi. Hän on tämän prosessin selvä johtohahmo ja se on riippuvainen hänestä. Siksi hänen salamurhansa uhka on todellinen. Kuitenkin tuon johtajan, kansan opettamisen ja sen prosessin myötä, joka luo kansalle mahdollisuuden osallistua ja kasvaa, tämä ongelma voitetaan.” (ML)
Marta Harneckerin puheenvuoro
”Elän tässä maassa ollakseni kriittinen. Minä en tiedä, tiedättekö te kaikki, että haastatellessani presidentti Chávezia ”Kansan mies”-kirjaani varten, huomioin tapani mukaan haastatteluita varten kysymyksiä, jotka pulppusivat kyseenalaistuksista ja vasemmistokritiikistä ja vielä enemmänkin. Minulla oli tuolloin mahdollisuus ilmaista kansalta ja älymystöltä kokoamaani kritiikkiä. Niinpä presidentti tokaisikin minulle: ”Haluan sinun tulevan mukaamme, koska minä haluan puolelleni kriittisiä ihmisiä…” Mitä minä tarkoitan tällä? Sitä että hän haluaa ottaa vastaan kritiikkiä. Mitä minä olen tehnyt kaikki nämä vuodet? Olen lähettänyt hänelle papereita. Te kaikki tiedätte, että presidentti ei ole sellainen henkilö, joka työskentelee neuvonantajaporukan kanssa. Nähtävästi olen neuvonantaja, mutta tosiasiassa en ole sitä. Minä vain toimitan hänelle papereita. Kuka tietää lukeeko hän edes niitä ja huomioiko hän niitä?”
”Haluan kertoa teille kaikille, että on suurta onnenkauppaa sen välillä, mitä te olette nostaneet esille täällä ja mitä minulle itselle asioista on välittynyt. Tietenkin olen tehnyt kaiken omalla tavallani. Minä en ole osallistunut lehdistökeskusteluun. Minä ajattelen, ettei minun pitäisi, koska minä olen ensisijaisesti tämän prosessin käytössä oleva kiihkeä chileläinen. Prosessi on bolivaarista vallankumousta rakentavien venezuelalaisten asia. Minä olen paremminkin tapahtumien tallentaja. Se on minun ammattini. Tästä syystä minä olen kirjoittanut lukuisia kirjoja, joissa arvioin eri maiden tekemisiä.”
Hallitukset voivat edistää massiivisesti kansan osallistumista
”Minä halusin sanoa vain pari seikkaa. Ensimmäinen koskee samaa asiaa, josta Carmen Bohorquez jo mainitsikin. On yleisesti tiedettyä, että Latinalaisen Amerikan vasemmiston radikaalein sektori torjuu valtion. Kaikki, mikä on valtiota ja hallitusta, on kelvotonta. Minä ajattelen, että meidän on erotettava toisistaan hallitukset, jotka tahtovat tukea kansaa niiden taistelussa vapautuksensa puolesta niistä hallituksista, jotka estävät tällaisia prosesseja.”
”Kaikki vasemmistolaiset hallitukset Latinalaisessa Amerikassa, niin monta kuin niitä onkaan, ovat tekemisissä edeltäjiltään perityn karsean byrokraattisen koneiston kanssa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että valtiot ja hallitukset eivät voisi tehdä asialle mitään. Mielestäni prosessi on edennyt kuitenkin paljon, koska yksi olemassa oleva hallitus on halunnut toteuttaa kahta asiaa – kansan osallistumista ja kansanvaltaa.”
Fasilitointia (ryhmäprosessin suunnittelua ja toteuttamista)
”Väittäisin, että osallistumista ei voi sanella yläpuolelta. Se on kulttuurisen muodonmuutoksen prosessi. Siksi se on perustavanlaatuinen. Kansan osallistumisella on ollut hyvin piristävä vaikutus Latinalaiseen Amerikkaan. Kun meillä on ilmennyt paikallisia tai kansallisia hallituksia, jotka ovat olettaneet kansan osallistumisen olevan välttämätöntä, ne ovat perustaneet yhteistyöryhmiä sen helpottamiseksi. Tällä tavoin toteutettu osallistuminen ei ole määräyksestä tai spontaanisti alkanutta. Useimmissa tapauksissa tarvitaan fasilitaattoreita. Epäonneksi infrastruktuuriin resursointi nähdään kuitenkin usein tärkeämmäksi kuin fasilitointi ja näin ryhmäprosessien vetäjille ei makseta palkkaa.”
Työmetelmänä fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori auttaa ihmisiä pääsemään päämääräänsä ja tekemään hankkeensa ihan itse. Lisäksi hän edistää mm. osallistumista ja rohkaisee yhteistoiminnalliseen päätöksentekoon (ML).
Fasilitaattorin rooli
”Minusta hallituksen ja valtion tulisi toimia fasilitaattorin roolissa kansan osallistumisen suhteen – ei syrjäyttäjän eikä myöskään johtajan roolissa. Tämän vuoksi minä käsitän (Venezuelan) Yhteisöjen ministeriön olevan suunniteltu kuuntelemaan yhteisöjen jo olemassa olevaa kokemusta ja myös oppimaan niiltä. Ministeriö on todennut, ettei yhteisöjä voi määräillä ja että on välttämätöntä kunnioittaa kansan omaa rakennusprosessia.”
”Esityksessä ilmenee vastakkainasetteluja, koska samaan aikaan, kun ministeriö sanoo näin, meillä toimii valtion nuorisojärjestö Francisco de Mirandan rintama. Se perustaa Yhteiskunnallisen kamppailun toimipisteitä, joissa meidän pitäisi keskustella ja meidän tulisi selvittää, mitä roolia tämä järjestö näyttelee. Jos tämän järjestön toimipisteet määräävät yhteisöissä sen ajatuksen perustalta, että heidän on välttämätöntä avittaa prosesseja yhteisöissä, meidän on kysyttävä, eivätkö ne harjoita prosessin yksinkertaisen rakentavan yhteistyön edellytysten luomisen sijasta valvontaa.”
Kansanvaltaa ei saa sekoittaa poliittiseen militanttiuteen
”Vladimir Acosta on sanonut, että emme saa sekoittaa kansanvaltaa poliittisen militanttiuteen. Puolue on yksi asia ja kansanvalta on toinen asia. Minun on sanottava, että punainen voi olla puolueen väri, muttei koskaan kansanvallan tai eikä myöskään ministeriöiden väri. Eräs asia, joka oudoksuttaa ja shokeeraa ulkomaalaisia etenkin eurooppalaisia, on se, että valtio toimii Venezuelassa puolueen rakentamisen välineenä. Tämä on täysin nurinkurista meidän puolueemme käsitykselle asiasta.”
PSUV ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi. (ML)
Päämäärät ja malttamattomuus viivyttävät prosessin kypsymistä
”On yksi asia, josta emme ole keskustelleet juurikaan paitsi eilisaamuna. Aikataulutus ja päämäärät ovat meille iso ongelma. Minä ajattelen demokraattisen prosessin vaativan kypsymistä ja aikaa. Me asetamme täällä itsellemme suuria päämääriä, mutta niiden toteuttamiseksi me suomme itsellemme turhan vähän aikaa. Niinpä me jokainen kilpailemme saavuttaaksemme nämä päämäärät. Meillä vallitsee karmea ”seuraava tehtävä” –oppisuuntaus ja tämän vuoksi ei ole mahdollista ajatella strategisesti sekä ei malteta odottaa asioiden kypsymistä. Kun työskentelette (yhteiskunnallisen) muodonmuutoksen prosessissa, valtio sekaantuu mukaan ja murtaa tämän kypsymisen rytmin painostaessaan tätä prosessia.”
”Äskeinen huomioiden sallikaa minun sanoa, että yhteisöneuvostojen idea on erinomainen idea. Presidentti on tässä hyvin selkeä. Rakentaessaan politiikkaa hänellä on oltava käytössään yhteiskunnallinen voima. Jotkut ihmiset ajattelevat, että muodostettavalla voimalla on oltava asemansa – niiden on voitettava oma paikkansa. Tämän yhteiskunnallisen voiman rakentamisen on tapahduttava määrätietoisen kypsymisajan puitteissa.
Hallituksen pakettiautojen saapuessa paikalle työntekijöillä on viisi päivää aikaa valmistella yhteisöneuvostohanketta sen sijaan, että he olisivat mukana koko yhteisöneuvoston muodostamisprosessissa, joka kestää vähintään kolme kuukautta. Kuten jotkut meistä, jotka osallistuivat alkuideaan, ajattelivat. Nyt neuvoston perustaminen on pelkistetty kahdeksi yhteisön yleiskokoukseksi, ja asia on sillä selvä. Ensimmäisessä vaiheessa perustetaan komissio yhteisöneuvoston asettamiseksi ja toisessa vaiheessa valitaan vaaleilla neuvoston puheenjohtaja. Me olemme vastapalveluksen velkaa vääristyneelle prosessille. Erikoislaatuiset kokemukset ovat kuolemaisillaan.”
Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Vallankumous vahvistaa sosialismin merkitystä globaalina yhteiskunnallisena vaihtoehtona, jos se kykenee korvaamaan kapitalismissa esiintyvän edustuksellisen demokratian osallistuvalla demokratialla. Chavistojen suunnitelmana on korvata maan valtio- ja hallintorakenteita 36 000 yhteisöneuvoston harjoittamalla alueellisella päätäntä- ja toimintavallalla. (ML)
Mahtavien ideoiden ja todellisuuden välinen kuilu
”Minä kerron teille kaikille, että presidentillä on ollut niin monia epätavanomaisia ideoita, mutta kun me tutkimme niitä ja tarkastelemme niitä suhteessa todellisuuteen, huomaamme ideoiden soveltamisessa olevan kuilu todellisuuden kanssa.”
Improvisaation kultti
”Vielä viimeinen kysymys. Arvelen teidän kaikkien elävän improvisaation kultissa. Minä saavuin tänne ensimmäistä kertaa solidaarisuustilaisuuteen kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen. Tuo tilaisuus oli organisoitu kahdessa viikossa. Joukko älymystön edustajia tuli luokseni ja tokaisi: ”Näethän, kuinka me organisoimme asioita Venezuelassa kahdessa viikossa, kun muualla maailmassa ja Latinalaisessa Amerikassa vastaavat valmistelut olisivat vieneet puoli vuotta”. Ihmiset eivät ajattele, kuinka paljon parempia nämä tilaisuudet voisivat olla, jos ne olisivat paremmin suunniteltuja.”
”Minä tunnen suurta surua havaitessani, kuinka niin moni mahtava idea turhauttaa tämän tyyppisistä syistä johtuen. Täällä on paljon potentiaalia. Presidentillä on joitain erikoislaatuisia ajatuksia, mutta ideoiden kypsymiseen ei suoda aikaa. Ei ole aikaa konkretisoida niitä.”
”Minä arvelen, että älymystöllä on hyvin tärkeä rooli tämän prosessin kypsymisen tukemisessa kuten puolueellakin. Minä ajattelen, että puolueen roolina 21. vuosisadalla on fasilitoida osallistumisprosessia ja harjoittaa kansansivistystä eikä olla totuuden ainoa omistaja. Puolueen ei pidä syrjäyttää kansan päähenkilöyttä ajatuksilla, jotka meillä vallitsivat koskien poliittista militantismia vuosikymmeniä ja joita me olemme parhaillaan voittamassa.”
Jatkuu…
Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com 11.8.2009
Venezuelan valtion Tv-yhtiö VTV järjesti 2.-3.6.2009 yhteistyössä Mirandan kansainvälisen keskuksen (CIM) kanssa keskustelufoorumin aiheesta ”Intellektuellit, demokratia ja sosialismi”. Keskustelussa harjoitettiin rakentavaa kritiikkiä bolivaarista vallankumousta sekä sen saavutuksia ja tavoitteita kohtaan. Tässä artikkelissa keskitytään Marta Harneckerin puheenvuoroon.
Taustatietoja Marta Harneckerista
Chileläinen psykologi, toimittaja ja kirjailija Marta Harnecker on työskennellyt aikaisemmin Investigaciones Memoria Popular Latinoamericana –keskuksen (MEPLA) johtajana Havannassa. Hän on tutkinut pitkään kansanliikkeiden historiaa Latinalaisessa Amerikassa. Ennen Kuubaan tuloaan hän työskenteli v. 1970–73 Salvador Allenden hallintokaudella Chilen opetusministeriössä. Hän on asunut Venezuelassa jo useita vuosia. Hän toimii neuvonantajana maan sosiaalisen kehityksen ja osallistumisen ministeriössä. (ML)
Marta Harnecker totesi 26.10.2005 Green Left Weekly –lehdessä julkaistussa haastattelussaan mm. seuraavaa: ”Ellei jotain hyvin vakavaa tapahdu, joka pakottaisi puolueet asettamaan vallankumousprosessin kaiken muun yläpuolelle… Ounastelen, että prosessista tulee paljon pitempi kuin vain johtajiston luominen. Tarvitaan johtajiston esiinkasvua kansan osallistumisen myötä. Uskon, että saamme kuuden vuoden kuluessa sellaisen sukupolven johtajia, jotka tunkevat itsensä mukaan tähän prosessiin… Presidentti Chávez etsii mekanismia tämän puutteen korjaamiseksi. Hän on tämän prosessin selvä johtohahmo ja se on riippuvainen hänestä. Siksi hänen salamurhansa uhka on todellinen. Kuitenkin tuon johtajan, kansan opettamisen ja sen prosessin myötä, joka luo kansalle mahdollisuuden osallistua ja kasvaa, tämä ongelma voitetaan.” (ML)
Marta Harneckerin puheenvuoro
”Elän tässä maassa ollakseni kriittinen. Minä en tiedä, tiedättekö te kaikki, että haastatellessani presidentti Chávezia ”Kansan mies”-kirjaani varten, huomioin tapani mukaan haastatteluita varten kysymyksiä, jotka pulppusivat kyseenalaistuksista ja vasemmistokritiikistä ja vielä enemmänkin. Minulla oli tuolloin mahdollisuus ilmaista kansalta ja älymystöltä kokoamaani kritiikkiä. Niinpä presidentti tokaisikin minulle: ”Haluan sinun tulevan mukaamme, koska minä haluan puolelleni kriittisiä ihmisiä…” Mitä minä tarkoitan tällä? Sitä että hän haluaa ottaa vastaan kritiikkiä. Mitä minä olen tehnyt kaikki nämä vuodet? Olen lähettänyt hänelle papereita. Te kaikki tiedätte, että presidentti ei ole sellainen henkilö, joka työskentelee neuvonantajaporukan kanssa. Nähtävästi olen neuvonantaja, mutta tosiasiassa en ole sitä. Minä vain toimitan hänelle papereita. Kuka tietää lukeeko hän edes niitä ja huomioiko hän niitä?”
”Haluan kertoa teille kaikille, että on suurta onnenkauppaa sen välillä, mitä te olette nostaneet esille täällä ja mitä minulle itselle asioista on välittynyt. Tietenkin olen tehnyt kaiken omalla tavallani. Minä en ole osallistunut lehdistökeskusteluun. Minä ajattelen, ettei minun pitäisi, koska minä olen ensisijaisesti tämän prosessin käytössä oleva kiihkeä chileläinen. Prosessi on bolivaarista vallankumousta rakentavien venezuelalaisten asia. Minä olen paremminkin tapahtumien tallentaja. Se on minun ammattini. Tästä syystä minä olen kirjoittanut lukuisia kirjoja, joissa arvioin eri maiden tekemisiä.”
Hallitukset voivat edistää massiivisesti kansan osallistumista
”Minä halusin sanoa vain pari seikkaa. Ensimmäinen koskee samaa asiaa, josta Carmen Bohorquez jo mainitsikin. On yleisesti tiedettyä, että Latinalaisen Amerikan vasemmiston radikaalein sektori torjuu valtion. Kaikki, mikä on valtiota ja hallitusta, on kelvotonta. Minä ajattelen, että meidän on erotettava toisistaan hallitukset, jotka tahtovat tukea kansaa niiden taistelussa vapautuksensa puolesta niistä hallituksista, jotka estävät tällaisia prosesseja.”
”Kaikki vasemmistolaiset hallitukset Latinalaisessa Amerikassa, niin monta kuin niitä onkaan, ovat tekemisissä edeltäjiltään perityn karsean byrokraattisen koneiston kanssa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että valtiot ja hallitukset eivät voisi tehdä asialle mitään. Mielestäni prosessi on edennyt kuitenkin paljon, koska yksi olemassa oleva hallitus on halunnut toteuttaa kahta asiaa – kansan osallistumista ja kansanvaltaa.”
Fasilitointia (ryhmäprosessin suunnittelua ja toteuttamista)
”Väittäisin, että osallistumista ei voi sanella yläpuolelta. Se on kulttuurisen muodonmuutoksen prosessi. Siksi se on perustavanlaatuinen. Kansan osallistumisella on ollut hyvin piristävä vaikutus Latinalaiseen Amerikkaan. Kun meillä on ilmennyt paikallisia tai kansallisia hallituksia, jotka ovat olettaneet kansan osallistumisen olevan välttämätöntä, ne ovat perustaneet yhteistyöryhmiä sen helpottamiseksi. Tällä tavoin toteutettu osallistuminen ei ole määräyksestä tai spontaanisti alkanutta. Useimmissa tapauksissa tarvitaan fasilitaattoreita. Epäonneksi infrastruktuuriin resursointi nähdään kuitenkin usein tärkeämmäksi kuin fasilitointi ja näin ryhmäprosessien vetäjille ei makseta palkkaa.”
Työmetelmänä fasilitointi keskittyy rikastavan ja rakentavan yhteistyön edellytysten luomiseen. Fasilitaattori auttaa ihmisiä pääsemään päämääräänsä ja tekemään hankkeensa ihan itse. Lisäksi hän edistää mm. osallistumista ja rohkaisee yhteistoiminnalliseen päätöksentekoon (ML).
Fasilitaattorin rooli
”Minusta hallituksen ja valtion tulisi toimia fasilitaattorin roolissa kansan osallistumisen suhteen – ei syrjäyttäjän eikä myöskään johtajan roolissa. Tämän vuoksi minä käsitän (Venezuelan) Yhteisöjen ministeriön olevan suunniteltu kuuntelemaan yhteisöjen jo olemassa olevaa kokemusta ja myös oppimaan niiltä. Ministeriö on todennut, ettei yhteisöjä voi määräillä ja että on välttämätöntä kunnioittaa kansan omaa rakennusprosessia.”
”Esityksessä ilmenee vastakkainasetteluja, koska samaan aikaan, kun ministeriö sanoo näin, meillä toimii valtion nuorisojärjestö Francisco de Mirandan rintama. Se perustaa Yhteiskunnallisen kamppailun toimipisteitä, joissa meidän pitäisi keskustella ja meidän tulisi selvittää, mitä roolia tämä järjestö näyttelee. Jos tämän järjestön toimipisteet määräävät yhteisöissä sen ajatuksen perustalta, että heidän on välttämätöntä avittaa prosesseja yhteisöissä, meidän on kysyttävä, eivätkö ne harjoita prosessin yksinkertaisen rakentavan yhteistyön edellytysten luomisen sijasta valvontaa.”
Kansanvaltaa ei saa sekoittaa poliittiseen militanttiuteen
”Vladimir Acosta on sanonut, että emme saa sekoittaa kansanvaltaa poliittisen militanttiuteen. Puolue on yksi asia ja kansanvalta on toinen asia. Minun on sanottava, että punainen voi olla puolueen väri, muttei koskaan kansanvallan tai eikä myöskään ministeriöiden väri. Eräs asia, joka oudoksuttaa ja shokeeraa ulkomaalaisia etenkin eurooppalaisia, on se, että valtio toimii Venezuelassa puolueen rakentamisen välineenä. Tämä on täysin nurinkurista meidän puolueemme käsitykselle asiasta.”
PSUV ilmoittaa puolueohjelmassaan haluavansa edistää kansanvallan neuvostojen valtaan perustuvaa valtiorakennetta, jonka hallintaan työläiset, talonpojat, opiskelijat, kotiäidit, sivistyneistö, taitelijat, pientuottajat ja -yrittäjät kaupungeissa ja maaseudulla voivat osallistua demokraattisesti ja tasavertaisesti. Puolueen päämääränä on yhteisöllinen valtiososialismi. (ML)
Päämäärät ja malttamattomuus viivyttävät prosessin kypsymistä
”On yksi asia, josta emme ole keskustelleet juurikaan paitsi eilisaamuna. Aikataulutus ja päämäärät ovat meille iso ongelma. Minä ajattelen demokraattisen prosessin vaativan kypsymistä ja aikaa. Me asetamme täällä itsellemme suuria päämääriä, mutta niiden toteuttamiseksi me suomme itsellemme turhan vähän aikaa. Niinpä me jokainen kilpailemme saavuttaaksemme nämä päämäärät. Meillä vallitsee karmea ”seuraava tehtävä” –oppisuuntaus ja tämän vuoksi ei ole mahdollista ajatella strategisesti sekä ei malteta odottaa asioiden kypsymistä. Kun työskentelette (yhteiskunnallisen) muodonmuutoksen prosessissa, valtio sekaantuu mukaan ja murtaa tämän kypsymisen rytmin painostaessaan tätä prosessia.”
”Äskeinen huomioiden sallikaa minun sanoa, että yhteisöneuvostojen idea on erinomainen idea. Presidentti on tässä hyvin selkeä. Rakentaessaan politiikkaa hänellä on oltava käytössään yhteiskunnallinen voima. Jotkut ihmiset ajattelevat, että muodostettavalla voimalla on oltava asemansa – niiden on voitettava oma paikkansa. Tämän yhteiskunnallisen voiman rakentamisen on tapahduttava määrätietoisen kypsymisajan puitteissa.
Hallituksen pakettiautojen saapuessa paikalle työntekijöillä on viisi päivää aikaa valmistella yhteisöneuvostohanketta sen sijaan, että he olisivat mukana koko yhteisöneuvoston muodostamisprosessissa, joka kestää vähintään kolme kuukautta. Kuten jotkut meistä, jotka osallistuivat alkuideaan, ajattelivat. Nyt neuvoston perustaminen on pelkistetty kahdeksi yhteisön yleiskokoukseksi, ja asia on sillä selvä. Ensimmäisessä vaiheessa perustetaan komissio yhteisöneuvoston asettamiseksi ja toisessa vaiheessa valitaan vaaleilla neuvoston puheenjohtaja. Me olemme vastapalveluksen velkaa vääristyneelle prosessille. Erikoislaatuiset kokemukset ovat kuolemaisillaan.”
Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Vallankumous vahvistaa sosialismin merkitystä globaalina yhteiskunnallisena vaihtoehtona, jos se kykenee korvaamaan kapitalismissa esiintyvän edustuksellisen demokratian osallistuvalla demokratialla. Chavistojen suunnitelmana on korvata maan valtio- ja hallintorakenteita 36 000 yhteisöneuvoston harjoittamalla alueellisella päätäntä- ja toimintavallalla. (ML)
Mahtavien ideoiden ja todellisuuden välinen kuilu
”Minä kerron teille kaikille, että presidentillä on ollut niin monia epätavanomaisia ideoita, mutta kun me tutkimme niitä ja tarkastelemme niitä suhteessa todellisuuteen, huomaamme ideoiden soveltamisessa olevan kuilu todellisuuden kanssa.”
Improvisaation kultti
”Vielä viimeinen kysymys. Arvelen teidän kaikkien elävän improvisaation kultissa. Minä saavuin tänne ensimmäistä kertaa solidaarisuustilaisuuteen kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen. Tuo tilaisuus oli organisoitu kahdessa viikossa. Joukko älymystön edustajia tuli luokseni ja tokaisi: ”Näethän, kuinka me organisoimme asioita Venezuelassa kahdessa viikossa, kun muualla maailmassa ja Latinalaisessa Amerikassa vastaavat valmistelut olisivat vieneet puoli vuotta”. Ihmiset eivät ajattele, kuinka paljon parempia nämä tilaisuudet voisivat olla, jos ne olisivat paremmin suunniteltuja.”
”Minä tunnen suurta surua havaitessani, kuinka niin moni mahtava idea turhauttaa tämän tyyppisistä syistä johtuen. Täällä on paljon potentiaalia. Presidentillä on joitain erikoislaatuisia ajatuksia, mutta ideoiden kypsymiseen ei suoda aikaa. Ei ole aikaa konkretisoida niitä.”
”Minä arvelen, että älymystöllä on hyvin tärkeä rooli tämän prosessin kypsymisen tukemisessa kuten puolueellakin. Minä ajattelen, että puolueen roolina 21. vuosisadalla on fasilitoida osallistumisprosessia ja harjoittaa kansansivistystä eikä olla totuuden ainoa omistaja. Puolueen ei pidä syrjäyttää kansan päähenkilöyttä ajatuksilla, jotka meillä vallitsivat koskien poliittista militantismia vuosikymmeniä ja joita me olemme parhaillaan voittamassa.”
Jatkuu…
Suomennos ja toimitus: Matti Laitinen
Lähde: www.venezuelanalysis.com 11.8.2009
