BOLIVAARISEN VENEZUELAN IHMISOIKEUDET

Vuodesta 1999 alkaen bolivaarinen Venezuela on velvoittanut itsensä täyttämään kansalliset ja kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet, joihin lukeutuvat poliittiset, taloudelliset, yhteiskunnalliset kulttuurilliset ja kansalaisoikeudet. YK:n ihmisoikeussopimuksen mukaan: ”Jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioonottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.”

POLIITTISET JA KANSALAISOIKEUDET

Vaikka Venezuela on ollut muodollisesti demokratia v. 1958 lähtien, vasta Hugo Chávezin valinta presidentiksi v. 1998 ja v. 1999 kansanäänestyksellä hyväksytty perustuslaki merkitsivät sellaista uutta poliittista sitoumusta, jossa huomioitiin Venezuelan kansan enemmistö.

Tuosta alkaen maassa on tapahtunut poliittisen osallistumisen kasvua kaikilla hallinnon aloilla ja kansalaisjärjestöissä sekä myös vaalijärjestelmän läpinäkyvyyden ja luotettavuuden lujittumista. Vuodesta 1998 maassa on pidetty – 16 kansainvälisten tarkkailijoiden valvomaa – kansallista vaalia mukaan lukien historiallinen v. 2004 kansanäänestys (presidentin asemasta, ML). Syyskuun 2010 parlamenttivaaleihin osallistui 186 puoluetta äänestysprosentin noustessa 66 %. Nämä olivat maan historiassa korkeita lukemia. Tässä vaalissa poliittinen oppositio valitsi demokraattisen tien ja voitti 65 edustajapaikkaa.

Lisäksi v. 1999 perustuslaki laajensi selvästi monia kansalais- ja poliittisia oikeuksia sallimalla venezuelalaisten osallistumisen demokratisoitumisprosessiin eikä vain jäädä sen passiivisiksi kuuntelijoiksi. Vuoden 2010 alueellisen latinobarometrin raportin mukaan 84 % venezuelalaisista sanoo kannattavansa demokratiaa. Tämä on korkein lukema maanosassa.

OPPOSITION ASEMA VENEZUELASSA

Huolimatta v. 2002–2003 poliittisista vaikeuksista opposition yrittäessä kaapata vallan demokraattisesti valitulta hallitukselta ja järjestellä Venezuelan elinvoimaista öljyteollisuutta kansalais- ja poliittisia oikeuksia varjeltiin. Kevään 2002 vallankaappausyrityksen jälkeen presidentti Chávez armahti ne laittomuuksiin osallistujat, jotka eivät olleet syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Oppositio osoittaa mieltään Venezuelassa säännöllisesti ja ongelmitta. Valtaosa mediasta kritisoi vihlovasti hallitusta. Yli 86 % yleisillä lähetystaajuuksilla toimivista tiedostusvälineistä ovat yksityisiä. Ne ovat pääosin poliittisen opposition hallinnassa. Lisäksi kaapeliverkossa 184 kanavaa lähettää vapaasti ohjelmiaan. Ilmenneet ongelmat ovat olleet luonteeltaan oikeudellisia – eivät poliittisia, kuten Venezuelan poliittinen oppositio on väittänyt.

TALOUDELLISET, SOSIAALISET JA KULTTUURILLISET OIKEUDET

Venezuela on ottanut merkittäviä askelmia köyhyyden vähentämisessä ja kansalaisten ottamisessa mukaan yhteiskuntaan.  Maa on edistänyt poissuljettujen ryhmien osallistumista ja juhlinut venezuelalaista kulttuuria sen kaikissa muodoissaan.

OAS:n ja UNDP:n v. 2010 raportin mukaan köyhyys on supistunut Venezuelassa 44 % v. 1998–2008. Maanosan köyhyyden vähentyminen on ollut suurinta Venezuelassa. Samana ajanjaksona taloudellinen epätasa-arvoisuus on pienentynyt 17,9 %.

Vuosina 1998–2008 Venezuela kohosi YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI) mitattuna 10 pykälää ylöspäin. Useimmat venezuelalaiset ovat päässeet terveydenhoidon, koulutuksen ja säännöllisen ravinnon piiriin. Venezuelan kansallisen tilastolaitoksen mukaan hallitus on ohjannut viimeisen 11 vuoden aikana yhteensä 330 miljoonaa dollaria sosiaalisiin ohjelmiin. Summa käsittää 66 % maan verotuloista.

Noin 14 miljoonalle venezuelalaiselle on taattu perusravinto ja subventoidut hinnat valtion myymälöissä. Reilulla enemmistöllä kansasta on maksuton terveydenhuolto. Imeväiskuolleisuus on pudonnut v. 1998–2007 arvosta 31/1000 synnytystä arvoon 13/1000 synnytystä. Nämä ovat konkreettisia tuloksia harjoitetuista sosiaalisista ohjelmista (misiones). Vuonna 2010 maan parlamentti päätti kohdistaa budjetista 46 % sosiaalimenoihin.

KOULUTUS

UNESCO:n raportin mukaan v. 2007 ikäluokasta 62 % pääsi peruskoulutukseen. Vuonna 2006 peruskoulutukseen päässeistä 97 % suoritti opintonsa loppuun. Hallituksen koulutuspolitiikan ansiosta maan yliopistoissa opiskeli v. 2010 yli kaksi miljoonaa opiskelijaa. Hallitus on edistänyt myös uuden teknologian käyttöönottoa. Chávezin valtakaudella Internetin käyttöaste on kasvanut kolmesta prosentista 33 %.

NAISTEN JA VÄHEMMISTÖJEN ASEMA

Nykyisin Venezuelassa aikaisemmin syrjityille ryhmille kuten naisille, afro-venezuelalaisille ja intiaaniväestölle on suotu erikoisoikeuksia ja pääsy poliittiseen valtaan. Vuoden 1999 perustuslaki tunnustaa mm. maan alkuperäisväestön yhteisomistuksen omaan maahansa.

Enemmistö naisista osallistuu kansanvallan toteuttamiseen. Vuoden 2010 lopulla maan neljän tärkeän hallintohaaran johdossa toimi nainen. Cilia Flores työskenteli kansalliskongressin puheenjohtajana, Tibisay Lucena kansallisen vaalineuvoston presidenttinä, Luisa Estella Morales korkeimman oikeuden presidenttinä ja Luiza Ortega oikeusministerinä.

Matti Laitinen

Lähde: Human rights in Venezuela, Embassy of the Bolivarian republic of Venezuela to the United States.

VIVIREMOS Y VENCEREMOS!

Valencian bolivaarisen kunnallisneuvoston julkisten asioiden ja sosiaalisen kehityksen komitean puheenjohtaja Oswaldo Di Lorenzo vieraili lokakuussa Helsingissä. Hän selvitti Pandin toimitiloissa 17.10.2011 järjestetyssä Venezuela-tilaisuudessa maansa nykyistä yhteiskunnallista tilannetta ja vallankumouksen kohtaamia ongelmia. Tilaisuuden järjestämisestä vastasivat yhdessä Pand ja HOV-F.

Öljyteollisuus

Venezuelan öljynjalostukseen keskittynyttä teollisuutta monipuolistetaan. Pien- ja keskisuuren teollisuussektorin asemaa vahvistetaan. Maa vaihtaa ulkomaankaupassaan öljyä niihin tuotteisiin, mitkä siltä itseltä puuttuvat kuten tekstiileihin, teollisuuden tarvitsemiin koneisiin ja laitteisiin, maatalouskoneisiin ja terveydenhoitopalveluihin. Selvyyden vuoksi vielä, Venezuela ei lahjoita öljyvarojaan kenellekään, vaan käy öljyllä bilateraalista kauppaa. Öljytuloja kohdistetaan väestön koulutukseen kaikilla tasoilla. Kukaan kansalainen ei elä enää nälässä.

Maatalous

Venezuelan maataloustuotannon kohentumisen myötä maan ruokaomavaraisuudessa on saavutettu merkittäviä tuloksia. Maan elintarvikkeista 70 % tuotiin vielä v. 2007 ulkomailta vauraista maatalousmaista. Maataloustuotanto käsitti v. 2006 vain 6 % bruttokansantuotteesta. Nykyisin maatilataloutta on monipuolistettu. Suurtiloja on jaettu pienempiin yksiköihin. Elintarviketuotannossa on suuntauduttu lähituotantoon. Neljässä tärkeässä viljelykasvissa – maissi, riisi, pavut ja durra – on saavutettu jo omavaraisuus. Perusvihannekset kasvatetaan omassa maassa. Perunasatoa piisaa vain puoleksi vuodeksi.

Karjatalous- ja maitotuotteiden kotimaisuusaste on myös noussut huomattavasti. Liittolaismaasta Nicaraguasta tuodaan siitoseläimiä oman tuottoisan nautakarjan kehittämiseksi.

Perustoimeentulo

Venezuelalaisten lakisääteinen minimipalkka on nykyisin 1 500 bolivaria (1 U$ = 4,3 bolivaria). Maan työttömyysaste on 5 %. Työttömille maksetaan rahastoista työttömyyskorvausta. Naiset pääsevät eläkkeelle 60 vuotiaina ja miehet 65 vuoden ikäisinä. Kaikille on taattu 1 500 bolivarin suuruinen, indeksiin sidottu peruseläke. Aikaisemmin lesken eläke saattoi olla vaivaiset 28 bolivaria/kk. Varhaiseläkkeelle on mahdollista päästä kertyneiden työvuosien mukaan. Eläkeläiset nauttivat samoja sosiaalietuuksia kuin muutkin kansalaiset.

Talouden epävirallinen sektori 

Venezuelassa toimii katukauppiaiden ylläpitämä talouden epävirallinen sektori. Katukaupasta 70–90 % on ulkomailta tulleiden ihmisten käsissä. He eivät kuulu maan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin toistaiseksi. Elääkseen he myyvät puhelinaikaa, tupakkaa, elintarvikkeita, kaikenlaisia irtotavaroita, pitävät katukeittiöitä jne… Bolivaarinen hallitus on halunnut parantaa heidän asemaansa ja arvostustaan suomalla heille luvan myydä tuotteitaan tähän tarkoitukseen varatuilla myyntipaikoilla, joihin on myös varattu kauppiaille omia sosiaalitiloja. Venezuelassa asuu paljon Kolumbiasta, Meksikosta ja muualta mantereelta tulleita siirtolaisia. Harmaa talous on yleinen ongelma koko Latinalaisessa Amerikassa. Venezuela ei aio sulkea rajojaan sisarkansoiltaan. Bolivaarinen hallitus tiedostaa tämän ongelman ja vallankumouksen tehtävänä on löytää sille ratkaisu.

Rikollisuus

Venezuelassa ilmenee paljon väkivaltaa, josta 60 % liittyy talousriidoista ja rikollisuudesta johtuviin välienselvittelyihin. Chávezin hallintokautta edeltäneet yleiset asunto- ja autoryöstöt ovat selvästi vähentyneet. Rikkaiden kidnappauksia ei enää esiinny.

Huumeista on tullut uusi vakava ongelma. Tämä johtuu toisaalta siitä, että Venezuelaa käytetään huumekuljetusten välietappina matkalla Pohjoiseen ja toisaalta siitä, että Kolumbiasta muuttaneet siirtolaiset ovat tuoneet huumeet katukauppaan. Huumeet raaistavat rikollisuutta ja luovat myös pikkurikollisuutta. Venezuelan hallitus on esittänyt parlamentille lakia, joka sallisi pudottaa huumelentokoneet vastaisuudessa. Kuluvana vuonna poliisi on takavarikoinut jo yli 35 tonnia huumeita, pääasiassa kokaiinia. Oppositiolehdistö on vaiennut huumeongelmasta. Venezuelan oikeisto korostaa uutisoinnissaan maan väkivaltarikollisuutta ja syyttää siitä Chávezin hallitusta.

Korruptoituneet poliisivoimat

Toisena rikollisuutta ylläpitävä seikkana on edellisiltä vallankäyttäjiltä periytynyt maan korruptoinut poliisi. Venezuelassa ei ole yhtenäisiä valtion valvomia poliisivoimia. Perinteisesti maan eri hallintoalueilla on ollut omat poliisinsa, jotka toimivat alueensa kuvernöörin tai pormestarin alaisuudessa. Näissä poliisivoimissa korruptio on yleistä, miehistön koulutus on heikkoa ja palkka kehnoa. Hallitus pidätti kahdeksan kuukautta sitten virastaan 710 poliisia lahjonnan vuoksi. Ongelmaan on vaikea päästä käsiksi. Valtion valvomien poliisivoimien perustaminen ja kouluttaminen on kuitenkin jo aloitettu. Nämä lainvalvojat saavat kunnollisen koulutuksen, kohtuullista palkkaa, univormut ja sosiaaliturvan.

Matti Laitinen

Hands Off Venezuela – Finland

AURINKO

Aurinko antaa metsälle värit.

Aurinko kantaa elämää.
Valossa värien summa
on valkoinen.

Auringonvalo kapenee,

kaamos lähenee.
Mieli synkistyy
kadotessa valon.

Aurinko sytyttää kevään kiihkon,

antaa kesälle voiman,
suo syksyn surman,
sallii talven levon.

Aurinko lämmittää vielä

viisi miljardia vuotta.
Ihmiskunta saattaa sulaa
jälkeä jättämättä kuin jää.
 

Matti Laitinen

7.10.2011

Hesarin pääkirjoitusraoskalaatikolle, ML

VALTIOLLISISTA SAIRAUKSISTA

Helsingin Sanomat väitti 6.10.2011 pääkirjoituslaatikossaan Venezuelan olevan vakavasti sairas. Laatikon alaosan mukaan presidentti Hugo Chávezin vakava sairaus on vasta alkua Venezuelan ongelmille ja hänen vaikutusvaltansa hiipumiselle Latinalaisessa Amerikassa. Väitteistä huolimatta bolivaarisen Venezuelan istuvan presidentin kansansuosio kotimaassaan on edelleen mielipidetiedustelujen mukaan lähes 60 %.

Erkkoviestimen olisi rehellisempää myöntää hyvinvointivaltioksi itsensä nimenneen pienen Suomen olevan itse vakavasti sairas ja että sen merkitys Euroopan Unionissa on hiipumassa. Oikeistolaisen HeSan olisi syytä huolestua siitä, että suomalaiset hallituspuolueet ja poliitikot eivät nauti kansanjoukkojen luottamusta. Ongelmat näyttävät vain pahentuvan.

Pääkirjoituslaatikon alaosa kuvaa bolivaarista Venezuelaa hyvin väkivaltaiseksi maaksi. Alaosa vetoaa epävirallisiin murhatilastoihin. Lehti uutisoi sisäsivuillaan kolmen suomalaisen polttaneen heinäkuussa Kampissa raitiovaunupysäkillä nukkuneen kaverinsa. Uhri paloi hengiltä.

HeSaa loukkaa syvästi bolivaarinen sosiaalipolitiikka ja ulkopolitiikka. Venezuela tuomitsee jyrkästi Libyan miehittämisen ja samaan lopputulokseen johtavan ulkoisen sekaantumisen Syyrian sisäpoliittiseen tilanteeseen. Kolmenkymmenen miljoonan asukkaan Venezuela on kehitysmaa. Tämän vuoksi Venezuelan v. 2011 budjetissa on annettu etusija sosiaalisille investoinneille ja yleishyödyllisille ohjelmille. Budjetin perustana ovat pitkälti öljytulot. Lähes 46 % budjetista suunnataan sosiaalisektorille, johon sisältyvät mm. asuminen, opetus ja terveydenhuolto.

Oikeudenmukaista yhteiskuntaa ei voi rakentaa ilman ammattitaitoisia työläisiä (teollistaminen), osaavia talonpoikia (ruokaomavaraisuus) ja sivistyneistöä (koulutus) sekä hyvin organisoituja järjestöjä. Venezuela on kohdannut saman tilanteen kuin nuori vallankumouksellinen Kuuba. Sen on luotava kouluttamalla ja kasvattamalla oma työväenluokkansa, talonpoikaistonsa ja sivistyneistönsä sekä oma sosialistinen kulttuurinsa.

Sivistyneessä hyvinvointivaltiossa – Suomessa – sen sijaan markkinoiden perusvaistoihin suhtaudutaan niin myötätuntoisesti, että kansalaisille laissa säädettyä perusturvaa on heikennetty jo parinkymmenen vuoden ajan. Tämä on johtanut köyhyyden lisääntymiseen maassamme. Leipäjonoissa käy jo yli 900 000 kansalaista. Venezuelassa kehitys on kulkenut toiseen suuntaa. Köyhien osuus maan väestöstä oli v. 2010 26,8 %, kun vastaava arvo oli v. 1998 vielä 49 %. HeSan uutisoinnissa tämä saavutus on merkityksetön.

Sairaudentunnottoman kapitalismin toimivuuden kannalta on myönteistä, että ihmiset antavat kaikkensa työelämässä, ja että heikoimmat kansalaiset syrjäytetään yhteiskunnasta. 120 000 työikäistä suomalaista on kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella mielenterveysperäisen työkyvyttömyyden takia. Mielenterveyden ongelmien vuotuisten kokonaiskustannusten arvioidaan olevan 3-4 % bruttokansantuotteesta.

Vaihtoehtoisen viestinnän tehtävänä on kyseenalaistaa mediamammutin pääkirjoituslaatikon alaosan julistamat totuudet. Älä anna HeSan tietoisesti luotujen mielikuvien maisemoida mielipiteitäsi!

Matti Laitinen

Fidelin kolumni, ML

BRILJANTTI JA ROHKEA TIEDONANTO
Fidel Castro Ruz 3.7.2011

Venezuelan presidentti on yksi niistä ihmisistä, joka on tehnyt eniten kansansa terveyden ja koulutuksen eteen. Vaikkakin Kuuban vallankumoukselle on kerääntynyt eniten kokemusta näistä aloista, me teemme yhteistyötä ilolla tämän sisarvaltion kanssa kummallakin elämänalueella.

Tuolta maalta ei suinkaan puutu lääkäreitä – melkeinpä päinvastoin. Heillä oli yllin kyllin lääkäreitä, joiden joukossa oli jopa ensiluokan ammattilaisia kuten muissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Yhteiskunnallisesti oli ongelmallista, että parhaat lääkärit ja hienoimmat laitteet olivat yksityiskäytössä, kuten kaikkialla kapitalistisissa maissa. Usein ei käynyt näinkään, koska Venezuelan kaltaisissa kehittymättömissä kapitalistisissa maissa vauraalla yhteiskuntaluokalla oli hyvä syy käyttää USA:n ja Euroopan parhaita sairaaloita. Tämä oli ja on edelleen tavanomaista, eikä sitä voi hyväksyä.

KUUBAN KOMMUNISTINEN PUOLUEEN 6. EDUSTAJAKOKOUS

Kuuban kommunistinen puolue (PCC) pitää 6. edustakokouksensa 16.4.2011. Kokoukseen osallistuu 1 000 valtuutettua.  PCC:n poliittinen asema Kuubassa on edelleen vahva. Se nauttii kansan valtaenemmistön tukea ja luottamusta. Puolueen johdolla saavutetut yhteiskunnalliset saavutukset ovat tunnustettuja koko Latinalaisessa Amerikassa. Presidentti Raúl Castron mukaan ”puoluekokous tekee perusteellisia päätöksiä modernisoidakseen Kuuban talousmallia sekä hyväksyy uusia suuntia puolueen ja vallankumouksen yhteiskunta- ja talouspolitiikalle.”  Kuluva vuosi on merkittävä vuosi Kuuballe. Maa juhlii parhaillaan Sikojenlahden maihinnoususta saavutetun voiton 50-vuotisjuhlaa.

Puoluekokoukselle on tehty lähes 300 aloitetta. Ne koskevat mm. ulkomaisen pääoman käyttöä Kuubassa, ALBA-yhteistyötä, pankkilainoja, maan vähemmistöjen suojelua, maataloustyöntekijöiden asemaa, valtion työntekijöiden määrän supistamista, kansalaisten osallistumista maan hallintoon ja talouden yksityissektorin laajentamista. Asiasta on käyty maankattava kansalaiskeskustelu. Uudistusten ytimessä on maan talous, jonka kehitys halutaan saada kestävälle perustalle tehostamalla sitä. 

Mikäli puoluekokous hyväksyy aloitteet, ne vahvistetaan Kuuban kansalliskongressissa ja saatetaan voimaan v. 2012. Tämä merkitsisi pienyrittäjien ja vapaiden ammatin harjoittajien aseman parantamista.  Käytännössä tämä koskisi maataloussektoria, yksityisiä majoitus- ja matkailupalveluita, ravintoloita, kahviloita, partureita, takseja sekä hautausurakoitsijoita.  Valtio lopettaisi myös maatalouden ohjailun.

Ehdotetulla talousuudistuksella ei kuitenkaan kyseenalaisteta kuubalaisen yhteiskunnan sosialistista luonnetta. Valtio ja PCC vastaavat edelleen yhteiskunnan ydinsektoreista kuten teollisuustuotannosta, perusturvasta, koulutuksesta ja terveydenhuollosta, kulttuurista ja urheilusta. Vallankumouksen saavutuksista koulutuksen ja terveydenhoidon alalla ei olla luopumassa. Kuuba ei ole siirtymässä monipuoluejärjestelmään. Valtion yhtiöt säilyvät edelleen valtion kontrollissa ja ohjauksessa eikä niiden hallinnan anneta karata Neuvostoliiton perestroikan mukaisesti yhteiskunnan käsistä yritysjohtajille. Myöskään pääomien keskittymisiä ei tulla hyväksymään, koska se tie vie kapitalismiin.

Tulossa olevien uudistusten arvioidaan eroavan Neuvostoliiton perestroikan tuulista siinä, etteivät ne ole hallitsemattomia puhureita ja että niiden suhteen on tiedusteltu myös kansan omaa mielipidettä.

Matti Laitinen

Lähteet: NYT, Reuters, SKS ja www.cubadiplomatica.cu

MIAMIN VIISIKKO VAPAAKSI


Irma González vieraili Suomessa 19.–22.3.2011. Hänen isänsä René González on yksi ns. Miamin viisikkoon kuuluvista kuubalaisista vangeista Yhdysvalloissa. Hän selvitti Helsingin yliopiston Metsätalossa 22.3.2011 järjestetyssä yleisötilaisuudessa viisikon jäsenten ja heidän perheidensä epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta kohtelua Yhdysvalloissa. Tilaisuuden järjestivät Suomi-Kuuba-seura, Helsingin yliopiston Latinalaisen Amerikan tutkimus ja Suomen Rauhanpuolustajat.
Irma González aloitti aktiivisen kampanjoinnin isänsä ja muiden vangittujen kuubalaisten puolesta jo 16-vuotiaana. Hän on kiertänyt ympäri maailmaa ja tavannut niin valtionpäämiehiä kuin viiden kuubalaisen vapauttamisen puolesta toimivia aktivisteja. Työkseen 26-vuotias nuori nainen toimii psykologina ja opettajana Havannan yliopistossa.

VENEZUELAN YHTEISKUNNALLISESTA TILANTEESTA


Venezuelan väestömäärä on kasvanut v. 2002–2010 neljällä miljoonalla kansalaisella ollen nykyisin 29,2 miljoonaa. Venezuelalaisten keski-ikä on 25,5 vuotta. Maassa edistyttiin v. 2010 köyhyyden ja eriarvoisuuden supistamisessa. Köyhien osuus maan väestöstä oli v. 2010 26,8 %, kun vastaava arvo oli v. 1998 vielä 49 %. Äärimmäinen köyhyys on pudonnut 12 vuodessa 21 % –> 7,1 %. Eläkkeen saajien määrä on samana ajanjaksona nelinkertaistunut (1,5 miljoonaa). Maan imeväiskuolleisuus osoittaa arvoa (21,54/1000) ja työttömyys on pudonnut arvoon 7,7 %. Koulu- ja opiskeluolosuhteet ovat parantuneet.

Venezuelan valtionyhtiö PDVSA:lla on nykyisin 18 öljynjalostamoa ulkomailla ja kuusi jalostamoa kotimaassa. Ulkomaiset jalostamot sijaitsevat Yhdysvalloissa, Kuubassa, Curacaossa, Jamaikalla, Saksassa ja Ruotsissa. Yhtiö on kehittynyt 10 vuoden aikana yhdeksi maailman suurimmaksi yhtiöksi. Se on rahoittanut Venezuelan terveydenhuoltoa, koulutusta ja asuntorakentamista. PDVSA:n öljyjalostuskapasiteetti on maailmanmittaisessa yhtiövertailussa kolmanneksi suurin. Öljyn päivittäinen tuotanto on ylittänyt kolme miljoonaa barrelia.
Venezuelan hallitus toimitti v. 2010 2,4 miljoonaa tonnia ruokaa maaseudulle osana valtakunnallista ruoka-omavaraisuusohjelmaa. Maan 19 088 ruoanjakelukeskuksessa myytiin korkealaatuisia elintarvikkeita 40–50 % alle yksityismarkettien hintojen. Viisi miljoonaa kansalaista tarvitsee maan hallituksen antamaa maksutonta ruoka-apua samalla, kun noin 14 miljoonaa ihmistä ostaa elintarvikkeensa MERCAL- ohjelman ja PDVAL-jakeluketjun tarjoamilla tuetuilla hinnoilla. Kulutushintojen inflaatio laukkasi viime vuonna n. 30 % kieppeissä.

ALBA (Meidän Amerikkamme kansojen Bolivaarinen liitto)


Latinalaisen Amerikan maille on ollut ja osalle niistä on edelleen ominaista niille tietoisesti luotu historiallinen riippuvuus ulkomaan tuonnista. Tämä juontuu niiden teollisuuden yksipuolisuudesta ja alikehittyneisyydestä sekä myös joissakin maissa maataloussektorin rakenneongelmista. Tuonnista ovat huolehtineet ylikansalliset yhtiöt. USA:n takapihan maat ovat toimineet halvan raaka-aineen ja työvoiman lähteinä.


Uuskolonialismi synnytti oman vastavoimansa. ALBA syntyi vastapainoksi USA:n poliittisille alistamispyrkimyksille ja uusliberalistiselle talouspolitiikalle Latinalaisessa Amerikassa. Se edustaa bolivaarisen vallankumouksen kansainvälistä puolta. USA kokee talousyhteisön itselleen vaaralliseksi. Sen tukema Hondurasin sotilasvallankaappaus v. 2009 oli hyökkäys ennen kaikkea ALBAa vastaan.

ETELÄ-AMERIKAN KANSOJEN LIITTO (UNASUR)


Etelä-Amerikan kansojen liitto UNASUR perustettiin 23.5.2008 Brasiliassa. Se luotiin MERCOSURin (Etelän yhteismarkkinat) ja CANin (Andien Yhteisön) pohjalle. Siihen kuuluu 12 jäsenvaltiota: Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Ecuador, Guyana, Kolumbia, Paraguay, Peru, Surinam, Uruguay ja Venezuela sekä kaksi tarkkailijajäsentä: Meksiko ja Panama. Maantieteellisesti UNASUR kattaa 17,7 miljoonan km² maa-alueen, jossa elää 388 miljoonaa ihmistä. Järjestön yhtenä keskeisenä periaatteena on siihen kuuluvien kansakuntien itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden voimistaminen. Tavoitteina ovat myös UNASURin yhteinen parlamentti, valuutta ja passi v. 2019 mennessä.


Järjestön keskushallinto sijaitsee Quitossa, Ecuadorissa. Sen toiminnan piiriin sisältyvät yhteistyö puolustuksen, energiaturvallisuuden, infrastruktuurien rakentamisen, yhteiskunnallisen kehityksen ja koulutuksen alueilla sekä jäsenmaiden erilaisuudesta johtuvien pulmien ratkaisemisessa. Yhteisen parlamentin toimipaikaksi on määritelty Cochabamba Boliviassa. UNASURin pääsihteerinä toimii Guyanan presidentti Bharrat Jagdeo.