VENEZUELAN
OIKEISTO-OPPOSITIO UHKAA VÄKIVALLALLA
Kansainvälisten uutistoimistojen ja niiden
kiertoartikkelien tavoitteena on antaa Venezuelan bolivaarisen tasavallasta tietoisesti
sellainen kuva, että maa on täydessä sekasorrossa ja että tilanne on luisunut
täysin maan laillisen hallituksen käsistä. Uutistoimistojen ja Yhdysvaltojen
mukaan sosialistisen hallituksen pitäisi välittömästi luopua vallasta
yhteiskuntarauhan saavuttamiseksi ja suoda ehdoitta maan oikeisto-oppositiolle
paluu valtaan. Ylikansallinen media ei uutisoi koskaan sitä, että
oikeisto-oppositio torpedoi parlamentissa päätäntävallallaan järjestään kaikki
presidentti Nicolas Maduron
ehdottamat talousuudistukset.
Uutistoimisto AFP:n mukaan ”maa on jo romahduksen partaalla. Elintarvikkeista ja sähköstä on pulaa,
hinnat ovat nousseet huimasti, asukkaat mellakoivat kaduilla ja rikollisuus
rehottaa. Koulut on suljettu perjantaisin, ja viranhaltijoiden työviikko on
supistettu vain kahden päivän pituiseksi. Vasemmistolainen presidentti Maduro
on keskittynyt syyttämään maan vaikeuksista Yhdysvaltoja ja maan liikemiehiä.”
AFP:n mukaan oikeisto-opposition johtaja Henrique
Capriles on varoittanut Maduroa vaarallisen strategian valitsemisesta: ”Venezuela on pommi, joka voi räjähtää minä
hetkenä hyvänsä. Jos demokraattinen tie suljetaan, emme tiedä, mitä voi
tapahtua.” Toisen oikeisto-opposition johtajan Jesús Torrealban mukaan: ”Maamme
on lähellä suurtuhoa. Väkivallan välttämiseksi kansanäänestys on
järjestettävä.”
Tilanne Venezuelassa on toki vakava ja vaikea, mutta
se ei oikeuta vallankaappaukseen ryhtymistä tai sen ulkoista tukemista.
Brasiliassa oikeisto onnistui jo syrjäyttämään kyseenalaisin perustein maan
vasemmistolaisen presidentin Dilma
Roussefin. Venezuelassa yritetään samaa horjuttamalla kaikin mahdollisin
keinoin maan laillista hallitusta, lietsomalla yhteiskuntaan levottomuuksia
sekä vaatimalla kansanäänestystä presidentin syrjäyttämiseksi. Kapitalistien
suvaitseminen yhteiskuntaluokkana on kostautunut jälleen bolivaarisessa
Venezuelassa. Kapitalistisen kulutusyhteiskunnan rehottaminen sosialismia
rakentavan valtion sisällä on ylläpitänyt kapitalistista arvomaailmaa ja sen
toimintamalleja Venezuelassa. Venezuelan yhdistyneessä sosialistipuolueessa
(PSUV) on ilmennyt linjaerimielisyyksiä tämän ongelman ratkaisemisessa.
Venezuelassa on vallinnut viimeisen 17 vuoden aikana
jatkuva vallankaappausten uhka. Oikeisto-oppositio on yrittänyt kolme kertaa
USA:n tukemana väkivaltaista vallankaappausta v. 2002, v. 2013 ja v. 2014. Tähän
asti tilanne on pysynyt hallinnassa, koska kansan enemmistö ja maan armeija
ovat kyenneet liittoutumaan yhteen puolustamaan bolivaarisen vallankumouksen
saavutuksia.
Tällä kertaa öljyn maailmamarkkinahinnan
romahduttaminen ajoi bolivaarisen vallankumouksen vaikeaan asemaan ja kärjisti maan
yhteiskunnallista tilannetta. Se ei ollut chavistojen syytä vaan seurausta
siitä, että he ovat edelleen vallassa ja pyrkivät rakentamaan
vastoinkäymisistään huolimatta yhä 21. vuosisadan sosialismia Venezuelassa.
MISTÄ VENEZUELASSA ON KYSYMYS?
Neljännes Venezuelalaisesta öljystä viedään nykyisin
sen liittolaismaahan Kiinaan velkojen kuolettamiseksi. Raakaöljyn barrelihinta on kohonnut kuluvana
vuonna 28 dollarista 48 dollariin. USA:n energiahallinnon mukaan öljyn hinnan
arvioidaan nousevan 79 dollariin v. 2020.
Venezuelan nykyiset öljyvarannot arvioidaan 300 miljardin barrelin
suuruisiksi. Lisäksi maan kultaesiintymät ovat satojen miljardien dollarien
arvoiset. Mediassa bolivaarisen hallituksen väitetään tuhlanneen kaikki varansa
köyhiä suosivaan sosiaalipolitiikkaan. Bank of American asiantuntija Merrill Lynchin mukaan hallituksella
näyttäisi kuitenkin olevan hallussaan 52 miljardin dollarin edestä
ulkomaanvaluuttaa. Näiden talousnäkymien varjossa maan elpyminen onkin vain
ajan kysymys, jos hallitukselle suodaan työrauha. Presidentti Maduro luottaa
kriisin kärjistyessä armeijan ja poliisivoimien tukeen. Taloudellisesti
Venezuela ei olekaan siis kansainvälisen median kuvaamassa romahduspisteessä.
Venezuelan kriisissä on yksinkertaisesti kysymys
taistelusta yhteiskunnallisesta vallasta. Kannattaa pohtia, kuka hyötyy
vallanvaihdosta, kenellä on tilaisuus toteuttaa se ja millä keinolla
vallankaappausyritys toteutetaan? Öljyn hinnan ollessa alhainen hallituksen
taloudellinen ja yhteiskunnallinen valta kapenee. Oikeisto-opposition
suorittama talouden sabotointi heikentää edelleen merkittävästi hallituksen
uskottavuutta kansan silmissä. Kun yleinen mielipide saadaan vielä käännettyä
hallitusta vastaan, soppa kypsyy. Ydinkysymys kuuluukin – kuka saa valtaansa
Venezuelan valtavat öljyvarat ja muut luonnonrikkaudet? Globaalisesti kysymys on myös siitä, saako erillinen
kansallisvaltio kyseenalaistaa kansainvälisen kapitalismin etuudet ja oikeudet omalla
maaperällään sekä saako se valita itse oman kansallisen ja yhteiskunnallisen
kehitystiensä? Esimerkin voima on valtava, koska ihmiskunta oppii tekemällä ja
mallintamalla.
MIKSI KANSAINVÄLINEN MEDIA VAIKENEE VENEZUELAN PONNISTUKSISTA?
Kansainvälisillä uutistoimistoilla ei ole tapana
mainita, minkälaisia ponnistuksia Venezuelan laillinen hallitus on tehnyt
maansa talouden elvyttämiseksi. Niiden on kerrassaan mahdoton löytää mitään
myönteistä nykyhallinnosta. Presidentti Nicolás Maduro perusti maaliskuussa 2016
Venezuelan julkisen ja yksityisen sektorin talousongelmien voittamiseksi
Kansallisen talouden tuottavuuden neuvoston ja sille toimintaohjelman ”Toimet kansan suojelemiseksi”. Se
perustuu kolmeen strategiseen linjaan, jotka ovat 1) inflaation lyöminen, 2) taloudellisen
kasvun saavuttaminen ja 3) uuden
taloudellisen mekanismin luominen nykyisen liian öljytuloista riippuvan
tilalle rakentamalla sille vaihtoehto kehittämällä muita tuotantosektoreita.
Tavoitteet toteutuvat lakkauttamalla mm. hinta- ja valuuttakeinottelu sekä päivittäistavaroiden
hamstraus ja aktivoimalla 14 talousmoottorin järjestelmä, joka koostuu 36
erityisestä kehityssektorista. Niihin kuuluu 50 olennaista tavara- ja
palvelukategoriaa, joilla vakautetaan Venezuelan bolivaarisen tasavallan
taloudellinen kasvu.
BOLIVAARINEN VALLANKUMOUS JATKUU
Presidentti Maduro julisti 13.5.2016 Venezuelaan 60
päivää kestävän hätätilan lääke- ja ruokapulan vuoksi. Tämä asetus antaa
presidentille lisää harkinta-aikaa sähkökatkosten, ruoka- ja muiden pulien
ratkaisemiseksi. Hänen kolme pääkohdettaan ovat: kotimaisen ruokatuotannon käynnistäminen,
suoraan koteihin toimitettavan ravinnon jakelujärjestelmän ja vallankumouksen
sosiaalisten ohjelmien vahvistaminen. Hän on ilmoittanut olevansa myös valmis radikalisoimaan
bolivaarista vallankumousta.
Presidentti Maduro totesi 15.5.2016 yhteisöllisiä
talouksia tukevassa mielenosoituksessa: ”Minä
olen valmis luovuttamaan jokaisen rikkaan ihmisen omistaman, pysäytetyn tehtaan
yhteisöllisen vallan käsiin. Se, joka ei halua tehdä töitä, voi lähteä ja ne,
jotka haluavat tehdä töitä, ovat tervetulleita. Liittykäämme yhteen. Tämä maa
tarvitsee kaikki sen taloudelliset rakenteensa toimiakseen.”
Yhteisölliset taloudet koostuvat niistä pienistä ja
keskisuurista tuotantoprojekteista, jota maan yli 40 000 rekisteröityä yhteisöneuvostoa ja 778 virallistettua alueellista kommuunia koordinoivat. Kyseiset
ruohojuuritason instituutiot eli ”yhteisöllinen valta” edustavat Venezuelassa
suoraa demokratiaa. Maassa
toimi lisäksi yhteisöneuvostojen yhteistyöeliminä. Niiden jäsenet valitaan
paikallisista yhteisöneuvostoista. Niiden toimialueeseen kuuluvat laajempien
projektien rahoitus ja niistä vastaaminen. Ne voivat esittää ehdokkaita
osavaltion hallintoon, sosiaalisiin ohjelmiin ja liittovaltion virastoihin.
Niiden pitäisi kattaa v. 2019 68 % maan väestöstä. Ne ovat bolivaarisen
sosialismin peruspilareita etenkin maaseudulla. Tavoitteena on
vuorovaikutukseen perustuvan yhteistyön saavuttaminen kommuunien
puheenjohtajien ja paikallishallinnon, valtion ja kansallisen hallituksen
kanssa.
SOLIDAARISUUTTA BOLIVAARISELLE VENEZUELALLE
Venezuelan tilanne on osa kansainvälistä
luokkataistelua, jossa on kaksi osapuolta: Yhdysvaltojen johtama maailman
kapitalismi ja sen vastavoimana olemassa olevat sosialistiset maat sekä niitä
tukeva maailmanlaajuinen antikapitalistinen vasemmisto. Maailman vasemmiston
olisi syytä valita selkeämmin puolensa taistelussaan sosialismin puolesta tukemalla
ja olemalla aidosti solidaarinen Venezuelan bolivaariselle vallankumoukselle.
Lähteet: Venezuelanalysis.com
11.5.2016, Mark Weisbrot, HS, Reuter,
Telesur ja ML:n omat artikkelit.
Matti Laitinen
16.5.2016
