REFLECTIONS OF FIDEL
YDINISKU
Nämä eivät ole ylisanoja. Tämä on monien kansalaisten yleinen ilmaus. Se oli Vallankumousarmeijan henkilöstöpäällikön, kenraalimajuri lvaro Lopez Mistran, kokeneen sotilaan sanonta, kun näki Nuorten Saaren vääntyneet terästornit, pirstoutuneet talot ja hävityksen kaikkialla.
Hurrikaani Gustav
'Se oli luja isku, en voinut edes kuvitella miten luja', Ana Isla Delgado, puoluesihteeri ja puolustusneuvoston puheenjohtaja tuossa tärkeässä yhteisössä, sanoi äänellä, joka oli käheä mutta vakaa ja päättäväinen. 'En ole koskaan nähnyt mitään sellaista kaikkina niinä 50 vuotena, jolloin olen asunut täällä' sanoi järkyttynyt asukas. Nuori sotilas, astuessaan ulos amfibiokulkuneuvostaan, huusi:' Näytetään, että olemme valmiita antamaan henkemme kansan puolesta!
Herradurassa, katsoessaan hävitystä kaikkialla ympärillään, armeijan jalkaväenkenraali Leopoldo Cintra Frías jakoi ihailuaan ja hämmästystään ihmisten rohkeudelle ja sanoi: ”Tämä näyttää kuin ydiniskun jäljiltä.' Hän joutui lähes kokemaan sellaisen Lounais-Angolassa, mikäli eteläafrikkalaiset rasistit olisivat päättäneet pudottaa yhden niistä seitsemästä pommista, jotka USA oli toimittanut heille kuubalais-angolalaisia joukkoja varten. Se oli kuitenkin laskelmoitu riski, jonka varalta käytettiin sopivinta taktiikkaa.
Poloa saattoi Olga Lidia Tapia, puolueen ensimmäinen sihteeri ja Maakunnallisen Puolustusneuvoston puheenjohtaja, joka ei hetkeäkään epäillyt maanmiestensä ponnistelujen ja päättäväisyyden tuloksia.
Minun on sanottava rehellisesti, että valokuvat ja filmimateriaali, jotka sunnuntaina näytettiin kansallisessa televisiossa, muistuttivat minua siitä lohduttomuudesta, jonka näin vieraillessani Hiroshimassa, joka oli ensimmäisen ydiniskun uhri elokuussa 1945.
Hyvällä syyllä sanotaan, että hurrikaanit vapauttavat valtavan määrän energiaa, joka ehkä vastaa tuhansia sellaisia ydinaseita kuin ne, joita käytettiin Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin. Saattaisi olla hyödyllistä, että joku kuubalainen fyysikko tai matemaatikko suorittaisi siitä laskelmat ja pitäisi kattavan esityksen aiheesta.
Nyt taistelu kohdistuu hurrikaanin uhrien ruokkimiseen. Vaikeus ei ole sähköjen uudelleenasentamisessa niin pian kuin mahdollista. Ongelma on, että Nuorten Saaren 16 leipomosta – jotka kaikki oli varustettu sähköuunein ja generaattorein – vain kaksi pystyi toimimaan heti: rakennukset olivat rajusti vaurioituneet. He tarvitsivat leipää tai keksejä. Katto- ja muiden asuntomateriaalien tarve on tällä hetkellä huutava. Ja meri erottaa nuorten Saaren pääsaaresta. Ei riitä, että pelkästään täyttää kuormureita ruoalla ja materiaalilla ja lähettää sinne.
Meidän puolustusvoimamme ovat toimittaneet paikalle lentokenttä- ja maan- sekä ilmakuljetusten spesialisteja. Päivällä ja yöllä, generaattorien avulla, koneet voivat laskeutua Nuorten Saaren lentokentille. Heidän tehtävänsä on taistella ihmisten puolesta tuhlaamatta mitään resursseja. Samassa hengessä he tulevat toimimaan Pinar del Rion (maakunnan) tuhoutuneilla alueilla. Kaikilla toimijoilla ja laitoksilla on niille osoitetut tehtävät; ne kaikki ovat tärkeitä. Mutta tavaraa ei tule tyhjästä. Jakaminen edellyttää uhrautumista. Ei tuudittauduta ylellisyyteen ja unohdeta tätä puolta asiasta parin seuraavan päivän aikana.Vastoinkäymisten tulisi opettaa meille, kuinka työskennellä päivä päivältä tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin jokaista materiaalimurua käyttäessämme. Meidän on taisteltava omaa pinnallisuuttamme ja itsekkyyttämme vastaan. Miljoona dollaria merkitsee vain yhdeksän dollaria/asukas, ja me tarvitsemme paljon enemmän. Me tarvitsemme 30 tai 40 kertaa sen summan pelkästään oleellisimpiin perustarpeisiimme. Sen ponnistuksen on tultava meidän kansamme työstä. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestamme.
Totta kai kykymme tajuta uutisia on kasvanut ja kansamme, joka osaa lukea ja kirjoittaa, on myös korkeasti koulutettu.
Kcho, maalari, meni lentokoneella Nuorten Saarelle, syntymäsijoilleen, ja lähetti meille kirjeen maanmiestensä korkeasta moraalista. tässä on muutama kappale siitä:
”Rakas Fidel!
Minusta tuntui tärkeältä, saavuttuani saarelle ja nähtyäni omin silmin ja tunnettuani omassa ruumiissani kaiken tapahtuneen, ottaa yhteyttä Richardiin, jotta saisit tietää kauheasta tilanteesta tässä erityisessä yhteisössä.
Minulla ei riitä sanoja ilmaisemaan sitä realiteettia, jonka eilen näin Nuorten Saarella. Kaikkine 38 vuosineni en ole koskaan nähnyt mitään sellaista, ja ihmiset joiden kanssa puhuin maakunnassani, eivät ole koskaan nähneet mitään pahempaa, mutta uskomattomasti, heidän moraalinsa yltää edelleen taivaisiin. Monet ovat menettäneet kotinsa ja melkein kaikki ovat menettäneet tavaransa, sängyt, patjat, televisiot, jääkaapit jne. ovat pilalla. Suurin osa väestöä on tässä tilanteessa. Arvioidaan, että saaren 25 000 kodista – ja tämä ei ole lopullinen määrä – noin 20 000 on jossain määrin vaurioitunut. Puolella niistä 20 000 ei ole kattoa tai ne ovat kokonaan tuhoutuneet.
52. sähkölinjatyöläisen prikaati Camagueystä työskenteli kello kolmeen aamulla ja aloitti jälleen työt tänään kello 6.30 valtavalla päättäväisyydellä. He odottavat toista yli 60 työläisen ryhmää paikalle Holguinista.
Vielä on monia ratkaisemattomia ongelmia, kuten talot, jotka tuhoutuivat hurrikaani Michellen toimesta vuonna 2001.
Ruoan suhteen on vakavia ongelmia. Saari on nyt kuin vankila, juuri koska se on saari, vaikka lennot ovatkin taas palautuneet. Rahalla ei ole arvoa, koska ei ole mitään ostettavaa eikä mitään, minne mennä ostamaan jotain.
Ihmisten solidaarisuus on nyt kaikkein tärkeintä. Moraali on korkealla, mutta se ei kestä ikuisesti; seuraavina päivinä on pystyttävä välttämättä ratkaisemaan joitakin asioita. Kun sähkö on palautettu, (olisi hyvä) on luotava informaatiopisteitä, joista ihmiset voivat saada tietoa siitä, mitä maassa ja maakunnassa on meneillään, tai joissa he voivat vaikka kuunnella musiikkia ja istua ja viettää aikaa keskenään.
Juuri nyt koko provinssi on 'sotilasoperaatioalue aselevon jälkeen', jossa ihmiset ovat onnellisia, koska ovat edelleen elossa, eivätkä he mieti paljon sitä, että ovat menettäneet omaisuutensa. He yrittävät kerätä sen mitä on jäljellä ja sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta kun aikaa menee, heidän mielialansa saattaa laskea ja he voivat masentua.
Sairaalan olosuhteet ovat epäinhimilliset, ja ainoastaan vallankumouksellisten miesten ja naisten päättäväisyys ja vakaumus saavat sen toimimaan.
Pinerot (Nuorten saaren väki) ovat vallankumouksellisia ja taistelevia ja jokainen työskentelee väsymättömästi (potillaat, sukulaiset ja lääkintähenkilöstö). Ne 32 potilasta, jotka tarvitsevat dialyysihoitoa – jokainen sukulaisten ja sairaanhoitajan saattamana – saapuivat pääkaupunkiin eilen noin neljältä iltapäivällä. He olivat viettäneet 40 tuntia ilman hoitoa, mutta olivat edelleen kunnossa.
Pineroitten moraali on korkea, ja he ovat tyytyväisiä vastaavien laitosten työskentelyyn, ja siihen ettei yhtään ihmishenkeä menetetty Pinar del Ríossa, Nuorten saarella tai Matanzasissa.
Luulen, että saaren palautumiseen siihen tilaan, jossa se oli, vaaditaan paljon aikaa, työtä ja resursseja, yhtä paljon kuin maakuntaan ikään, sillä nyt kaikki on tuhoutunut.”
Kirjeensä mukana hän (Kcho) lähetti paljonpuhuvia valokuvia tuhosta. Kirjekuoreen hän piirsi Nuorten Saaren ääriviivat ja Kuuban lipun liehumaan.
Loistavat maalarit, jotka ovat aina seuranneet aatteittemme taistelua, saattavat jättää muiston tästä tapahtumasta ja rohkaista kansaamme eeppisessä ponnistelussaan.
Orfilio Pelaez kertoi Granmassa (lehdessämme) hurrikaanista, joka iski v. 1846 ennätyksellisellä 916 hPa ilmanpaineella, joka rekisteröitiin koneellisesti. Tämä tapahtui 162 vuotta sitten, kun ei vielä ollut olemassa radiota, televisiota, elokuvia, Internetiä tai monia muita kommunikaatiovälineitä, jotka joskus luovat mieliimme ristiriitojen kaaoksen.
Kuuban asujaimisto oli siihen aikaan ainakin 12 kertaa pienempi. Käyttäen orja- tai puoliorjatyövoimaa maa tuotti vientiin hyvin suuren määrän sokeria ja kahvia lähes koko sen vuosisadan ajan. Eläkkeelle vetäytymistä ei tunnettu, elinodote oli paljon alhaisempi, ja vanhuusiän sairaudet olivat melkein tuntemattomia, kuten myös massojen koulutus, joka on niin tarpeen kaikkien aivojen ja kykyjen kehittämiseksi. Luonnonvarat olivat runsaat. Hurrikaanit vaikuttivat paljon, mutta eivät merkinneet kansallista onnettomuutta. Ilmastonmuutos, kaukana tulevaisuudessa, ei ollut edes keskustelunaihe.
Tämän päivän (tiistain) Granmassa sama journalisti kertoo meille kansamme sankarillisista teoista heidän taistellessaan hyvinvoinnin palauttamiseksi, ja viime vuosien ponnistelujen hedelmistä. Omalta osaltaan Rubiera, tiedemies, huomioi yksityiskohtaisesti meteorologisen instituutin raunioita Paso Real de San Diegossa Pinar del Ríon käynnillään; hän näki miten tuultamittaava välineistö rekisteröi 340 km/h tuulen voiman, kun voimaisat puuskat tuhosivat sen. Ilmoitettiin, että hän on mukana puhujana Pyöreässä Pöydässä (tv/radio-ohjelma) tänään. Hänellä on teorioita tapahtuneesta.
Juan Varela puolestaan on raportoinut vahingoista Guira de Melenan suurimmalla maataloustilalla Havannan maakunnassa. Tämän farmin olisi pitänyt tuottaa n. 140 000 tonnia juurikkaita, viljaa ja vihanneksia tänä vuonna. Käsitykseni mukaan menetykset työajassa, ruokatarvikkeina, maatila- ja kasteluvälineistölle, polttoaineissa ja muissa menoissa vastaavat kansainvälisellä tasolla miljoonia pelkästään tuon yhden yrityksen kohdalta.
Kaikkein vaikuttavimman tapahtuman kuitenkin, siihen liittyvän inhimillisen draaman vuoksi, raportoivat journalisti Alfonso Naciceno ja valokuvaaja Juvenal Balan. Se kertoi viiden hummerinpyyntialuksen miehistön jäsenen odysseiasta Batabanossa Havannan maakunnassa. Nämä työläiset oli komennettu takaisin satamaan kuten kaikki muutkin kalastusalukset, hyvissä ajoin. Lauantaina, hurrikaanin lähestyessä, kommunikaatio heihin katkesi. Olen todennut kahdessa edellisessä mietiskelyssäni: 'Olemme onnekkaita, että meillä on vallankumous! Ketään ei jätetä oman onnensa nojaan.'
Sain selville, että yhteydet hummerialukseen katkesivat lauantaina lähellä puoltayötä. Raul oli tuonut minulle uutisen tilanteesta; hän luotti kalastajien kokemukseen myrskyjen ja hurrikaanien kohtaamisessa. Hän kertoi minulle, että aamunkoitteessa hän lähettäisi tarpeellisia etsintäpartioita heidän löytämisekseen. Niin pian kuin sää parani, etsintä alkoi. Lopulta siihen osallistui 36 alusta, kolme helikopteria ja kaksi lentokonetta lähes kahden päivän aikana. Hummerialuksesta ei näkynyt jälkeäkään, mutta he löysivät haaksirikkoutuneet miehet. Heidän kuvauksensa on uskomaton; kuka tahansa joka lainkaan tuntee merta, tietää mitä merkitsee viettää tuntikausia airon tai poijun varassa roikkuen.
Vallankumouksellinen ihme tapahtui ja kalastajat pelastettiin.
Mutta älkäämme intoutuko illuusioista. Tämä hurrikaani on jättänyt jälkeensä 100 000 enemmän tai vähemmän vaurioitunutta asumusta ja lähes täydellisen puutteen sellaisista tarvikkeista, joita tragedian jälkeen olisi saatava, kuten Kcho selittää kirjeessään.
Kuinka paljon turvallisia, hurrikaaninkestäviä koteja Kuuba tarvitsee? Ei vähempää kuin puolitoista miljoonaa taloa kolmelle ja puolelle miljoonalle perheelle. Arvioikaamme, mitä sellainen investointi kansainvälisesti maailmanlaajuisilla numeroilla laskettuna maksaisi.
Eurooppalainen perhe maksaa asunnostaan vähintään 100 000 ja korot, johon he kuluttavat 700 dollaria kuussa tuloistaan 15 vuoden ajan. Kymmenen miljardia dollaria on summittainen hinta 100 000 kodista keskikokoisille perheille kehittyneissä maissa, joissa juuri määritetään maailman teollisuustuotteiden ja ruoan hinta. Tähän meidän on lisättävä vahingoittuneista sosiaalitiloista aiheutuneet kustannukset. Ne on rakennettava uudelleen, kuten myös taloustilat ja kehitykseen tähtäävät laitokset.
Resurssit tulevat ainoastaan meidän omasta työstämme. Toistan äsken sanomani. Meidän uusien sukupolviemme suorittaessa tätä tehtävää, tämän maan miehet ja naiset tarvitsevat samaa solidariteettia, rohkeutta ja taistelutahtoa, jota Pinar del Rion ja Nuorten Saaren ihmiset osoittivat.
Imperiumi läpikäy vaikeaa koetta juuri nyt, vuoden toisella puoliskolla, on kyse sen kyvykkyydestä hoitaa vaikeudet, jotka aiheutuvat sen elämäntyylistä toisten ihmisten kustannuksella. Nyt he tarvitsevat muutosta ruoripyörään.
Bush ja Cheney ovat olleet melkein ulkona kuvasta republikaanien vaalikampanjan aikana, koska heitä pidetään sodantekijöinä ja ei-toivottuina. Systeemin muutoksesta ei käydä debattia; kyse on siitä, miten säilyttää se vähemmillä kuluilla.
Kehittynyt imperialismi tulee lopulta tappamaan jokaisen, joka pyrkii sen alueelle tullakseen palkkaorjaksi ja hankkiakseen syömistä. Se tekee niin jo nyt. Tuon järjestelmän luomat kansalliskiihko ja egoismi ovat valtaisia.
Me tiedämme sen, ja me jatkamme solidaarisuutemme kehittämistä. Se on suurin resurssimme sekä maamme sisäpuolella että ulkopuolella.
Fidel Castro Ruz
Syyskuun 2. päivänä 2008
Käännös: Rauni Salminen
YDINISKU
Nämä eivät ole ylisanoja. Tämä on monien kansalaisten yleinen ilmaus. Se oli Vallankumousarmeijan henkilöstöpäällikön, kenraalimajuri lvaro Lopez Mistran, kokeneen sotilaan sanonta, kun näki Nuorten Saaren vääntyneet terästornit, pirstoutuneet talot ja hävityksen kaikkialla.
Hurrikaani Gustav
'Se oli luja isku, en voinut edes kuvitella miten luja', Ana Isla Delgado, puoluesihteeri ja puolustusneuvoston puheenjohtaja tuossa tärkeässä yhteisössä, sanoi äänellä, joka oli käheä mutta vakaa ja päättäväinen. 'En ole koskaan nähnyt mitään sellaista kaikkina niinä 50 vuotena, jolloin olen asunut täällä' sanoi järkyttynyt asukas. Nuori sotilas, astuessaan ulos amfibiokulkuneuvostaan, huusi:' Näytetään, että olemme valmiita antamaan henkemme kansan puolesta!
Herradurassa, katsoessaan hävitystä kaikkialla ympärillään, armeijan jalkaväenkenraali Leopoldo Cintra Frías jakoi ihailuaan ja hämmästystään ihmisten rohkeudelle ja sanoi: ”Tämä näyttää kuin ydiniskun jäljiltä.' Hän joutui lähes kokemaan sellaisen Lounais-Angolassa, mikäli eteläafrikkalaiset rasistit olisivat päättäneet pudottaa yhden niistä seitsemästä pommista, jotka USA oli toimittanut heille kuubalais-angolalaisia joukkoja varten. Se oli kuitenkin laskelmoitu riski, jonka varalta käytettiin sopivinta taktiikkaa.
Poloa saattoi Olga Lidia Tapia, puolueen ensimmäinen sihteeri ja Maakunnallisen Puolustusneuvoston puheenjohtaja, joka ei hetkeäkään epäillyt maanmiestensä ponnistelujen ja päättäväisyyden tuloksia.
Minun on sanottava rehellisesti, että valokuvat ja filmimateriaali, jotka sunnuntaina näytettiin kansallisessa televisiossa, muistuttivat minua siitä lohduttomuudesta, jonka näin vieraillessani Hiroshimassa, joka oli ensimmäisen ydiniskun uhri elokuussa 1945.
Hyvällä syyllä sanotaan, että hurrikaanit vapauttavat valtavan määrän energiaa, joka ehkä vastaa tuhansia sellaisia ydinaseita kuin ne, joita käytettiin Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin. Saattaisi olla hyödyllistä, että joku kuubalainen fyysikko tai matemaatikko suorittaisi siitä laskelmat ja pitäisi kattavan esityksen aiheesta.
Nyt taistelu kohdistuu hurrikaanin uhrien ruokkimiseen. Vaikeus ei ole sähköjen uudelleenasentamisessa niin pian kuin mahdollista. Ongelma on, että Nuorten Saaren 16 leipomosta – jotka kaikki oli varustettu sähköuunein ja generaattorein – vain kaksi pystyi toimimaan heti: rakennukset olivat rajusti vaurioituneet. He tarvitsivat leipää tai keksejä. Katto- ja muiden asuntomateriaalien tarve on tällä hetkellä huutava. Ja meri erottaa nuorten Saaren pääsaaresta. Ei riitä, että pelkästään täyttää kuormureita ruoalla ja materiaalilla ja lähettää sinne.
Meidän puolustusvoimamme ovat toimittaneet paikalle lentokenttä- ja maan- sekä ilmakuljetusten spesialisteja. Päivällä ja yöllä, generaattorien avulla, koneet voivat laskeutua Nuorten Saaren lentokentille. Heidän tehtävänsä on taistella ihmisten puolesta tuhlaamatta mitään resursseja. Samassa hengessä he tulevat toimimaan Pinar del Rion (maakunnan) tuhoutuneilla alueilla. Kaikilla toimijoilla ja laitoksilla on niille osoitetut tehtävät; ne kaikki ovat tärkeitä. Mutta tavaraa ei tule tyhjästä. Jakaminen edellyttää uhrautumista. Ei tuudittauduta ylellisyyteen ja unohdeta tätä puolta asiasta parin seuraavan päivän aikana.Vastoinkäymisten tulisi opettaa meille, kuinka työskennellä päivä päivältä tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin jokaista materiaalimurua käyttäessämme. Meidän on taisteltava omaa pinnallisuuttamme ja itsekkyyttämme vastaan. Miljoona dollaria merkitsee vain yhdeksän dollaria/asukas, ja me tarvitsemme paljon enemmän. Me tarvitsemme 30 tai 40 kertaa sen summan pelkästään oleellisimpiin perustarpeisiimme. Sen ponnistuksen on tultava meidän kansamme työstä. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestamme.
Totta kai kykymme tajuta uutisia on kasvanut ja kansamme, joka osaa lukea ja kirjoittaa, on myös korkeasti koulutettu.
Kcho, maalari, meni lentokoneella Nuorten Saarelle, syntymäsijoilleen, ja lähetti meille kirjeen maanmiestensä korkeasta moraalista. tässä on muutama kappale siitä:
”Rakas Fidel!
Minusta tuntui tärkeältä, saavuttuani saarelle ja nähtyäni omin silmin ja tunnettuani omassa ruumiissani kaiken tapahtuneen, ottaa yhteyttä Richardiin, jotta saisit tietää kauheasta tilanteesta tässä erityisessä yhteisössä.
Minulla ei riitä sanoja ilmaisemaan sitä realiteettia, jonka eilen näin Nuorten Saarella. Kaikkine 38 vuosineni en ole koskaan nähnyt mitään sellaista, ja ihmiset joiden kanssa puhuin maakunnassani, eivät ole koskaan nähneet mitään pahempaa, mutta uskomattomasti, heidän moraalinsa yltää edelleen taivaisiin. Monet ovat menettäneet kotinsa ja melkein kaikki ovat menettäneet tavaransa, sängyt, patjat, televisiot, jääkaapit jne. ovat pilalla. Suurin osa väestöä on tässä tilanteessa. Arvioidaan, että saaren 25 000 kodista – ja tämä ei ole lopullinen määrä – noin 20 000 on jossain määrin vaurioitunut. Puolella niistä 20 000 ei ole kattoa tai ne ovat kokonaan tuhoutuneet.
52. sähkölinjatyöläisen prikaati Camagueystä työskenteli kello kolmeen aamulla ja aloitti jälleen työt tänään kello 6.30 valtavalla päättäväisyydellä. He odottavat toista yli 60 työläisen ryhmää paikalle Holguinista.
Vielä on monia ratkaisemattomia ongelmia, kuten talot, jotka tuhoutuivat hurrikaani Michellen toimesta vuonna 2001.
Ruoan suhteen on vakavia ongelmia. Saari on nyt kuin vankila, juuri koska se on saari, vaikka lennot ovatkin taas palautuneet. Rahalla ei ole arvoa, koska ei ole mitään ostettavaa eikä mitään, minne mennä ostamaan jotain.
Ihmisten solidaarisuus on nyt kaikkein tärkeintä. Moraali on korkealla, mutta se ei kestä ikuisesti; seuraavina päivinä on pystyttävä välttämättä ratkaisemaan joitakin asioita. Kun sähkö on palautettu, (olisi hyvä) on luotava informaatiopisteitä, joista ihmiset voivat saada tietoa siitä, mitä maassa ja maakunnassa on meneillään, tai joissa he voivat vaikka kuunnella musiikkia ja istua ja viettää aikaa keskenään.
Juuri nyt koko provinssi on 'sotilasoperaatioalue aselevon jälkeen', jossa ihmiset ovat onnellisia, koska ovat edelleen elossa, eivätkä he mieti paljon sitä, että ovat menettäneet omaisuutensa. He yrittävät kerätä sen mitä on jäljellä ja sopeutua uuteen tilanteeseen, mutta kun aikaa menee, heidän mielialansa saattaa laskea ja he voivat masentua.
Sairaalan olosuhteet ovat epäinhimilliset, ja ainoastaan vallankumouksellisten miesten ja naisten päättäväisyys ja vakaumus saavat sen toimimaan.
Pinerot (Nuorten saaren väki) ovat vallankumouksellisia ja taistelevia ja jokainen työskentelee väsymättömästi (potillaat, sukulaiset ja lääkintähenkilöstö). Ne 32 potilasta, jotka tarvitsevat dialyysihoitoa – jokainen sukulaisten ja sairaanhoitajan saattamana – saapuivat pääkaupunkiin eilen noin neljältä iltapäivällä. He olivat viettäneet 40 tuntia ilman hoitoa, mutta olivat edelleen kunnossa.
Pineroitten moraali on korkea, ja he ovat tyytyväisiä vastaavien laitosten työskentelyyn, ja siihen ettei yhtään ihmishenkeä menetetty Pinar del Ríossa, Nuorten saarella tai Matanzasissa.
Luulen, että saaren palautumiseen siihen tilaan, jossa se oli, vaaditaan paljon aikaa, työtä ja resursseja, yhtä paljon kuin maakuntaan ikään, sillä nyt kaikki on tuhoutunut.”
Kirjeensä mukana hän (Kcho) lähetti paljonpuhuvia valokuvia tuhosta. Kirjekuoreen hän piirsi Nuorten Saaren ääriviivat ja Kuuban lipun liehumaan.
Loistavat maalarit, jotka ovat aina seuranneet aatteittemme taistelua, saattavat jättää muiston tästä tapahtumasta ja rohkaista kansaamme eeppisessä ponnistelussaan.
Orfilio Pelaez kertoi Granmassa (lehdessämme) hurrikaanista, joka iski v. 1846 ennätyksellisellä 916 hPa ilmanpaineella, joka rekisteröitiin koneellisesti. Tämä tapahtui 162 vuotta sitten, kun ei vielä ollut olemassa radiota, televisiota, elokuvia, Internetiä tai monia muita kommunikaatiovälineitä, jotka joskus luovat mieliimme ristiriitojen kaaoksen.
Kuuban asujaimisto oli siihen aikaan ainakin 12 kertaa pienempi. Käyttäen orja- tai puoliorjatyövoimaa maa tuotti vientiin hyvin suuren määrän sokeria ja kahvia lähes koko sen vuosisadan ajan. Eläkkeelle vetäytymistä ei tunnettu, elinodote oli paljon alhaisempi, ja vanhuusiän sairaudet olivat melkein tuntemattomia, kuten myös massojen koulutus, joka on niin tarpeen kaikkien aivojen ja kykyjen kehittämiseksi. Luonnonvarat olivat runsaat. Hurrikaanit vaikuttivat paljon, mutta eivät merkinneet kansallista onnettomuutta. Ilmastonmuutos, kaukana tulevaisuudessa, ei ollut edes keskustelunaihe.
Tämän päivän (tiistain) Granmassa sama journalisti kertoo meille kansamme sankarillisista teoista heidän taistellessaan hyvinvoinnin palauttamiseksi, ja viime vuosien ponnistelujen hedelmistä. Omalta osaltaan Rubiera, tiedemies, huomioi yksityiskohtaisesti meteorologisen instituutin raunioita Paso Real de San Diegossa Pinar del Ríon käynnillään; hän näki miten tuultamittaava välineistö rekisteröi 340 km/h tuulen voiman, kun voimaisat puuskat tuhosivat sen. Ilmoitettiin, että hän on mukana puhujana Pyöreässä Pöydässä (tv/radio-ohjelma) tänään. Hänellä on teorioita tapahtuneesta.
Juan Varela puolestaan on raportoinut vahingoista Guira de Melenan suurimmalla maataloustilalla Havannan maakunnassa. Tämän farmin olisi pitänyt tuottaa n. 140 000 tonnia juurikkaita, viljaa ja vihanneksia tänä vuonna. Käsitykseni mukaan menetykset työajassa, ruokatarvikkeina, maatila- ja kasteluvälineistölle, polttoaineissa ja muissa menoissa vastaavat kansainvälisellä tasolla miljoonia pelkästään tuon yhden yrityksen kohdalta.
Kaikkein vaikuttavimman tapahtuman kuitenkin, siihen liittyvän inhimillisen draaman vuoksi, raportoivat journalisti Alfonso Naciceno ja valokuvaaja Juvenal Balan. Se kertoi viiden hummerinpyyntialuksen miehistön jäsenen odysseiasta Batabanossa Havannan maakunnassa. Nämä työläiset oli komennettu takaisin satamaan kuten kaikki muutkin kalastusalukset, hyvissä ajoin. Lauantaina, hurrikaanin lähestyessä, kommunikaatio heihin katkesi. Olen todennut kahdessa edellisessä mietiskelyssäni: 'Olemme onnekkaita, että meillä on vallankumous! Ketään ei jätetä oman onnensa nojaan.'
Sain selville, että yhteydet hummerialukseen katkesivat lauantaina lähellä puoltayötä. Raul oli tuonut minulle uutisen tilanteesta; hän luotti kalastajien kokemukseen myrskyjen ja hurrikaanien kohtaamisessa. Hän kertoi minulle, että aamunkoitteessa hän lähettäisi tarpeellisia etsintäpartioita heidän löytämisekseen. Niin pian kuin sää parani, etsintä alkoi. Lopulta siihen osallistui 36 alusta, kolme helikopteria ja kaksi lentokonetta lähes kahden päivän aikana. Hummerialuksesta ei näkynyt jälkeäkään, mutta he löysivät haaksirikkoutuneet miehet. Heidän kuvauksensa on uskomaton; kuka tahansa joka lainkaan tuntee merta, tietää mitä merkitsee viettää tuntikausia airon tai poijun varassa roikkuen.
Vallankumouksellinen ihme tapahtui ja kalastajat pelastettiin.
Mutta älkäämme intoutuko illuusioista. Tämä hurrikaani on jättänyt jälkeensä 100 000 enemmän tai vähemmän vaurioitunutta asumusta ja lähes täydellisen puutteen sellaisista tarvikkeista, joita tragedian jälkeen olisi saatava, kuten Kcho selittää kirjeessään.
Kuinka paljon turvallisia, hurrikaaninkestäviä koteja Kuuba tarvitsee? Ei vähempää kuin puolitoista miljoonaa taloa kolmelle ja puolelle miljoonalle perheelle. Arvioikaamme, mitä sellainen investointi kansainvälisesti maailmanlaajuisilla numeroilla laskettuna maksaisi.
Eurooppalainen perhe maksaa asunnostaan vähintään 100 000 ja korot, johon he kuluttavat 700 dollaria kuussa tuloistaan 15 vuoden ajan. Kymmenen miljardia dollaria on summittainen hinta 100 000 kodista keskikokoisille perheille kehittyneissä maissa, joissa juuri määritetään maailman teollisuustuotteiden ja ruoan hinta. Tähän meidän on lisättävä vahingoittuneista sosiaalitiloista aiheutuneet kustannukset. Ne on rakennettava uudelleen, kuten myös taloustilat ja kehitykseen tähtäävät laitokset.
Resurssit tulevat ainoastaan meidän omasta työstämme. Toistan äsken sanomani. Meidän uusien sukupolviemme suorittaessa tätä tehtävää, tämän maan miehet ja naiset tarvitsevat samaa solidariteettia, rohkeutta ja taistelutahtoa, jota Pinar del Rion ja Nuorten Saaren ihmiset osoittivat.
Imperiumi läpikäy vaikeaa koetta juuri nyt, vuoden toisella puoliskolla, on kyse sen kyvykkyydestä hoitaa vaikeudet, jotka aiheutuvat sen elämäntyylistä toisten ihmisten kustannuksella. Nyt he tarvitsevat muutosta ruoripyörään.
Bush ja Cheney ovat olleet melkein ulkona kuvasta republikaanien vaalikampanjan aikana, koska heitä pidetään sodantekijöinä ja ei-toivottuina. Systeemin muutoksesta ei käydä debattia; kyse on siitä, miten säilyttää se vähemmillä kuluilla.
Kehittynyt imperialismi tulee lopulta tappamaan jokaisen, joka pyrkii sen alueelle tullakseen palkkaorjaksi ja hankkiakseen syömistä. Se tekee niin jo nyt. Tuon järjestelmän luomat kansalliskiihko ja egoismi ovat valtaisia.
Me tiedämme sen, ja me jatkamme solidaarisuutemme kehittämistä. Se on suurin resurssimme sekä maamme sisäpuolella että ulkopuolella.
Fidel Castro Ruz
Syyskuun 2. päivänä 2008
Käännös: Rauni Salminen
