Argentiinan presidentti Cristina Fernandez totesi maailman talouskriisistä Buenos Airesissa 30.12.2008 seuraavaa: ”Mahdollisimman suuri omavaraisuus ja kansallinen yhtenäisyys sekä pyrkimys Latinalaisen Amerikan integraatioon ovat keskeisiä keinoja, joilla Argentiina kyetään irrottamaan maailman eliittien tekemän petoksen tuhoisista seurauksista.” Sama keino pätee myös muihin Latinalaisen Amerikan maihin.
Latinalaisen Amerikan poliittinen punertuminen ja sen myötä tapahtuva irtautuminen USA:n vaikutuspiiristä 2000-luvulla johtaa maanosan yhdentymiseen. Latinalaisen Amerikan integraatio merkitsee Monroe-opin romuttamista. Alueen valtiot vapautuvat asteittain USA:n harjoittamasta taloudellisesta, poliittisesta ja sotilaallisesta holhouksesta. Ne saavuttavat vihdoinkin niille kuuluvan valtiollisen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden.
ALBA
Joulukuussa 2004 solmitun ALBA-sopimuksen (Bolivaarinen vaihtoehtoehto Amerikan kansoille) pitkäntähtäimen päämääränä on luoda 15 vuodessa Latinalaisen Amerikan ja Karibian kansojen yhteisö, jolla on yhteinen valuutta ja parlamentti sekä yhteiset kaupan, politiikan ja talouden instituutiot. ALBAan kuuluu tällä hetkellä kuusi jäsenmaata Venezuela, Kuuba, Bolivia, Nicaragua, Dominica ja Honduras. Ecuador ja Paraguay ovat hakeutumassa sen uusiksi jäseniksi. ALBA-yhteisöllä on jäsenmaittensa lisäksi edustus mm. Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä, Dominikaanisessa Tasavallassa, Ecuadorissa, Guatemalassa, Kolumbiassa, Meksikossa, Panamassa, Perussa ja Uruguayssa.
ALBA-integraatiolla pyritään luomaan elinvoimainen vaihtoehto Etelä- ja Keski-Amerikan sekä Karibian kansoihin ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvalle riistolle. Sopimuksella eliminoidaan kaupankäynnin ja verotuksen esteitä, kannustetaan keskinäisiin investointeihin sekä lisätään pankkisuhteita ja yhteistyötä matkailualalla. Se syntyi vastapainoksi USA:n poliittisille alistamispyrkimyksille ja uusliberalistiselle talouspolitiikalle Latinalaisessa Amerikassa. ALBA-valtioyhteisöstä on jalostunut neljässä vuodessa uuden poliittisen kulttuurin ja vapautuksen kansakuntien yhteisrintama läntisellä pallonpuoliskolla.
YHTEINEN ÖLJYTUOTANTO
ALBAn puitteissa Latinalaiseen Amerikkaan on perustettu OPECin kaltainen öljyalan yhteistyöorganisaatio Petroamerica. Sen alueellisia toimintahaaroja ovat Petrosur, Petrocaribe ja Petroandina. Öljytuotteiden ostajina toimivat monikansalliset öljy-yhtiöt korvataan valtion omistamilla öljy-yhtiöillä kuten Venezuelan PVDSA, Bolivian YPFB ja Brasilian Petrobras.
Petrocaribe oli alkujaan lähinnä Venezuelan öljyvarantojen pohjalle syntynyt energiayhteistyöjärjestö, jonka toiminta laajentui nopeasti muille elämänalueille. Se edistää omalta osaltaan Latinalaisen Amerikan yleisiä integraatiotavoitteita.
Petrocariben maatalousneuvosto kokoontui 12.8.2008 Kuubassa keskustelemaan organisaationsa perusasiakirjojen laatimisesta ja viimeistelemisestä. Neuvostoon kuuluvat Nicaragua, Honduras, Surinam, Saint Vincent ja Grenadiinit, Jamaika, Dominikaaninen tasavalta, Venezuela ja Kuuba.
Petrocariben keskeisenä tavoitteena on ruoka- ja energiaturvallisuuden takaaminen Karibian alueella. Tässä hyödynnetään jäsenvaltioiden välisiä ruokaturvasopimuksia ja rahastoa, jonka avulla öljytulot voidaan tarpeen vaatiessa muuttaa ravinnoksi.
RUOKAOMAVARAISUUS
Caracasissa 3.2.2009 pidetyssä ALBAn huippukokouksessa Venezuela, Nicaragua, Ecuador, Bolivia, Honduras ja Dominica päättivät perustaa yhteisen elintarviketuotantoyhtiön Karibian, Keski- ja Etelä-Amerikan ruokaomavaraisuuden takaamiseksi. Asian edistämiseksi perustettu Ruokaturvallisuussäätiö toimii ALBA-pankin alaisuudessa.
Osana ALBAn toimintaa Kuuba ja Venezuela ovat perustaneet yhteisen kalastusyhtiön. Yhtiöön sijoitettiin aluksi 500 miljoonaa dollaria. Varoilla hankittiin 10 uutta ajanmukaista kalastusalusta, minkä jälkeen yhtiön alusten yhteismäärä nousi 29 laivaan. Yhtiön toimintasuunnitelmaan sisältyy kolmen uuden sataman rakentaminen sekä vastaavasti satama-, lastaus-, laivanrakennus- ja varustamotoimintojen kehittäminen. Osakkaina uudessa yhtiössä ovat Kuubasta Pescavante ja Venezuelalasta Venezolana Agraria. Yhtiön toiminnan rahoittaa maiden muodostama yhteinen rahasto.
YHTEINEN PANKKI- JA RAHOITUSJÄRJESTELMÄ
ALBA-pankin toimenkuvana on ottaa haltuunsa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tehtävät Latinalaisessa Amerikassa. Viimeisessä ALBAn kokouksessa sovittiin rahaliitosta. Jäsenmaiden yhteiseksi kaupankäynnin valuutaksi otetaan SUCRE. Yhteiseen valuuttaan siirtyminen poistaisi esim. tarpeen käyttää USA:n dollaria maksuvälineenä öljykaupassa.
ETELÄ-AMERIKAN KANSOJEN LIITTO (UNASUR)
Etelä-Amerikan kansojen liitto UNASUR perustettiin 23.5.2008 Brasiliassa. Se luotiin MERCOSURin (Etelän yhteismarkkinat) ja CANin (Andien Yhteisön) pohjalle. Siihen kuuluu 12 jäsenvaltiota: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Kolumbia, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay ja Venezuela. Maantieteellisesti UNASUR kattaa 17,7 miljoonan km² maa-alueen, jossa elää 384 miljoonaa ihmistä. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen.
Järjestön keskushallinto sijaitsee Quitossa, Ecuadorissa. Sen toiminnan piiriin sisältyvät yhteistyö puolustuksen, energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa. Yhteisen parlamentin toimipaikaksi on määritelty Cochabamba Boliviassa. UNASURin johdossa toimii Chilen presidentti Michelle Bachelet.
Venezuelan aloitteesta syntynyt Etelän Pankki perustettiin joulukuussa 2007. Sen pääkonttori sijaitsee Caracasissa. Pankin tarkoituksena on ensisijaisesti toimia jäsenmaidensa ja jatkossa UNASURin rahoituslaitoksena, joka on riippumaton ylikansallisista pankki- ja rahoitusjärjestelmistä. Sen käyttöpääoma on tässä vaiheessa kymmenen miljardia dollaria. Sen jäsenmaita ovat Argentiina, Bolivia, Brasilia, Ecuador, Kolumbia, Paraguay, Uruguay ja Venezuela. Nämä maat ovat joko kokonaan tai osittain jo luopuneet yhteistyöstä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja maailmanpankin (WB) kanssa. Etelän Pankin toiminta on tällä hetkellä globaalin talouskriisin vuoksi jäissä.
UNASURIN PERUSTUSLAILLINEN SOPIMUS
TAVOITEITTA (Artikla 3)
- Vahvistaa poliittista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kesken vahvistamalla neuvotteluteitse Etelä-Amerikan integraatiota ja UNASURin osallistumista kansainvälisellä areenalla.
- Kattava ja oikeudenmukainen, inhimillinen ja yhteiskunnallinen kehitys köyhyyden kitkemiseksi ja epätasa-arvon voittamiseksi alueella.
- Luku- ja kirjoitustaidottomuuden poisto, kaikkien yhtäläinen pääsy laadukkaaseen koulutukseen, alueelliset oppiarvot ja niiden tunnustaminen.
- Energiaintegraatio: alueen luonnonvarojen kestävä ja yhtenäinen käyttö solidaarisuuden hengessä.
- Alueen infrastruktuurin kehittäminen sen kansojen hyväksi perustuen kestävään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen.
- Rahoituksellinen integraatio sovellettuna jäsenvaltioiden talouteen ja rahapolitiikkaan.
- Ekosysteemin ja vesivarojen suojelu, yhteistyö ekokatastrofien ehkäisyssä sekä taistelussa ilmastomuutoksen syitä ja seurauksia vastaan.
- Yleinen pääsy sosiaaliturvan ja terveydenhuollon piiriin.
Yhteistyö maahanmuuttoasioissa ihmis- ja työoikeuksia kunnioittaen.
- Teollinen ja tuotannollinen yhteistyö, joka kohdistuu etenkin pieneen ja keskisuureen teollisuuteen, osuuskuntiin, verkostoihin ja muihin tuotanto-organisaatioihin.
- Kansalaisten osallistuminen niihin mekanismeihin, jotka ovat vuorovaikutuksessa UNASURin ja niiden erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa, jotka ovat tekemisissä Etelä-Amerikan integraation kanssa.
- Tiedon ja kokemusten vaihto maanpuolustusta koskevissa asioissa. UNASURin puolustus- ja ulkoministerit kokoontuivat 23.6.2008 Santiago de Chilessä ja perustivat Etelä-Amerikan puolustusneuvoston. Se ei ole kuitenkaan NATO:n kaltainen sotilasliitto vaan yhteistyöfoorumi.
INTEGRAATIOKEHITYKSEN VAIKEUDET
ALBAn suurimpana vaikeutena on se, että useimmat järjestön projektit aloitettiin Venezuelan toimesta ajankohtana, jolloin öljynhinta oli huipussaan – 150 US$ barrelilta. Öljynhinnan vajoaminen 50 dollariin barrelilta maailman laajuisen talouskriisin johdosta on tuonut mukanaan vakavia rahoitusongelmia Latinalaisen Amerikan integraation toteuttamisessa. Venezuela on ALBAn tärkein rahoittajamaa.
Presidentti Hugo Chávez vahvisti julkisuudessa 15.3.2009, että maailman talouskriisi ei keskeytä kuitenkaan Venezuelan marssia kohti sosialismia, riippumattomuutta ja kansan hyvinvointia ja menestystä, vaikka kriisi koskettaakin Venezuelaa tällä hetkellä.
Brasilian väkirikas suurtalous on osoittautunut Latinalaisen Amerikan integraation kannalta hieman hankalaksi tapaukseksi presidentti Luiz Inacio da Silvan poukkoilevan politiikan vuoksi. Toisaalta Lula laukoo, että ”talous tarvitsee luottoja, mutta meidän täytyy luoda perustavanlaatuisesti uudenlainen koko maailman kattava luototusjärjestelmä". Hän rohkenee myös toivoa maailman kehitysmaiden kansallistavan pankkejaan. Toisaalta saman miehen johtama hallitus syytää julkisia varoja omassa maassaan monikansalliselle selluteollisuudelle ja biopolttoainetta tuottaville suurtiloille sekä hidastelee maareformin kanssa. Brasilian maareformi on pahasti keskeneräinen. Suurmaanomistajat 1 % maanomistajista omistaa yli 60 % viljelysmaasta.
VENCERÉMOS
Vuonna 1988 yhdysvaltalainen Latinalaisen Amerikan kurinpidollisiin asioihin erikoistunut IAD-järjestö (Inter-American Dialogue) varoitteli raportissaan, että Latinalaista Amerikkaa kohtaavista uhkista suurin oli se, jos kansa ja armeija yhdistyvät jossain mantereen maassa puolustamaan omia kansallisia etujaan. USA:n kannalta näin on tapahtunut jo liian useassa maassa.
”Minä uskon, jos me kaikki Latinalaisen Amerikan kansat yhdistymme, historian kirjat tulevat muuttumaan. USA:n edustaman hirveän asemahdin on keskusteltava silloin meidän kanssamme. Sen täytyy ratkaista ongelmansa humanistisesti ja oikeudenmukaisesti. Sen on otettava huomioon meidät tasavertaisina neuvottelukumppaneina. Ei siten kun he toimivat tällä hetkellä, jolloin me olemme vain halvan työvoiman lähde. Me olemme se kansa, jonka raaka-aineet ostetaan ensin halvalla ja jotka myydään sitten jalostettuina sille kalliilla hinnalla takaisin. Ecuador, Peru, Bolivia ja Chile ovat kaikki pieniä valtioita - hirvittävän köyhiä valtioita. Niillä ei ole teknologiaa. Ne ovat kaikki alikehittyneitä. Mutta jos jonakin päivänä me kaikki yhdistymme, meistä tulee vahvoja. Meistä ei tule siinä mielessä vahvoja, että me voisimme valloittaa toisia valtioita, vaan siinä mielessä, että me teemme työtä rauhan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta. Me teemme työtä siksi, että jokaisella olisi mahdollisuus olla ihminen. Se on meidän päämäärämme!”
(Ecuadorin ilmavoimien kenraali Frank Vargas Pazzosin haastattelu, ML Quito 1989)
Bolivaarinen vallankumous käynnisti uuden vaiheen Latinalaisen Amerikan integraatiossa. Se on jatkoa Kuuban vallankumoukselle.
Matti Laitinen
Lähteet: South American Union of Nations constitutive treaty Brasil 23.5.2008; Wikipedia; Venezuelanalysis.com; Kominform; CIP Americas Program; TA/Esa Tulkki; Latinalaisen Amerikan solidaarisuusverkosto / maattomienliike.wordpress.com; TKS 1989 Matti Laitinen sekä ML:n omat artikkelit.
