BOLIVAARINEN VENEZUELA AGGRESSION KESKIÖSSÄ

Venezuela on ollut vuosia median systemaattisen aggression ja vääristelyn keskiössä. Tilanne maassa kiristyi entisestään v. 2015 maan oikeistokoalition MUD:n saatua vaaleissa roiman enemmistön maan parlamenttiin. Presidentti Nicolas Maduron mukaan nykyinen tilanne muistuttaa hyvin paljon kevään 2002 vallankaappausyritystä. Samat voimat yrittävät jälleen vallankaappausta. Venezuelan bolivaarisen tasavallan hallitus julisti 16.5.2016 tämän vuoksi maahan hätätilan voidakseen vakauttaa maansa ja estää sitä uhkaava ulkoinen interventio ja sisäinen vallankaappaus.

Argentiinassa ja Brasiliassa tapahtunut vallanvaihto vasemmistolta oikeistolle heikentävät Latinalaisen Amerikan integraatiota ja tulevat heijastumaan kielteisesti maanosan valtioiden yhteistyöjärjestön UNASUR:in toimintaan. Tapahtuneen seurauksena Venezuela on menettänyt tärkeitä liittolaisiaan omassa maanosassaan. Maanosan oikeistolaistumisprosessi uhkaa myös sen omaa valtiollista tulevaisuutta.

ULKOINEN UHKA

Venezuelan oikeisto-opposition ja Yhdysvaltain hallituksen yhteistyö on kiistämätön tosiasia. USA operoi Caracasin suurlähetystönsä kautta ja rahoittaa The National Endowment for Democracy –järjestön (NED) ohjaamana maan oikeiston toimintaa. NED on v. 1983 perustettu, USA:n kongressin rahoittama ja tukema poliittisen avustusjärjestö. Sen toimintaa ohjaa käsitys, jonka mukaan vapaus on ihmisen universaali päämäärä, joka voidaan toteuttaa kehittämällä demokraattisia instituutioita, menettelytapoja ja arvoja. NED tukee vuosittain sadoin lahjoituksin demokratiaa puolustavia kansalaisjärjestöjä Afrikassa, Aasiassa, Keski- ja Itä-Euroopassa, Euraasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Lähi-idässä. Organisaatio nimeää arvomaailmakseen ihmisoikeudet, riippumattomat tiedotusvälineet, kansalaiskoulutuksen sekä demokraattisten arvojen ja kulttuurin voimistamisen.

Yhdysvaltojen elektronisilla vakoilulaitteilla varustettu Boeing 707 on loukannut jo kahdesti toukokuussa 2016 Venezuelan ilmatilaa. Kolumbian entinen presidentti Alvaro Uribe ehdotti toukokuun alussa Miamissa pidetyssä konferenssissa ulkomaisten sotilaiden lähettämistä Venezuelan auttamaan maan oikeisto-oppositiota. Vaikka Venezuela on kyennyt hoitamaan kaikki kansainväliset velvoitteensa ja velkansa ajallaan, maalle ei ole silti myönnetty lainoja omien kansallisten investointien rahoittamiseksi.

SISÄINEN UHKA

Yhdysvaltain tukema Venezuelan oikeisto-oppositio yllyttää kansaa nousemaan hallituksen julistamaa kansallista hätätilaa vastaan järjestämällä suurmielenosoituksen ja mellakoita. Kuka tahansa saa osoittaa edelleen mieltään Venezuelan kaduilla, kun protestointi ei muutu väkivaltaiseksi mellakoinniksi. Hallitus edellyttää mielenosoittajilta maan lakien ja viranomaisten kunnioittamista.

Venezuelan oikeisto-oppositio on kerännyt 1,85 miljoonaa allekirjoitusta presidentin syrjäyttämistä vaativan kansanäänestyksen toteuttamiseksi. Kerätyistä nimistä lähes 190 000 on tarkastuksessa osoittautunut väestörekisterin mukaan haudan takaa kirjoitetuiksi. Vaikka oppositio onnistuisi keräämään vaadittavat kaksi miljoonaa allekirjoitusta, itse kansanäänestyksen suorittamiseen kuluu nimien jättöpäivästä vielä 170 vuorokautta.  Lisäksi kuka tahansa rekisteröity äänestäjä voi tämän prosessin aikana tehdä valituksen ilmenneistä rikkomuksista, jolloin kansanäänestys voidaan lykätä vielä entisestään.  

Hallitus on kutsunut maan oikeisto-opposition edustajia useita kertoja vuoropuheluun maan ongelmista. Nämä ovat järjestään kieltäytyneet kaikista neuvotteluista. Oikeiston vallassa oleva parlamentti kieltäytyy hyväksymästä kansallista hätätilaa.

HÄTÄTILAOHJELMAN SISÄLTÖ

Bolivaarisen hallituksen julistaman hätätilaohjelman keskeisenä sisältönä ovat päivittäistavaroiden myynnin ja saannin turvaaminen Venezuelassa, ilmastonmuutoksen vaikutusten torjuminen säätelemällä julkisen ja yksityissektorin työaikoja, maan sisäiset turvallisuustoimet järjestyksen ylläpitämiseksi ja epävakauden torjumiseksi, aseiden kannon kieltäminen väliaikaisesti julkisilla paikoilla (rikollisuuden suitseminen), julkisen sektorin antama tuki yksityissektorille markkinoinnissa, tavaroiden jakeluketjussa sekä hamstrauksen, kiskurihintojen, salakuljetuksen ja talousrikosten torjunta. Lisäksi Kansallinen bolivaarinen armeija takaa ravinnon ja perustarvikkeiden perillemenon asianmukaisesti väestölle. Hallitus rajoittaa valuutan myyntiä, jollei sen käyttötarkoitus aja väestön tarpeita ja elvytä maan taloutta. Valtiovarainministeriö maksaa näistä toimista koituvat kustannukset.

KANSAINVÄLINEN MEDIA AJAA VALLANVAIHDON ASIAA

Kansainvälisessä lehdistössä bolivaarisesta vallankumouksesta puhutaan järjestään pahaa. Kansainvälisissä sanomalehdissä uutisoidaan presidentti Maduron epätoivosta ja ennustetaan hänen presidenttikautensa tulevan jäämään kesken. Häntä syytetään salaliitoista ja sotilasvallankaappauksen valmistelusta. Hänen väitetään ostaneen aseita käytettäväksi siviilejä vastaan.  Lisäksi maan kerrotaan olevan sisällissodan partaalla. Presidentti Maduron oman arvion mukaan kansainvälinen vääristelykampanja mediassa tähtää Venezuelaan kohdistuvan ulkomaisen intervention yleiseen hyväksymiseen.

Helsingin Sanomat liittyi tapansa mukaisesti 18.5.2015 kansainvälisten mediahyeenojen joukkoon: ”Öljyn alhainen hinta maailmalla olisi ongelma Venezuelalle, vaikka maata johdettaisiin hyvin. Nyt se viimeistelee tuhoa, jota Maduro kutsuu Yhdysvaltain taloussodaksi Venezuelaa vastaan. Sellaisia on nähty Etelä-Amerikassa, mutta tämän tuhon Venezuelan hallitus aiheuttaa itse.”

MEILLÄ ON OIKEUS HALLITA ITSEÄMME

Presidentti Nicolas Maduro totesi 17.5.2016 Caracasissa pidetyssä kansainvälisessä lehdistökonferenssissa mm: ”Meillä on oikeus hallita itseämme. Me olemme tehneet sitä 17 vuotta Venezuelassa. Olemme imperialismin uhreja. Tämä on sen pahin hyökkäys 10 vuoteen. Tiedotusvälineiden omistajat ovat tärkeitä vaikuttajia tässä politiikassa.  Tämä on kansainvälisen median salaliitto venezuelalaisia vastaan niin, että kaikki oikeisto-opposition teot voidaan oikeuttaa.  Ette saa täältä sitä, mitä te haette!

Sotilaallinen interventio Venezuelaan ei ole tähän mennessä onnistunut. Imperialistit haluavat ottaa takaisin vallan, jonka he menettivät v. 1999 Hugo Chávezille. Meidän on noustava vastarintaan interventiota vastaan humanismin, demokratian ja vallankumouksen puolesta. Teemme kaiken, mitä käsissämme on saavuttaaksemme maamme sisäisen rauhan.

Me pyydämme rauhaa ja yhteistyötä maanosaamme. Meillä on oikeus kasvaa ja kehittyä itsenäisesti. Me pyydämme solidaarisuutta maailmalta. Me emme polvistu, vaan aiomme toimia humanistisesti ja demokraattisesti perustuslakimme mukaisesti kaikissa olosuhteissa ja tilanteissa. Me aiomme selviytyä näistä vaikeista olosuhteista.”

MIKSI BOLIVAARISTA VENEZUELAA ON SYYTÄ PUOLUSTAA?

Venezuelan v. 1999 perustuslain 2. artiklan mukaan: “Venezuela rakentuu demokraattisesta ja sosiaalisesta oikeusvaltiosta ja oikeudenmukaisuudesta, joka pitää ylimpinä arvoina oikeusjärjestyksessään ja toimissaan elämää, vapautta, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa, sosiaalista vastuuta ja yleisesti etusijalla ihmisoikeuksia sekä eettistä ja poliittista moniarvoisuutta.”

Vuodesta 1999 alkaen bolivaarinen Venezuela on velvoittanut itsensä täyttämään kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, joihin lukeutuvat poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset kulttuurilliset ja kansalaisoikeudet. YK:n ihmisoikeussopimuksen mukaan: ”Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.”

Yhteiskunta, joka kykenee tarjoamaan kaikille jäsenilleen yhtäläisen siedettävän ja oikeudenmukaisen elämän ja puhtaan luonnon, on kestävä yhteiskunta. Venezuelan oikeisto-oppositio ei ole tarjoamassa venezuelalaisille tällaista vaihtoehtoa. Sen vaihtoehtona on maan perustuslain kumoaminen ja raaka uusliberalistinen kapitalismi. Tämä tarkoittaisi käytännössä valtion tulojen ankaraa karsimista, sosiaaliturvan leikkaamista, itsenäistä keskuspankkia, korkotason nousua, valtion yhtiöiden yksityistämistä, valtion vetäytymistä tuotannosta ja tuonnista, hintasäännöstelyn lopettamista ja bolivarin vaihtokurssin kelluttamista, pääomien valvonnan poistamista ja hallituksen läpinäkyvyyttä. Tämä politiikka johtaisi bolivaarisen vallankumouksen yhteiskunnallisten saavutusten tuhoutumiseen ja sitä todennäköisesti seuraavaan sisällissotaan.

Matti Laitinen 18.5.2016

Hands Off Venezuela – Finland

Lähteet: Venezuelanalysis: James Suggett, 27.12.2015 ”Potential Paths out of the Economic Crisis”; Telesur 17.52016, Venezuelan perustuslaki 1999, Venezuelanalysis 17.5.2016; HS 18.5.2016

SOLIDAARISUUTTA BOLIVAARISELLE VENEZUELALLE

VENEZUELAN OIKEISTO-OPPOSITIO UHKAA VÄKIVALLALLA

Kansainvälisten uutistoimistojen ja niiden kiertoartikkelien tavoitteena on antaa Venezuelan bolivaarisen tasavallasta tietoisesti sellainen kuva, että maa on täydessä sekasorrossa ja että tilanne on luisunut täysin maan laillisen hallituksen käsistä. Uutistoimistojen ja Yhdysvaltojen mukaan sosialistisen hallituksen pitäisi välittömästi luopua vallasta yhteiskuntarauhan saavuttamiseksi ja suoda ehdoitta maan oikeisto-oppositiolle paluu valtaan. Ylikansallinen media ei uutisoi koskaan sitä, että oikeisto-oppositio torpedoi parlamentissa päätäntävallallaan järjestään kaikki presidentti Nicolas Maduron ehdottamat talousuudistukset.

Uutistoimisto AFP:n mukaan ”maa on jo romahduksen partaalla. Elintarvikkeista ja sähköstä on pulaa, hinnat ovat nousseet huimasti, asukkaat mellakoivat kaduilla ja rikollisuus rehottaa. Koulut on suljettu perjantaisin, ja viranhaltijoiden työviikko on supistettu vain kahden päivän pituiseksi. Vasemmistolainen presidentti Maduro on keskittynyt syyttämään maan vaikeuksista Yhdysvaltoja ja maan liikemiehiä.”

AFP:n mukaan oikeisto-opposition johtaja Henrique Capriles on varoittanut Maduroa vaarallisen strategian valitsemisesta: ”Venezuela on pommi, joka voi räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Jos demokraattinen tie suljetaan, emme tiedä, mitä voi tapahtua.” Toisen oikeisto-opposition johtajan Jesús Torrealban mukaan: ”Maamme on lähellä suurtuhoa. Väkivallan välttämiseksi kansanäänestys on järjestettävä.”

 MUSTIA PILVIÄ ETELÄ-AMERIKAN TAIVAALLA

Tilanne Venezuelassa on toki vakava ja vaikea, mutta se ei oikeuta vallankaappaukseen ryhtymistä tai sen ulkoista tukemista. Brasiliassa oikeisto onnistui jo syrjäyttämään kyseenalaisin perustein maan vasemmistolaisen presidentin Dilma Roussefin. Venezuelassa yritetään samaa horjuttamalla kaikin mahdollisin keinoin maan laillista hallitusta, lietsomalla yhteiskuntaan levottomuuksia sekä vaatimalla kansanäänestystä presidentin syrjäyttämiseksi. Kapitalistien suvaitseminen yhteiskuntaluokkana on kostautunut jälleen bolivaarisessa Venezuelassa. Kapitalistisen kulutusyhteiskunnan rehottaminen sosialismia rakentavan valtion sisällä on ylläpitänyt kapitalistista arvomaailmaa ja sen toimintamalleja Venezuelassa. Venezuelan yhdistyneessä sosialistipuolueessa (PSUV) on ilmennyt linjaerimielisyyksiä tämän ongelman ratkaisemisessa.

Venezuelassa on vallinnut viimeisen 17 vuoden aikana jatkuva vallankaappausten uhka. Oikeisto-oppositio on yrittänyt kolme kertaa USA:n tukemana väkivaltaista vallankaappausta v. 2002, v. 2013 ja v. 2014. Tähän asti tilanne on pysynyt hallinnassa, koska kansan enemmistö ja maan armeija ovat kyenneet liittoutumaan yhteen puolustamaan bolivaarisen vallankumouksen saavutuksia.

Tällä kertaa öljyn maailmamarkkinahinnan romahduttaminen ajoi bolivaarisen vallankumouksen vaikeaan asemaan ja kärjisti maan yhteiskunnallista tilannetta. Se ei ollut chavistojen syytä vaan seurausta siitä, että he ovat edelleen vallassa ja pyrkivät rakentamaan vastoinkäymisistään huolimatta yhä 21. vuosisadan sosialismia Venezuelassa.

MISTÄ VENEZUELASSA ON KYSYMYS?

Neljännes Venezuelalaisesta öljystä viedään nykyisin sen liittolaismaahan Kiinaan velkojen kuolettamiseksi.  Raakaöljyn barrelihinta on kohonnut kuluvana vuonna 28 dollarista 48 dollariin. USA:n energiahallinnon mukaan öljyn hinnan arvioidaan nousevan 79 dollariin v. 2020.  Venezuelan nykyiset öljyvarannot arvioidaan 300 miljardin barrelin suuruisiksi. Lisäksi maan kultaesiintymät ovat satojen miljardien dollarien arvoiset. Mediassa bolivaarisen hallituksen väitetään tuhlanneen kaikki varansa köyhiä suosivaan sosiaalipolitiikkaan. Bank of American asiantuntija Merrill Lynchin mukaan hallituksella näyttäisi kuitenkin olevan hallussaan 52 miljardin dollarin edestä ulkomaanvaluuttaa. Näiden talousnäkymien varjossa maan elpyminen onkin vain ajan kysymys, jos hallitukselle suodaan työrauha. Presidentti Maduro luottaa kriisin kärjistyessä armeijan ja poliisivoimien tukeen. Taloudellisesti Venezuela ei olekaan siis kansainvälisen median kuvaamassa romahduspisteessä.

Venezuelan kriisissä on yksinkertaisesti kysymys taistelusta yhteiskunnallisesta vallasta. Kannattaa pohtia, kuka hyötyy vallanvaihdosta, kenellä on tilaisuus toteuttaa se ja millä keinolla vallankaappausyritys toteutetaan? Öljyn hinnan ollessa alhainen hallituksen taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta kapenee. Oikeisto-opposition suorittama talouden sabotointi heikentää edelleen merkittävästi hallituksen uskottavuutta kansan silmissä. Kun yleinen mielipide saadaan vielä käännettyä hallitusta vastaan, soppa kypsyy. Ydinkysymys kuuluukin – kuka saa valtaansa Venezuelan valtavat öljyvarat ja muut luonnonrikkaudet? Globaalisesti kysymys on myös siitä, saako erillinen kansallisvaltio kyseenalaistaa kansainvälisen kapitalismin etuudet ja oikeudet omalla maaperällään sekä saako se valita itse oman kansallisen ja yhteiskunnallisen kehitystiensä? Esimerkin voima on valtava, koska ihmiskunta oppii tekemällä ja mallintamalla.

MIKSI KANSAINVÄLINEN MEDIA VAIKENEE VENEZUELAN PONNISTUKSISTA?

Kansainvälisillä uutistoimistoilla ei ole tapana mainita, minkälaisia ponnistuksia Venezuelan laillinen hallitus on tehnyt maansa talouden elvyttämiseksi. Niiden on kerrassaan mahdoton löytää mitään myönteistä nykyhallinnosta. Presidentti Nicolás Maduro perusti maaliskuussa 2016 Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston ja sille toimintaohjelman ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se perustuu kolmeen strategiseen linjaan, jotka ovat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen kasvun saavuttaminen ja 3) uuden taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita. Tavoitteet toteutuvat lakkauttamalla mm. hinta- ja valuuttakeinottelu sekä päivittäistavaroiden hamstraus ja aktivoimalla 14 talousmoottorin järjestelmä, joka koostuu 36 erityisestä kehityssektorista. Niihin kuuluu 50 olennaista tavara- ja palvelukategoriaa, joilla vakautetaan Venezuelan bolivaarisen tasavallan taloudellinen kasvu.

BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JATKUU

Presidentti Maduro julisti 13.5.2016 Venezuelaan 60 päivää kestävän hätätilan lääke- ja ruokapulan vuoksi. Tämä asetus antaa presidentille lisää harkinta-aikaa sähkökatkosten, ruoka- ja muiden pulien ratkaisemiseksi. Hänen kolme pääkohdettaan ovat: kotimaisen ruokatuotannon käynnistäminen, suoraan koteihin toimitettavan ravinnon jakelujärjestelmän ja vallankumouksen sosiaalisten ohjelmien vahvistaminen. Hän on ilmoittanut olevansa myös valmis radikalisoimaan bolivaarista vallankumousta.

Presidentti Maduro totesi 15.5.2016 yhteisöllisiä talouksia tukevassa mielenosoituksessa: ”Minä olen valmis luovuttamaan jokaisen rikkaan ihmisen omistaman, pysäytetyn tehtaan yhteisöllisen vallan käsiin. Se, joka ei halua tehdä töitä, voi lähteä ja ne, jotka haluavat tehdä töitä, ovat tervetulleita. Liittykäämme yhteen. Tämä maa tarvitsee kaikki sen taloudelliset rakenteensa toimiakseen.”    

Yhteisölliset taloudet koostuvat niistä pienistä ja keskisuurista tuotantoprojekteista, jota maan yli 40 000 rekisteröityä yhteisöneuvostoa ja 778 virallistettua alueellista kommuunia koordinoivat. Kyseiset ruohojuuritason instituutiot eli ”yhteisöllinen valta” edustavat Venezuelassa suoraa demokratiaa. Maassa toimi lisäksi yhteisöneuvostojen yhteistyöeliminä. Niiden jäsenet valitaan paikallisista yhteisöneuvostoista. Niiden toimialueeseen kuuluvat laajempien projektien rahoitus ja niistä vastaaminen. Ne voivat esittää ehdokkaita osavaltion hallintoon, sosiaalisiin ohjelmiin ja liittovaltion virastoihin. Niiden pitäisi kattaa v. 2019 68 % maan väestöstä. Ne ovat bolivaarisen sosialismin peruspilareita etenkin maaseudulla. Tavoitteena on vuorovaikutukseen perustuvan yhteistyön saavuttaminen kommuunien puheenjohtajien ja paikallishallinnon, valtion ja kansallisen hallituksen kanssa.

SOLIDAARISUUTTA BOLIVAARISELLE VENEZUELALLE

Venezuelan tilanne on osa kansainvälistä luokkataistelua, jossa on kaksi osapuolta: Yhdysvaltojen johtama maailman kapitalismi ja sen vastavoimana olemassa olevat sosialistiset maat sekä niitä tukeva maailmanlaajuinen antikapitalistinen vasemmisto. Maailman vasemmiston olisi syytä valita selkeämmin puolensa taistelussaan sosialismin puolesta tukemalla ja olemalla aidosti solidaarinen Venezuelan bolivaariselle vallankumoukselle.

Lähteet: Venezuelanalysis.com 11.5.2016, Mark Weisbrot, HS, Reuter, Telesur ja ML:n omat artikkelit.

Matti Laitinen

16.5.2016