HANDUT IRTI VENEZUELASTA

ANDIEN KONDORI


Kun valloittajat saapuivat meren takaa,
heidän silmänsä porautuivat maan alle
ja vuorten sisuksiin.
Potosín vampyyrien hopean jano oli pohjaton.
He unohtivat jotakin.

Vallan siirryttyä Amerikan takapihojen herralle
kumikeisarit, tinaparonit ja maalordit
imivät ahneesti maasta
veren ja mahlan.
He unohtivat jotakin.

Huhtikuun vallankumouksen
saavutukset murskattiin.
Vallan kaappasivat
imperialismin hiekkalaatikon
tinasotilaat.
He unohtivat jotakin.

Heidän perillisensä yksityistivät
elämän perustan ‒ veden.
He aikoivat lämmittää
maakaasulla rikasta Pohjoista.
He menivät liian pitkälle.
He unohtivat jotakin.

Kondoreita on vähän.
Niitä on vainottu vuosisatoja.
Pyhät linnut liitävät
vapaina korkealla,
lähes ulottumattomissa.

Sinä synnyit ylätasangolla kansastasi,
kuljit sen keskuudessa
villapaidassasi.
Muistutit heille toimillasi kenelle
maa ja sen antimet kuuluvat.

Aikaa on vierähtänyt yli 500
vastarinnan vuotta.

Sinä, Apu Mallku ja toverisi lupasitte
tasa-arvoa, rauhaa ja oikeudenmukaisuutta,
kansallistaa maan teollisuuden,
sekä palauttaa vallan ja maat
Bolivian alkuperäiselle
talonpoikaiskansakunnalle.

Solidaarisuutemme antakoon teille
voimia ja eheyttä
saavuttaa kaunis tavoitteenne,
Äiti Maata rakastava,
yhteisövaltainen sosialisminne.


8.5.2010 Matti Laitinen