maanantai 18. elokuuta 2008

Fidelin kolumni



TYKINRUOKAA MARKKINOILLE

Ehkä jotkin hallitukset ovat tietämättömiä konkreettisista faktoista, ja ehkä siksi Raulin viesti, joka esitti Kuuban kannan, tuli varsin sopivaan aikaan. Minä tartun faktoihin laveammin kuin lyhyt ja täsmällinen virallinen julkilausuma voi tehdä.

Georgian hallitus ei olisi koskaan lähettänyt asevoimiaan Etelä-Ossetian autonomisen tasavallan pääkaupunkia vastaan elokuun 8. päivän aamunkoitteessa, saattamaan aluetta - kuten sanovat - perustuslailliseen järjestykseen, ilman aiempaa koordinointia Bushin kanssa, joka Bukarestissa huhtikuussa sitoutui kannattaman presidentti Saakašvilia Georgian pyrkimyksessä päästä NATO:on. Se on kuin teroitetun tikarin tunkemista syvään Venäjän sydämeen. Monet tuon sotilasliiton eurooppalaiset jäsenmaat ovat vakavasti huolestuneita vastuuttomasta manipuloinnista kansallisuuskysymyksellä, joka on täynnään potentiaalisia konflikteja, ja itsessään Britanniassa saattaisi aiheuttaa Yhdistyneiden Kuningaskuntien hajoamisen. Juuri näin tuhottiin Jugoslavia. Titon yritykset sen välttämiseksi valuivat tyhjiin hänen kuoltuaan.

Mitä tarvetta oli sytyttää Kaukasuksen ruutikannu? Kuinka monta kertaa kannun voi viedä lähteelle, kunnes se hajoaa sirpaleiksi? Venäjä on edelleen vahva ydinasevaltio. Sillä on tuhansittain niitä aseita. Toisaalta on muistettava, että länsi keinotteli laittomasti yli 500 miljardia tuolta maalta. Ellei Venäjä enää tänään ole kommunistinen uhka, eikä sillä enää ole 400 ydinohjusten laukaisualustaa suunnattuna suoraan Euroopan sotilaallisiin ja strategisiin kohteisiin, koska ne purettiin NL:n romahtamisen jälkeen, miksi tämä päättäväisyys ympäröidä se ohjuskilvin? Myös vanha manner kaipaa rauhaa.Venäjän Etelä-Ossetiaan sijoitetut joukot lähetettiin sinne kansainvälisesti tunnustetussa rauhantoimessa. Ne eivät ammuskelleet ympäriinsä.

Miksi Georgia valitsi elokuun 8. päivän, jolloin Olympialaiset avattiin Pekingissä – miehittääkseen Tskhinvalin – autonomisen tasavallan pääkaupungin? Sinä päivänä neljä miljardia ihmistä koko planeetalla katsoi televisiosta upeaa spektaakkelia, jolla Kiina avasi nuo kisat. Vain amerikkalaiset eivät päässeet nauttimaan tuon jännittävän, maailman kaikkien kansojen ystävyyden festivaalin esityksestä live-lähetyksenä. Lähetysten yksinoikeuden oli ostanut televisiokanava, joka oli maksanut siitä 900 miljoonaa ja halusi ansaita maksimihinnan mainostuloista joka lähetysajan minuutilta. Kilpailevat yhtiöt tasoittivat tilit esittämällä Kaukasuksen sotauutisia, koska siihen ei ollut kellään yksinoikeutta. Vakavan konfliktin vaarat uhkasivat maailma.

Bush sen sijaan pääsi nauttimaan esityksestä virallisena vieraana. Sunnuntaina 10. päivä, kaksi ja puoli päivää myöhemmin, hänet voi vielä nähdä heiluttelemassa lippujaan, teeskentelemässä rauhansankaria ja valmiina ihastelemaan erinomaisten amerikkalaisten urheilijoiden voitoista, jotka hänen silmissään, jotka ovat tottuneet likaamaan kaiken, näyttivät hänen imperiuminsa ylivoiman symboleilta. Vapaa-aikoinaan hän piti pitkiä keskusteluja Washingtoniin viranhoitajiensa kanssa, uhkaili Venäjää ja kannusti nöyryyttäviä puheita tuota valtiota vastaan, joita esitti YK:n Turvallisuusneuvostossa Yhdysvaltain edustaja.

Jotkin maat, jotka kuuluivat sosialistiseen blokkiin tai varsinaiseen Neuvostoliittoon, toimivat nykyään USA:n protektoraatteina. Niiden hallitukset, joita ajaa vastuuton viha Venäjää kohtaan - kuten Puolaa ja Tšekin Tasavaltaa - asettuivat tukemaan ehdottomasti Bushia ja Saakašvilin yllätyshyökkäystä Etelä-Ossetiaan, seikkailijan jonka tausta on outo, syntyneenä sosialismin aikaan Tbilisissä, maan pääkaupungissa, valmistuen lakimieheksi Kiovan yliopistosta ja jatko-opiskeltuaan Strassbourgissa, New Yorkissa ja Washingtonissa. Hän toimi asianajajana New Yorkin kaupungissa. Hän ilmestyi kuvaan länsimaistuneena georgialaisena, ahneena ja opportunistisena. Hän palasi kotimaahansa jenkkien tukemana ja ryhtyi sitten kalastelemaan Neuvostoliiton hajoamisenjälkeisessä myrskyisessä joessa. Hänet valittiin Georgian presidentiksi vuonna 2004.

Yhdysvaltain ja Britannian jälkeen tuolla maalla on eniten sotilaita Irakin sotaseikkailussa; ja tuskin niinkään kansainvälisyystunteen vuoksi. Kun Kuuba, lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, lähetti satojatuhansia taistelijoita taistelemaan itsenäisyyden puolesta ja siirtomaavaltaa sekä apartheidia vastaan Afrikassa, he eivät etsineet polttoainetta, raaka-aineita tai pääomatuloja: he olivat vapaaehtoisia. Siten meidän periaatteittemme teräs karaistui. Mitä georgialaiset sotilaat tekevät Irakissa paitsi tukevat sotaa, joka on maksanut sille kansalle satojatuhansia henkiä ja miljoonia uhreja? Mitä ideaaleja he siellä puolustavat? On pelkästään luonnollista, että Etelä-Ossetian kansan ihmiset eivät halua tulla lähetettäviksi taistelemaan Irakiin tai planeetan muihin osiin imperialismin komennuksessa.

Saakašvili ei itsekseen olisi ikinä heittäytynyt sellaiseen seikkailuun kuin lähettää Georgian armeijan Etelä-Ossetiaan, jossa joutuisi selkkauksiin sinne rauhanturvaajiksi sijoitettujen venäläisten joukkojen kanssa. Ydinsodan mahdollisuuden kanssa ei pelleillä; eikä tykinruoan tuottamista markkinoille palkita.

Tämä mietiskely oli jo luonnosteltu, kun Bush puhui kello 5.30 iltapäivällä Kuuban aikaa. Mutta mikään hänen puheessaan ei muuta sitä, mitä tässä analysoimme: vain että USA:n hallituksen mediasota on tänään entistä tiiviimpää. Kyseessä on silti ennalta suunniteltu manööveri, joka ei petä ketään.

Venäläiset ovat hyvin selkeästi ilmaisseet, että maahantunkeutujien vetäytyminen konfliktia edeltäviin asemiin on ainoa mahdollinen säädyllinen ratkaisu. Toivotaan, että Olympialaiset saavat jatkua ilman hyvin vakavan kriisin tuomia keskeytyksiä. Naisten lentopallo-ottelu hyvää USA:n joukkuetta vastaan oli mainio, eikä baseball ole vielä edes alkanut.

Fidel Castro Ruz
August 11, 20086:21 p.m.
Käännös: Rauni Salminen