HANDUT IRTI VENEZUELASTA

KUUBAN PERUSTUSLAKI JA KANSANVALTA


Kuuba tahtoo kulkea ja kehittyä valtiona omaa kansallista, sosialistista tietään. Se haluaa säilyttää oman kansallisen itsenäisyytensä ja itsemääräämisoikeutensa. Maan ulkopoliittisena periaatteena on proletaarinen internationalismi, joka perustuu maailman kansojen – etenkin Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kansojen – veljelliseen ystävyyteen, apuun, yhteistyöhön ja solidaarisuuteen. Jälkimmäinen periaate on toteutunut viime vuosina tuloksellisesti taloudellisena, yhteiskunnallisena ja poliittisena yhteistyönä ALBA-maiden kanssa. Joulukuussa 2004 Kuuba ja Venezuela perustivat yhdessä ALBA-liittoutuman (Amerikoiden bolivaarinen liittoutuma). Yhteistyöjärjestön pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Etelä-Amerikan kansojen yhteisö, jolla olisi yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. ALBA:an kuuluu tällä hetkellä yhdeksän jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Hondurasin laillinen hallitus, Ecuador, pienet saarivaltiot Saint Vincent ja Grenadiinit sekä Antigua ja Barbuda.

Kuuban voimassa oleva perustuslaki on säädetty v. 1992. Kuubassa myös kansalais- ja joukkojärjestöt voivat esittää lakiehdotuksia kansalliskokoukselle. Maan Keskusammattiliiton (CTC), Kansallisen pienviljelijäliiton (ANAP), Vallankumouksen puolustuskomiteoiden (CDR), Jose Martí –lapsijärjestön (OPJM), Kuuban naisliiton (FMC), Kuuban vallankumouksen soturien liiton, Yliopisto-opiskelijainliiton (FEU) ja Keskiasteen opiskelijoiden liiton (FEEM) yhteisestä aloitteesta Kuuban kansalliskokous teki v. 2002 olennaisia täydennyksiä maan perustuslain 3. ja 63. artiklaan. Ensimmäisen lisäyksen mukaan taloudellinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä tasavallan perustuslaissa pyhitetään koskemattomaksi. Toinen tärkeä lisäys oli seuraava: ”taloudellisista, poliittisista ja diplomaattisista suhteista ei neuvotella toisen valtion kanssa aggression, uhkan tai vieraan voiman painostuksen alaisena.”



VALTIOLLISET PERUSPERIAATTEET


Maan perustuslain 1. Artiklaan on kirjattu: ”Kuuba on riippumaton ja itsenäinen sosialistinen työläisten valtio, joka on organisoitu sen kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi demokraattiseksi ja keskusjohtoiseksi tasavallaksi, jossa kansalaiset nauttivat poliittisesta vapaudesta, yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, yksilöllisestä ja kollektiivisesta hyvinvoinnista sekä inhimillisestä solidaarisuudesta.”


Valtio organisoi, johtaa ja ohjaa Kuubaa suunnitelmatalouden puitteissa. Tämä takaa maan kehittymisen, sen sosialistisen järjestelmän voimistumisen sekä yhteiskunnan ja väestön materiaalisten ja kulttuurillisten tarpeiden kasvavan tyydyttymisen.


Kuuban tasavallan itsenäisyys nojautuu kansaan, joka on kaiken valtiovallan perustana. Tuota valtaa harjoitetaan joko suoraan tai välillisesti kansanvallan kokousten tai muiden valtioelinten kautta, jotka saavat valtuutensa näiltä kokouksilta. Presidentillä on toimeenpanovalta ja kansalliskokouksella lainsäädäntövalta.


Kuubalaiset ovat valmistautuneet puolustamaan omaa olemassaolo-oikeuttaan. Perustuslaki suo kaikille kansalaisille oikeuden taistella kaikin mahdollisin keinoin – sisältäen aseellisen taistelun – sitä tai niitä vastaan, jotka yrittävät kumota tämän lain perustana olevan poliittisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestyksen.


Kuuban kansan etujoukkona ja valtion johtavana voimana toimiva Kuuban kommunistinen puolue (PCC) ammentaa ideansa Jose Martin ajatuksista ja marxismi-leninismistä. Puolue ohjaa ja organisoi yhteiskunnallisia ponnistuksia sosialismin rakentamiseksi ja sen edelleen jalostamiseksi kommunistiseksi yhteiskunnaksi.


Kuuban sosialistinen valtio tunnustaa kansalais- ja joukkojärjestöt, joiden tehtävänä on sosialistisen yhteiskunnan puolustaminen, rakentaminen ja lujittaminen. Ne ovat syntyneet kansan historiallisen taisteluprosessin aikana ja kokoavat keskuuteensa monenlaisia väestön osia.


Kuuban valtio takaa jokaiselle työkykyiselle miehelle ja naiselle mahdollisuuden työpaikkaan ja yksilöllisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ainoatakaan vammaista henkilöä ei jätetä ilman asianmukaista toimeentuloa. Sairaita ei jätetä ilman terveydenhoitoa eivätkä lapset jää ilman koulunkäyntiä, ravintoa ja vaatteita. Nuorisolle suodaan mahdollisuus monipuoliseen opiskeluun. Keltään kuubalaiselta ei estetä pääsyä opiskelun, kulttuurin ja urheilun pariin.


Kuuban valtio vastaa ympäristöasioista ja omistaa maan luonnonvarat. Talouden ja yhteiskunnan kehittämisessä noudatetaan kestäviä periaatteita. Näin turvataan nykyisten ja tulevien sukupolvien selviytyminen, hyvinvointi ja turvallisuus. Tämän takia jokaisen kuubalaisen velvollisuutena on suojella vesiä, ilmakehää, maaperää sekä kasvi- ja eläinkuntaa.


TASA-ARVO


Perustuslain mukaan kaikilla kuubalaisilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet. Ketään ei saa syrjiä rodun, ihonvärin, sukupuolen, etnisen alkuperän tai uskonnollisten näkemysten perusteella. Mikä tahansa ihmisarvoa loukkaava syrjintä on kiellettyä Kuubassa ja siitä rangaistaan laissa. Kaikille kansalaisille suodaan tasa-arvoinen pääsy valtion virkoihin, julkiseen hallintoon, armeijaan, turvallisuuspalveluun ja tuotantoelämän palvelukseen. Työntekijöiden valinnassa huomioidaan heidän taitonsa ja kyvykkyytensä. Kaikille maksetaan samasta työstä samansuuruista palkkaa. Kaikilla on myös yhtäläinen oikeus kirjoittautua kaikkiin kansallisiin oppilaitoksiin – aina peruskoulusta yliopistoon asti. Valtio rahoittaa opiskeluvälineet. Aikuisväestöä varten on laadittu oma ammatillinen opetusohjelma.

Kaille kansalaisille kuuluu myös oikeus liikuntaan, urheiluun ja vapaa-ajanviettoon. Kaikki sairaalat ovat heidän käytössään. Kuubalaiset voivat asua saaren kaikissa kolkissa (paitsi Guantanamon laivastotukikohdassa) ja majoittua sen kaikkiin hotelleihin. He voivat käyttää myös kaikkia matkustusmuotoja ja nauttia samoista lomakeskuksista, uimarannoista, puistoista, kulttuuri- ja sosiaalikeskuksista sekä urheiluareenoista.


PERUSOIKEUDET JA –VELVOLLISUUDET


Työnteko on sosialistisessa yhteiskunnassa sekä oikeus että velvollisuus ja jokaisen kansalaisen ylpeyden lähde. Työnteosta maksetaan palkkaa sen laadun ja määrän mukaan. Työtä tarjotaan yhteiskunnan ja talouden tarpeiden mukaan. Työntekijät valitaan tehtäviinsä heidän taitojensa ja kykyjensä perusteella.


Jokaisen kuubalaisen edellytetään tekevän työnsä niin hyvin, kuin kykenee. Työpäivä on 8-tunnin pituinen. Työviikkoon sisältyy lakisääteinen lepojakso. Kaikilla työntekijöillä on oikeus palkalliseen vuosilomaan. He kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, joka turvaa heille toimeentulon myös ikääntymisen, sairastumisen tai vammautumisen vuoksi. Kuolemantapauksissa tuki ulottuu myös perheen toimeentulon ylläpitämiseen. Valtio huolehtii lisäksi työturvallisuudesta ja työperäisten sairauksien ennaltaehkäisystä. Kaikilla kansalaisilla on oikeus maksuttomiin ja kattaviin terveyspalveluihin sekä pätevään sairaalahoitoon.


Kuuban kansalaisilla on puhe- ja lehdistövapaus, kun nämä vapaudet eivät suuntaudu sosialistista yhteiskuntaa vastaan. Lehdistö, radio, televisio, elokuvateatterit ja muut joukkoviestimet ovat valtion ja yhteiskunnan omistuksessa. Niiden ei sallita olevan yksityisessä omistuksessa. Tämä ratkaisu takaa median käytön työtätekevien ihmisten ja yhteiskunnan intressien hyväksi.

Kaikilla työtätekevillä väestöryhmillä on oikeus kokoontua, osoittaa mieltään ja yhdistyä, mikäli heillä on tarve siihen. Kansalais- ja joukkojärjestöillä on käytettävissään kaikki tarvittavat palvelut näiden toimien toteuttamiseksi. Järjestöjen jäsenillä on täysi puhe- ja mielipidevapaus sekä rajoittamaton oikeus aloitteisiin ja kritiikkiin omissa tilaisuuksissaan.

Valtio takaa lainsäädännön puitteissa kansalaisilleen uskonnon ja omantunnon vapauden. Se kunnioittaa kunkin kansalaisen vapautta valita oman uskontonsa tai olla valitsematta lainkaan uskontoa. Laki säätelee valtion suhteet uskonnollisiin instituutioihin.


TUOMIOVALTA


Kuubassa tuomiovaltaa käyttävät kansalliskongressin ja valtioneuvoston valvonnassa toimivat riippumattomat tuomioistuimet. Ylimpänä oikeuselimenä toimii korkein oikeus. Johtaessaan oikeusistuimia tuomarit ovat puolueettomia ja kuuliaisia kansalliselle lainsäädännölle.


Kaikille Kuubassa eläville ihmisille taataan vapaus ja koskemattomuus. Ketään ei voi vangita, ellei siihen ilmene laissa määritettyä syytä. Pidätettyjen ja vangittujen henkilöiden henkilökohtaista koskemattomuutta ei saa myöskään loukata. Jokaisella syytetyllä henkilöllä on oikeus puolustukseen. Maan oikeuskäytännön mukaan minkäänlaista väkivaltaa tai painostusta ei saa käyttää ihmisiä vastaa heidän saamisekseen todistamaan oikeudessa. Rangaistuslainsäädäntö on taannehtivaa, kun se hyödyttää syytettyä tai tuomittua henkilöä. Kuubassa noudatetaan yleisiä oikeusvaltion periaatteita. Julkisen vallan käyttö perustuu lakiin.


Kuubassa ei saa harjoittaa maan perustuslain vastaista toimintaa kuten ei useimmissa muissakaan oikeusvaltioissa. Jos toiminta kohdistuu sosialistista valtiota vastaan tai Kuuban kansan päätöstä rakentaa sosialismia ja kommunismia vastaan, siitä voidaan lain mukaan rangaista. USA:n tukemien ja rahoittamien toisinajattelijoiden toiminta rikkoo Kuuban voimassaolevaa perustuslakia ja tämän vuoksi rikkomuksista seuraa sanktioita.


Jokaisella kuubalaisella on velvollisuus huolehtia julkisesta ja yhteiskunnallisesta omaisuudesta ja osoittaa työssään kurinalaisuutta kunnioittaen toisten oikeuksia sekä huomioida sosialistisen elämän standardit ja täyttää kansalaisille asetetut yhteiskunnalliset velvollisuudet. Sosialistisen isänmaan puolustaminen on jokaisen kuubalaisen suurin kunnia ja velvollisuus. Perustuslain ja muun lainsäädännön täsmällinen noudattaminen on kaikkien velvollisuus.


KANSANVALLAN KORKEAMMAT ELIMET


Kansanvallan kansalliskokous edustaa ylintä valtiovaltaa ja se perustuu kaikkien kansalaisten vapaaseen tahtoon. Ainoastaan sille on myönnetty lainsäädäntöoikeus. Parlamentin 609 edustajaa valitaan suoraan vapailla vaaleilla ja salaista äänestystapaa noudattaen viiden vuoden ajanjaksoksi kerrallaan. PCC ei nimeä omia ehdokkaita vaaleihin, vaan ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa. Vaaleissa ei suvaita mainontaa. Kustakin ehdokkaasta on näytillä vain kuva ja ansioluettelo.

Kansalliskokous valitsee keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin sekä valtioneuvoston, jonka jäseninä toimivat maan presidentti, ensimmäinen varapresidentti ja viisi muuta varapresidenttiä, sihteeri sekä 23 muuta jäsentä. Maan presidentti toimii samanaikaisesti sekä valtiojohtajana että hallituksen puheenjohtajana. Valtioneuvoston päätösten toimeenpanovalta kuuluu hänelle. Kansalliskokouksen kokoukset ovat yleensä julkisia. Kansanedustajien tehtävien pääpaino on komiteatyöskentelyssä.


Kuubassa kansanedustajan toimi on luottamustehtävä. Perustuslain mukaan parlamentaarikot eivät nauti asemansa vuoksi henkilökohtaisista etuoikeuksista tai minkäänlaisesta taloudellisesta hyödystä. He saavat edustajakaudellaan samaa palkkaa kuin varsinaisessa ammatissaankin. Heillä on velvollisuus työskennellä kansan hyväksi sekä tavata äänestäjiään ja kuunnella heidän ongelmiaan, heidän esittämäänsä kritiikkiä ja selvittää heille valtion harjoittamaa politiikkaa. Edustuskausi voidaan keskeyttää koska tahansa, jos kansanedustaja rikkoo maan lakeja.

KANSANVALLAN PAIKALLISELIMET


Kuubassa kansanvaltaa harjoitetaan neljällä eri tasolla 1) kansalliskokous (kansanedustajat), 2) provinssikokous (maakuntakokousten valtuutetut), 3) kunnankokous (kuntavaltuutetut) ja 4) kansanneuvostot (naapurustojen, kaupunginosien ja maaseudun lähidemokratia). Kuubassa toteutettu vallanjaon periaate todentaa vallanhajauttamista ja vuorovaikutteisen osallistuvan demokratian olemassaoloa. Se se eroaa olennaisesti suomalaisesta – rahalla ostettavasta – edustuksellisesta demokratiasta, joka ei ulotu talouteen, koska tuotantovälineet ovat lähes järjestään kapitalistien omistuksessa.

Kuubassa kansanvallankokoukset perustuvat maan poliittis-hallinnolliseen aluejakoon (14 provinssia, Isla de Juventudin erityisalue ja 169 kuntaa). Ne edustavat korkeinta valtiollista toimeenpanovaltaa omalla alueellaan. Niiden toimenkuvaan kuuluvat myös alueellisten kehitys- ja taloussuunnitelmien toteutus ja seuranta. Kansanvallankokoukset valitsevat paikalliset hallintoelimet johtamaan alueellista tuotantoa, taloutta ja palveluita sekä valvomaan alueellisen suunnitelman toteutumista. Paikallisten kansanvallankokousten tukena toimivat lukuisat kansanneuvostot, jotka nauttivat kansalais- ja joukkojärjestöjen luottamusta.


PROVINSSIKOKOUS


Provinssikokousten 1 100 edustajaa valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Nämä valitsevat keskuudestaan provinssikokousten toimihenkilöt. Puheenjohtaja tekee ehdotuksen provinssin hallinnon jäsenistä.


Kokouksen päätehtäviä ovat mm.


a) noudattaa ja valvoa maan korkeampien valtioelinten säätämiä lakeja ja asetuksia


b) valvoa provinssin tulo- ja menoarviota sekä suunnitelmaa sekä toimia yhteistyössä valtion eri virastojen kanssa


c) solmia sopimuksia ja tehdä päätösehdotuksia tai niiden kumoamisehdotuksia ministerineuvostolle ja kansalliskokoukselle


d) osallistua omalta osaltaan valtion budjetin ja provinssin teknis-taloudellisen suunnitelman laatimiseen


e) valvoa provinssin hallinnon toimintaa ja perustaa sen avuksi komiteoita


f) huolehtia provinssin sosiaali- ja terveyssektorin palveluista, koulutuksesta, tuotantoelämästä, kulttuurista ja ympäristösuojelusta


f) hyväksyä kansanvallan kunnalliskokousten ehdottamat kansanneuvostot


g) asettaa ja hajottaa työkomiteoita


h) ottaa osaa korkeampien valtioelinten kaaderipolitiikan sovelluksiin


i) vahvistaa laillisuutta, yleistä järjestystä ja maan puolustuskapasiteettia


j) noudattaa maan lakeja ja perustuslakia.



KUNNALLISKOKOUS


Kunnalliskokouksen edustajat valitaan 2,5 vuodeksi kerrallaan. Äänestysikäraja kunnallisvaaleissa on 16 vuotta. Kunnallisvaaleissa on 15 000 vaalipiiriä, josta kustakin valitaan vain yksi edustaja kunnalliskokoukseen. Kunnalliskokous valitsee keskuudestaan omat toimihenkilönsä. Puheenjohtaja ehdottaa kunnanhallitukseen valittavat jäsenet.


Kokouksen päätehtäviä ovat mm.


a) noudattaa ja valvoa maan korkeampien valtioelinten säätämiä lakeja ja asetuksia


b) valvoa kunnallishallintoa eri alojenkomiteoiden tuella. Voi perustaa ja hajottaa niitä.


c) hyväksyä kuntaan perustettavat kansanneuvostot


d) vahvistaa kunnallisen budjetin ja suunnitelman sekä valvoa sen toteutumista yhteistyössä ylempien hallintoelinten kanssa


e) huolehtia kunnan sosiaali- ja terveyssektorin palveluista, koulutuksesta, tuotantoelämästä, kulttuurista ja ympäristösuojelusta


f) kumota ja muokata alueensa ratkaisuja, jotka ovat vastoin perustuslakia tai lainsäädäntöä


g) solmia kunnallisia sopimuksia


h) ottaa osaa korkeampien valtioelinten kaaderipolitiikan sovelluksiin


i) vahvistaa laillisuutta, yleistä järjestystä ja maan puolustuskapasiteettia


j) noudattaa maan lakeja ja perustuslakia.




KANSANNEUVOSTOT


Kun Kuubassa 1970-luvulla havaittiin virheet, jotka oli tehty samaistettaessa puolue valtiohallintoon ja annettaessa joukkojärjestöjen heikentyä, Fidel Castro alkoi painottaa kansan roolia päätöksenteossa ja ongelmien ratkaisussa.


Kansanneuvostojen pilottiprojekti käynnistettiin v. 1974 Matanzasissa, jossa joukkojärjestöjen edustajien avulla luotiin hallinnollinen elin kunnallisten palvelujen saamiseksi syrjäseuduille. Kansanneuvostojen perustamista ehdotettiin PCC:n 3. edustajakokouksessa v. 1986. Kansalliskokous sääti samana vuonna lain kansanneuvostoista. Vuosina 1988–90 Kuubaan perustettiin yhteensä 225 kansanneuvostoa. Valtioneuvosto päätti 93 kansanneuvoston perustamisesta v. 1990 Havannan 15 ympäryskunnan alueelle. Kunkin neuvoston alueella asui 40 000 asukasta. Kuuban ankara talouskriisi pysäytti 90-luvulla kansanneuvostojen kehittymisen valtion, provinssien ja kuntien resurssien voimakkaan hupenemisen vuoksi. Toisaalta tämä muutos aiheutti kansanneuvostojen ajautumisen keskeiseen asemaan yhteisöjen ongelmien ratkaisussa ja voimisti näin osallistuvan demokratian merkitystä yhteiskunnassa.


Kuuban kaupunkeihin, kaupunginosiin ja maaseudulle on muodostettu kansanneuvostoja, joilla on korkein valta panna täytäntöön omassa toimintaympäristössään niille määriteltyjä tehtäviä. Kansanneuvostot ovat Kuubassa kansan itsehallinnon perussoluja ja osallistuvan demokratian toteuttamisen välineitä. Niillä on edustus myös omalla alueellaan kunnallisessa, maakunnallisessa ja kansallisessa kansanvallan elimissä. Ne työskentelevät aktiivisesti tuotannon ja palveluiden kehittämiseksi. Neuvostot kokoontuvat terveydenhoidon, talouden, koulutuksen, väestön kulttuurillisten- ja sosiaalisten toimien tarpeiden mukaan edistääkseen väestön laajaa osallistumista ja paikallista aloitekykyä omien ongelmien ratkaisussa.


Venezuelan bolivaarinen vallankumous on hyödyntänyt kuubalaisten kokemuksia omassa yhteisöneuvosto-sovelluksessaan ja sosiaalisissa kampanjoissaan. Yhteisöllisen vallan kasvattaminen on ollut yksi tärkeimmistä bolivaarisen vallankumouksen moottoreista. Ajatuksena on ollut luoda näistä osallistuvan demokratian perusyksiköistä yhteisöneuvostojen liittoja, jotka voisivat lopulta syrjäyttää olemassa olevia valtiorakenteita. Niistä kehkeytyisi ajallaan tulevaisuuden yhteiskunnan perussoluja. Yhteisöneuvostot koetaan Venezuelassa avaimeksi kansan valtaan.


Vencerémos!




Matti Laitinen



Lähteet: www.cubasolidarity.com, http://ipsnews.net, Cuba Sí, People’s Power Cuba’s Experience with Representative Government, Peter Roman, http://pdba.georgetown.edu/constitutions/cuba/cuba2002.html,